27. helmikuuta 2014

Kuka saa sinut seuraamaan blogia?

ihastuttamaan, vihastuttamaan.. Nyt haetaan blogin tähteä!

Nyt on siis tosiaan aika taas nostaa kaviot ylös ja kertoa miksi sinä luet blogia. Kuka tai ketä saa sinut palaamaan kerta toisensa jälkeen ihailemaan tai vihailemaan tänne. Mitä meidän pitäisi tehdä toisin? Mikä nyt on hyvin? Mihin haluatte että panostaisin enemmän?

On sinun mahdollisuutesi vaikuttaa!
kerro ainakin kuka on blogin tähti:


Onko ihastuttaja suuri sydäminen suomijellona, jonka skouppi on järjetön ja välillä myös käyttäytyminen?


Vai onko se tulinen pinto-hunter tamma joka saa välillä kuskin kuin lukijatkin hermoromahduksen partaalle?


Kenties saako jäätyneimmänkin ilmee sulamaan tuo peikkotukkainen poni?

Jos sinä saisit, kenet ottaisit?

25. helmikuuta 2014

Aivan HUIKEA viikonloppu!

niin innoissani tässä olen teille sitä tulossa selostamaan!


Siis aivan mielettömän kiva viikonloppu takana ja nyt lisäpuhtia menoon tuo se että omakin olo alkaa jo nyt (!!) kohenemaan! Jes, ehkä tää tauti oli tässä. En edes tiedä ihan mistä aloittaa, mutta koitetaan vaikka ihan aloittamalla sieltä itsestään. Eli alusta.

Perjantaina oli viimeinen ilmoittautuminen Ypäjä Arctic Showhun. Tilanne oli sinällänsä ikävä, sillä meillä piti olla torstaina estehyppelyä ja perjantaina koulua, mutta koska en voinut vielä perjantainakaan ratsastaa, jouduttiin hieman arpomaan osallistumisten kanssa. Lopulta HeadCoachin kanssa saatiin päätettyä seuraava suunnitelma: Alli käy hyppäämässä lauantaina ja sunnuntaina 90 cm luokat ja Pyry menee sunnuntaina metrin ja kympin. Epäilin itseäni kovasti ilmoittautuessani, sillä meillä on estetreeniä vähän takana, mutta jos metri menee tosi huonosti niin jätetään sitten kymppi menemättä.

Lauantaina kärsin vielä hieman pahaa oloa, vaikka hieman oli jo parempaan suuntaan menossa. Uhmasin oloani ja lähdin puolet tallista hoidettuani kuvaamaan kenttämaajoukkueleiriä. Oli kiva päästä kuvaamaan, vaikka heikko olo näkyi myös heikkona laatuna kun ei meinannut oma käsi jaksaa niin hyvin kantaa kameraa eikä keskittyminen riittänyt täydellisiin kuviin. Pakko hehkuttaa mun ehdotonta suosikkia, lehmän pikkuversio (ja tuhat kertaa parempi!!) Johannan Dahi-ponia! Aivan mieletön poni - ja sen kuski -, skouppia on mielettömästi ja venyy kyl semmosiin suorituksiin et.. huh! Oispa meitsin Lehmäkin noooin hieno... No, ehkä se on kans tommonen sit isona!

Johanna ja sen super-poni!

Ehdin kuvaamaan valmennuksia aina puoli viiteen asti, jonka jälkeen piti lähtee kiireen vilkkaan kotiin katsomaan suomen pronssiottelua. Onneksi se päättyi niin hyvin kun päättyi, hyvä Jellonat! Maneeseille ei kuitenkaan päässyt ennen seitsemää, joten lähdettiin vielä myöhäiselle maneesireissulle, koska minun oli pakko saada hyppyjä alle ennen kisoja ja tämä päivä oli siihen ainoa mahdollisuus. Pistin siis pikaisesti kaikki kolme heppaa kuntoon ja lähdettiin äidin ja Pilvin kanssa vahdilla opistolle päin.

Tarkoitus oli ensin mennä opisto-hallissa, mutta koska sinne alettiin rakentamaan koulurataa, mentiin sitten kipin kapin haimille ja aloin heti rakentamaan esteitä. Tein itselleni hieman haastaviakin tehtäviä, lyhyellä lähestymisellä Okseri-askel-pysty sarjan ja siitä kaareva linja (5 askelta) pysty tai suora linja (6 askelta) pysty. Vapaalle pitkälle sivulle heitin vielä yhden portti esteen ja sitten ei muuta kun verkkailemaan. 

Kun valvova silmä saapui, tehtiin melko nopea ja reipas verkka. Pyry tuntui tosi hyvältä, hieman reippaammalta kuin normaalisti, mutta ihan ratsastettavalta. Oli niin ihanaa kun joku pitkästä aikaa valoi minuun uskoa ja samalla muistutti ratsastamisesta. En meinannut taas aluksi uskoa ettei vauhtia tarvitse olla niin paljoa, mutta muutaman toiston jälkeen aloin pikku hiljaa muistamaan miten tää homma oikein toimii. 

Verkan jälkeen tultiin ratana okseri-pysty-sarja, siitä suora linja, kaarevalinja + sarja ja erikoiseste. Kaikki meni superhyvin ja nostettiin sitten esteitä. Itse nostin pystyt ja huomasin niitä nostaessani että aika kunnianhimoiseksi kävi homma.. Nostin tosiaan niin reippaasti että aloin itsekin epäilemään itseäni. Sarjakin nousi aivan mielettömän kokoiseksi ja kun kiipesin takaisin selkään en pystynyt muuta kun nieleskelemään paniikkiani! 

Minun takamustani kuitenkin potkittiin ja käskettiin vain ratsastaa ja ajatella todella paljon vähemmän. Ensimmäisellä kerralla lähestyttiin hieman silmät kiinni, otettiin koko sarja alas. Sain komennon kuitenkin hypätä pystyn ja herramandeeras! Pyry alkoi skarppaamaan aivan mielettömästi ja korjasi tosi hienosti ja ennen kaikkea se oli aivan mahtava... Tämän jälkeen tultiin vielä uudestaan sarja, jonka onnistuin sitten kieltämään kun jäin pelkäämään sitä aikaisempaa tiputtamista. Kolmannella kerralla muistin pitää jalat kiinni ja jumantsuikka taas tuli mieletöntä, aivan järjettömän terävää ja hienoa hyppyä! En tiennyt miten päin olisin istunut kun niin innoissani olin, tehtävä oli meille kuitenkin todella vaikea (lyhyellä lähestymisellä tosi isolla okserilla sarjan sisään) ja tehtiin se useampaan kertaan ja ihan mielettömän hyvin. Fiilis oli ihan järjettömän onnellinen! Tämän jälkeen tein nopean loppuverkan, annoin Pyryn äidille käveltäväksi ja kiipesin Allin selkään. Allilla oli hieman liikaakin energiaa ja emme tosiaan paljoa saaneet irti. Toivotaan että kisoissa tammakin olisi hieman kuuliaisemmalla päällä!


Sunnuntaina suunnattiinkin Merjalle seurakoulukisoihin! Menin Pyryllä tutun KN Specialin ja Alli debytoi koulukisoissa Helppo C:1 ohjelmalla. Luokat oli käännetty niin että ensin starttasi Pyry ja vasta tosi paljon myöhemmin Alli. Aamulla taas lähtö hieman viivästyi kun letittäminen veikin enemmän aikaa kun kuvittelin. Lisäksi olin hukannut kamman johonkin ja tammalla oli aivan liian paksu harja ja leteistä tuli niin kammottavat että ihan itketti..

Perille kuitenkin päästiin ja aika pian jo otettiin Pyry alas. Verkka-aikaa oli maneesissa 15 minuuttia, mutta kentällä sai myös verkkailla. Kenttä oli kuitenkin vielä hieman jäinen, joten tein vain suurpiirteistä ravaamista ja taivuttelua. Yritin kokoajan muistuttaa että vasen ohja, vasen pohje. Verkassa Pyry tuntui ihan ookoo hyvältä ja radallekin suunnattiin ihan hyvällä mielellä.

Radalla unohdin kuitenkin pitää tarpeeksi hyvin vasemmalta ja päästiin liirailemaan. Lisäksi Pyry oli tänään hieman kiireinen ja en saanut sitä ihan tarpeeksi hyvin rauhalliseksi. Oli silti radassa paljon hyvääkin ja olin lopulta ihan tyytyväinen. Tuomarilta saatiin kehuja muodossa "kivan energinen SH" ja mielestäni se oli niin ihanasti sanottu! Tuomari oli myös todella tiukka - minkä tiesin jo etukäteen - ja olinkin positiivisesti yllättynyt kun saatiin prosenteiksi 61,8%! Tällä tuloksella ei päästy sijaan kiinni, vaan jäätiin toiseksi ei-sijoittuneeksi. Pyryyn kuitenkin olin kaikin puolin tyytyväinen.





Virheitä siis löytyy mutta tyytyväinen olen kauden avaukseen! Suurin ongelma tällä hetkellä on satulan päällä. Omat jalat on niin jumissa (varsinkin lonkat, yff) että jään puristamaan sisäreidellä ja heitän satulan takakaarelle. Pyryllä pysyn jossain tilanteissa ihan hyvässä ryhdissä ylävartalolla, mutta Allin kanssa jännitän vielä ylävartalon eteen eli istun aivan järkyttävästi. Tämä on siis tiedossa ja onneksi se on myös korjattavissa! 

Pyryn suorituksen jälkeen pistettiin se koppiin ja palloiltiin reilu tunti ympäriinsä ja syötiin. Jossain vaiheessa mentiin pistämään Allia kuntoon kun se oli saanut häntänsä paskottua aivan kauheaksi! Pistettiin tamma rauhassa kuntoon ja menin sitten verkkailemaan sen kanssa kentälle. Alli tarvitsee yleensä tosi pitkän verkan, eli olin vähän kauhuissani kun en tiennyt mitä tapahtuu. Alli oli kuitenkin tosi kivan oloinen ja se ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Mennessämme 15 minuutin verkkaan se yhtäkkiä alkoi pomppimaan (joku 10 senttiä jalat maasta) mutta sen jälkeen se oli taas tosi hienosti. Mitä lie jännitystä silläkin ilmassa ;)

Allin radasta en osaa sanoa mitään. Itse istuin tosi huonosti niinkuin kerroin, mutta Alli teki ihan siistin radan. Laukoissa oltiin hieman pulassa ja toinen laukka nostettiinkin pukin kautta.. Siitä jatkettiin risti laukalla ja sitten ympyrällä vasta vaihtui laukka. Tämä tietenkin laski pisteitä, mutta olin tosi yllättynyt kun saatiin 62,5 prosenttia ja 2. sija! Hieno tamma se on, nyt vaan enemmän treeniä alle niin hyvä tulee!





Aivan huikea fiilis! Allin kanssa tuli nyt niin hyvään paikkaan onnistuminen. Mietitään että silloin kun se tuli mulle niin kaikissa siirtymisissä se kiskasi mut kokonaan irti satulasta ja ei osannut peruuttaa ja nyt se piru vie meni Helppo C-radan! Kyllä mun lehmästäkin vielä hieno tulee!

Nyt aivan loistofiiliksillä kohti ensi vkl kisoja!

20. helmikuuta 2014

Järjetöntä pahoinvointia

ja tällä kertaa fyysistä, ei niinkään henkistä..


Tiistai yönä töissä ollessani huomasin ettei kaikki ollut ihan niin hyvin. Olo oli kovin voimaton, vatsa oli kipeä ja pää särki. Viittasin kuitenkin hansikkaalla ja buranan avulla jatkoin vielä reippaasti ja hyvissä voimin yön yli. Aamulla soitin äidille että nyt pitää kyllä käydä lääkärissä. Kaikki oli hyvin niin kauan kun makasin, mutta kun nousin ylös tai aloin tekemään jotain, alkoi huimaamaan ja tuli sen jälkeen valtavan paha olo. Syömään en ollut pystynyt tiistain jälkeen ollenkaan, mutta sain juotavaa jugurttia sen verran alas että jaksoin. Lääkäri käski seuraamaan ja kirjoitti muutaman päivän sairaslomaa. Mille puolestaan minä viittasin jälleen hansikkaalla.

Keskiviikko - torstai välinen yö työssä olikin jotain niin kauheaa. Päänsärky oli mahdoton, voimat aivan poissa ja paha olo kokoajan. Selvisin kuitenkin ehjänä kotiin, mutta ilmoitin heti etten pääse töihin seuraavana päivänä. Turvallisuusriskihän se on liikenteessä kun ei edes muista miten on kotiterminaalille ajanut. Niin paha olo oli etten ole edes varma teinkö kaikki vai jätinkö leikin kesken jossain vaiheessa. Aamulla sama homma jatkui edelleen. Pötkötinkin luvattoman pitkään kotona ja toivoin että olo vain lähtisi pois. Eipä ole lähtenyt.

On siis aivan järjetön olo. Ihan kuin päässä olisi kaksi kerrosta, joiden välissä olisi jotain mikä puristaa sisempää kerrosta niin että aivot rutistuvat. Tuntuu että kaikki mitä yrittää syödä / juoda jää ruokatorveen eikä ikinä valu mahaan asti. Oksettaa ja jotenkin toivon oksentavani että se helpottaisi, mutta oksennus ei tule. Ei närästä eikä ole ummetusta, mutta silti mahassa ikäänkuin kiertää ja koko ajan on päällä staattinen paha olo. Se ei mene pois, ei lääkkeillä eikä lepäämällä.. Huomenna kolkuttelen taas lääkärin ovea, koska haluan nopeasti takaisin kuntoon, kisakausi kolkuttelee ja työt odottavat tekijäänsä!

Jotain hyvää sentään tässäkin sairastamisessa, sain tyrkättyä molemmat hevoset tuupparin alle. Ja jotain onneakin tässä päivässä! Näpräsin näppäränä tyttönä tuota minun Oskari-kameraani ja tadaa! Se heräsi kuolleista! Kuvaaminen ei kuitenkaan näillä voimilla tuottanut mitään järkevää tulosta, vaan huomasin vasta lopussa kuvanneeni väärillä asetuksilla ja kaikki kuvat tärähtivät. Hups, näin tällä kertaa..! Nyt kuitenkin muutama söpö kuva piristämään tätä sairastelua, jospa sitä lauantaina pääsen jo itse kiipeämään hevosen selkään!

Hevosista vielä vähän ennen kuvia; Pyryyn en löydä tällä hetkellä tatsia ja sitä lähdetäänkin minun kouluratsastuskoutsini kanssa hakemaan heti kun pääsen itse voimiin. Alli on taas tehnyt upeaa jälkeä sitten epäonnistumisen; sen jälkeen kun tultiin mahalaskulla alas, ollaan olettu vain harppauksia eteen. Muutoksia tehtiin ruokinnassa (vähennettiin) ja kuolaimissa (oliivinivel). Ei ole näkynyt kuukauteen mitään protestoinnin protestointia ja uskallan oikein hyvillä mielin suunnitella koulukisoja alle! Hieno tamma, kerta kaikkiaan, tänäänkin oli hurjan nätisti ja meni kovin hyvin!






Iso halaus Petralle joka auttoi sairasta hädässä!
ja nyt jatketaan sellaisella tiimihengellä että oksat pois ;)

13. helmikuuta 2014

Hevosetonta arkea

ja se pitää sisällään töitä, töitä ja töitä!


Miten se nyt näin on päässyt käymään? Äiti innostuikin enemmän kuin luulin ja on nyt käynyt ahkerasti jumppaamassa sekä Pyryä että Allia kentällä kun itse olen "lusmuillut" töissä. Meille tuli töissä iltasiirroilla vielä yksi lisähomma, mikä pidentää päivää puolesta toista tunnista tuntiin. Aikaisemmin kun hyvässä lykyssä pääsi kuuden aikaan, nyt on turha edes toivoa pääsevänsä ennen seitsemää.. Paitsi jos kaikki menee vähintäänkin niin hyvin kuin eilen, ihan kuin synttärionni olisi tuonut jotain hyvää ja pääsin kotiin jo puoli seitsemän aikaan! Pääasiallisesti olen kuitenkin päässyt vasta seitsemän ja kahdeksan välillä, riippuen paljon siitä kuinka paljon tavaraa minäkin päivänä on. Jospa tämän uuden siirron oppisi nopeasti niin pääsee taas nopeammin pois, eiköhän se siitä!

Halusin kuitenkin palata tännekin kertomaan että kaikki on erinomaisesti! Me päästää aloittamaan tämä kausi 23. päivä ja lajina kouluratsastus! Alli pääsee elämänsä ensimmäisiin koulukisoihin ja luokkana on Helppo C kuin Pyry taas starttaa tutun KN Specialin. Tämän kauden avauksen innoittamana viime viikonloppuna tehtiin ahkeraa treeniä ja voin sanoa olevani molempiin hevosiin erittäin tyytyväinen. Petra ratsasti lauantaina Pyryllä - ja uskalsi testata Allia!! - ja ei tullut mitään uutta noottia, lähinnä sitä samaa mitä kuultu jo aikaisemmin, alaspäin siirtymisissä romahtaa ja vasen ohja hyvin kädessä. Alli oli lauantaina taas ihan mahdottoman hieno ja ennen kaikkea rauhallinen. Se on nyt maneesilla ollut tosi rauhaton, mutta lauantaina se pääsi taas yllättämään minut ja teki kaiken niin hyvässä rauhassa etten voi olla kuin ylpeä siitä!

Tämän viikon äiti on sitten ratsastanut sekä Allilla että Pyryllä ja soittelikin minulle tuossa tiistaina - muistaakseni - että Alli oli ollut aivan mahtava ja oli jopa uskaltanut laukata enempi sillä. Se ei ole nyt viikkoihin pukitellut, ei hyppinyt pystyyn tai protestoinut mitenkään! Siis jo viime viikon perjantaista lähtien se on ollut aivan järjettömän hyvä ratsastaa, kaikin puolin. Pyry on myös jatkanut hyvällä mallilla ja pystyn hieman pikku hiljaa huokasemaan valmennuskuvioiden kanssa, jospa ne nyt vihdoin alkaisivat sujumaan!

Mutta tälläinen "hengissä ollaan" -postaus. Itse pääsen vihdoista viimein lauantaina kiipeämään sekä Allin että Pyryn selkään ja sunnuntaiksi koitan saada valmennuksen - joko este- tai koulu. En tiedä onko tämä "hevoseton viikko" tehnyt minulle yhtään hyvää, tuntuu että tulen vain kiukkuisemmaksi kokoajan kun en pääse tallille.. Ehkä saan nämä työt kohta semmoiseen järjestykseen että ehdin aamuvuoro (kokopäivä vuoro 7-20) viikoillakin enemmän itse talleilemaan. Onneksi alkaa jo olemaan pidempään valoisaa niin jaksaa itsekin enemmän, kevättä kohti mennään!

Ajattelin myös että ehdin tässä illan mittaan aloittelemaan hieman tavoitepostausta. Mutta haluaisin tehdä myös kuvapostauksen, eli nyt lukijat vaikuttamaan ja kertomaan kuvaideaoita! Kuvaamisesta puheenollen muutama kaveri on luvannut lainata canonin runkoa minulle jos hätä iskee, joten toivotaan että saadaan myös pian ihan uusia hyviä kuvia esille ;)

Mutta nyt, ei muuta kun kuvatoiveita kehiin!

11. helmikuuta 2014

Hyvää synttäriä minulle!

nyt vedetään maagista vuotta kun 12.2.2014 täytän 22 vuotta!


Koskakohan ihminen lopettaa lisäämästä vuoden joka synttäreillä?
Kappas vaan, mutta niin ne vaan joka vuosi sieltä tulevat!

9. helmikuuta 2014

RIP Canon EOS 400D "Oskari" 2007-2014

Sinua muistaen surullinen omistajasi Senni

Niinhän siinä kävi. Jo useamman kuukauden olen puhunut että alkaa tuo minun Oskari-kamerani olemaan niin vanha että kohta ei varmasti enää käynnisty. Viime viikolla kävin kuvaamassa maajoukkuevalmennuksia ja toimi vielä aivan hyvin, mitä nyt hieman vanhan kameran oikkuja siinä oli, suljin ei toiminut enää kunnolla ja tarkennus oli vähintäänkin hidas. Nyt se ei kuitenkaan enää käynnisty, joten kyllä, se oli siinä. Hyvin monelle tutuksi tullut Oskari ei enää jaksanut sinnitellä ja on nyt poismennyt. Tämä tarkoittaa uuden rungon ostamista, mikä on tällä hetkellä melko pelottava ajatus kuin on myös muut lisenssimaksut ja vastaavat maksettava.. Hyvään aikaan päättää aina kalusto hajota!

Nyt kuitenkin Oskarin muistoa kunnioittaen pistän tähän sekalaisen katraan omia lemppari kuvia mitä on tullut vuosien 2007-2014 välillä kuvattua. Toivotaan että saan pian uuden rungon ja saadaan uusia kuviakin esille!

2007 

2007 - 2008

2009

2010

2011

2011

2012

2012

2010 - 2013

2014

Kiitos näistä vuosista!
nämä ja kymmenet tuhannet onnistuneet ja epäonnistuneet kuvat tarjosit meille!
kerro sinäkin mikä näistä oli mieleesi tai jos et löytänyt mieleistä, voit käydä selaamassa vielä täältä lisää!

8. helmikuuta 2014

Hei, nyt jumpataan osa 1: kasikko

ensimmäinen erinomainen jumppa, olkaa hyvä!


Kyllä, sen nimi on tarkoituksella kasikko, ei kahdeksikko. Tämä on yksi lemppari jumppatehtävistäni ja tätä päästiin hyppäämäänkin tuossa jokunen aika sitten. Tämä on helppo tehdä, se mitä siinä vaaditaan on melko monta kavalettiä. Itse rakensin viimeksi niin että kun on kavaletti-kavaletti-pysty jumppa, tein sen niin että ensimmäinen väli oli 2,5 metriä ja seuraava kolme. Pystyä pystyy nostamaan huomattavasti kavaletti korkeudesta isommaksi ja se on näin ollen tosi hyödyllinen ja jumppaava.

Kannattaa miettiä aina hevosen askeleihin sopivammat välit, meillä esimerkiksi tuo kuusi metriä kavaletti-okserilla oli oikein hyvä. Se ei ollut pitkä vaan sopivan jämäkkä ja hevonen joutui silloin jumppaamaan taas itseään. Okserit saavat olla huomattavasti leveämpiä, vaikka niiden korkeus olisi matala. Tämä taas jumppaa huomattavasti enemmän kuin kapeiden oksereiden hyppääminen!

Päästiin tosiaan Pyryn kanssa tekemään tätä tehtävää ja herra oli kovin hieno! Ensin tehtiin ihan kavaletti linjaa, sen jälkeen testattiin välit ja sitten tultiin koko tehtävä. Koko tehtävässä toisen kavalettien jälkeen rytmi katosi ja kun minulla ei ollut kannuksia en saanut sitä heti teräväksi. Sitten aloin ratsastamaan liikaa eteen ajatuksella jolloin puomi kokoajan kolisi okserilla. Kun lopulta maltoin odottaa loppuun asti, myös kavaletin jälkeen, saatiin oikein oiva lopetus hyppy. Kiva jumppa mitä tullaan takuulla tekemään aina kun ehditään!

Muita jumppapostauksia on tulossa myös heti kun ehdin piirtelemään ratapiirroksia. Toivottavasti joku jaksaa näitäkin lukea, vaikka ei materiaalia niin kovin olekaan ;)

6. helmikuuta 2014

Operaatio Puuttuva Kenkä

se tunne kuin ei enää keksi mitä sille koivelle tekisi..


Viime sunnuntaina alkoi Allin toinen takakenkä kilisemään siihen malliin että oli aika tilata kengitys. Oli päässyt muutama viikko vierähtämään liian pitkälle ja ei mennyt kymmentäminuuttia kauempaa kuin kilisevä kenkä olikin jo irti. Positiivista tässä asiassa oli, että se lähti täysin siististi, ilman pienintäkään lohkeamaa tai vauriota.

Suurimman halvauksen meinasin saada seuraavana päivänä kuin hain neidin tarhasta talliin, varustaakseni kevyelle käyntilenkille. Tämä kyseisen takajalan kavio oli röpöleinen ja selvästi kulunut ja siitä lohkeili paloja. Hetken juoksenneltuani ympäriinsä ja mietittyäni vaihtoehtoja, aloin keräämään järjenrippeitä ja etsimään jotain millä suojata kavio. Paras tähän olisi takuulla Simple Boots, mutta koska tätä ei ollut käsillä, turvauduin eri kokeiluihin. Siitä siis alkoi operaatio puuttuva kenkä.

Ensimmäinen erehdys
Ensimmäinen mitä vain keksin oli jesari. On tunnettua että jesari korjaa, fiksaa ja auttaa kaikkeen, joten toivoin ja rukoilin että myös tässä kavio ongelmassa jesari olisi pelastaja, suurin ystäväni. Sain yhden punaisen jesarirullan loppumaan ja harmaata rullaa aloittaessa toivoin että tämä olisi edes hyvä ratkaisu. Loppupeleissä plussat ja miinukset jakautuivat aika yksikantaisesti:
- jesari ei pysynyt. "Terävä" kavio rikkoi melko nopeasti jesarin.
- liukas. jesari pelkiltään teki kaviosta liukkaan ja meno ihan taluttaessa oli melko lipsuvaa
+ jesarin kanssa leikkiminen on aina yhtä kivaa! 
          yhteenveto juttu oli täysi floppi!

Toinen yritys
Ensimmäinen yritys teki totaalisen mahalaskun, joten käännyin nopeasti somen puoleen. Hevonen huusi kuitenkin haluaan pihalle, joten hieroin aivonystyröitäni ja yritin keksiä jotain mikä pitäisi jalkaa edes hieman suojassa. Lopulta minä tein oikein senni-coctailin ja hevosen jalkaan päätyi muovipussi, jonka sisällä oli paksu neopreeni pintelinalunen (kaviota vasten), jonka sidoin pintelillä ja varmistin vielä jesarilla niin ettei kukaan saa sitä enää ikinä auki! Yritys hyvä kymmenen, loppupisteytyksellä:
- muovipussi ei hengitä. Tämä siis tarkoitti melkoista jalan hautomista puolipäivää..
- laittaminen oli rakettitiedettä. Sain tosiaan asetella ja tuunata aika tovin että sain siitä edes pysyvän version, ilman että joku kohta purkaantui tai hajosi kirjaimellisesti käsiin.
- liukas. muovipussin lisääminen jesarin kanssa sai aikaan todellisen bambi jäällä efektin. 
- pois ottaminen vaati voimaa. Ja väkivaltaa. Ja saksia. Sinne meni vielä muuten hyvä käyttökelpoinen pinteli!
 + se toimi! Ideahan oli saada jotain suojaamaan jalkaa ja siinä suhteessa se toimi hyvin!
          yhteenveto toimiva, mutta hautova yritys joka vaati aikaa.

Kolmas viritys
Kun olin saanut hevosen tarhattua muovipussi jalassaan, ehdin tutustumaan sosiaalisen median tarjoamaan apuun. Kolmas kerta toden sanoo! Minulla lienee facebookissa viisaita kavereita, sillä tämä kolmas viritys oli kirsikka kakun päällä! Nyt siis luvassa teille todellinen tee-se-itse simple bootsi tilanteeseen jossa kenkä on lähtenyt ja kavioo pitää suojata. No, mitä tarvitset? Vauvan vaipan, jesaria ja villasukan! Ensin vaippa ujutetaan jalkaan ja teipataan reippaasti jesarilla. Päälle vedetään suuri villasukka ja tsadam, kotitekoinen simple boots on hallussasi!
+ N-E-R-O-K-A-S   I-D-E-A! kyllä tässä nostan hattua, itselle ei olisi tullut mieleenkään..
+ Ei hautomista. Vaipan ansiosta kosteus imeytyy enemmän vaippaan ja jalka ja kavio eivät ole kokoajan hautomistilassa.
+ käytännöllisempi. Laittaminen ja pois ottaminen helpompaa ja ei vie aikaa niin paljon.
+ ei luistelua! Kiitos villasukan, eipä tarvinnut enää pelätä että heppa reväyttää jonkun paikkansa tai poikkasee jalkansa kuin tassu pysyi oikein hyvin muiden kolmen mukana!
- vaipat. Kuinka moni kantaa tallilla vaippoja? Itsellä oli onni kuin porukoilla oli jäänyt siskon pojan vaippoja kaappiin, mutta rehellisesti sanoen, en usko että monikaan kantaa vaippoja autossaan ;)
          yhteenveto täydellinen "tee-se-itse" simple boots, jonka ansiosta hevonen pystyi turvallisesti tarhaamaan ja kavio pysyi hyvin suojassa.
Tänään vihdoin saapui kengittäjä ja kiitos sosiaalisen median saatiin jalka niin hyvin suojattua että kenkä saatiin takaisin jalkaan. Tästä intoutuneena mentiin sitten maastoon hieman hölkkäilemään suurimpia vapaapäivän pöllöiöyjä pois ja sain onnekseni huomata kuinka mahtava tamma tänään oli! Mentiin niin nätisti koko matka, että jossain vaiheessa aloin miettimään istunko oman hevosen selässä ollenkaan ;)

Onko sinulla jokin ässä hihassa aiheeseen liittyen?
Jos on, kerro se nyt ihmeessä!

3. helmikuuta 2014

Pilvilinnoista tiputaan korkealta

takapakki ei vähän vaan kunnolla..


Jokaiseen aloitettuun ratsastussuhteeseen uuden hevosen kanssa kuuluu takapakkia. Meillä se tuli vain yllättäen ja vähän rajummin. Yksi ajatusvirhe johti askelvirheeseen helpossa jumppatehtävässä ja se päättyi esteen sekaan romahtamiseen niin että oma leuka aukesi niskoille tultaessa. Kyllä oli sen jälkeen taistelemisen takana että päästiin edes jonkun esteen yli, kun kuskilta meni kokonaan luottamus omaan itseensä ja hevonen ei halunnut enää antaa yhtäkään erhettä anteeksi.

Mutta koska ei olla luovuttajia, me vielä tästäkin noustaan!
ja ensi kerralla mennään asianmukaisin varustein, johon kuuluu kannukset..
ps. Pyry oli aivan mahtava!