31. heinäkuuta 2015

Tulossa vuonna 2016!

Olen niin innoissani! Aloitan aina tämän sponsorointi hässäkän ajoissa ja tuntuu että vuosi vuodelta vain aikaisemmin. Heti kun kaikki sponssijutut on takana, alan jo suunnittelemaan seuraavaa. Koska tänä vuonna kaikki kilpailut oli jo keskikesään mennessä ohi, on minulla ollut aikaa miettiä mitä seuraavaksi. Ja niinpä niistä syntyi idea. Koska päivämäärät ja järjestyspaikat eivät ole vielä varmistuneet, tämä on nyt enemmänkin tälläinen pieni ennakko siitä mitä ensi vuonna tuleman pitää. Pidelkää siis hatuistanne!


Kisamatkalla Dressage Battle 2016
Olen saanut paljon toiveita siitä, että toisin cup henkisen kilpailun myös koulupuolelle. Tässä on kuitenkin ollut aina monta muttaa ja olin hieman epäileväinen sen suhteen. Lopulta kuitenkin keksin myös kouluratsastuksen saralle mukavan kilpailun, joka kantaakin nimeä Kisamatkalla Dressage Battle. Dressage Battle on joukkuekilpailu, joissa kahden hengen joukkueissa kilpaillaan tasoilla Helppo C ja Helppo B. Toinen pareista kilpailee siis helpommassa ja toinen vaikeammassa luokassa, molemmissa on omat luokkapalkintonsa ja prosentit lasketaan yhteen jolloin parhaimmat prosentit saaneet palkitaan. Kokonaistuloksissa palkitaan kolme parasta paria.

Kisamatkalla Derby 2016
Kisamatkalla Derbystä olenkin teille jo aikaisemminkin puhunut ja vuonna 2016 on aika toteuttaa sekin. Kilpailut ovat käytännössä normaalit rataestekilpailut, mutta derbyluokka sisältää enemmän erikosesteitä. Kilpailut käydään entisenä seurakilpailutasoisena ja sen korkeutena on 100 cm, arvosteluna A.2.0. Derby on muuttanut viime kirjoituksestaan hieman muotoaan, mutta pääpiirteittäin löytyy melkoisen kattava selitys visiostani täältä!

Yhteistöhön kanssamme?
Miksi sitten aloitan jo nyt tämän kamppanjoinnin, on hyvinkin yksinkertainen selitys: haluan olla ajoissa. Nyt olen jo aloittanut etsimään yhteistyökumppaneita ja ajattelin tällä kertaa laittaa tämän haun myös julkiseksi. Etsimme siis yhteistyöhön erilaisia firmoja, yhdistyksiä kuin yksityisiä henkilöitäkin. Onko sinun perheelläsi tai sinulla esimerkiksi kukkakauppaa tai hevostarvikeliikettä? Tai haluatko yksityisenä henkilönä lähteä mukaan tukemaan ensi vuoden kilpailuita? Ota yhteyttä decnestys@gmail.com ja kehitellään yhdessä jotain mukavaa ensi vuodelle!

Ensi vuotta tukemassa


30. heinäkuuta 2015

Varmuutta valmennuksesta

Varmuutta tekemiseen ja suunnitelmiin


Reilu kaksi viikkoa hyppytaukoa meillä ja se todellakin näkyi ja tuntui. Pyryn ratsastettavuus on muutenkin ollut hieman hankala, se on sellainen.. hidas ja tuntuu kovin laiskalta. Kyllä se valmennuksessakin kokoajan liikkui kohti estettä, mutta kokoajan oli semmoinen tunne että se hiipuu kaarteessa ja jalasta ei tapahtunut mitään reaktiota. Toivon että se on vain hieman pulkistuneen mahan syyttä, herra kun on saanut nauttia nyt höntsäilystä ja ollaan vasta kunnolla palailtu taas hommiin, Ja on syytäkin, sillä mestaruuksiin on enää kuukausi aikaa!

Taas kaikki hypyt näkyvät videolla. Sillä on hyviä ja huonoja pätkiä. Juuri tuon hitaan ratsastettavuuden takia minulle iskee itselle paniikki ja lähden vähän hyökkäämään sen päälle. Lopussa alkoi ehkä oma ajatus karkailemaan ja hevonenkin tuntui hieman väsähtäneeltä.. Eli valmennuksessa oli sekä hyvää että huonoa, mutta positiivista on ainakin se, ettei meitä ihan haukuttu taaskaan ja lisäksi saimme lisää vahvistusta suunnitelmiin. Valitsin siis suunnitelman B, joka vie meidät Keravan kenttäkisojen jälkeen Tuuriin!

Vaikka ollaankin ihan pääpainoisesti kenttäratsukko, on totta että meidän on pakko nyt ottaa niitä rataesteitä alle. Valmennuksessa sen tajusi niin hyvin taas; nämä ovat kevyitä puomiesteitä, eikä niille voi ratsastaa kuin isolle tukevalle pöydälle. Kolahduksesta tulee hyvin usein puomi alas. Kai sitä on tottunut jo että maastoesteillä voi aina hipaista hieman sen kummemmin käymättä, huoh.

On myöskin totta että kenttäkausi on lyhyt ja loppumassa. Kyllä kenttäkisoissakin tulee se rataesteosuus, mutta meidän pitäisi siinä vaiheessa kilpailla vähintään vaativa B tasolla, että saisimme sen hyödyn siihen este-SM. Sen takia lopulta päädyin B suunnitelmaan. Ensi viikolla on vielä Nevalan estevalmennus ja lisäksi Pyry saa ensimmäisen kraniohoitonsa. Toivotaan että kaikki alkaa tästä taas sujumaan paremmin!

pahoittelen pikaista postausta, kiirettä pukkaa, mutta halusin tämän silti julkaista! 

28. heinäkuuta 2015

Mahdollisuuksien maailmassa valinnan vaikeutta

Jumissa. Liikaa vaihtoehtoja, liikaa mahdollisuuksia, olen siis kirjaimellisesti jumissa omien suunnitelmieni kanssa. En tiedä mitä halua, en tiedä mikä olisi kaikista järkevintä. Monipuolisen hevosen kanssa kilpaileminen tuntuu välillä tekevän erittäin vaikeaa. Mihin seuraavaksi? Aikaisempi suunnitelma tuntuu tällä hetkellä aivan turhalta ja uusi suunnitelma täydelliseltä. Huomenna saattaakin olla toinen fiilis. Aivan mahdotonta.


Kaikki tämä johtuu vain siitä ettei kaikkea voi saada. Se on fakta ja sen kanssa tulee elää. Kun on näin monipuolisesti hieno hevonen jonka kanssa olisi mahdollisuus mennä vaikka minkä lajin kisoihin ja kilpailla kansallisella tasolla, tulee pieni haikeus siinä vaiheessa kun ei saa kaikkea. Pitäisikö minun osata valita siitä mitä haluaisin tehdä? Kyllä.

Aloin epäröimään tulevien kenttäkilpailuiden suhteen. En sen takia etten haluaisi kilpailla niissä, vaan koska meidän seuraavat "suuret tavoitteet" tällä vuodella on rataesteillä. Teimme jo molemmat kenttätavoitteemme, SM-kisat ja aluemestaruudet. Syksyllä olisi Este-SM ja estealuemestaruus. Miksi siis minun kannattaisi nyt panostaa kenttään kun syksyn suurimmat tavoitteet ovat rataesteillä? Niinpä.

Se kuitenkin mikä kenttäratsastuksessa kaiken muun lisäksi kiehtoo, on se, että sinulla on kolme mahdollisuutta onnistua. Jos epäonnistut ensimmäisessä osakokeessa, kolmas saattaakin vielä pelastaa tilanteen. Rataesteillä kaikki on kerrasta poikki, yksi puomi radalla saataa pilata pärjäämisen tuloslistalla. Kartanko siis vähintäänkin alitajuisesti estekilpailuita? Ehkä.

Näiden ajatusten pohjalta olen tehnyt hieman alustavia suunnitelmia. Jos jatkan kenttäputkea vielä loppuvuoden, se on Kerava, Kerava, Kangasala, (tähän väliin este-SM) Niinisalo. Kysymys kuuluu kuinka monet näistä kisoista pystytään järjestämään suomen sateisen kesän takia. Jos puolestaan aijon koittaa parhaani ja tähdätä estemestaruuksiin 110% voisin muuttaa kisakalenteria hieman niin, että ottaisin muutamat estevalmennukset ja kalenteri muuttuisi näin: Kerava, Tuuri, Este-SM, Niinisalo.

Ehkä saan vastauksen kysymyksiini ja pohdintoihina tämän päivän valmennuksesta. Mutta mitä te ihanaiset lukijat tekisitte minun tilanteessani? Jatkaisitte kenttäratsastuksessa loppuvuoden ja vähän "kylmiltään" testaamaan Este-SM vai pitäisikö repäistä hieman tuota kenttäkalenteria rikki ja koittaa onnea rataestepuolella. Mitä sanotte?

25. heinäkuuta 2015

Koska sä oot paras ja kallein

Oot ylivoimainen, en voi kuin hehkuu taas 
Samallalailla mua onnelliseksi ei tee kukaan




Upee tiimi, vastasit unelmiini 
Eikä enää riitä kuin superlatiivit

23. heinäkuuta 2015

Blogi ajantasalle osa 2

Taas on muutaman sekunninsadasosan aikaa istua koneelle ja koittaa näpytellä tätä blogia ajantasalle. Muuten ollaankin päästy melko sujuvasti eteenpäin, vain Niinisalon reissusta on kirjoittamatta. Niinpä tehdään pieni ja nopea paluu Niinisaloon. Mukana oli jo vakiokalustoon kuuluvat Pilvi, Aleksi, äiti ja isäpuoleni Kari. Lisäksi olin saanut hoitajakseni ihanaisen Sallan, jolle kuuluu suuri kiitos siitä että pystyin koko viikonlopun skarppina ja kotimatkallakin piti minut hyvin hereillä. Huikealla porukalla taas liikkeellä, kiitos kaikille!



Niinisaloon lähdettiin poikkeuksellisesti vasta lauantaina, koska olin perjantai-lauantai välisen yön vielä töissä. Kun aamulla pääsin viiden aikaan kotiin, datailin tunnin verran ja menin kuudelta tekemään aamutallin. Jos olisi molemmat hevoset lähtenyt niin lähtö olisi ollut jo klo kuusi, mutta koska Alli jäi pois ja Pyry oli vasta iltapäivän ryhmässä, riitti että lähdettiin kahdeksan aikaan. Sallakin saapui jossain vaiheessa auttamaan ja saatiin melko ripeästi kaikki valmiiksi lähtöön. Pakko myöntää että se aamu on ehkä hieman sumussa, sen verran työyö painoi päälle.

Koko matkan Niinisaloon nukuinkin hieman univelkoja pois ja tuntui että perillä oltiin jo aivan hujauksessa. Pyry oli heti perille päästyä ihan sekopää, siis aivan sekaisin, se kuopi itseään läpi kopista ja kun pääsi pihalle ei malttanut hetkeäkään edes seistä tai kävellä vaan mennä jumputti kokoajan pikku ravia. Varsinkin kun meillä oli aikaa niin paljon starttiin tuntui toivottomalta sen kanssa. Lopullinen skitsoaminen tuli siinä vaiheessa kun armeijan pojat meni joukkoina pitkin metsää täysvarusteissa. Sen jälkeen Pyry oli ihan lentoon lähdössä ja päätettiin laittaa se jo aikaisin kuntoon ja mennä tekemään kunnon verkka. Hyvä juttu oli se, että olin jo heti pelipaikalle päästyämme laittanut sille hokit, olisi meinaan ollut enää tuon lopullisen skitsoamisen jälkeen aivan mahdotonta yritää laittaa sille mitään.

Eipä siinä ollut sitten paljoakaan toivoa saada sitä hienoksi ja letkeäksi ja rennoksi kouluradalle. Kyllä sitä jo vähän osasin aavistellakin tuon aamuisen römyämisen jälkeen. Koitin verkassa tehdä paljon edellisessä valmennuksessa tehtyjä juttuja, väistöjä ja paljon kehuja myötäämistä jne. Ja verkatessa tuntuikin siltä että sain sen millisekunniksi aina rauhoittumaan. Mutta ei se tosiaankaan kauaa kestänyt. Radalle lähdin ihan hyvillä mielin, oli tuttu ja turvallinen Helppo B:3 eli ei ollut mitään kompastuskiviä ja aika basic ohjelma. Rata oli jännittynyt ja Pyry jännittyessään menee tosi helposti juuri kuolaimen alle vaikka narut roikkuisivat kuinka löysällä. Silloin pitäisi pystyä ratsastamaan paremmin jalalla, mutta siitä se taas tekee jännittyessään sinkaisuja ja tulee "yliherkäksi". Olen siis niin patti tilanteessa miten tuossa pitäisi toimia ja jäänkin innolla odottamaan saadaanko siihen joskus ratkaisua, heh. Rata oli ihan ookoo, kohtalaista tasoa ja hämmästyinkin hieman kuullessani prosentit, sillä saimme vain 59,5%. Ei se siis hyvä rata ollut, mutta kyllä se yli 60% olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla. No, välillä näin.








Kouluradasta olen tyytyväinen lähinnä vasemman kierroksen laukkaohjelmaan ja muutamaan ravipätkään. Muuten se oli turhan jännittynyt ja kireä mikä näkyi pieninä tahtirikkoina. Tosin tuomarikin antoi aika paljon turvakutosta, sillä erot olivat kuitenkin melko pienet aina kärkeen asti. Ihan hyvillä mielillä lähdettiin odottamaan estekokeen alkua.

Tämän välin käytin itse lagaillessa ja Salla käveli Pyryn kanssa. Tai yritti kävellä, sillä Pyry ei suostunut kävelemään askeltakaan koko sen tunnin - puolentoista ajan mitä odoteltiin.. Mietin jo että kohta se ei enää jaksa hypätä.. Lisäksi oli aikamoisen työn ja tuskan takana saada sille vaihdettua varusteet ja saada suojat jalkaan. Sanotaan että siihen meni aikaa ja sai kyllä varoa kaikkia jalkoja, huh! Rataesteet meni ihan hyvin, verkassa ookoo hyppyjä ja radalla vähän loppua kohden aloin itse liikaa varmistelemaan koska aloin epäilemään itseäni. Helposti kuitenkin rata puhtaasti. Päivän päätteeksi oltiin sijalla 14/39.









Sunnuntaina oltiin taas hyvissä ajoin liikkeellä vaikka startti oli iltapäivällä. Tutustumisluokka on Pyrylle sen verran helppo pala, että sen pitäisi mennä se vaikka silmät kiinni väärin päin. Silti otin jo verkassa sen asenteen että nyt ei olla siitäkään huolimatta helpolla radalla vaan ratsastetaan jokainen este kunnolla. Muutamilta ihmisiltä olin kuullut että kakkonen (joka oli siis maalattu hienoksi) olisi tuottanut paljon vaikeuksia. Silti ennakkoluulottomasti ja 110% ratsasten lähdettiin radalle.

Verkassa Pyry oli ihan ookoo, tosin kokoajan se oli vähän ihmeellisen vahva, tuntui että pidätteet menivät tosi heikosti läpi. Tuli kuitenkin hyvällä sykkeellä kaikki verkkaesteet eikä kytännyt mitään. Ja ennen kuin huomasinkaan päästiin jo valmistautumaan ja kohta sihahti meille lähtömerkki!

Ykkönen ihan hyvä, yritin selässä olla oikein jämäkkänä että nythän mennään eikä meinata, rata on pieni, muttei silti saa aliarvioida. Sitten tuli se kakkonen. Ratsastin siihen jalka vahvasti ja kokoajan ajatus yli ja silti me otettiin siihen kielto. Suoraan sanottuna v-itutti. Niin paljon että huh. Kyllä siinä tuli herraa komennettuakin, vaikka kyllä nyt jälkikäteen analysoituna olisin voinut ratsastaa vieläkin paremmin siihen. Vielä lähempänä, oma paino taaempana ja jalka vielä paremmin kiinni. Kädet levälleen ja kokoajan liike eteen. Tosin se tilanne tulee niin äkkiä, vaikka kuinka ajattelin jalalla ja jalalla ja jalalla, koko vauhti vaan hyytyi. Kiukustuneena ratsastettiinkin koko loppurata ja olen siihen aivan järjettömän tyytymätön.

Kiva silti huomata että vaikka kuskia kiukuttaa, tulee siellä "pahoissa paikoissa" silti ne kiitokset hevoselle. Rumia sanoja pääsi suusta ja olin ehkä liian ankara Pyrylle, mutta toisaalta taaksekaan päin ei voi enää kelata. Nyt voisin sanoa että se johtui asiasta a, mutta sillä hetkellä olin vain niin.. vihainen koko asiasta. Tuttari pitäisi päästä nollilla maastoon.. Lopulta saimme siis 20 virhepistettä kiellosta ja sekunnin yliaikaa, eli yhteensä 20,4vp lisättiin tulokseen.






Vaikka en todellakaan ollut ainoa jolla oli ongelmia radalla, harmitti se silti. Lopuksi noustiin kuitenkin vielä pari sijaa ja oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita ja kaiken lisäksi tämä riitti vielä aluemestaruuskultaan! Kyllähän se vähän säälimitali on kun on mennyt molemmat mestaruuskisat miten on, mutta lämmittää se kuitenkin jollain asteella mieltä. 


Tämän jälkeenhän alettiin miettimään Pyrylle hoitoja että saataisiin varmasti selvyys että se on kunnossa kun käyttäytyy kuitenkin näin epänormaalisti. Ensimmäisenä tilattiin raspaaja ja lisäksi Pyry sai nautiskella viikon verran extravapaita ja vain höntsäilyä. Ette uskokkaan miten paljon se ehti viikossa lihomaan ja laiskistumaan, haha! Eilen kävin ensimmäisen kerran höntsäilyviikon jälkeen kentällä ja hitsi mikä muutos! Se ei enää yhtään mupeltanut kuoltainta vaan tukeutui siihen tosi hyvin. Vähän oli hidas, mutta eiköhän se sieltä nyt taas hiljalleen skarpistu. Loppukaudeksi suunnitteilla vielä muutamat kenttäkilpailut ja Este-SM sekä esteillä aluemestaruudet. Toivotaan että saadaan hyvä loppukausi kun tässä on nyt jo ehditty välissä hieman ottamaan taaksepäin.

Seuraavat kisat on tosiaan Keravalla 2.8.johon halusin ottaa tuttarin alle. Jos näyttää siltä että emme pääse täältäkään maastosta estevirheittä maaliin, jää Pyry pariksi viikoksi Keravalle Roosan hoitoon ja hän sitten hyppää sillä seuraavissa Keravan kisoissa 16.8. tuttarin. Jos puolestaan kaikki menee hyvin, hypätään Keravalla ja Kangasalalla avoin Helppo. Nyt siis peukut pystyyn että saadaan taas tästä lähtemään!

Kaikista postauksen kuvista jälleen kiitos Pilvi, Aleksi ja Salla!

17. heinäkuuta 2015

Hoitopäivä

Eilen olikin suhteellisen tapahtumarikas päivä, kun heti aamusta lähdettiin ponin kanssa koipikontrolliin. Mollahan loukkasi keväällä jalkansa ja sitä on nyt hoidettu ensin kävely + kylmäys ja sen jälkeen prpllä. Vamma oli onneksi pieni, mutta tammalla on kuitenkin jo kiitettävät 18 vuotta ikää, joten paraneminen kestää aikansa.

Klinikalle oli varattu aika klo 11, joten aamulla äiti hätyyttili minut ylös hieman ennen kymmentä. Söin puoliunessa aamiaista ja vietiin hevosille aamuruuat samalla kun haettiin Molla. Perkule kun laitumella taas huomasi että Allin jalka oli pahempi taas, joten sovittiin että hepat tulee nyt kotiin siksi aikaa että saadaan tamman impparijalka täysin laskemaan. Pääsivät siis pitkästä aikaa yöksi sisälle! Aamuruokien jälkeen Molla tamma traikkuun ja kohti klinikkaa!

Klinikalla ei kauaa mennyt, tutusti jalka klipattiin ja ultrattiin. Ja kerrankin positiivisia uutisia kun lähdetään klinikalta: jalka oli parantunut odotetusti eli hyvin! Se tarkoittaa sitä että nyt saa hiljaalleen alkaa rasittamaan sitä, aluksi mahdollisimman kovalla pohjalla ja tietenkin aina kylmäten. Tästä alkaa Mollan kuntoutusjakso, jipii!

Kiirehdittiin sitten kotiin ja Molla pääsi tarhaan kun lähdin hakemaan muita hevosia laitumelta. Ensin hain Allin ja kotona klippasin impparijalan karvattomaksi. Oli muuten todella kamalassa kunnossa, aivan täynnä rupea ja ihottumaa. Ei siis mikään ihme että tämmä sitä ontuu.. Oli hieman lämpöinen, mutta ei enää onneksi tulikuuma, turvoksissa edelleen. Kylmäsin jalan ja tamma sai jäädä sisälle kun sille olin varannut Kraniohoidon tälle päivälle. Lapa oli vasemmalta jumissa ja lanneranka ja risti oikealta puolelta, mutta veikattiin hyvin vahvasti sen johtuvan tuosta impparijalasta kun se on sitä jo viikon tässä varonut. Positiivista kuitenkin että tamma selkeästi tällä kertaa nautti hoidosta ja ei ollut mennyt missään tapauksessa huonompaan suuntaa. Jee!

Pyryllä oli puolestaan raspaus vuorossa. Se on nyt ollut sen verran omituinen ja vahva että uskotaan sillä taas olevan piikkejä. Haluan sen myös kraniohoitoon, mutta ei voitu ottaa molempia samaan aikaan. Pyry pitää myös esirauhoittaa, koska kun eläinlääkäri tulee kotiin se ei muuten anna laittaa rauhoittavaa. Kerran edes 7 rauhoittavan jälkeen se oli niin adrenaliinipöllyssä ettei koko raspaamisesta tullut mitään.. Sain yllättävän hyvin esirauhoittavan sille ja se sai jäädä nuokkumaan Allin karsinaan siksi aikaa kun Alli hoidettiin käytävällä. Eläinlääkärin tullessa laitettiin Pyrylle ensin rauhoittavaa. Esirauhoittava oli onneksi vaikuttanut niin hyvin että saatiin kohtuu helposti itse rauhoitus. Kunnon päiväkännit Pyryllä!

Sitten keräiltiin raspaustavarat ja takaisin talliin. Pyry siellä nojasikin jo päätään seinään väsyneenä, joka oli toisaalta helpottavaa koska sen kanssa on kamala yrittää tapella. Yllätykseksi kuitenkin raspauksen alkaessa se sai jonkin asteisen virtapiikin ja lopulta päätettiin antaa vielä pieni tujaus lisää rauhoittavaa. Tiedä sitten onko sille joskus jotain tuossa raspatessa käynyt, niin paljon se sitä pelkää.. Suusta löytyikin ihan kohtalaisia piikkejä ja poskiin oli ehtinyt tulla vähän limakalvovaurioita. Lisäksi sillä oli muutama "hammaskoukku" jotka myös raspattiin siistiksi etteivät päässeet ärsyttämään limakalvoja. Ihan uusi juttu oli minulle kun ell tarkisti myös etuhampaat! Ei ole ikinä tämän 4 vuoden aikana kukaan katsonut heppojen etuhampaita, aina vaan se rautahärveli suussa ja siitä hampaat raspattu. Yksi etuhampaista oli isosti lohjennut - olen aina miettinyt miksi Pyry tiputtelee aivan mahdottomasti väkirehua, mutta jos olisi vilkaissut sihen oikealle eteen olisi nähnyt että iso pala hammasta puuttuu - ja eläinlääkäri kehoitti käydä näyttämässä sitä hammasspesialistille varmuuden vuoksi.

Lisäksi olin vähän hämmästynyt kuin Ell sanoi että Pyryllä on sudenhampaat. Ollaan sitä joka raspauskerralla kysytty ja varmistettu ja kaikki eläinlääkärit on sanonut ettei sillä niitä ole. Olen kuitenkin aina ollut siinä uskossa että ne tulevat nuorelle hevoselle, eikä niiden luulisi niinkään enää kasvavan vanhemmalla iällä? Joka tapauksessa ollaan nyt etsimässä jostain hyvää klinikkaa mihin päästä tarkistamaan kunnolla koko suu ja toivotaan ettei sieltä löydy mitään sen pahempaa!

Kesälaitumella nautiskelemassa aurinkoisesta illasta

15. heinäkuuta 2015

Blogi ajantasalle osa 1

Kun ei vaan ole aikaa istua koneelle. Ensin piti kirjoittaa kaikista kisoista ja kuulumista erillinen postaus, mutta koska jostain syystä tunnit eivät päivässä riitä, on pakko asiasta tinkiä.. Tässä postauksessa siis miljoona upeaa kuvaa ja vain kohtalaisesti tekstiä. 

Olen ajatellut että jos blogi olisi pienellä tauolla tai ainakin jatkaisi tämän kaltaista vähän hiljaisempaa eloa hetken aikaa. Sosiaalisessa mediassa on niin paljon nyt "höykytelty" blogin ja minun suhteen, että tänne kirjoittaminen tuntuu vain siltä että heitän bensaa liekkeihin. Toisaalta en haluaisi täysin tumpeloiden nettianonyymien takia pahoittaa mieltäni, mutta välillä tarinat ovat olleet sitä luokkaa, että on ollut tarvetta ottaa poliisiin yhteyttä. Toivon kuitenkin että jossain määrin tämä keskustelufoorumien älytön ryöpytys loppuu. Viimeistään ajan kanssa!



Pitää palata hieman ajassa taaksepäin, aikaa ennen Allin sairaslomaa ja Kisamatkalla-cupin finaaliosakilpailuun. Mukana oli molemmat hevoset, Janni meni Pyryllä Kisamatkalla-cupin ja minä 110 cm, Allilla menin puolestaan 90 cm ja 100 cm. Janni ratsasasti hienosti 5. sijalle luokassa. Lisäksi tehtiin Allin kanssa meidän ihan ihka ensimmäinen nolla rata! Hieman oli hieno fiilis kun tultiin puhtaasti maaliin. On siinä vielä petrattavaa, mutta hitto, kerrankin yksi onnistuminen tamman kanssa!

Metri ja 90 cm uusinta menikin Allin kanssa pipariksi ja puomeja tuli varmaan kolmasosalta esteistä. Puhtaan ysikympin jälkeen jaksoi kuitenkin vielä hymyilyttää ja sen tuomalla hyvällä fiiliksellä oli hyvä päättää Allin kisapäivä. Pyryn kanssa menin vielä viimeisen 110 cm luokan. Rata oli simppeli ja kiva ilman sen suurempia kommervenkkejä. Pyry oli verkassa ihan hyvä, tosin se oli Jannin kanssa aivan sekopää ja välillä se possuili ihan kunnolla.. Aluksi se koitti sitä verkassa minullakin, mutta kun kerran vähän murahti johan lähti hyvin rullaamaan. Ensin hypyt oli vähän hitaita ja löysiä, mutta muutaman jälkeen alkoi jo hieman taas saamaan kiinni siitä rytmistä.

Radalla kaksi ensimmäsitä hyvin. 2-3 esteet olivat linjalla ja siinä noin kolme askelta ennen kolmosta Pyry veti aivan vahvaksi kättävasten ja ohjat tuntumalta. Kiskaisin sitten kiinni sillä seurauksella että topattiin kolmoselle. Tämä siis oli aivan oma-aloitteinen kielto, mielummin otin sen kun että olisin antanut herran taas leikkiä pomoa. Tämän jälkeen Pyry tajusi ettei se voikkaan tehdä noin ja meni loppu radan aivan super hyvin! Viimeinen pysty tuli alas, mutta sekin oli täysin selässä roikkuja vika. Ihan super tyytyväinen herraan, 110 cm tuntui edelleen aivan helpolta!







Allin 90 cm rata

Pyry 110 cm rata

Koska minulla on aivan järjetön väsymys nyt päällä, joudun pilkkomaan jopa tämän ajantasalle laittamisen muutamaan osaan. Seuraavassa osassa sitten olisi luvassa juttua Niinisalosta ja Aluemestaruuksista! Toivottavasti saan aikaa muutenkin postailla kuin kisoista, tuntuu että alkaa nämä kisapostaukset valtaamaan blogia. Tosin, mitä sille tällä hetkellä voi kun ei ole oikein muutakaan blogattavaa saatika aikaa..

Allin kuulumisia voisi tähän loppuun vielä kertoa. Viimeksi postailinkin kuinka Alli oli jälleen klinikalla, onnistuessaan laitumella saamaan pienen haavan jalkaansa mikä veti imppariin. Klinikalla siihen pistettiin haude ja annettiin sellaista ainetta mitä pistettiin aina kaataen hauteeseen. Ehdottomasti liikutettava ja 3-4 päivää haude jalassa. Sunnuntaina otin hauteen pois ja totesin että voihan perkele. Se oli hiertänyt koko jalan auki, siis koko matkalta polven alapuolelta vuohiseen asti. Putsasin haavat ja toivoin ettei siihen iske sitten impparia.

Turhaan toivottu. Seuraavana päivänä se oli paksumpi kuin ikinä. Paksumpi kuin ennen klinikalle vientiä ja ontui sitä aivan selkeästi. Ei muuta kun soitto klinikalle ja saatiin resepti apteekkiin sulfalle. Nyt on sitten yhteen ja samaan jalkaa pistetty 200 €.. Hienoinen ketutus kyllä jäi, voin sanoa. Tänään jalka oli sinänsä jo paremman näköinen, ettei se enää hohkannut kuumuutta vaan oli ihan viileä, vaikka aivan tukki se edelleen onkin.. Toivotaan että tästä lähtee nyt se laskemaan ja saadaan haavat paranemaan!

Blogin ajantausta taas piakkoin, kuulemiin!

11. heinäkuuta 2015

Kenttä-SM @ Nykarleby

Niin kuin moni varmasti huomaa, on tämän postauksen kirjoittaminen venynyt ja venynyt. Kyllä se vaan niin kirpaisee kun tavoitekisoissa onnistuu munaamaan kaiken ja on myönnettävä olevansa niin kaukana tavoitteistaan mitä toivoi. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! En jaksa nyt enää kovin yksityskoihtaisesti käydä läpi koko reissua, lyhyesti sanottuna vaikka suotiukset olivatkin ala-arvoisia, reissu muuten oli aivan ihana. Ja suurin kiitos siitä kuuluu aivan ihanalle matkakumppanillemme, Roosalle ja Danttelle! Näitä reissuja pitäisi saada lisää :)

Matka alkoi Perjantaina ja se sujui ihan kivoissa merkeissä. Päästiin vain paaaljon suunniteltua myöhemmin lähtemään, mutta ei se loppupeleissä haitannut. Matkalla käytiin syömässä ja Seinäjoella otettiin hevoset alas pällistelemään maisemia ja kävelemään. Perillä tallilla käytiin vielä ratsastamassa - Pyry tuntui ihan hyvältä - ja sen jälkeen letitin Dantten ja siistin Pyryn kokonaisuudessaan. Lopulta päästiin lähtemään tallilta hieman ennen 12.

Perjantaina Seinäjoen raviradalla pällistelyä

Lauantaihin heräsin vähän viiveellä, jotenkin tuo kesäloman torkuttaminen jäänyt päälle. Lopulta Roosa sai minut ylös, syötiin aamupala, käytiin kansliassa ja lähdettiin hakemaan hevosia. Roosan startti oli ennen minua, mutta Pyry piti kuitenkin ottaa kopista aina kun Danielkin tuli, koska herra olisi muuten rikkonut koko kuljetusvehkeen. Kun Roosa ja Dantte oli mennyt, menin laittamaan Pyryn kuntoon ja lähdin verkkailemaan.

Ja olin ihan hukassa. Pyry oli ihan taas kamala ratsastaa, kaikkia apuja juostiin karkuun stoppailtiin ja plaa. Onneksi Roosa riensi apuun ja saatiin edes viimeisillä minuuteilla sekä minua että hevosta tsempattua että päästiin kouluradalle. Oltiin meidän luokastamme ensimmäisiä lähtijöitä ja rata oli minulle ennestään aivan tuntematon. Hieman ehkä siis jännitti! Lisäksi meillä oli kolme tuomaria..

Rata meni kuitenkin ihan hyvin, videolta näettekin sen. Ei missään nimessä meidän tasoamme, mutta tasapaksu ja rikkeetön suoritus. Ja jos jotain oikein positiivista haetaan niin kaikilta tuomareilta saatiin sentään yli 60%! Ihan hyvä suoritus siihen nähden että verryttely oli suoraan kauhuelokuvasta, haha!



Rataesteille pääsyä saimme odotella, joten ehdittiin käydä kävelemässä maastorata kahteen kertaan. Sen jälkeen taas ensin meni Roosa ja sitten me Pyryn kanssa. Verkassa oltiin jälleen hyvissä ajoin, sillä halusin saada sen hyvin avuille. Verkka menikin ihan ookoo, hypyt oli vähän löysiä ja puomeja tuli sekä taisi tulla yksi kieltokin. Jotenkin maneesissa koko veto oli ihan pois ja ei saatu sellaista hyvää fiilistä siellä. 

Luokan piti alkaa alunperin varttiavaille, mutta oltiin sitten sanottu että kaksikymmentä vaille riittää. Menin sitten hieman ennen sitä portille ja siellä taas sanottiin että vielä reilu viisi minuuttia. ARGH! Kipittelin takaisin verkkaan ja ajattelin että otan tuosta vielä yhden pystyn kun ne ovat minulle usein vaikeimpia. Ja täysin super huono idea! Lopulta löysin itseni maistelemasta Pyryn harjajouhia kun vedettiin kirjaimellisesti läpi koko esteen. Hämmästelin vähän itsekin sitä, sillä oltiin Pyryn kanssa jotenkin ihan ulapalla. Uudestaan pysty tällä kertaa puhtaasti ja sitten ei kun radalle - jomottavan leuan kanssa.

Radalla sai ennen aloitusta ottaa yhden verkkahypyn ja se menikin jo tosi hyvin. Pyry oli skarppi ja terävä ja pystyin tosi hyvin nollaamaan tilanteen. Rata alkoikin todella hienosti ja sujui yhtä hyvin aina esteelle seitsemän asti. Olisi pitänyt ratsastaa kaarteessa hieman enemmän takajaloille ja olla itse paremmin kertomassa että otetaan vielä yksi askel. Nyt lähdettiin lentämään ennen aikojaan eikä kuski ollut yhtään mukana, joten kaappastiin siitä puomi.. Jotenkin sain kaiken tasapainoon vaikka ohjat roikkuivat pyykkinaruina ja vesimatto meni puhtaasti. Sen jälkeen tuli todella hankalasta kaarteesta pysty, johon kostautui sitten se, etten ollut saanut ohjia tarpeeksi hyvin käteen ja tultiin se tasapainottomasti ja otettiin puomi. Tietenkin voisi hevonen hieman edes yrittää pelastaa, mutta no, ei se vaan pelasta pitää asiaan tyytyä. Viimeinen este taas hyvin. Ihan tyytyväinen alkurataan, vaikka pakko myöntää että nuo puomit harmitti aivan älyttömästi!




Sunnuntaina oli sitten maastopäivä. Ajattelin etten ota mitään suurempia paineita, vaan haluan vaan puhtaan maaston. Verkassa olin jopa turhan aikaisin, kun en muistanut että oli käänteinen lähtöjärjestys enkä lähtenytkään ekana niin kuin lauantaina. Pyry oli kuitenkin verkassa tosi hyvä ja pääsin toteuttamaan visiotani rennosta kädestä kohti estettä. Allin kanssa Niinisalossa käyminen oli herättänyt minua siihen että saadaan Pyrynkin kanssa paikat paremmaksi kuin annan sen vain itse tulla siihen ilman että liikaa varmistelen. Verkassa kaikki hypyt osui super hyvin joten lähtöön lähdettiin hyvillä mielin!

Meitä ennen oli mennyt avoin helppo ja siellä oli tullut myös aika paljon virheitä. Esimerkiksi vesi tuotta pään vaivaa, siellä sai siis valita menikö suoraan alashypyn veteen vai liuskalta veteen. En tiedä miksi mutta osa ihan enemmänkin helppoa menneistä hevosista kyttäsi tätä liuskan kautta veteen menoa. Ajattelin kuitenkin että Pyry ei ole ikinä mitään vettä katsonut (jos sinne ei suoraan tarvitse hypätä, eli minun valintani oli ainakin selvä jo ennen lähtöä haha) joten en siitä ottanut oikein stressiä. Suurin huolenaihe oli varmaan hauta-nuolenkärki linja, mutta oli 95% varma ettei sekään tuota hankaluuksia.

Lähdössä olin jostain syystä aivan sekaisin. Kellon pistin väärään aikaan päälle ja kypäräkamerakin unohtui. Lähdettiin kuitenkin hyvässä rytmissä kohti ensimmäistä. En tiedä mikä meni vikaan, rytmi oli hyvä ja toteutin suunnitelmaani mikä toimi verkassa, paikkakin tuli hyvään kohtaan, mutta juuri ponnistuskohdassa Pyry veti jarrut kiinni. Se ei kuitenkaan kieltänyt vaan kirjaimellisesti rämpi yli ensimmäisen esteen. Olin vähän hämääntynyt tästä mutta ajattelin että uusi laukka ja menoksi. Ja kypäräkamerakin muistui laittaa päälle! Epäilen vahvasti että ykkösen hyvin epäonnistuneen hypyn takia otettiin sitten heti kakkoselle stoppi. En odottanut sitä yhtään ja se vain pääse valumalla valumaan hidastumaan vaikka kuinka sporria tarrasin kylkeen. Ärsytti. Nollasin tilannetta ja uudestaan yli. Pyry muuttui kuitenkin aivan järjettömän vahvaksi ja tuntui että sain varmistella esteet 3-5 tosi paljon kun se vain juoksi niitä päin ilman ajatusta.

Sitten tultiinkin jo pois raviradalta. Traksu meni hyvin ja sitten tultiin vedelle. Taas tuli niin amatöörimoka. Kun kerran tiesin että sinne vedelle on montakin hyvää hevosta ottanut tökköjä, mitä tekee Senni? Ratsastaa laukassa kohti varmaa kieltoa. Ja melkein pää edellä veteen! Olisi nyt hyvä ihminen ollut fiksu ja ottanut vaikka raviin varmistellen mutta ei.. Tyhmä mikä tyhmä! Tämän jälkeen kaikki aina takaisin vesiesteelle asti meni super hyvin. Valitsin haudan jälkeen vaihtoehtoesteen nuolenkärjen sijaan, sillä halusin varmistaa että päästään varmasti maaliin. Toisen kerran kun tultiin veteen oli alamäessä jotain kommunikaatio ongelmia ja pääsi ruma sanakin suusta.. raviradalla sporrat kylkeen ja saikin sitten heppa laukata koko rahan edestä. Ja sehän laukkasikin!







No, ei aina voi onnistua. Kotimatka sujui jouhevasti ja suivaantuneena kisaviikonlopusta otin vielä kouluvalmennuksenkin ennen Niinisaloa. Tänään starttaa Niinisalon urakka, mihin lähdetään vain Pyryn kanssa kun Lehmä saikkuilee. Pyry menee siis tutustumisluokan ja aluemestaruuden, nyt sitten peukut taas pystyyn että kuski ratsastaa 110% paremmin kuin Uudessakaarlepyyssä!

kuvista kiitos Johanna Allén (pystykuvat) ja Tuulia Nelimarkka (vaakakuvat)!

9. heinäkuuta 2015

"No muta-Alli täällä hei!"

"Laitumella on ollut niin kivaa, että onnistuin siellä polkemaan toisesta etujalasta kengän ja toinen oli - omistajan sanoin - kuin tukki.
 Omistajani itkua tuhertaen raahasi minut (kesken nautinnollisen ja ihoani hoitavan mutakylvyn) klinikalle missä Erkki Eläinlääkäri sanoi että impparihan siinä koivessa on. Sain hieman ikävän tuntuisen kortisonipiikin kaulaani ja jalkaani hoitaja kääri hauteen ja sinne sisään sujautti jotain ainetta mikä tuntui tosi märältä. Omistajaa hoitaja varoitteli myrkyllisyydestä, eli kai se jotain myrkkyä oli!!
 Nyt olen taas kaksi viikkoa kisakaranteenissa, mutta onneksi saan liikkua normaalisti ja pääsen takaisin laitumelle. Omistaja minua kovasti kirosi, olisi kai kisatkin ollut viikonloppuna.. Mutta ei se minua haittaa, pidän laitumella olosta!  
Kaurapusuja kaikille!"
Terveisin Alli



Omistajalta: Niinpä niin. Tarjolla olisi myös muutama kisapostaus joihin en vain ole saanut aikaa kirjoittaakseni. Tämä töihin paluu on ollut melkoisen kiireinen ja tuntuu etten ehdi sitten yhtään mitään! Kaikki ylimääräinen aika menee nukkumiseen ja kun en nuku, olen kokoajan tekemässä jotain tärkeää tai "tärkeää". NURKista on postaus tulossa pian, samoin Merjan tallin kisoista. Lisäksi meillä oli pitkästä aikaa kouluvalmennus Pyryn kanssa, mutta sieltä ei tullut blogimateriaalia, joten sanottakoon että saatiin taas vähän jotain ryhtiä tekemiseen. Niinisaloon lähdetään aikaisin lauantai-aamuna, sillä olen vielä pe-la välisen yön töissä.. Tekemistä riittää, joten nyt vaan peukalot pystyyn että edes nyt nämä pienen pienet suunnitelmat onnistuisivat!