27. helmikuuta 2016

Innokas tuntilainen ilmoittautuu

Tänään oli taas kauan odotettu päivä kun pääsin Someron Hevosharrastekeskuksen tuplatunnille. Listaan oli tällä kertaa merkitty jälkimmäiselle eli estetunnille jo viime viikolta tuttu Rodsandier eli Ruu ja koulutunnille pääsin koittamaan suomenhevostamma Silmänräpäystä eli Räpsyä. Räpsy on 2004 syntynyt, noin 155 senttinen, ennen tunneille tuloa suomenhevosluokkia kisannut aika reipas tamma, joka on muuten tällä hetkellä kantavana Vihi-Totista. Mahan ympärys olikin melkoinen, vaikka tosiaan laskettu aika on vasta reilummin keskikesän jälkeen ;)

Ennakkona tammasta kuulin muilta tuntilaisilta että se on vahva ja reipas. Eli osasin odottaa että on melko perussuokki, vähän Mollan kaltainen. Selässä istuessa mahaa oli sen verran että ei tullut kertaakaan iso olo tamman selässä! Vaikka tosiaan kovin korkea tapaushan ei ollut kyseessä. Koulutunnin teema oli tällä kertaa pysäyttämiset. Aluksi hieman kevyttäravia molempiin suuntiin verkaksi ja sen jälkeen aloitettiin käynnissä kääntämällä pitkänsivun kirjaimesta radan poikki ja keskihalkaisijalla tehtiin pysähdys. Viime kertaiseen eteenpäin ratsastuksen sijaan keskittyä sai tällä kertaa suoruuteen ja siihen että tamma pysyi tarpeeksi ylhäällä, sillä oli luonnostaan hieman etupainoinen. 


On muuten yllättävän vaikeaa tuo pysähtyminen. Vaikka itsekin tiedän teoriassa 110% miten se tehdään, miten se voi joka kerta olla niin vaikeaa? Kun tätä oli tehty molempiin suuntiin hetki, jatkettiin sitten ravissa - ensin tekemällä siirtymiset käyntiin ja muutaman kerran jälkeen kokonaan ravista seis -, muutama kerta saatiin keventää ja sen jälkeen jatkettiin harjoitusravissa. Räpsy oli tosi vahva vasemmasta ohjasta eikä oikein taipunut vasemman kyljen läpi, mikä aiheutti oikomista (ja mitä en saanut oikein tunnin aikana korjattua). Tämä korostui etenkin vasempaan kierrokseen, sillä heitin siinä ulko-ohjan pois koko ajan kun se painoi sen verran enemmän vasemmalle ja koitti kokoajan olla taipuneena oikealle. Muutama ihan ok kulma saatiin ja koitinkin tammaa jumppailla taas tehtävien välillä enemmän irti ohjasta volteilla hieman ylitaivuttaen ja samalla pystyen rentouttamaan vasemman käden. Ei se oikeastaan muuten ollut vahva, mutta hieman puri kiinni toiseen ohjaan.

Laukassa mentiin muuten koko uraa, mutta aina keskikirjaimissa mentiin yksi väli ravia, Eli piti tehdä näin ollen nopeat ja tasaiset siirtymät sekä ylös että alas. Oli muuten tosi herkkä ja kiva näissä, laukka nousi yhtä helposti kun raviin laskeuduttiin. Siinä lyhyellä ravivälillä piti vain muistaa istua tarpeeksi syvälle ja tehdä paljon paljon puolipidätteitä ettei tamma juossut vaan ravasi rauhallista pitkää ravia. Päätyihin tehtiin isot laukkaympyrät jos tila sen vaati (mitä yleensä vaati) ja siinä sai myös hyvin työstettyä laukkaa. Laukassa korostui ehkä vielä paremmin tuo vasemmalla ohjalla roikkuminen, mutta koitin vain keskittyä enemmän siihen että pidätän ylös "lapaa ylemmäs" enkä jää staattisesti vetämään. Kulmat kyllä edelleen kärsi sillä vasenta pohjetta ei tässä tunnin aikana saanut ihan niin hyvin läpi kuin olisi toivonut.


Mietteitä näin koulutunnin jälkeen Räpsy oli oikein kiva suokkineiti. Hieman tosiaan vasemmalle puri kiinni eikä saanut ihan niin läpi vasemmasta kyljestä, mutta liikkui kivasti omalla moottorilla eteen ja työmotivaatio oli kyllä kohdillaan. Liikkeet olivat tasaiset ja tosi helpot istua - mikä on kyllä aivan erinomainen ominaisuus tuntihevosella. Laukka jäi ehkä helposti liikaa paikoilleen, mutta korjaamalla omaa ratsastusta sekin korjaantui. Ravissa sai keskittyä pitämään niskaa ylhäällä herkästi etupainoisuuden takia. Kaikin puolin erittäin kiva harrastuskaveri!

Estetunnille sain sitten viime viikoltakin tutun Ruu-herran. Tämän viikon estetunnin aihe oli laukanvaihdot. Pääsin alkuverryttelyjen jälkeen ottaa raipan käteen ihan vain varmistaakseni että saadaan vaihdot loppuun asti, jos herra olisi ollut jalalle hieman tahmea. Tällä viikolla kavioissa riitti kuitenkin huomattavasti enemmän virtaa ja ratsastaminen oli näin ollen huomattavasti myös helpompaa. Välillä oltiin turhankin villejä!


Alkuverryttelyt tehtiin kevyessä istunnassa niin, että muuten mentiin kevyessä istunnassa - ensin ravissa ja sitten laukassa - ympäri maneesin, mutta toisessa päässä tehtiin puomi keventäen / harjoistulaukassa. Olin juuri ennen tunnille tuloa tehnyt Allin kanssa maastossa laukkatreeniä, joten kevyttä istuntaa oli sielläkin tullut mentyä usempi kilometri. Ja voin sanoa, että ravissa kevyt istunta on kyllä oikeasti sellainen tasapainokoukku että huh! Laukassa istunta tulee niin luonnostaan rytmin kautta, mutta ravissa saa tehdä todellakin töitä siinä pysyäkseen.

Saatiin Ruun kanssa hyvä rytmi siis jo alkuverkkojen laukassa ja Helena sanoikin että näytti että olisimme lähdössä juuri maastoradalle. Itseasiassa vähän sitä fiilistä hainkin, sillä silloin Ruu oli hieman innoissaan ja haki itse reippaammin eteen. Ja kun sitten kun alettiin hyppäämään, Ruu olikin niin hyvin jo itse menossa, että sain vain istua enemmän alas, keskittyä tasaisuuteen ja siihen että rytmi säilyy. Ja kaikki olikin tällä kertaa huomattavasti helpompaa ja paikat löytyivät ihan automaattisesti ja Ruu meni koko tunnin super hyvin. Loppuraveissa ruuna oli oikein tyytyväisen oloinen ja ravi oli jopa lennokasta ja erittäin rentoa. Aivan tosi hyvä fiilis jäi tästä kerrasta! Loppuun videolla vielä muutama pätkä Ruun kanssa hyppelystä.


Nytten sitten tuleekin pieni tauko tunneille kun ensi viikolla ollaan Horse Fair messuilla ja seuraavalla viikolla uskottavasti Ylöjärvellä Playsson.netin ja Hööksin järjestämällä bloggaajatapaamisella. Tosin en ole vielä aivan 100% varma pääsenkö tuonne blogipäivään, mutta toivon kovasti pääseväni! Nyt kuitenkin näillä hyvillä fiiliksillä taas eteenpäin, adios!

24. helmikuuta 2016

Extempore valmennus

Tiistaina päädyinkin extempore estevalmennukseen. Maanantaina töissä mieleen juolahti jos Nevalalla olisi tällä viikolla lähistöllä valmennuksia niin voisin mennä Lehmän kanssa. Vastaus oli tähän tullut aamulla, mutta heräsin vasta enemmänkin päivän puolella ja noin puoli 12 aikaan saatiin sovittua valmennus klo 13 alkavaksi. Tämä siis sen takia kun oli tarkoitus mennä taas illalla töihin. Aivan ihana äiti ja Elsa pistivät tamman valmiiksi ja ajoivat sen Jokioisille mihin itse menin suoraan.

Saatiin heti vähän jännitystä päivään kun siinä rauhaksiltaan alettiin laittamaan tammaa kuntoon ja yhtäkkiä ori tulla pelmahti Allin luokse. Oli siis karannut tarhasta. Hieman hätäisesti puolijuosten ja sen enempää ajatellen syöksähdin (pirun hienon) orin riimuun kiinni, sillä tamma ei ollut tämän herran paikalle saapumisesta kovin mielissään. Aika nopeasti kyllä sieltä jo tallityöntekijäkin ehti paikalle. Alli otti tästä sopivasti kierroksia ja olikin koko valmennuksen spuuki ja turhankin innokas.

Pohdin Karin kanssa kuolainta, sillä minulla on sellainen tunne ettei saa mitään kontrollia tammaan. Tiedän kyllä, että se on täysin ratsastuksellinen ongelma ja kun jännitän käteni jää lukkoon ja silloin tamma vetää kahta kauheammin. Tänään valmennuksessakin oli hieman vauhtia, mutta silti ei ollut ihan niin avuton olo. Pitää todella muistaa vain rento käsi ja heti esteen jälkeen kunnolla kontrolli.. Vaikeaa tämä ratsastus.


Mutta tuossa videolla sitten taas enemmän hyppyjä valmennuksesta. Olen kyllä aivan supertyytyväinen jälleen kerran, kertaakaan ei ole tarvinnut lähteä Karin valmennuksesta huonolla mielellä. Kun homma toimii se toimii! Seuraavia kisojakin katselin ja tällä hetkellä syvästi pohdin 13.3. Ratsastuskeskus Ainoon lähtemistä. Mutta saa nähdä mihin lopputulokseen lopulta päädytään!

23. helmikuuta 2016

Taantuma alkeisratsastajaksi

Lauantaina kisojen jälkeen hoidettiin Sallan kanssa Pyry nopeasti kotona ja sen jälkeen suunnattiin kohti Someron hevosharrastekeskusta. Olin tosiaan ostanut 10 kerran kortin 2x viikossa tunneille. Joku saattaa ihmetellä miten minulla on aikaa, mutta eihän minulla sitä olekkaan kun teoriassa lauantaisin ja sen takia sainkin sovittua, että ratsastan tuplatunnit lauantaina: ensimmäinen tunti koulua ja toinen esteitä. Seuraavaksi jotakuta saattaa ihmetyttä (kuten myös ratsastuksenopettajana toimivaa Helenaakin kiinnosti ;)) että miksi. No.. Ei se ole niin yksiselitteistä! 

Olen käynyt aikaisemminkin ratsastuskoulussa  vaikka minulla oli omia hevosia. Minusta on mielenkiintoista ja kehittävää oppia ratsastamaan monenlaisia hevosia. Ratsastuskouluhevoset eivät ole välttämättä niitä helpoimmasta päästä olevia, vaikka tasaisia puksuttajia ovatkin. Se tulikin tosiaan lauantaina huomattua..


Ratsuksi minulle oli merkattu molemmille tunneille 2003 syntynyt noin varovaisella arviolla 160 senttinen ratsu/risteytysponiruuna Ruu eli Rodsandier. Ruu oli karvainen ja kapea, hieman lihaksettoman oloinen erittäin kiltti, lempeä ja karsinassa tosi tasaisen rauhallinen tapaus. Innokkaana tuntilaisena olin jo tuntia ennen tunnin alkua tallilla tutustumassa tallin tapoihin ja tulevaan ratsuuni. Rauhassa laitoin Ruuta kuntoon ja samalla kyselin muilta tuntilaisilta millainen se on, millaiset käytännöt on, pitääkö olla mukana raippaa tai kannuksia jne. Lopulta päädyin menemään ilman kumpaakaan ja näin ollen sain itselleni aikaan kunnon rääkkitunnit kuin sain keskittyä kokoajan 110% siihen että tahti säilyisi edes suunnilleen samana.

Aloitettiin koulutunnilla. Tosiaan Ruulla oli varmaan sellainen 16 tuumainen synteettinen koulusatula mihin yritin tämän pullanturvoittaman takapuoleni tunkaista. Pohdin jo kovasti että lyyhistyykö raukkaparka näiden kahden tunnin aikana alleni, mutta nyt jälkikäteen voin todeta että hyvinhän se meni. Koulutunnilla tehtiin ihan perusasioita, toiseen (opettajan päähän) tehtiin pääty-ympyrällä askeleensisäisiä siirtymisiä puoliympyrää (eli esimerkiksi ravissa ravia - keskiravia - ravia) kaikissa askellajeissa ja toisessa päässä voltti ulospäin käyttämältämme uralta. 

Alussa hain heti vähän tuntumaa ja tasaista rytmiä menoon. Ruu vaikutti hieman hitaalta pohkeelle, lisäksi sillä oli tapana kytätä toista maneesin päätyä ja jos joku hevosista säpsähti, se otti siitä hyvän syyn provosoitua ja pinkaista karkuun. 


Käynnin jälkeen alettiin työskentelemään ravissa, ensin keventäen ja hieman myöhemmin harjoitusravissa. Ruulla oli kivat tasaiset ja helpot liikkeet, mutta hitto että se oli kamalan vaikea saada tasaisesti tuntumalle. Kokoajan piti miettiä itse että jalka ei purista, mutta kuitenkin tahti pysyy ja se liikkuu eteenpäin, samalla hieman hakea erittäin rennolla kädellä sitä tuntumalle, sillä samantien jos käsi pikkaisenkin muuttui liian paikoillaan pysyväksi (miksen nyt keksi sitä sanaa mitä haen, tarkoitan siis että jos se käsi jäi vähänkin tavallaan vetämään tai otti liikaa / liian kovaa tuntumaa) tuntui että herra Ruu katseli yläkautta silmiin. Tosin alussa ravissa se teki sitä muutenkin, piti oikein keskittymällä keskittyä että sai sitä edes ensin liikkumaan ja sitten hieman tasaisemmalle tuntumalle.

Tässä oikein tyypillinen esimerkki siitä miten kävi kun Ruu jännittyi; johtui se sitten kuskin epätasaisesta kädestä tai pelottavasti maneesipäädystä. 



Helena keskittyi todella hyvin myös istuntaani joka on siis isoin ongelma kohtani ja myös yksi monista syistä miksi tunnille menin. Itseasiassa se on hyvä kun joku kokoajan hokee sitä istu suorassa, kyljet suoraan, älä kallistu ulos, jalka alas.. ja ynnämuuta loputonta korjauslistaa. Lopulta kun tarpeeksi kauan kuuntelen sitä niin jossain vaiheessa se vain iskoistuu takaraivoon ja kuulen sen äänen takuulla myös omilla hevosillani ratsastaessa.

Ravissa piti kiinnittää myös huomiota siihen, että kun sain Ruun liikkumaan, saisin sitä myös hieman nostamaan selkää ylemmäs ja polkemaan takasillaan paremmin alle. Eli hieman ajatusta eteen ja ylös samalla kun tahti piti pysyä samana eikä saanut tulla askellajin sisäisiä temponvaihteluita (muuta kun tietenkin kun tehtiin tehtävällä). Työstinkin ihan reilusti sitten ympyröillä ja volteilla, myös tehtävien ulkopuolella hakien Ruuta paremmin jalasta eteen. Huh että oli hiki! Oli muuten hauska huomata se ero mikä on helposti ratsastuskoulussa ja valmennuksissa. Kun tunnilla annetaan tehtävä, helposti jäädään ns. odottelemaan vuoroa kun toiset tekevät tehtävää. Minä kun taas tottuneesti työstin kokoajan Ruu-raukkaa pyöritellen sitä tehtävien välissäkin ympyröillä reilusti taivutellen ja parempaa tuntumaa ja tempoa hakien. 

Ennen laukkaa olin saanut jo raviin yllättävän hyvää tatsia, askel oli jo vähän lähtenyt pitenemään ja jossain määrin sain vähän takajalkoja mukaan ja selkää ylös. Kokoaja  hyvät pätkät lisääntyi, vaikka edelleen piti kokoajan olla tarkka tahdista, kädestä ja omasta istunnasta. Työskentelyä työskentelyä! Laukkaan asti kun päästiin niin voi apua. En saanut edes laukkaa mitenkään hallistusti nousemaan. Hirveällä puserruksella sain sen pari kertaa nostettua ja pari kertaa lopussa nousi jo ihan mallikkaasti niin että sillä olisi kouluradalla voinut hyvänä päivänä saada kutosen. Ihan alkeistuntilaisfiilis jylläsi takaraivossa sillä hetkellä! 







Tunti meni yllättävän nopeasti ja kokoajan loppua kohden Ruu parani ja parani ja loppuraveissa alkoi tulemaankin melko rentoa ja kivaa ravia, mitä ei ihan niin kamalasti tarvinnyt puskea ulos mitä alku tunnista. Helenalta tuli - huh onneksi - ihan positiivista palautetta, ei kuulemma ole itsestään selvyys tuo Ruun ratsastaminen ja näytti ihan tyytyväiseltä. Joka tosiaan oli huh, helpotus. Vaikka olikin ihan alkeisratsastaja fiilis! 

Välikäyntejä kävelin siinä tovin ja annoin Ruun hengähdellä kunnes vaihdettiin sille estesatula. Estetunnilta Salla otti enimmäkseen videota, mutta koska ou-mai-kaad mitä ratsastusta kuskilla oli, saatte tyytyä vain lopputunnista hypättyyn pieneen rataan. Ruu oli sen verran hyvin avuilla tuon koulutunnin jäljiltä, että sain keskittyä nyt enemmän heti vain hakemaan tasaisuutta. Piti pitää huoli ettei puomeilla rytmi muutu ja tämä olikin melko helppoa - vaikka taas jälkikäteen kuulin ettei itsestään selvyys - ja puomit menivätkin sujuvasti. 

Ruu oli aivan super hauska tapaus hypätä! Oikea unelmaratsastuskouluhevonen. Vei tälläisen tumpelon jokaisesta esteestä yli! Ongelmanahan minulla oli se, että haluan kovasti kontrolloida paikkoja ja Ruu puolestaan tarvi laukkaa eteen hyvän paikan löytymiseen. Sen takia piti vain olla kädestä rento ja ajatella laukkaa laukkaa ja laukkaa. Teinkin aina alkuun kierroksen ihan vaan laukaten niin että sain jotain ajatusta laukkaan ja sitten aloitettiin aina tehtävä. Siinä keskivaiheilla tuntia olin edelleen ihan hukassa ja ratsastin tosiaan kuin alkeistunnilla ohjaillen hevosta minne sattuu (ja se kun kiltti oli niin meni sinne minne pyysin). Toiseksi viimeisen pikkuradan jälkeen vähän jopa suivaannuin itselleni kuin ihan häpeän puna nousi kasvoille mokailujeni takia. Kuinka vaikeaa voikaan olla hypätä hevosella jolla täytyy ajatella kokoajan enemmän eteenpäin? Omat hevoset on enemmän sitä "soosoo" sorttia, että tämä oli taas pitkästä aikaa valaiseva kokemus!

Loppupeleissä kaikkien, oli sitten kyseessä reipas tai laiskempi kaveri, on sanoma sama; hyvä rytmi = hyvä ponnistuspaikka. Se nähtiin kyllä tälläkin kertaa ja samaa toistetaan kokoajan myös omien hevosten kanssa. Kehittävää ja erittäin mielenkiintoista tämä tunnilla käyminen! Videolla näkyy siis viimeinen rata mitä hypättiin, viimeinen este hipoo varmaan sitä 90 cm, hurjan jännää oli kuskilla, mutta tämä viimeinen kierros oli jo oikeasti tunnin mittapuulla erittäin hyvä, pääsin jopa hieman sisälle siitä miten Ruun kanssa pitää esteille tulla! Wuhuu, bileet!


Wuhuu! Oli kyllä todella mielenkiintoista ja taas jälleen kerran silmiä avartavaa. Ensi viikon lauantaina otetaan taas tuplatunti ja sen jälkeen on tauko kun ollaan Horse Fair messuilla. Minusta tuli oikein innokas tuntilainen, innolla odotan jo tulevia tunteja, erittäin mielenkiintoisia, vaikka perusasioita kokoajan tehdäänkin ;)

21. helmikuuta 2016

We are the Champions

Kisakausi. Se on sellainen asia mitä vuodessa aina odotan. Kun se syksyllä loppuu sitä jää innoissaan odottamaan. Mutta kun on sen aika.. Haluanko aloittaa sitä? Miksi kisoissa aina epäonnistuu? Miksi mennä sinne mokailemaan?

Tämä vuosi alkoi poikkeuksellisen aikaisin. Viime vuonna kausi aloitettiin Pyryn kanssa huhtikuussa ja Allin kanssa joskus heinäkuussa. Tänä vuonna tein poikkeuksen ja otin jopa pienoisen haasteen; ilmoitin itseni Pyryn kanssa Amateur Tourille. Alunperin oli kyllä ollut puhetta äitin kanssa siitä, mutta kun sitten huomasin, että Arctic Showssa olisi 100 cm luokassa samalla bonusluokka Amateur Touriin josta pääsee siis suoraan finaaliin, olin varma että nyt tai ei koskaan. Raotin siis rahapussiani, maksoin kaikki luvat, sarjamaksun Amateur Touriin ja ilmoitin itseni kisoihin. Se ei pelaa joka pelkää, jos ei koita ei voita ja muita yhtä kliseisiä sanontoja.

Lauantai aamuna heräsin hyvissä ajoin jo hieman ennen kuutta, vaikka luokka alkoi vasta 10.30. Söin rauhassa aamiaista kelloradion soittaessa omia biisejään Novalla. Istuin sängyllä ja maksoin pankissa laskuja ja sen jälkeen suljin läppärin. Kävelin kelloradiolle sammuttaakseni ja sen pysähdyin kuuntelemaan kuinka radiossa soi Queenin We are the champions. Hymy nousi väkisin kasvoille, puristin päätäni kuin poistaakseni hauskan ajatuksen päästäni ja lähdin tallille. 



but we are the champions, my friends

Kotona hoidin aamutallin ja laitoin hevoset pihalle, siivosin tallin, pakkasin viimiset tavarat. Käsin sisällä vielä syömässä lisää (koska syöminen on kivaa) ja siitä talliin ja kisoihin. Perillä hyvissä ajoin jolloin ehdin kävelemään juuri radan. Starttivuoro oli vasta toiseksi viimeisenä.

Rata oli ihan kiva. Uusinnassa esteitä hypättiin vain toiseen suuntaan, joten pari kertaa joutui kertaamaan että mihin päin pitää kääntyä kun yhdeltä esteeltä käännyttiin erisuuntiin eri kerroilla. Minulla oli suunnitelma. Koska tämä oli nyt melkein puolen vuoden jälkeen ensimmäinen kisa, tiesin että nyt otetaan sen mukaan miltä tuntuu. Koska luokassa ratsastettiin myös ensimmäisessä vaiheessa Amateur Tour bonusluokka taitoarvostelulla ajattelin vain että kunhan päästäisiin läpi. Voi että, parempaa oli luvassa.

Verkassa olin vähän hukassa. Puolen vuoden tauon jälkeen kaikki palikat oli vähän miten sattui. Pyry oli tosi kiva ratsastaa, liikkui ja kuunteli. Ainut että se oli puomeissa kovin kiinni, otti puomeja verkassa, kolautteli. Kari oli siinä verkassa sitten Pauliinaa auttamassa ja otti minullekin pari estettä. Pari hassua, helppoa ohjetta ja skädäm, ei lähelläkään puomeja, pitää vain muistaa laukata tarpeeksi. Kari sanoi että ei täällä kannata miettiä ruusuketta - olihan siellä toki paljon poneja ja puoliverisiä, olimme luokan ainoa suomenhevonen.

Radalle odottelemaan, fiilis oli hyvä, luottavainen. Naureskelin päässäni We are the Championia. Kaikki oli aamulla mennyt niin hyvin, niin kevyesti. Lähtömerkki, hyvä laukka ja kohti ensimmäistä estettä. Toiselle esteelle rohkaistuin liikaa ratsastamaan rohkeasti kauempaan paikkaan jonka takia laukka kaarteessa hävisi. Ei siis sen rohkean ratsastuksen takia, vaan pelästyin itse hieman ratkaisuani ja laukka taas valahti hitaammaksi. Kolahti. Skarppasin neloselle. Kolahti. Hengittelin rauhassa, koitin keskittyä kolinasta huolimatta, päätin etten katso taakse. vitonen oli sarja. kolisi, kolisi. Sitten hieman jo puuskahdin selässä Pyrylle että voisihan se edes yrittää olla kolistelematta. kutonen kolisematta, 7 hipaisu. Ei puomeja. Kasi oli perusradan viimeinen ja minulla oli jo päässä suunnitelma. Tämän jälkeen mennään kovaa ja käännytään nopeasti - kunhan vaan se pysyy kannattimilla.








Jos minulta olisi siinä tilanteessa kysytty mitä ajattelin kuin tajusin pääseväni uusintaan, olisin vastannut että en tiedä. Sillä minulla ei ollut pienintäkään aavistusta mitä teen. Jälkeen päin se mitä ajattelen on, että minulla on uskomaton hevonen. Sen olen tiennyt aina ja monta kertaa sen olen sanonutkin, mutta sanon sen taas. Uskomaton hevonen. Taas uusinnasta nähtiin miten se taistelee, miten me taistellaan, yhdessä, toistemme kanssa. Narut valui käsistä ja sarjalle käännyttiin liiankin hätäisesti, maalissa oltiin voittajina. Kirjaimellisesti, kolme sekunttia toiselle sijalle sijoittunutta nopeampana.




Niin liikkuvaa kuvaa, sitäkö halusitte?
Ja joo, ei tainnut isäpuoli uskaltaa hengittää radan aikana ollenkaan ;)

En mä uskonu jos en heti olis taululle vilkassut että johtoon mentiin. Kauden avauskisoissa, 100 cm luokassa, puolen vuoden kisatauon jälkeen, hallikisoissa. Ja vielä tuuriakin oli mukana koska puomit kolisi mutta pysyi ylhäällä. I'm in heaven.

Koska olin toiseksi viimeinen lähtijä, katselin kuin viimeinen kiritti itsensä vielä kolmannelle sijalle ja sen jälkeen pääsimme palkintojen jakoon. Voin sanoa että hymyilytti. Paljon ja hymyilyttää vieläkin. Olen onnellinen, kerrankin onnistui heti, ilman sitä pään seinään hakkaamista. Ehkä se kaikki hyvä tuuri oli sitten tässä, mutta onnistuin kuitenkin. Pyry on paras. Palkinnot saatiin ja kunniakierros laukkailtiin voittajina. Sitten olisi vielä toinen palkintojen jako, mihin pääsivät Amateur Touriin osallistuvat eli mekin. Voittajina. Suora paikka Helsingin finaaleihin. Voi että miten ylpeä ja iloinen olen!




Niin onnellinen

ps. Allikin avasi kisakauden tänään sunnuntaina! Aamulla klo 8 kisattiin opistohallissa pieni 90 cm luokka mihin tamman kanssa ilmottauduin. Tänäkin aamuna kelloradio pärähti soimaan klo 5.20 soittaen minulle ensimmäisenä "we are the champions" biisin. Ironista toisaalta. Tänään ei tullut championeja, kuski oli hukassa verkassa ja radalla. Tosin sanotaan että muutaman puomin jälkeen yhtäkkiä palikat natsasi kohdalleen ja viimeiset esteet olivat super hyviä. Eli ei huono kauden aloitus tammankaan kanssa; sitä paitsi mikä parasta - sentään kauden aloitus!



Kiitos leimallisista kuvista Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net, muut Pilvi Vähämäki, ellei toisin mainita.

20. helmikuuta 2016

Kisakausi auki!

Miten meni noin omasta mielestä?


100 cm luokkavoitto
Amateur Tour bonusluokkavoitto = suora paikka finaalissa
Maailman paras hevonen

17. helmikuuta 2016

Hallissa maastoesteitä

Ei ihan putkeen mene nyt tämä blogin kirjoittelu, tänään kun pidin tallivapaan, jonka ihana äitini minulle antoi, piti kirjoittaa tämä postaus ulos, mutta olen ollut niin järjettömän väsynyt kokoajan ja päätin mennä päikkäreille. Ja voihan kehveli kun ne pääsi hieman venähtämään ja heräsin vasta puoli kymmenen aikaan illalla.. Onneksi olen niin yliväsynyt tällä hetkellä, että saan tasan heti unta kun lyön taas pääni tyynyyn.


On kuitenkin tässä tämän postauksen kirjoittaminen venynyt ja haluat saada ulos kun kerrankin on materiaalia. Kaikista postauksen kuvista kiitossa Tiffani Jylhänniska ja videoista meitin ihana apuri Pikku-Jenna. Paitsi ensimmäinen kuva Pyrystä on Pikku-Jennan käsialaa myös.

Mutta niin itseasiaan. Repäisin tosiaan tuossa ihan kunnolla ja ilmoitin itseni Pyryn kanssa Helsinki Horse Shown Amateur Tourille. Pitää kai sekin kokemus joskus kokea! Kisakausi alkaa nyt tulevana viikonloppuna kun menen lauantana hyppäämään Pyryn kanssa 100 cm ja Sunnuntaina Allilla 90 cm. Nyt kun se on ääneen sanottu, katsotaan ehtiikö Alli vielä itseään telomaan, heh.

Maneesilla menin ensin Allilla. Ja olin taas huolimaton ja siitä johtuen pilkka osui omaan nilkkaan erinomaisesti. Ensinnäkin verryttelin tamman taas puolihuolimattomasti enkä tehnyt huolellista pohjatyötä ennen ensimmäistä kavalettia. Ja sitten sen päälle ensimmäiselle kavaletille pistin liikaa painetta, joten koko loppuhyppääminen oli sellaista tykittelyä.. Kun tiedän että pitää verrytellä hyvin niin miksei sitä voi tehdä! Hyvin verkkailemalla tarkoitan lähinnä sitä, että oikeasti ratsastan ne avut läpi ennen yhtäkään puomin kaltaista. Tällä kertaa se jäi puolitiehen ja sitten tuloksena on kädellä kiinni jäävä ratsastaja ja sitä vastaan painava hevonen. Paljoa en hypännyt kun yksin olen vielä sen kanssa sen verran arka, mutta tehtiin ihan kivoja pieniä esteitä. Ja Alli meni edelleen kun vanha tekijä!




Allin jälkeen hyppäsin sitten Pyryn selkään. Ja eipä ollut Pyrynkään kanssa ihan sellaista flowta kuin valmennuksessa. Tosin jos aina hypätessä saisi sen fiiliksen niin mihin sitä valmentajaa tarvitsisikaan! Pyryn kanssa eniten itseäni häiritse tuo todella hätäinen ylävartalo ja jotenkin huolimaton ratsastus. Puomi esteille kaikki onnistui paljon paremmin, mutta maastoesteille tultiin kokoajan vähän vasemmalla kädellä! Tässäkin onneksi sentään oli kivaa molemmilla eiköhän se ollut se pää tarkoitus. Hypättiin pieni ratakin Pyryn kanssa, mutten ottanut mitään isoja esteitä mukaan vaan pidettiin vaan hauskaa!







Pyry on kyllä edelleen sellainen hyvänmielen tuoja. Se vain menee niin nätisti ja tasaisesti ja tekee kaiken mitä siltä osaakaan pyytää. Ihan super tapaus! Ensi lauantai on muutenkin kuin kisojen suhteen jännittävä, sillä minulla on ensimmäiset viikkotunnit! Ostin meinaan 10-kerran kortin Someron Hevosharrastekeskukselle ja lauantaina minulla on ensimmäiset tunnit siellä. Käyn siis kaksi viikko tuntia viikossa, molemmat lauantaina ja toinen on koulua ja toinen esteitä. Saa nähdä miten käy kun joutuu ihan vieraiden hevosten selkään, menee varmasti sormi suuhun! Viimeksi olen ratsastuskoulussa ratsastanut 2010 tai 2011 kun Lurppa jäi sairaslomalle ja jatkoin hyppäämistä Chavalux ratsastuskoululla. Tosi hyviä muistoja sieltä, joten sen takia innoissani lauanaita odotan! Toivottavasti saan tunneista jotain materiaaliakin esille ;)

Mutta nyt taas siihen asti odotellaan. Olen tosiaan ainakin olevinani niin ylityöllistetty, ettei meinaa blogin päivittämisestä näin viikolla tullaa mitään, mutta palataan viimeistään viikonloppuna, adios!

11. helmikuuta 2016

Kaikki Kisamatkalla Champion 2016 -tapahtumasta

Tapahtuma, joka toteutetaan pienellä porukalla, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä.


Mistä on kyse?
Kyseessä on siis Kisamatkalla Champion 2016 - kaikille hevosille ja poneille avoin Match Show näyttely, ehdottomasti eteläisen suomen makein mätsäritapahtuma mitä ei kannata jättää välistä! Vaikka olemmekin päätarkoituksellisesti upeiden palkinnoiden ympäröimä Match Show näyttely, meillä on myös mm expoalue, erittäin maittava ja kattava buffet ja oheisohjelmaa. Tänne kannattaa tulla myös kauempaa! Tapahtuma järjestetään 18. kesäkuuta 2016. Luokkia näyttelyissä on 5 kappaletta; Suomenhevoset, ponit, nuoret, muut hevoset ja seniorit. Lisää näyttelyiden kulusta voi lukea täältä. Paikalla on myös virallinen valokuvaaja Pilvi Vähämäki Photography joka ikuistaa halutessasi hevosen virallisella kuvauspisteellä.

Millaiset ovat puitteet?
Puitteet meillä ovat ensiluokkaiset. Aloitetaan siitä, että Forssa sijaintina on todella upea; tänne on helppo löytää ja kaikkialle on yhtä lyhyt matka - olet sitten tulossa pääkaupunkiseudulta tai Tampereen tai Turun kupeesta. Pilvenmäen Ravirata (Pilvenmäentie 7, 30420 Forssa) on mukavan syrjässä, mutta kuitenkin sinne on helppo löytää. Ja mitkä puitteet odottavatkaan Pilvenmäellä! Tilaa on paljon niin yleisölle, hevosille, taustajoukoille kuin exponpitäjillekin. Katso tapahtuman pohjapiirrustus tästä (tulossa!). Hevosille on käytössä useat kymmenet valjastuskatokset ja sen lisäksi ennalta on varattavissa noin kymmenkunta karsinaa. Kokonaisuudessa valjastuskarsinoita on 27 kappaletta, joista 10 on varattu BIS-kehään pääseville hevosille. Valjastuskatosten läheisyydessä on myös vesipiste ja WC. Halutessasi voit myös ostaa erillisiä poletteja pesukarsinaan.

Toto-hallista löytyy maukas buffetti joka tarjoaa mm kotitekoista suussasulavaa makaroonilaatikkoa (sis lasin maitoa / mehua) sekä ostettavissa on myös esimerkiksi tonnikala- tai kanasalaattiannokset. Unohtamattakaan tietenkään perinteisiä leipiä, leivoksia, muita herkkuja ja juotavia. Perinteinen makkaranpaistopiste löytyy toto-hallin välittömästä läheisyydestä.


Kiitollisia osallistumisestasi - me palkitsemme!
Kisamatkalla Championissa ei kannata olla huolissaan että jäisitte ilman palkintoja; meillä kaikki palkitaan! Jo näyttäessäsi hevosesi / ponisi kehässä, olet kartuttanut palkintosaldoja ylös ja saanut mm. ruusukkeen, arvostelupöytäkirjan, kunniakirjan sekä hevosille erinomaisesti maistuvan herkkupussin. Jos tästä vielä pääsette jatkamaan eteenpäin on tarjolla mm. Hertjekker.netin valokuvauslahjakortteja, ProHay heinäpaaleja, Playsson.netin lahjoittamia St. Hippolytin rehuja.. Unohtamatta aivan upeita suomalaista käsityötä olevia ruusukkeita, pokaaleita ja kaulanauhoja! Ei hätää, paikalta ei tarvitse siis poistua missään nimessä tyhjin käsin (ja onhan siellä se expoalue! Sieltä hakemaan vähintään lohdutuspalkintoja, jos ei meiltä niitä tarpeeksi liikene!). Ja tietenkään unohtamatta ihania erikoispalkintojamme, joita ovat mm. Vetrein Veteraani, Puunatuin Pari, Potrein Poni ja Viehättävin Väri.

Eikä tässäkään vielä kaikki! Meillä on alkamassa maaliskuussa kampanja - tällä hetkellä odottelemme varmistusta yhteistyökumppanilta - jossa joka viides näyttelyyn ilmoittautunut  voittaa Sponsorin lahjoittaman pienen tuotepalkinnon! Kaikki voittajat ilmoitetaan ilmoittautumisajan päätyttyä ja palkinnot saa ilmoittautumisen yhteydessä.

"Opi arvioimaan rakennetta" - tietopaketti
Yhteistyössä Suomenhevosliiton kanssa, järjestämme noin tunnin kestävän luentotyyppisen tietopaketin, jossa kaikilla on mahdollisuus päästä oppimaan ja kuulemaan miten hevosen rakennetta voidaan arvioida. Tietopaketin vetää arvostettu ent jalostusjohtaja Terttu Peltonen.

Kisamatkalla Kiihdytysajot sponsored by 
Pienet ponit satuloidaan ja kuusi ponia kerrallaan astelevat areenalle ottaen koko Pilvenmäen etusuoran käyttöönsä. On aika ottaa ponista mittaa noin 400m laukkaspurtilla! Kisamatkalla Champion järjestää kaksi Pikkuponien laukkalähtöä, ensimmäinen noin klo 10 aamulla ja toinen ennen BIS-kehän alkamista. Ensimmäinen lähtö on shetlanninponeille avoin ja toinen alle 130 cm korkeille poneille avoin. Kaikki ponit palkitaan

Ilmoittaudu mukaan kiihdytysajoihin!
Lähtömaksu 5€ joka maksetaan paikan päällä kansliaan ennen lähtöä. 
Ilmoittautuminen 21. toukokuuta mennessä osoitteeseen decnestys@gmail.com. Otsikoi viestisi "Kisamatkalla Kiihdytysajot ilmoittautuminen".
Ilmoittautumisessa tulee selvitä seuraavat asiat: Ponin nimi, rotu, sarja (1= shetlanninponit, 2= alle 130 cm korkeat ponit), ratsastaja.
6 ensimmäistä ilmoittautunutta pääsevät mukaan, mutta halutessasi voit ilmoittautua myös varapaikalle.
Otathan huomioon ettei ratsukoita ole vakuutettu järjestäjän puolesta. Ratsastajalla kypärä- ja turvaliivipakko!

kuvaaja Mirella Ruotsalainen / Hertjekker.net

Valokuvaamaan paremmille paikoille? Hae Kuvaajapassia!
Oletko innostunut valokuvaaja, joka haluaa päästä kiertämään vapaammin kehiä ympäri (noudattaen kuitenkin annettuja reittiohjeita) ja päästä virallisen valokuvaajan kanssa kuvaamaan valokuvauspisteelle? Nyt sinulla on siihen mahdollisuus - hae itsellesi Kuvaajapassia. Kuvaajapassilla pääset kuvaamaan muulta yleisöltä suljetulle alueelle sekä viralliselle valokuvauspisteelle. Passeja on tarjolla 20 ensimmäiselle halukkaalle ja ne tulee varata ennakkoon. Lähetä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen decnestys@gmail.com otsikolla "Kuvaajapassi -hakemus". Kerro hakemuksessa ainakin oma nimesi, puhelinnumerosi sekä toimiva sähköpostiosoitteesi. Passi on noudettavissa kansliasta omalla nimelläsi tapahtumapäivänä.

Me täällä, missä muualla?
Kisamatkalla Champion näkyy ja kuuluu aktiivisesti Sosiaalisessa mediassa. Seuraa meidän tapahtumasivujamme facebookissa ja pistä välilehtiin ylös tapahtuman virallinen sivu joka löytyy täältä. Olemme myös Helsinki Horse Fair messuilla yhdessä Playsson.netin kanssa. Tule siis sinne ihailemaan palkintojamme ja kysymään jos joku askarruttaa mieltä! Tai muuten vain juttelemaan.


Vieläkö harkitset? Ei kun ilmoittautumaan!
Askarruttaako vielä jokin? Kysy, me vastaamme!

8. helmikuuta 2016

Niin onnellinen

Kun jo oli tässä taukoa päässyt kertymän, vihdoin päästiin eilen, sunnuntaina, valmennukseen! Oltiin Pauliinan kanssa samaan aikaan ja tällä kertaa valmennus oli Rantasen maneesilla. Porukoilla oli koko viikonlopun siskon lapset kylässä, joten äiti pääsi vasta Pyryä katsomaan ja Jenna oli mukana auttamassa.


Olen niin onnellinen. Kaikki vaan toimi. Hieman pisti varjostamaan tilannetta kun hain Pyryn tarhasta ja siltä puuttui sitten tietenkin toinen takakenkä. Kengitys on tiistaina ja kilisseet ne on jo jonkun aikaa, mutta miksi juuri nytten.. Koska kuitenkin oltiin maneesissa ja Pyry ei mitenkään arkonut kaviotaan päätin sen ottaa mukaan. Sitten vain hevoset traileriin ja menoksi.

Jenna oli paikan päällä auttamassa ja otin ensin Allin. Lauantaina menin Allilla maneesissa muutamia kavaletteja ja sitä ennen ollaan menty muutamia kavaletteja ennen raspausta, joten jännityksellä odotin mitä tuleman pitää. Alli oli aivan huippu. Alusta loppuun se jopa kuunteli minua. Saatiin alku lämmittelyraveissakin jo paljon rauhallisempaa ravia ja pystyttiin työskentelemään! Hypyt olivat hyviä ja vain kaksi puomia tuli koko tunnin aikana kun otin liikaa kädellä kiinni. Suurimman osan tunnista pystyin kuitenkin olemaan selässä aivan rentona ja vain odottamaan ja esteen jälkeen hyvin jalkojen väliin ja puff: kaikki vaan toimi! Viimeisen kerran kun tultiin sarja, oli b-osa jo 110 cm. Ja eipä ollut edes ongelmaa päästä yli vaikka ehkä muutama kymmensenttiä tultiin liian lähelle. Kokoajan vain paranee ja paranee!

Ja sitten herra Pyry. Pyry on nyt hypännyt Allin satulalla kun se on niin pirun kiva istua ja muutenkin herra hyppää tosi hyvin sen kanssa. Niinpä tehtiin vain satulan vaihto ja ei muuta kuin verkkailemaan. Äitikin pääsi tässä vaiheessa katsomaan ja otti puhelimellani muutaman videon. Aivan super flow jatkui Pyrynkin kanssa. Pyry oli tosi innoissaan, alusta asti se jopa laukkasi yllättävän hyvin! Kaikki hypyt oli teräviä ja skarppeja. Lopuksi hypättiin noin metrin kokoinen rata kertaalleen ja se olikin sitten ensimmäinen kunnon rata sitten elokuun! Koska kaikki meni niin super hyvin jätettiin se siihen. Videolla hyppyjä näkyykin, joten sieltä näettekin lisää.


Aivan huikea fiilis jälleen kerran. Tässä tuli ihan kisafiilistä kun valmennukset onnistuivat niin hyvin, pitääkin varmaan uskaltaa avata tuo kipa ja katsella olisiko tässä lähellä jo jotain kisoja.. Hymy ei vieläkään hyydy, wipii!

4. helmikuuta 2016

Herra Orin kanssa ensimmäistä kertaa maneesilla

Maanantaina pakattiin kimpsut ja kapsut traileriin ja ajettiin Herkku maneesille tutustumaan. Kyseessä oli siis herra Herkuleksen ensimmäinen maneesireissu (pois lukien tietenkin varsanäyttelyt syksyllä). Tallilla ensin harjasin Herkuleksen hyvin ja selvitin harjan, suojitin (tällä kertaa sai kaikkiin jalkoihin suojat ja bootsit), laitoin valmiiksi suitset ja sitten ei muuta kuin Herkku traileriin ja menoksi. Se miksi nyt lähdettiin traikulla liikenteeseen, johtui siitä, että viime traikkuilusta on aikaa jo hieman pidempi tovi ja keskiviikkona äitin pitäisi käytännössä katsoen yksin lastata Herkules, kun ne menevät toisen omistajan kanssa Forssan radalla käymään.






Muutaman kerran herra harkitsi traileriin tulemista, mutta jo kolmannella yrittämällä se käveli suoraan ja nätisti sisälle. Niin kuin aina, tälläkin kertaa matkusti oikein nätisti ja oli paikoillaan myös kun auto pysähtyi. Pakittelikin pois todella nätisti!

Maneesit olivat tyhjillään, toisessa päässä oli vain toinen suomenhevonen. Hieman possuksi Herkku alkoi sitten kun se havaitsi kaverin toisessa päässä ja siinä sitten oltiin etujalat kattoa kohti ja käveltiin hetki kahdella jalalla. Nyppäsin sen alas ja sitten harjoiteltiinkin hetki taas sitä että miten kuuluu käyttäytyä. Tätä siis tein lähinnä vain peruuttamalla ja väistämällä minua, sillä Herkulle on nyt tullut pieni jyrä vaihe päälle. Toista kertaa ei - tälläkään kertaa - tarvinnut komentaa vaan kerrasta meni sekin perille.

Juoksutin sitten kevyesti Herkkua vielä. Se on senkin oppinut jo tosi hyvin, aluksi se oli oikeasti paljon kamalampi juoksuttaa. Nyt se kiskoo enää vähän ja on oppinut juoksemaan ihan nätisti. Ainut ongelma tosiaan oli se, että se on oppinut myös sen, että kun liika pitenee -> hän saa ravata -> kun jarrutetaan -> pysähtyy ja kääntyy kohti. Niinpä harjoiteltiin siis sitä, että liinan päässä voi kävelläkin.Videolle ei lopputulosta tullut, mutta kolmannella kerralla Herkku selkeästi hiffasi jutun ja meni tosi hienosti! Pitää sille antaa selkeästi tekemistä ja aivopähkinää ettei pääse tylsistymään. Lopuksi tietenkin piti mennä muutamia puomejakin sen kanssa, onhan siitä tietenkin hyvä ratsukin tulossa (tsiikatkaa vaikka miten hieno laukka!)

Loppuun ihan minimaalinen pätkä päivän höntsäilystä, äiti kuvasi ja olin unohtanut tarkentaa joten laatu on hieman heikkoa, koittakaa kestää!


Niin se nuoriso vain kasvaa, vai mitä sanotte?