31. heinäkuuta 2011

Lupaa tulla vastaan sateenkaarisillalla, rakas luppakorvani ♥


 Niin paljon kuvittelin että on aikaa, niin vähän sitä enää oli. Suunnitelmien muutos ja Lurppa lähti jo eilen pois. Oma kultainen pikku luppakorvani. En oikestaan ole itkenyt ollenkaan, olen asialle turta. Kävin Lurpan kanssa maastossa lauantaiaamulla. Ihan kävelin hiekkatien päästä päähän, maasta käsin. Tuttuun tapaansa se kiskoi ruohotupsuille, töni välillä, nautti. Niin nautin minäkin. Niin täydellinen hevonen.


Muistan kun ostin Lurpan. Se oli karvainen, lihakseton mutta raamikas hieno hevonen. Se oli epävarma, ei tiennyt miten suhtautua ihmiseen. En uskaltanut ensimmäiseen 2 kk mennä karsinaan ilman raippaa. Se hyökkäsi, potki, puri.. Teki kaikkensa että menisin pois. Mutta ratsastaessa se oli unelma. Hieno ja raamikas, alusta alkaen. Muistan kun Tiinan tallityöntekijä Maikku sanoi, kun olin Lurpan omistanut 2 päivää, miten yhteensopiva ja täydellisen näköinen pari me olemme. Tiesin sen, tunsin jo silloin miten kuuluimme yhteen. Ja ei mennyt pitkää aikaa, pian Lurppa alkoi luottamaan. Vuoden päästä harjaamaan pystyi ilman kiinnipitämistä, viimeisimmän vuoden aikana varustamaankin pystyi ilman kiinni pitämistä. Minä ja äiti. Ei kukaan muu. Syy siihen miksei sitä ikinä myydäkään pystyisi, enkä edes haluisi! Se luotti minuun, se tiesi että teen oikean päätöksen. Lurppa ymmärsi ja tulee aina ymmärtämään. 

Olin töissä kun Lurppa lähti. En tiennyt halusinko nähdä sen ennen vai en. Silloin itkin. Itkin puhelimessa kun en osannut sanoa, se olisi viimeinen kerta nähdä se, viimeinen kerta silittää sitä, viimeinen kerta sanoa sille, että rakastan sitä, enemmän kuin mitään maailmassa. Äiti lupasi ilmoittaa kun on pihalla. Kello tuli 20.10, pahin ruuhka-aika kaupassa, meitä vain kolme työntekijää. Istuin kassalla, palvelin asiakkaita. Äiti tuli sisälle, silmät punaisena, itkeneenä. Yritin pitää itseni koossa, sanoin vaan etten nyt ehdi. Se mitä äiti sanoi sai minullekin kyyneleet silmiin. "Me jatkamme nyt matkaa". Viimeiset sanat mitä omasta hevosestani kuulin. En päässyt hyvästelemään, en kertomaan enää mitään. Petinkö sen? Odottiko se minua? Tuskin se edes tiesi mitä tapahtuu. Asiakkaat ainakin sai ihmettelemistä kun kassaneiti purskahtaa itkuun varoittamatta. Lurppa lähti, enkä pystynyt ymmärtämään sitä.

Onko kliseistä puhua sateenkaarisillasta? Itse uskon siihen. Se saa minut aina itkemään. Nyt sillä on vieläkin enemmän arvoa minulle. Tulethan vastaan sateenkaarisillalla, oma kultainen luppakorvani?


Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.


Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

 

Jossain vaiheessa, kunhan pystyn kirjoittamaan ilman että näkökenttäni sumeentuu, kirjoitan vielä Lurpasta, laitan kuvia parhaimmista hetkistä. Teen kullasta oman postauksen, kerron kaiken. Alusta, tarinan loppuun.

28. heinäkuuta 2011

Erikoispostaus nro 1: Satulahuopia, suojia ja vähän kaikkea muutakin!

 HOX! Erittäin pitkä postaus sisältäen paljon kaikenlaista rompetta! 
EI TARVITSE LUKEA JOS EI KIINNOSTA! ;) 

Tosiaan, vihdoin ja viimein sain aikaan kuvattua kaikki tarvittava! Eihän siihen mennytkään aikaan kun joku tunnin verran ja voin sanoa että minun tuli HIKI! se hiki kyllä johtui tuosta ulkona olevasta erittäin painostavasta ilmasta, mutta no, hiki kuitenkin. Aluksi suunnitelmassa oli kuvata vain ja ainoastaan huovat ja suojat, mutta siinä sitten samalla tuli kuvailtua vähän uutta satulahuonetta, vanhaa satulahuonetta rojuineen, satulakaappia ja muuuta tuollaista pientä. Nyt on siis luvassa paljon kuvia ja seputusta, joten lukekaa ja kertokaa kiinnostiko edes hitustakaan nähdä meidän varastoja ;) Aloittaa voidaan vaikka siitä mistä itsekin aloitin, eli pyykkivuoresta löytyvistä huovista..

Pyykkivuoren kätköistä..
Tosiaan tässä pyykistä kaivetut huovat. En ole edes ihan 100-prosenttisen varma onko tuossa kaikki, niiden miljoonan loimen alla voi tietenkin olla vielä pari huopaa.. En jaksanut alkaa kaivaan, kärpäsiä oli niin julmetusti ja ne oli ihan vihaisiakin vielä! No kuitenkin, itse huopiin. Elikkäs, vasemmalta alkaen. 
  • Tuo koko valkoinen huopa on siis Ratsuriihestä ostettu ihan lähiaikoina. Piti ostaa halpa huopa sinne ekoihin koulukisoihin mihin menin Pyryn kanssa. Maksoikohan kympin vai 15 euroa, en muista, mutta halpa oli. Perussiisti, Tredstonen huopa. 
  • Vieressä oleva ruskea ostettiin hööksistä joku vuosi sitten. Ei ole kyllä mikään häppöinen huopa, pienoinen pettymys, mutta menee kyllä ihan kotona ja valmennuksissa, perussiisti, n. 20 euron huopa. 
  • Sitten tuo jäätävä punainen.. OLEN NIIN PETTNYT! Hööksiltä ostettu varmaan vuonna 2009 ja en todellakaan suosittele. Oli ihana oikein kirkas punainen ja kaikki, ihan kaikki värit lähti ekassa (!!!) pesussa. Oli sitä ennen kerran käytetty kisoissa, että harmitti. Muutenkin materiaali ei mitään niin hyvää, odotin kyllä parempaa. Hinta oli 26 euroa, näyttää edelleen olevan tuolla Hööksissä myynnissä.
  • Ja seuraavaksi valkoinen Mollamari-huopa. Merkki on Showmaster. Eli Mollan oma nimikko huopa, ennen käytettiin aina kisoissa, nykyään enää koulukisoissa käytetty. Ostettu ja brodeerattu joskus 2005-2006 vuonna Hööksiltä ja edelleen erittäin hyvässä kunnossa, tuollaista pientä tummumista lukuunottamatta. Tykkään huovasta, mutta pitänee ostaa pikkuhiljaa uutta, ei raaskisi!
  • Sitten onkin tuo ihana raitahuopa! Aijai, tukkään niiin paljon. Ostettu Horse Housen kojusta Suomenratsujen Kuninkaallisten aikaan 2009, merkiltään Harrys Horse. Silloin osteltiin samaan sarjaan pinkkiharmaat suojat ja muistaakseni toinenkin huopa mikä myöhemmin esillä. Aijai, kun meikä tykkää!
  • Ja sitten ikivanha vaalean sininen huopa jonka merkkiä en todellakaan enää muista.. Ostettu toinen saman tyylinen ruskeanvihertävälime sekoitus joka on kohta kanssa esittelyssä. Nämä tosiaan vuodelta nakki ja keppi, varmaan joskus silloin kun Molla ostettiin niin ekoja huopia. Hyvässä kunnossa ja menee oikein hyvin vielä kotikäytössä!
  • Ja sitten ihan Pyryä varten ostettu USG oranssihuopa. En ole oikein ikinä pitänyt oranssista, mutta pakko oli sitten Finnderbystä ostaa tämä ja siihen sopiva huppu.. Ja sopii hienosti Pyrdelle!
Sitten olikin vielä muutama tällä hetkellä käytössä oleva huopa kuivumassa, kolme alakerrassa ja yksi satulan päällä (siis kuiva huopa jo, mutta olin heittänyt sen yläkertaan satulan päälle) joten tässäpä vielä nekin!




Tosiaan nuo on huopia jotka ovat tällä hetkellä käytössä. Eli ei niin likaisia että menisi vielä pyykkiin, sanotaan että 1-2 kertaa käytettyjä. Kesällä yleensä 2-3 kertaa täytetään ja sitten laitetaan pyykkiin. Meillä kun tosiaan näitä huopia löytyy, niin miksi ihmeessä sitten pitää niitä useampia kertoja!

  • Ylimmässä kuvassa tosiaan tuon vaalean sinisen huovan kanssa saman merkkinen limevihreäruskea huopa. En siis todellakaan ole varma minkä värinen tuo on. Merkki lukee tuolla päällä, mutta minä tyhmä en tajunnut sitä katsoa. Ihan hyvä käyttöhuopa edelleen, takuulla yhtä vanha kuin Molla on meillä ollut. On ihan sellainen kuva että olisi ensimmäisiä huopia mitä Mollalle aikoinaan ostettiin..
  • Toinen huopa on Winin aikoihin ostettu. Muistan että talvella kerran mietittiin olisiko hevoselle mukavampi tuollainen karvalla höystetty huopa. No jaa-a, ei ole Molla vieläkään kertonut onko se kivempi vai ei :') Hyvä koti huopa on, mutta itse en henkilökohtaisesti niinkään pidä tästä. Jotenkin tuo karva saa siitä niin tunkkaisen oloisen. Börjesiltä ostettu, en tiedä onko mitä merkkiä.
  • Sitten nuo kaksi huopaa. Ylempi vaaleansininen on, niinkuin jo logostakin huomaa, Horzen huopa. Ostin sen sellaisesta paketista missä oli fleesepintelit, huopa ja ratsastusloimi. Hinta taisi olla joku huimat 35 euroa, joten ostin sitten sen takia. Alempi on Harrys Horsen huopa, ostettu myös Horse Housen kojusta, joko Kisaviikoilta -09 tai kuninkaallisista. Nyt en mene siitä ihan takuuseen kummasta. Itse tykkään kovasti, hieman erilaisempi huopa, mutta värit ja koristelu omaan mieleen!



HYI!
 Sitten onkin vuorossa tälläisiä random ja yksittäisiä huopia. Nämä tosiaan kuvasin tälläin erikseen, yhdet löysin parvelta matkassa satulahuoneeseen, nuo muutamat satulanmalliset vanhasta satulahuoneesta jaaa.. tuo valkoinen nyt on muuten vain yksinäinen.

  • Valkoinen huopa taitaa olla vanhasta Ratsuriihestä Forssasta aikoinaan ostettua. Varmaan vuonna 2006 kun Wini tuli meille. En ole aivan varma, joten no, tuskin sillä on väliä. Vielä on ihan siisti ja kivan näköinen. Lurpalla käyttänyt koulukisoissa, Pyry uskottavasti sen nyt perii. Hieman nukkaantunut vuosien aikana, mutta muuten ihan siistin näköinen
  • Sitten on kaksi tuollaista lilaahuopaa. En muista mistä ostettu ja ei edes kiinnosta tietää, ovat NIIN järkyttäviä. Ihan lötsköjä muodottomia ja hyi! Mun puolesta vois heittää pois, mutta toimii ihan hyvin kotihuopina niin.. Kotona ihan kätevät, kuivuu nopesti, helppo pestä. Mutta muuten voin sanoa vain että HYI!
  • Ja sitten tuleekin super HYI! Miten joskus kun kävin ratsastuskoulussa satulanmalliset oli ihan in? Inhoan noita huopia kyllä niiiin paljon :') Ei varmaan olla 7 vuoteen käytetty, taino, ainakaan 5 vuoteen! Joskus Winillä oli koulusatulassa tuo vihreä, tuota valkoista käytetty joskus kun Molla asui vielä Forssassa. No, roskiin varmasti nuo menossa! 
Siniset + musta
 Sitten yläkerrassa yritin hieman järjestellä huopia väreittäin. No, olisi ehkä kannattanut käydä hakemassa sieltä vanhasta satulahuoneesta puhtaat huovat, mutta no, unohdin. Niinpä tässä hieman vajavaisena siniset, ne vanhassa satulahuoneessa olevat sitten myöhemmin.

  • Ylin vaaleansininen ihana namnam huopa on ostettu kisaviikoilla 2009 Horse Housen kojulta. Samalla ostettiin saman sävyiset suojat ja huppu. Ja niiden kanssa Lurpallakin kisannut. Sopi herralle niiin hyvin! Nyt uskottavasti siirtynee sitten Pyrylle, tietty Mollakin niitä käyttää. Merkkinä tälläkin Harrys Horse.
  • Sitten tuo musta huopa. Tosi kiva, nätti ja yksinkertainen. Samanlainen sininen löytyy myös, kuva myöhempänä. Ostettu muistaakseni Hööksiltä, joku melko halpa huopa. Ostettu varmaan 2010 alussa jos aivan oikein muistan. Todella vähän käytetty, tuntuu että aina unohtuu käyttää noita huopia..
  • Sitten tuo Horzen sininen huopa. Erittäin käytännöllinen ja kiva, harmitti vain kun tuohon sopivaa huppua ei sitten löytynyt. Saman sävyinen oli vain punaisilla kanteilla, hmph. Tämä huopa voitettiin Mollan kanssa Suomenratsujen kuninkaallisista 2008 jos oikein muistan. Taidettiin silloin olla neljänsiä ja siitä saatiin sitten huopa! Itse tykkään kovasti tästä huovasta!

vihreän sävyiset
 Ei kai tosiaan mistään huomaa että meidän äiti tykkää vihreästä! Ja lisäksi vielä tuollainen metsänvihreä on niiin lähellä sen sydäntä että huhheijaa. Tässä siis osa vihreän sävyisistä, en ole varma oliko siellä toisessa satulahuoneessa lisää vihreää vai ei. Kuitenkin!

  • Aloitetaan tuolta vasemmalta taas. Eli silkkinen vihreä ja hienon koristekantin omaava huopa. Ostettu Börjesistä, en vain muista vuotta milloin. Äiti niin siihen rakastui että halusi sen ostaa. Itse en niinkään välitä tuollaisista silkkisistä, mutta ihan hieno ja siisti huopa. Melko paksu, mutta käytössä kyllä todella hyvä!
  • Sitten tuolla sen vieressä tuo erittäin hailukka vihreä missä on kulta/vihreät kantit. Ostettu myös Börjesistä, taisi olla Mollan ensimmäinen  kisahuopa joka on muun värinen kuin valkoinen. Söpöä! Eli varmaan ainakin 5 vuotta vanha. Ihan kiva, tosin jo hieman elämää nähnyt huopa, mutta oiva kotikäytössä, ei valittamista..
  • Sitten taas Hööksin ihme. Ja taaskaan en suosittele. Showmaster-merkkinen tämäkin, ostettu viime vuonna. Ensimmäisen pesun jälkeen TAAS meni ihan hassuksi.. Ihan kivan näköinen ja siisti huopa, edelleen kyllä menee kisoissa jos niin tarvitsee. Kivan värinen, ei tuota sävyä olekaan sitten meillä muita.
  • Sitten tuo ihana vihreä huopa! Vitsit, miksei päähänä tule missä merkissä on tuo kolme hevosta? Kuitenkin tämä taitaa olla kanssa 7 vuotta vanha, todella säästeliäästi käytetty, ainoastaan kisoissa, kerran pari muuten. Tähän löytyy sopiva huppu, rintaremmimartingaali ja pintelit! Molla on oikein sammakko ne päällä ;)
  • Ja tuo on myös ihana, vaalea cob-kokoinen huopa. Tykkään kovasti. Sopii kyllä ainoastaan estesatulaan, joten pääasiassa kisahuopa Mollalla. Samaan sävyyn löytyy suojat ja huppu. Tämä myös ostettu Horse Housen kojulta, varmaan viime vuonna muistaakseni. Vaiko sittenkin 2009? En mene enää takuuseen mistään!!
harmaat huovat
 Sitten päästiinkin jo harmaisiin huopiin! Mutta ei hätää, ei nämä vielä lopu ;) Harmaissa on muutama todella kiva itselle, tykkään miltein kaikista, yhtä lukuunottamatta. Ja kaksi on miltein uutta, ei millään haluaisi niitä käyttää ennen kuin tulee ihan täydellinen tilanne! Aijai kun nää on kivoja..

  • Ekana tuo ylhäällä vasemmalla oleva harmaa kouluhuopa. Ensimmäinen koulumallinen huopa jonka olen koskaan ostanut! Winin aikoihin ostin, eli varmaan vuosi -07 tai -08. Showmaster-merkkinen, eli Hööksiltä taas. Ihan kiva huopa, edelleen ihan toimiva ja kätevä huopa, vaikka hieman nukkaantunut ja väri lähtenyt.
  • Sitten tuo kauhean ohut, mutta ihan ookoo huopa. Itse en henkilökohtaisesti enää siitäkää niin pidä, hieman tylsähkö ja liian velmu huopa. Muuten ihan kätevä kotihuopana. On kanssa helppo pestä ja kuivuu nopeasti, eli kiva huopa noin kotikäytössä ja valmennuksiinkin kehtaa mennä!
  • Sitten nämä iiihanat huovat! Tuol oikea alhaalla ostettu Börjesistä alkuvuodesta. Ihana huopa, ihana väri, kaikki niin kohdillaan! Tykkään kovasti ja ei ollut mikään hirvittävän kallis. Edelleen löytyy Börjesin valikoimista, en todellakaan voi muuta kuin suositella!
  • Viimeisenä harmaista on tuo Horse Comfortin huopa. Tykkään paljon! Oli kyllä melko kallis, olikohan 45 euroa. Ostin viime vuonna Lepalle ratsuriihestä. Niin ihanan värinen ja tykkään noista blingeistä jne. Tykkään edelleen kovasti, kunhan vain saisi käyttöön otettua, tämän kohdalla odotan kanssa jotain hyvää tilaisuutta..
punaiset huovat
 Piuh.. Punaiset, tai aika painoittaen Pinkit, huovat on siis seuraavaksi esillä. Kivat ja käytännölliset, ehkä hieman naisellisemmat huovat, joita kuitenkin noille meidän herroille olen ahkerasti tunkenut. Miten niin tykkään pinkistä? Ei vaan, pinkki on minulle kuin mikä tahansa muukin väri. Sitä vain tuppaa samanlailla kerääntymään..

  • Aloitetaan ainoasta punaisesta Showmaster-huovasta. Ostettu Hööksiltä, halusin ostaa Lurpalle yhden oikein estehuovan. No ei se kovaan käyttöön ole joutunut, en sitten loppujen lopuksi tykännyt koko huovasta. Löytyy kyllä kuitenkin samaan sävyyn suojat, mutta ei tainnut olla mikään onnen väri tuo punainen! :')
  • Sitten on tuo ylin koulumallinen pinkki. Merkiltään myös Harrys Horse, ostettu joskus Horse Housen kojusta. Ne myyjät sai meidät aina ostamaan kaikkea, hullua! Ja äiti osti.. Ennen käytettiin yleissatulassa, nykyään pääasiassa koulusatulan alla ollut.
  • Seuraava pinkkihuopa on isoveljeni ostama minulle. Taisi Börjesistä ostaa. Myös hyvin koulumallinen huopa, mutta pesussa hieman kutistunut ja reunat tuppaa nousemaan hiirenkorville. Muuten ihan kiva huopa ja sillä on tunnearvoa, veli kun ei hirveästi ole heppakamoja ikinä ostellut. Tämäkin huopa on vuodelta nakki ja keppi, silloin kun Sami itsekin taisi ratsastella vielä.
  • Alin pinkkihuopa on myös Harrys Horse merkkinen. Saatiin se Pyryn ex-ylläpitäjä Johannalta, silloin kun se Mollalla ratsasti. Se ei oikein välittänyt pinkistä joten antoi sen meille. Itse tykkään. Siisti ja ihan käytännöllinen huopa, ei paha ei!

awwwww
 Aijai, tälle piti pyhittää oikein oma kuvansa, ja vielä kertaa 2! Eli tosiaan Eskadronin sähkönsininen huopa, joka on siis aivan uusi ja käyttämätön. Ostin Ratsuriihestä 30 eurolla, kun piti nopeasti saada huopa Niinisalon kenttiksiin. No, eipä sinne Niinisaloon lähdetty, joten tässä sitten kisaviikkoja odotellessa. Varmaan ainut "kalliimpaa" merkkiä oleva huopa ja siitäkin halvin mahdollinen versio.. Mutta tykkään niiin paljon väristä!

vanhan satulahuoneen saalis
 Tässä vaiheessa meikä sitten tajusi käydä katsomassa myös vanhasta satulahuoneesta. Tosiaan muutto uuteen satulahuoneeseen, pois tuolta isännän pajasta on vielä pahasti vaiheessa, joten löytyi nämä, yksi pinkki (alla esittely) ja nuo satulanmalliset tuolta vanhasta satulahuoneesta. Lisäksi löytyi jäätävästi kaikkea muutakin rompetta.. Mutta niistä sitten ehkä tuonnempana.

  • Ylempi sininen on myös vanha silkkinen huopa. Taisi olla toinen Mollalle ostettu värikäs kisahuopa. Sen muistan että äiti osti sen Forssasta Ratsuriihestä ja se oli lahja mollan 6-vuotis synttäreillä! Ihan tyylikäs, melko pienehkö ja vähän elämää nähnyt huopa. Itse en niinkään tykkää, mutta äiti suorastaan rakastaa tuota huopaa. Tiedä sitten miksi..
  • Sinisen vieressä koulusatulaan tarkoitettu normaali vihreä huopa ilman mitään koristeluja. Huopa tuli Winin ja koulusatulan mukana. Ihan kiva, ei kuitenkaan mitenkään ahkerassa käytössä. Vanha ja kulunut, mutta kuitenkin ihan koti ja valmennuskäyttöön kelpaava vielä. Kouluhuopia meillä on muutenkin vähemmän, joten ihan käyttökelpoinen. Ei mitään havaintoa minkä merkkinen tai mistä ostettu, saatika mitä maksanut.
  • Ruskean huovan ostin Lurpalle Börjesistä alkuvuonna 2010. Oli omaan silmään niin kiva ja halusin sille ruskeaa. Tällä huovalla sitten starttasin kenttäkisoissa 2010, jotka jäi siis Lurpan ja minun viimeisiksi. Tunnearvoa löytyy ja onhan se kivan näköinenkin. Todella vähän käytetty, taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa. Hintaa oli 25-30 euroa ellen aivan väärin muista.
  • Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on tuo hööksistä ostettu sininen huopa. Ostettu siis samaan aikaan mustan kanssa. Kiva käyttöhuopa, tätäkin tosi vähän käytetty. Ei ollut kallis, muttei ole edes tietoa miksi nämä ostettiin? Kai sitä äiti taas ajatteli että huovat on loppu - ainakin melkein!


Tämäkin piti kuvata ihan omana huopanaan. Kyseessä siis Harrys Horsen kaksi puolinen huopa! Erittäin kiva ja käytännöllinen. Tuo kukallinen pinkkipuoli ei ehkä ihan maailman kaunein, mutta koko pinkki taas ihan kiva. Materiaalista itsenään tykkään, on tosi kivan tuntuista ja pysynyt pesusta huolimatta hyvässä kunnossa, en voi kun suositella. Monikäyttöinen huopa kun saa oman mielen mukaan päättää haluaako kukikasta vai koko väristä! Ostettiin myös Horse Housen kojusta joskus 2009. Maksoi 35 euroa ja on ollut hintansa arvoinen!

HUH! Siinä tosiaan oli kaikki meidän huovat! Tai toivon mukaan kaikki.. Ja silti kokoajan ihailen ja kuolailen huopia, pitänee taas säästää rahaa ja ostaa muutama ihana huopa. Uudessa satulahuoneessa tein muutenkin jänniä havaintoja, löytyi Hööksin laatikko missä 4 fleeceloimea ja 2 fleecepintelit, ihan käyttämättömänä! Muistin että ostettiin Mollalle ja Lurpalle sponsoriloimiksi toiset, nyt vain en enää tiedä mitä brodeeraisin siihen, en halua Pyryäkään siihen laittaa.. Muistona on jo yksi Sponssiloimi Lurpasta, taidan pestä sen ja ripustaa omalle seinälle.. Mutta sitten vuorossa olisi suojat!

Lurppa/Pyry suojat
 Tosiaan kaikki ylläolevat suojat ostin Lurpalle aikoinani. Onneksi Pyryllä on tuo jalka samaa kokoa, ei noita enää myytyäkään varmaan saisi. Pahoittelen kun suojat niin järkyttävässä kunnossa, kaivoin ne laatikosta ja heitin sitten kuvan jälkeen samantien pyykkiin..

  • Aloitetaan vaikka noista pinkki/punaisista Horzen suojista tuolla ylhäällä. Tosiaan käytössä ainoastaan nuo takasuojat ollut, etusuojista toinen on rikki, mutta ajateltiin korjauttavamme sen. Meni rikki talvella kun päädyttiin Lurpan kanssa ojaan ja siellä sitten hokilla polkaisi sen kumilenkkikohdan poikki. Tosi kivat suojat ollut siihen osti! Takasuojat samaa sarjaa, yhteis hinta taisi olla jonkun 30 euroa tai vähemmän, tosi edulliset kuitenkin! Nämä siis ollut Lurpalla käytössä, uskottavasti roskis kutsuu kun ei tuollaisilla enään mitään oikein tee..
  • Noiden ylempien takasuojien kanssa  käytössä olleet nuo Horzen ruskea/lime jännesuojat. Tosi kivat nämäkin, vuonna 2009 lopussa ostettiin ja edelleen käyttökelpoiset. Eihän noiden kanssa kotipiirien ulkopuolelle enää kehtaa lähteä, mutta hyvin maastossa pärjättiin. Samaa hintaluokkaa noiden punaisten kanssa. Takajalansuojat oli samaan sarjaan, mutta niistä lähti se suoja osa irti, joten ne päätyi roskiin. Lurpalla ollut käytössä, näitäkin roskis kutsuu..
  • Ja sitten nuo hienot punaiset Equi-Guard suojat! Ostettu hööksiltä 2009, ostin Lurpan kisasuojiksi sen punaisen estehuovan kanssa. Ihan kivat suojat, takasuojat kuitenkin pyörii ja harmittavasti lähtenyt toisesta takasuojasta se kiiniketarran osat repsottamaan. Pesun jälkeen kuitenkin siistit ja tikkauksen jälkeen ihan kuin uudet. Ainoastaan tuo jaloissa pyöriminen on hieman huolettavaa, muuten tosi kivat. Yhteishinta etu ja takasuojilla taisi olla n 50 euroa. Enää en nähnyt niitä Hööksillä myytävän.
  • Jaaaaa, sitten Harrys Horsen turkoosi/beige suojat! Sävy sävyyn tuon Harrys Horsen vaaleansiniset huovan kanssa, ostettiin samalla kerralla. Kisasuojina käytin Lurpalla, nyt siirtynyt Pyrylle ihan käyttösuojiksi. Kivat, joskin hieman jotenkin lelumaiset suojat, mutta hintaa siis koko setillä olikin vain 25 euroa, taidettiin vielä saada tingittyä 20 euroon. Hyvin on silti suojat 2009 vuodesta kestänyt, ei voi valittaa! Hieman on se kuminauha tms löysä, muuten ihan kivat suojat ja tykkään väreistä!
  • Sitten onkin vuorossa Mustat Showmaster suojat. Tykkään paljon noista nahka yksityiskohdista! Nämä myös vuonna 2009 ostettu ja ollut pelkästään kisakäytössä. Pyryllä nyt käyttänyt kisoissa ja kenttäkisoihin uskottavasti nämä tunkaisen sille. Etujalan suojat maksoivat 42 euroa ja niitä näköjään vielä Hööksillä myydään. Takasuojia en nähnyt, mutta jotain 30 euron pintaan maksoivat. Ja ihan hintansa arvoiset kapistukset kyllä on!
  • Harmaa / pinkit Harrys Horset lienee seuraavaksi! Nämä suojat sain tässä kesällä Terhiltä, sillä ei ollut niille mitään käyttöä, joten no, nyt ne on meillä. En ole vielä niitä uskaltanut ottaa käyttöön, mitein jos joskus vaikka johkiin pieniin seurakarkeloihin sen Horse Comfortin huovan kanssa laittaisi. Olisi ihan sävy sävyyn! No kyllä näille takuulla käyttöä keksii. Mollalla ollut samanlaiset, tosin pienemmät, suojat.
  • Sitten vielä keskellä mustat kumibootsit ja neopreenibootsit! Kumiset ostin aikoinaan Valjaskolmiosta Forssan raviradalta, mutta en tykännyt niistä kun ne pyörii ja muutenkin hiersi pidemmän käytön päälle sitten jalkoja. Neopreeniset ostin Hööksistä, merkki on Showmaster ja hintaa 14 euroa / pari. Pari vuotta nekin jo olleet ja melko hyvässä kunnossa, muutamaa hokin polkemaa lukuunottamatta.
kasa likaisia suojia..

"kenttä"suojat

uudet suojat
 Sitten onkin aika siirtyä Mollan suojavarastoihin. Mollalla tosiaan on suojia, miltein uusia ja uusia, mutta kaikki nuo mitkä on joskus ollut käytössä on lojunut kuivumassa varmaan 2 kk, joten ovat likaisia! Kuitenkin pyykkiin nekin menivät ja alta paljastuu taas huomattavasti puhtaammat varusteet.. Aloitetaan suojien purkaminen ensimmäisestä kuvasta.

  • Ensimmäisenä otetaan esille BT-pro suojat. Näitä suojia löytyy siis kahta väriä, mustat ja ruskeat. Mustat on ostettu ihan Mollalle, mutta ruskeat ostin viime vuonna Lepalle. Lepan lähdettyä jäi sitten tietenkin Mollan käyttöön. Etujalan ja takajalan suojat. Todella kivat ja hyvälaatuiset, mutta kohtuu hintaiset suojat, kestänyt erinomaisesti käyttöä. Börjesistä molemmat ostettu. Myydään paketissa, eli mukana sekä etu- että takasuojat ja hintaa tarkalleen 32,38 euroa. Ja suosittelen lämpimästi, erinomaiset suojat olleet!
  • Seuraavaksi yläkulmassa näkyy nuo Pinkki/harmaat takasuojat. Mollalla ei käytetä takajaloissa muuta kuin lyhyitä hivutussuojia hypätessä (kuten noissa BT PROn suojaseteissä), joten oikeastaan aika turhat ovat. Ostettiin 2008 Suomenratsujen kuninkaallisista setti missä oli sekä etu- että takasuojat, mutta etusuojista venähti se kuminauha ja nuo takasuojat on sitten jäänyt nurkkiin. Ehkä voisi nekin jo heittää pois :')
  • Seuraavana Harrys Horsen limenvihreä / vaaleansininen suojasetti. Sävy sävyyn Harrys Horsen cob-kokoisen huovan kanssa ja on samaan aikaan ostettu. Käytetty lähinnä kisoissa, nyt jäänyt kisojen jälkeen laatikon pohjalle likaisena, tuhma minä! Kivat, joskin samantyyliset lelu suojat kuin nuo Pyryn vaaleansiniset. Kuitenkin hyvin toimineet ja ei mikään kallis investointi ollut.
  • Keskellä on vielä Hampa Pro jännesuojat. Kivan väriset, harmahtavan ja sisällä vaalea vuori. Sopi hyvin myös Horse Comfort huovan kanssa ja aluksi oli tarkoitus olla ihan vain kisasuojina, mutta nykyään on käyttösuojina kun heitettiin vihdoin vanhat Eskadronin jännesuojat roskiin (taisi olla 7 vuotta vanhat suojat, edelleen ihan käyttökelpoiset, mutta kun noita suojia on niin vaihdettiin pois). Hyvät on ollut ja tykkään kovasti. Hampoja on ennen ihan suositeltu ja ei vielä ainakaan valittamista ole. Suojat oli muistaakseni 25 euroa ja Börjesiltä ostettu.
  • Sitten on määräilemätön kasa bootseja. Kaikki on neopreenisiä, Mollan jalat ei yhtään kestä kumisia. Kaksi paria aivan järjettömän hyviä ja hyvin tikattuja bootseja ja harmitellaankin kovasti äidin kanssa kun ei muisteta mistä ostettiin aikoinaan!  Yksi pari on sellaista "karvaisempaa" neopreeniä ja sisällä on sellainen liikkumisen estävä mötti. Tästäkään ei mitään hajua mistä ostettu. Tosiaan nämä kaikki bootsit on jo niiiin paljon elämää nähneitä että huh!
  • Seuraavassa kuvassa onkin sitten Mollan ihanan väriset "kenttä"suojat. Mollalla ei kuitenkaan harrasteluokkaa korkeampaa mennä, joten pärjätään ihan normi jännesuojilla ja takasiin sitten mustat pintelit. Horzen suojat ja bootsit. Tuollaiset toiset bootsit on myös tilattu kun Mollalta hukkui tuollainen yksi bootsi. Oli siis alunperin 2 paria, mutta toisesta hukkui toinen. Pyrylle myös tilattu saman väriset bootsit kenttäkisoihin. Kivat yksinkertaiset ja kestävät suojat. Jossain vaiheessa vielä hankin Padin tuohon eteen niin riittää hyvin kenttäsuojiksi.
  • Viimeisenä Mollan suojista on Equi-Guardin Navy väriset suojat. Huomasin että tuollaisetkin on tilattu, mutta eipä niille vielä ole käyttöä keksitty. En muista miksi on ostettu, mutta no.. Onpahan ainakin sitten uudet suojat valmiina jos jossain vaiheessa on tarvetta. Hintaa etujalan suojilla on 35€ ja takajalan 24€. Ihan kivan oloiset, mutta tosiaan pakettia ei edes vielä avattu eli tarkemmin en osaa laadusta kertoa.
 Siinäpä sitä oli. Mutta eipä hätää, ei tämä vielä loppunut. Innostuin sitten uudessa satulahuoneessa kuvaamaan sekä satula- että suitsitelineet. Voin sanoa ettei tässä todellakaan ole kaikki suitset mitä meillä on! Koukkuja suitsille puuttuu 2 tai 3, ne on tulossa tuohon oikealle seinälle, mutta ei ole niin kiire niitä siihen saada. Ainakin 2-3 suitset puuttuu ja lisäksi sitten on paljon kaikkia otsapantoja, turparemmejä yms irtokamaa..


Vasemmalla suitset. Ylhäältä vasemmalta alkaen: Ruskeat Hööksin 20 euron suitset, Börjesistä ostetut 5 vuotta vanhat meksikolaiset (tarvitsisi ostaa uusi turpahihna tai korjauttaa vanha, alaturpiksen lukko hieman heikossa hapessa..), Tanskasta ostetut Kieffer suitset yhdistettynä halpis poskihihnoihin (koska rakas Arttu poni söi siitä poskihihnat..), Samanlaiset Börjesistä ostetut meksikolaiset, hyvässä kunnossa. Alla vasemmalta alkaen: Hööksiltä ostetut kapeat suitset, jotkut halpikset nämäkin, otsapantana äidin joululahja (Mollan kisasuitset), keskellä Hööksin halpissuitset ja viimeisenä Horse Houselta ostetut pullback turpahihnalla varustetut suitset. On siis pehmeä niskaosa, mistä turpis menee ns. päältä. Otsapantana 65 euron swarovski -otsis, jonka ostin silloin kun Lurppa muutti meille.

Satuloita löytyy myös. Vasemmalla musta Sidneyn yleispenkki, 18 tuumainen. Mollan satula, mutta käytin myös satunnaisesti Lurpalla joskus nyt käyttänyt Pyrylläkin. Satula on nyt 7 vuotta ollut käytössä ja ihan kuin uusi, toppauttaa vain pitäisi! Ylhäällä oikealla Sidney estesatula, ruskeana. Olisin aikoinani halunnut mustan, mutta sitten olisi taaas pitänyt odottaa ja olin niin hätähousu että ostettiin sitten ruskeana. 17 tuumainen penkki ja ihan huippu satula! Harmi kuin väri vaan lähtee todella helposti, muuten ihan uuden veroinen. Lurpalle ostettu, eli n 3 vuotta vanha satula. Alhaalla Passier koulupenkki. Saatiin aikoinaan Winin mukana, 16,5 tuumainen penkki. Hyväkuntoinen ikäänsä nähden, takuulla 10 jos ei 15 vuotta vanha. Toppautettu meillä kertaalleen ja hyvin mennään silläkin. 




Lisäksi vanhasta satulahuoneesta kaiveltuani löysin korvahuppuja! Ei kyllä ole hupuilla ollut mitään suurta käyttöä, mutta silti niitä aina on tullut ostettua. Yhteensä kuusi huppua löytyi vanhasta satulahuoneesta, otin sitten samantien niistä kaikista kuvan. Sopii tietenkin osa sävy sävyyn huopien kanssa ja onhan niitä niin tietty käytetty, mutta kenttäkisoihin kun ollaan keskitytty niin ei olla huppuja mukana pidetty. Joskus saatetaan oikein leikitellä väreillä ja laitetaan sävyyn huppu, varsinkin jos kärpäsiä on todella paljon. Pyry kun varsinkin noita öttiäisiä inhoaa..

<3
 Ja tähän loppuun on IHAN PAKKO esitellä tuo minun oma kypärähuppu! Tosiaan nyt kun päätettiin että kenttäväri on sininen, ostettiin tuollainen sininen huppu, mihin kaverin äiti tuunasi hienon pompomin! Tuossa on lisäksi vielä sellaisia hienoja hopeisia sädehtiviä nauha paloja, mutta ei näköjään näy. Väliäkös sillä, tiedän ainakin itse että niitä siinä on! Mitäs sanotte, miltä näyttää? ;)

Tosiaan siinä nyt jonkinlaista varuste/huopa/suoja postausta. Tietenkin löytyisi vielä hirveä määrä kuolaimia, apuohjia, turparemmejä, otsapantoja, suitsia, satulavöitä ja omia varusteita, mutta jätän ne kuitenkin nyt ensi kertaa. Lisäksi kuvasin satulakaapin, loimia yms. Mutta pitäähän olla jotain jännitystä! Toivottavasti ketään edes yhtään sitten kiinnosti, tämän tekemiseen meini meinaan neljä tuntia aikaa! Huh kun oli työlästä, mutta itse tykkäsin kyllä tehdä :) Loppuun vielä söpö kuva possuletkasta kun ne tarhaili. Joten seuraavaan kertaan, ADIOS!

MAAILMA PARHAIN POSSULETKA!

27. heinäkuuta 2011

Kevyt istunta - Onnistuu vaiko eikö onnistu

Niin, täällä se elämä jatkuu. Haluan kiittää jokaista, aivan jokaista joka on lähettänyt minulle voimia. Ne on tarpeeseen. Kiitän koko sydämestäni teitä, ketkä ovat joskus tämän saman kokeneet ja jaksavat kannustaa jatkamaan, suuret kiitokset! Elämä kuitenkin jatkuu, tiedän, ottaa vain koville ja on kovin turhauttavaa jaksaa jatkaa sitä arkea. Töissä käynti on oikeastaan melko helppoa, ajatukset muualla. Tallihommat on rakaimpia, varsinkin silloin kun ajattelee jo viikkoa eteenpäin. Ensi viikon maanantaina Lurppa lähtee, olen valmistautunut, mutta tiedän etten pysy näin vahvana loppuun asti.

No, niinkuin sanoin arki jatkuu. Kenttäkilpailut ensi viikon tiistaina (joten keskittyminen uskottavasti -100) joten kävin tuossa tiistaina pomppimassa Pyryn kanssa hieman maastoesteitä Piken katseen alla. Oli ihana kuulla kun Pike tiesi mitä maastossa tulee olemaan, joten on miltein turvallisin mielin voinut sen asian tiimoista nukkua. Valmennus itsenään meni kivasti, itse sohlasin muutamamia lähestymisiä, mutta Pyry hyppäsi kaikki reippaasti ja ilmavasti, vaikka oli painostavaa ja kuumaa. Olen oikein tyytyväinen poikaan. Ainoastaan alashypyssä oli meillä hieman erimielisyyksiä, Pyry hyppäsi sellaisella kaarella sitten loppujen lopuksi ettei meinannut meikä päästä ihan mukaan.. Vein Pikelle myös muutaman Lurpan kuvan, Pike kun tykkää herrasta mielettömästi. Tiistaina Pike menee itsekin kahdella hevosella, joten saan hyvin tukea maastoradan kävelyssä jne. Pitää vaan ensi kerralla kun pompitaan maastoesteitä laittaa Pyrden-miehen tukka kiinni, on hippasen edessä tuolla maastossa..

Tuggakuva! Tosiaan tässä näyttää vielä aika vähältä, mutta sitä tosisaan löytyy.. 

Tänään sitten harjoittelin hieman tuota kevyttä istuntaa. Menin molempien puttejen kanssa reippaan laukkamaaston, missä sitten laukka pätkissä (kaksi n. reilun 1 km pituista maastoa, matkalla mäkeä, suoraa, metsää yms) istuin kevyessä istunnassa. Tein sitten sellaisenkin havainnon, että miten alussa haukuin Pyryn laukan, huomasin nyt osaavani istua siellä paremmin kuin Mollan! Tosi on! Pyryllä on huomattavasti pidempi ja mukaansa tempaavampi laukka. Se on maassiivista ja pitkää, kun taas Mollalla on hyvin ponimaista ja lyhyempää. Tietenkin Mollan kanssa tuo kokokin takuulla vaikuttaa, olen sille sen verran pitkä, etten saa ihan samalla tavalla laitettua jalkojani kiinni. Huoh.. Alkoi vaan masentamaan kun ei Mollan kanssa meinannut onnistua! Molla on kyllä huomattavasti Pyryä nopeampi, mutta maastoradalla Pyryn kanssa uskon tulevan helpompaa, Molla kun on niin herkkä ottamaan niitä puolikkaita askeleita ;)

Lisäksi Lurppa pääsis sitten tänään harjaukseen ja siitä lähti KARVAA! aivan julmetusti. Se vain tiputti ja tiputti. Kaipa herra vaihtaa jo talvikarvaan, haluaa tulla klipatuksi vielä ennen pois menoa.. tiedä sitten! Mutta kuitenkin herra oli hienosti ja korvat tötteröllä ja kuunteli kun taas höpöttelin sille kaikkea. Kultanen heppa! Sitä tosiaan tulee ikävä.. Toista tuollaista hevosta ei takuulla löyty päältä maan. Ja hyvä niin.

alkukesästä kuvattu, Molla otti aurinkoa!
Sitten vielä näistä postauksista. Uskottavasti mitään jännää ei tässä ennen ensi viikkoa tapahdu (tai siis en viitsi päivittää tänne "menin tallille ja en tehnyt siellä mitään"-juttuja) ja uusia kuviakaan en uskottavasti saa vielä tällä viikolla. Joten uskottavasti on nyt tulossa pari erikoispostausta! Satulahuopa ja suoja postausta toivottiin, joten yritän saada kuvattua huovat ja suojat niin laitan niistä sitten postauksen. Lisäksi mietin postausta "Hevoset kautta aikain", missä kertoisin meillä olleista (niin ylläpito kuin omatkin) hevoset sekä tärkeimmät hevoset nuoruudessani. Mitäs mieltä olette, kiinnostaisiko yhtään lukea? :)

25. heinäkuuta 2011

Taistelen itseäni vastaan, itken vasten pehmeää kaulaasi..


Rakkaus on ja pysyy, aina! Lurpan viimeinen viikko on käynnistynyt, yritän kaiken ottaa tästä irti.. Mutta samalla tuntuu kauhealta. Tiedän päätökseni olevan oikea, en halua sen enää kärsivän. Itken harjatessa, töissä, kotona, nähdessäni sen, lukiessa siitä, nähdessäni videon. Nyt olen vahva, vielä on viikko nauttia kullasta. Sen jälkeen tiedän että vaikka se ei ole vierelläni, se on aina sydämessäni ja katselee minua pilvien reunalta. Raskasta luopua maailman tärkeimmästä, mutta helpottaa tietää ettei se joudu enää kärsimään.

Tosiaan, eihän kukaan edes tiedä mitä on tapahtunut. Taino, tiedätte että Lurpalla on jotain jalassa ja että käytiin klinikalla. Klinikalla ultrassa etujalassa 30% hankkarivamma, takajalassa jännetupin tulehdus, ennusteeksi saatiin, että ehkä vuoden päästä kestää köpöttelykäyttöä. Ja itkin. Kyyneleet vain alkoi valumaan, olimme jo kotona tehneet päätöksen ettei sitä enää aleta korjailemaan. Edessä olisi taas ollut kymmenet klinikkakäynnit, takajalan piikitystä ja pitkä sairasloma ilman varmaa tietoa onko siitä enää hevosta mihinkään. Itkin ja itkin, samalla yritin saada kyseltyä mistä johtuu, voinko välttää tämän jatkossa. Vastaus oli että rasitus tai tapaturma, toisilla hevosilla vain on heikommat jalat kuin toisilla.

Eipä sitä pysty harjaamaan itkemättä. Yritän koota itseni ja nauttia hetkistä, tuntuu liian raskaltaa, kuin joku ilkeä olisi laittanut jääpiikin sydämeen. Tänään pesin Lurpan. Ei se siitä tykännyt, mutta siitä tuli hieno ja kiiltävä. Puunasin, siistin, harjasin. Ja puhuin, kerroin miten ajattelen sen parasta, miten rakastan sitä ja miten sen luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Ja en itkenyt. Hymyilin, nauroin ja se kuunteli. Ja kiukutteli. Se otti käden suuhun muttei purrut, se oli kuin merkki siitä että se ymmärtää.

Terhi tuli sitten kuvaamaan. Viimeiset yhteiset kuvat. Lurppa hienona, itse yritin edes vähän saada itseäni hienommaksi. Poika oli hieno. Menimme läheiselle pellolle, missä viime vuonna meillä oli pieni esterata. Ja poika oli innoissaan. Se halusi ravata, annoin sen ravata, se halusi laukata, annoin sen laukata. En pyytänyt, en vaatinut, keräsin vain ohjat ja se innostui. Se ei ontunut, se ei arkonut. Se antoi minulle viimeisen kerran täydellisen tunteen, se tuntui että se halusi vielä minun nauttivan. ja nautin. Tunne siitä kun elämän hevonen tekee puolen vuoden jälkeen omasta aloitteestaan puhtaan täydellisen keskiravin ja haluaa liikkua ilman että joudun sitä pyytämään on tunteista ehkä upein. Se teki sen minulle, viimeisen kerran. Siihen on hyvä tarina lopettaa.

Lurppa lopetetaan 1.8.




Kaikista kuvista suuri kiitos Terhille, olet paras!

20. heinäkuuta 2011

Rämmitään läpi kouluohjelman - MT-Team Aluekoulukilpailut 20.7.

No ompahan ainakin nyt sitten käyty myös koulukisoissa.. Tiistai illalla talliin tuli Terhin Knabe-poni, joka meni Merjalla vaativan ja aamutuimaan sitten mentiin hepat laittamaan kuntoon ja eikun menoksi! Pyryn harjan päätin sitten letittää ranskalaiselle, niin koko pitkän letin kuin etutukankin. Matka sujui sulavasti ja kisapaikalla sitten äiti kipitteli puffan puolelle ja me sitten Terhin kanssa laiteltiin Pyry kuntoon. Itse starttasin klo 9.42, joten heti luokan alettua pääsin verkkaamaan. Otin verkassa paljon ympyröitä ja siirtymisiä. En jaksanut enkä oikeastaan viitsinyt alkaa kituuttamaan Pyryä kun tiedän sen hermostuvan heti jos alkaa kummoisempia pyytämään. Ongelmana tänään oli selvästi se, ettei herra malttanut seistä vaan olisi vain halunnut mennä. Onhan se jotenkin positiivistä että löytyy enempi sitä kaasua jo eikä pelkästään jarrua! Nyt vaan pitää saada koko energia suunnattua oikeaan paikkaan!

Radalla.. No olihan se ihan ookoo ensimmäiseksi kouluradaksi aluetasolla. Hieman epätasainen, 2-3 rikkoa, mistä pahin laukkalävistäjällä (tuli oikein komeat keskiravit koko lävistäjän, ratsastaja taisi nukkua selässä..).. Mutta tästä on sitten ehkä hyvä jatkaa. Prossia "huimat" 54,3! Pettynyt olin omaan istuntaani, mutta ei kai tässä muu auta kuin valmentautuminen! Luokkana oli siis KN Special. Molla ja Terhi starttasivat myös samassa luokassa ja niillä sitten meni paremmin! Suoritus tasainen ja siisti, Terhi sai muutaman pelastuksenkin tehtyä, eikä pahempia rikkoja tullut. Prosentteja tuli siis 57 ja vähän päälle, mikä ei todellakaan huono ensimmäisiksi yhteisiksi kisoiksi!









Voi kun oli hienoja eläimiä! Lisäksi Terhi starttasi Knaben kanssa Vaativan ja ihan hiuksen hienosta jäi kiinni ettei mennyt läpi! Mutta tooosi hienosti meni. Muistakaa siis tsekkailla Terhin Blogi ;)

Ja sitten Lurpan jalka uutiset. Eilen vietiin hepat laitumille kävellen ja eipä hevonen olisi halunnut mihinkään liikkua.. Oli kauheaa kun selvästi oli kipeä ja haluton. Ajattelin että laidun sitä piristäisi ja jäi se sinne ihan tyytyväisenä Artun kanssa. Tänään käytiin illalla katsomassa vielä hevosia ja viemässä niille ruokaa. Ja kyllä tuli itku.. Kaikki muut onnellisesti ravasi sieltä kaukaa, Lurppa hetken, mutta sitten siirtyi käyntiin ja käveli vain luokse. Hyvä etten samantien soittanut eläinlääkäriä! Pitää odottaa huomiseen klinikkaa.. Takajalka näytti sinänsä paremmalta, oli hieman pehmeämpi, mutta etunen sisäsyrjältä lämmin ja turvonnut. Eikä takajalkakaan ihan normaali ja ei oikein heppa liikuakaan halua... En kestä enää ja pelkään sitä klinikkaa tosissani..

maailman tärkein <3

tuossa nyt fleecepintelöity takanen. Lisäksi näkyy hieman etujalan (vasen, eli sama puoli kun missä pinteli) turvotus.
Ehkä sitten huomenna lisää, toivon mukaan hyviä uutisia!

18. heinäkuuta 2011

Maastoesteitä ja jalkaongelmia...

Aloitetaan paremmilla uutisilla! Tosiaan tänään Terhi oli Mollalla hieman maastopomppimassa ennen Merjan kisoja. Oikeastaan menipä vielä tosi hyvin! Aluksi oli hieman totuttelemista, mutta pian alkoi hypyt sujumaan tooosi kivasti ja  Molla innostui taas. On se hieno tamma! Nyt tästä on sitten hyvä lähteä kohti Merjan tallin Aluekoulukilpailuita. Lähtölistatkin on ilmestynyt ja on kiva huomata lähtevänsä Pyrden kanssa seitsemäntenä, IIK! Ei mene kisat hyvin ei ;) Molla ja Terhi taas lähtevät luokan loppupäässä, numerolla 32, joten hyvin ehdin kuvaamaan! Ja meidän rata ratsastetaan kentällä, jipii! No, saapi sitten nähdä miten menee, toivottavasti edes hyväksytty suoritus tulee! Luokkana on siis KN Special, joka on itselle aina ollut jotenkin vastenmielinen. Unohdan aina sen toisen laukan noston ja aina sen toisen loivan kiemuran! Nyt vain rataa opettelemaan, hori oppia.. Mutta sen enempää tästä jaarittelematta, kuvia Mollasta ja Terhistä olkaa hyvä!








Jaaaa, sitten niihin jalkaongelmiin.. Tosiaan kyse on Lurpasta. Lauantaina kun ratsastettiin ne kotiin, piti ravata, mutta Lurppa ontui todella pahasti. Käveltiin sitten kotiin ja kotona tutkin sitten läpikotoisin hevosen. Näytti että se ontuisi oikeaa etujalkaa (kaksikertaa hoidettu hankkari), muttei arkonut jännettä painaessa tai muutenkaan sitä. Ei ollut turvonnut, ei mitään. Juoksutettiin sitten vielä pihalla ja äiti oli vaan että joo, se on oikee etunen. Satuin sitten siinä juoksiessani katsomaan taakse ja huomasin lähteen: vasen takajalka! Otti selvästi lyhyempää ja arkoi sitä, mikä heijasti etujalkaan. Karsinassa sitten aloin katsomaan mikä siinä jalassa voisi olla ja en ihmettele että ontuu. Se on kuin tukki, siinä on jänteen vasemmalla puolella pieni pehmeä nestepatti, mutta oikealla kova n. 5-10 cm korkea erittäin paksu turvonnut kohta. Ei arkonut, mutta ei kyllä todellakaan ole normaali.. Siinä sitten ollaan kylmäilty, käytetty eläinlääkäriltä saatua geeliä, pidetty fleece pinteliä. Tänään katsoin myös oikeaa etujalkaa, on sisäsyrjältä selvästi turvonnut ja aristaa jänteestä...

Ja ihan tosi, Lurpalla ei ole muuta tehty kun maastoiltu rennosti, joskus reippaita, joskus rauhallisia, hoideltu jalkoja ja muutamissa pikku kisoissa olen käynyt. Ja silti tuo hevonen hajoo kirjaimellisesti käsiin! Ratsastaa en edes halua, pelkään että se on niin kipeä! Työmoraali on tuolla hevosella niiin korkea että saattaa jopa oikeasti kipeänä yrittää, tiedän sen.. Sydämeeni vain sattuu jo ajatus ensi perjantaista jos ei ole siihen mennessä alkanut menemään parempaan suuntaan. Meinaan siinä tulee sitten tämän tarinan loppu. Mitä en halua ja koko sydämestäni toivon ihmettä!

Yritin tosiaan saada kuvaa siitä, muttei oikein onnistunut. Ei näytä edes pahalta välttämättä, mutta tuo taaimmainen on ihan järjettömän kova :(

Oi kuinka tuota hevosta rakastan, oma kultani <3
Nyt pitää yrittää saada ihme aikaseksi, en halua menettää elämäni hevosta..