Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Kuka saa sinut seuraamaan blogia?

ihastuttamaan, vihastuttamaan.. Nyt haetaan blogin tähteä! Nyt on siis tosiaan aika taas nostaa kaviot ylös ja kertoa miksi sinä luet blogia . Kuka tai ketä saa sinut palaamaan kerta toisensa jälkeen ihailemaan tai vihailemaan tänne. Mitä meidän pitäisi tehdä toisin? Mikä nyt on hyvin? Mihin haluatte että panostaisin enemmän? On sinun mahdollisuutesi vaikuttaa! kerro ainakin kuka on blogin tähti: Onko ihastuttaja suuri sydäminen suomijellona, jonka skouppi on järjetön ja välillä myös käyttäytyminen? Vai onko se tulinen pinto-hunter tamma joka saa välillä kuskin kuin lukijatkin hermoromahduksen partaalle? Kenties saako jäätyneimmänkin ilmee sulamaan tuo peikkotukkainen poni? Jos sinä saisit, kenet ottaisit?

Aivan HUIKEA viikonloppu!

niin innoissani tässä olen teille sitä tulossa selostamaan! Siis aivan mielettömän kiva viikonloppu takana ja nyt lisäpuhtia menoon tuo se että omakin olo alkaa jo nyt (!!) kohenemaan! Jes, ehkä tää tauti oli tässä. En edes tiedä ihan mistä aloittaa, mutta koitetaan vaikka ihan aloittamalla sieltä itsestään. Eli alusta. Perjantaina oli viimeinen ilmoittautuminen Ypäjä Arctic Showhun. Tilanne oli sinällänsä ikävä, sillä meillä piti olla torstaina estehyppelyä ja perjantaina koulua, mutta koska en voinut vielä perjantainakaan ratsastaa, jouduttiin hieman arpomaan osallistumisten kanssa. Lopulta HeadCoachin kanssa saatiin päätettyä seuraava suunnitelma: Alli käy hyppäämässä lauantaina ja sunnuntaina 90 cm luokat ja Pyry menee sunnuntaina metrin ja kympin. Epäilin itseäni kovasti ilmoittautuessani, sillä meillä on estetreeniä vähän takana, mutta jos metri menee tosi huonosti niin jätetään sitten kymppi menemättä. Lauantaina kärsin vielä hieman pahaa oloa, vaikka hieman oli

Järjetöntä pahoinvointia

ja tällä kertaa fyysistä, ei niinkään henkistä.. Tiistai yönä töissä ollessani huomasin ettei kaikki ollut ihan niin hyvin. Olo oli kovin voimaton, vatsa oli kipeä ja pää särki. Viittasin kuitenkin hansikkaalla ja buranan avulla jatkoin vielä reippaasti ja hyvissä voimin yön yli. Aamulla soitin äidille että nyt pitää kyllä käydä lääkärissä. Kaikki oli hyvin niin kauan kun makasin, mutta kun nousin ylös tai aloin tekemään jotain, alkoi huimaamaan ja tuli sen jälkeen valtavan paha olo. Syömään en ollut pystynyt tiistain jälkeen ollenkaan, mutta sain juotavaa jugurttia sen verran alas että jaksoin. Lääkäri käski seuraamaan ja kirjoitti muutaman päivän sairaslomaa. Mille puolestaan minä viittasin jälleen hansikkaalla. Keskiviikko - torstai välinen yö työssä olikin jotain niin kauheaa. Päänsärky oli mahdoton, voimat aivan poissa ja paha olo kokoajan. Selvisin kuitenkin ehjänä kotiin, mutta ilmoitin heti etten pääse töihin seuraavana päivänä. Turvallisuusriskihän se on liikentee

Hevosetonta arkea

ja se pitää sisällään töitä, töitä ja töitä! Miten se nyt näin on päässyt käymään? Äiti innostuikin enemmän kuin luulin ja on nyt käynyt ahkerasti jumppaamassa sekä Pyryä että Allia kentällä kun itse olen "lusmuillut" töissä. Meille tuli töissä iltasiirroilla vielä yksi lisähomma, mikä pidentää päivää puolesta toista tunnista tuntiin. Aikaisemmin kun hyvässä lykyssä pääsi kuuden aikaan, nyt on turha edes toivoa pääsevänsä ennen seitsemää.. Paitsi jos kaikki menee vähintäänkin niin hyvin kuin eilen, ihan kuin synttärionni olisi tuonut jotain hyvää ja pääsin kotiin jo puoli seitsemän aikaan! Pääasiallisesti olen kuitenkin päässyt vasta seitsemän ja kahdeksan välillä, riippuen paljon siitä kuinka paljon tavaraa minäkin päivänä on. Jospa tämän uuden siirron oppisi nopeasti niin pääsee taas nopeammin pois, eiköhän se siitä! Halusin kuitenkin palata tännekin kertomaan että kaikki on erinomaisesti! Me päästää aloittamaan tämä kausi 23. päivä ja lajina kouluratsastus ! A

Hyvää synttäriä minulle!

nyt vedetään maagista vuotta kun 12.2.2014 täytän 22 vuotta! Koskakohan ihminen lopettaa lisäämästä vuoden joka synttäreillä? Kappas vaan, mutta niin ne vaan joka vuosi sieltä tulevat!

RIP Canon EOS 400D "Oskari" 2007-2014

Sinua muistaen surullinen omistajasi Senni Niinhän siinä kävi. Jo useamman kuukauden olen puhunut että alkaa tuo minun Oskari-kamerani olemaan niin vanha että kohta ei varmasti enää käynnisty. Viime viikolla kävin kuvaamassa maajoukkuevalmennuksia ja toimi vielä aivan hyvin, mitä nyt hieman vanhan kameran oikkuja siinä oli, suljin ei toiminut enää kunnolla ja tarkennus oli vähintäänkin hidas. Nyt se ei kuitenkaan enää käynnisty, joten kyllä, se oli siinä. Hyvin monelle tutuksi tullut Oskari ei enää jaksanut sinnitellä ja on nyt poismennyt. Tämä tarkoittaa uuden rungon ostamista, mikä on tällä hetkellä melko pelottava ajatus kuin on myös muut lisenssimaksut ja vastaavat maksettava.. Hyvään aikaan päättää aina kalusto hajota! Nyt kuitenkin Oskarin muistoa kunnioittaen pistän tähän sekalaisen katraan omia lemppari kuvia mitä on tullut vuosien 2007-2014 välillä kuvattua. Toivotaan että saan pian uuden rungon ja saadaan uusia kuviakin esille! 2007   2007 - 2008 200

Hei, nyt jumpataan osa 1: kasikko

ensimmäinen erinomainen jumppa, olkaa hyvä! Kyllä, sen nimi on tarkoituksella kasikko, ei kahdeksikko. Tämä on yksi lemppari jumppatehtävistäni ja tätä päästiin hyppäämäänkin tuossa jokunen aika sitten. Tämä on helppo tehdä, se mitä siinä vaaditaan on melko monta kavalettiä. Itse rakensin viimeksi niin että kun on kavaletti-kavaletti-pysty jumppa, tein sen niin että ensimmäinen väli oli 2,5 metriä ja seuraava kolme. Pystyä pystyy nostamaan huomattavasti kavaletti korkeudesta isommaksi ja se on näin ollen tosi hyödyllinen ja jumppaava. Kannattaa miettiä aina hevosen askeleihin sopivammat välit, meillä esimerkiksi tuo kuusi metriä kavaletti-okserilla oli oikein hyvä. Se ei ollut pitkä vaan sopivan jämäkkä ja hevonen joutui silloin jumppaamaan taas itseään. Okserit saavat olla huomattavasti leveämpiä, vaikka niiden korkeus olisi matala. Tämä taas jumppaa huomattavasti enemmän kuin kapeiden oksereiden hyppääminen! Päästiin tosiaan Pyryn kanssa tekemään tätä tehtävää ja her

Operaatio Puuttuva Kenkä

se tunne kuin ei enää keksi mitä sille koivelle tekisi.. Viime sunnuntaina alkoi Allin toinen takakenkä kilisemään siihen malliin että oli aika tilata kengitys. Oli päässyt muutama viikko vierähtämään liian pitkälle ja ei mennyt kymmentäminuuttia kauempaa kuin kilisevä kenkä olikin jo irti. Positiivista tässä asiassa oli, että se lähti täysin siististi, ilman pienintäkään lohkeamaa tai vauriota. Suurimman halvauksen meinasin saada seuraavana päivänä kuin hain neidin tarhasta talliin, varustaakseni kevyelle käyntilenkille. Tämä kyseisen takajalan kavio oli röpöleinen ja selvästi kulunut ja siitä lohkeili paloja. Hetken juoksenneltuani ympäriinsä ja mietittyäni vaihtoehtoja, aloin keräämään järjenrippeitä ja etsimään jotain millä suojata kavio. Paras tähän olisi takuulla Simple Boots, mutta koska tätä ei ollut käsillä, turvauduin eri kokeiluihin. Siitä siis alkoi operaatio puuttuva kenkä. Ensimmäinen erehdys Ensimmäinen mitä vain keksin oli jesari. On tunnettua että je

Pilvilinnoista tiputaan korkealta

takapakki ei vähän vaan kunnolla.. Jokaiseen aloitettuun ratsastussuhteeseen uuden hevosen kanssa kuuluu takapakkia. Meillä se tuli vain yllättäen ja vähän rajummin. Yksi ajatusvirhe johti askelvirheeseen helpossa jumppatehtävässä ja se päättyi esteen sekaan romahtamiseen niin että oma leuka aukesi niskoille tultaessa. Kyllä oli sen jälkeen taistelemisen takana että päästiin edes jonkun esteen yli, kun kuskilta meni kokonaan luottamus omaan itseensä ja hevonen ei halunnut enää antaa yhtäkään erhettä anteeksi. Mutta koska ei olla luovuttajia, me vielä tästäkin noustaan! ja ensi kerralla mennään asianmukaisin varustein, johon kuuluu kannukset.. ps. Pyry oli aivan mahtava!