23. helmikuuta 2011

Extempore Keskiviikkoestekilpailut, Ypäjä

Tosiaan, tällä kertaa ilmoittauduttiin ihan extempore kisoihin. Viimeksi hypätty viime keskiviikkokisoissa ja valmennuksissa oltu vuonna nakki ja keppi, tai siltä ainakin tuntuu. Odotukset ei siis ollut hirvittävän korkealla, mutta harjoitusmielessä tänne oltiinkin tietty menossa! Iida meni Mollan kanssa 75 cm ja itse Lurpalla saman luokan. Luokan arvostelumenetelmänä oli tyyliarvostelu, jota itseasiassa inhoan. Mielestäni kouluratsastusta, vaikka onkin kaiken perusta, ei en sano sillä, ei pidä sekoittaa rataesteisiin. Mutta edelleen, ihan harjoituksen vuoksi oltiin näihin pikku mittelöihin menossa :)


Ja tietenkin sitten oltiin hieman myöhässäkin.. Autolle ei meinannut millään löytyä paikkaa, joten juosten käytiin maksamassa ja rata kävelemässä, sillä aikaa kun äiti laittoi Mollaa kuntoon. Pian sitten kiidettiinkin jo auttamaan ja heitin Iidan selkään. Sitten Lurpalle nopeasti varusteet ja perään. Iidan suorituksen kuvasin ja samalla äiti sitten talutti villi-Lurppaa :D Iidan ja Mollan verkka jäi todella lyhyeksi, joten totta kai se kostautui.. Molla oli vetelä ja muutenkin aika tahmean oloinen ja tosiaan treenikin on jäänyt vähän vähemmälle. Radalla tuli aika juureen, muutama hyvä hyppy. Olisi saanut olla hieman terävämpi, joten hieman löysänoloiset hypyt. Kuitenkin hirmu siisti ja nätti rata ja pisteitä tuli yhteensä 31! Ei huono missään nimessä, ilman treeniä kun tosiaan kisoihin tultiin ja verkkakin jäi kolmeen hyppyyn :D


tytöt viimeisellä linjalla


vuoron odottelua, söpö sydänpylly tamma <3

Sitten pian Iidan suorituksen jälkeen piti itse pomppasta hepan selkään. Niinpä sitten hyppäsin Lurpan selkään ja aloin verkkailemaan ihan rauhassa. Tein ensin siirtymisiä ja ravissa voltteja yms. Lurppa vaikutti ihan hyvältä, tässä vaiheessa jopa hieman pehmeältä, mikä oli mielestäni ihan kiva juttu! Sitten hyppäsin muutaman kerran pienen ristikon ja siinä vaiheessa herra hieman alkoi intoilemaan. Siellä tuli muutama ihan mielenkiintoinen pomppu ja pukkipomppu sekoitus kun herra protestoi hieman pidätteitä. Jatkoin samalla lailla työstämistä ja tein aina siirtymisiä laukasta käyntiin. Sitten muutaman kerran pysty ja kerran okseri. Hyvin meni ja suunnanvaihtokin tuli sopivasti. Toiseen suuntaan tein vielä muutamia siirtymisiä ja vaihtoja, sitten pysty kerran ja pari kertaa okseri. Aikaakin jäi mukavasti, joten annoin Lurpan kävellä ja rauhoittua, toivoen samalla että herra hieman malttaisi olla sitten radallakin! Ja parin ratsukon jälkeen päästiinkin sitten radalle ja siinähän sitä taas oltiin. Lurppa pelkäsi muovikasveja, yleisöä ja kaikkea muutakin, joten toisen ratsukon suorittaessa, annoin  herran hieman tutustua paikkaan löysin ohjin. Kun edeltävä oli hypännyt radan, kokosin ohjat ja aloin hieman tekemään siirtymisiä.

Tosiaan kun  oli tyyliarvostelu, meni aina hetki ennen kuin tuomari oli valmis ottamaan toisen. Niinpä ehdin hyvin nostamaan kerran laukan ja Lurppa lähtikin kun katapultti. Siinä sitten olin jo ihan plaah, mutta yritin kuitenkin. Pian kuului lähtömerkki ja Lurppa ihan intona oli menossa! Pidätin ja pyysin hieman rauhoittumaan ja hienosti poika kuunteli. Tasapainoisesti tultiin kaarre ensimmäiselle, mutta kun tuli este eteen, tuppasi poika hieman innostumaan. Ensimmäinen linja, pysty ja okseri mihin väliin 5 laukka-askelta, tuppasi jäämään liian lyhyeksi kun ei mennyt ihan pidätteet läpi. Kuitenkin kunnialla selvittiin, otin kunnolla kiinni ja tein kunnon tien kolmoselle ja siitä hyvässä linjassa nelonen. Lurppa kuunteli aika hyvin, mutta nelosen jälkeen taas hieman puski päälle. Sarjalle tuli hyvin ja siihen olinkin oikein tyytyväinen! Kuutosesteelle toin turhan lähelle, mutta seiska, ja viimeinen, menikin sitten taas hyvin, vaikka saatiin hieman ottaa pidempi viimeinen askel. Mutta erinomainen kyllä harjoitusmäärään nähden!


Lurppa parka pelkäsi muovikukkaa :D
este nro 6, hieman läheltä ponnisti

sarjalle lähestyminen
Menihän se hyvin, mutten kuitenkaan olisi osannut odottaa ihan sellaisia pisteitä! 39,5 pistettä! Ratsastajan asento 7-8, oikeat tiet 8½-8 ja yleisvaikutelma 8! Aivan uskomatonta. Olin ihan puulla päähän lyöty kun lopulta sijoituimme kuudenneksi! Hienoa saada hieman onnistumisiakin :) Lurpan jalatkaan ei mitenkään reagoineet ja muutenkin kaikki meni jotenkin putkeen, toivottavasti sama jatkuu. Molla ja Iida olivat lopulta 14, joten ei todellakaan huonosti sekään! Mutta tosiaan erinomaisesti paperin mukaan meni ja tyytyväinen kyllä olen. Palkinnoksi saatiin väreihin (melkein) sopiva punainen kaviokoukku, jääkööt sitten autokoukuksi ;)

Seuraavaksi sitten varmaan onkin valmennuksia tiedossa, jospa vaikka pääsisi hieman koulua vääntämään. Tosin itseni pitäisi käydä jollain fysioterapeutilla tai jollain, olen huomannut että kierrän ikävästi lantiosta ja oikean käden olkapää väsyy nopeasti :/ Äiti tietää jonkun poppatohtori-kiropraktikko-hieroja tyypin, jospa siltä kävisi hieman kyselemässä mitä pitäisi tehdä. Tämä tosiaan alkanut vasta kesäisen kaatumisen jälkeen (seuraestekisoissa Lepalla kun kaaduttiin..), joten jotain täytyy olla vialla, mutta tutkaillaan ja katsellaan :) Kuulumisiin taas!

20. helmikuuta 2011

Pakkaset paukkuu ja silti huolettaa kevät!

Tai ehkäpä juuri siitä syystä. Tosiaan tässä nyt on pari viikkoa jo jatkunut sellaiset paukkupakkaset että tuntuu koko treenisuunnitelma menevän ihan uusiksi. Kaikki keskiviikkokisat on meitin osalta miltein peruttu jos nämä pakkaset ei ala nyt hellittämään :/ Kipeäksi se hevonen vain tulee kun -30 pakkasilla kylmässä autossa pitäisi kuljettaa.. Mutta toivotaan nyt että saadaan pakkaset rauhoittumaan niin päästään paremminkin treenaamaan. Keskiviikkona pitäisi olla keskiviikkoestekisat, huomiseksi olisi tarkoitus yrittää saada estevalmennusta, mutta jos nyt ei sitä ihmettä tapahdu että pakkaset laskee nii peruutukseen molemmat menee. Treeni jatkuu aika lailla siis maastolla, reippailla lenkeillä, kahlauksella ja pienellä väännöllä kentällä.

kisaviikolla 2009

Sitä oikein toivoo jo että pääsisi ratsastaan kunnolla kentälle tai valmennukseen, nyt kun viime valmennuksesta on yli kuukausi aikaa. Lisäksi, vaikka pakkaset täällä paukkuvatkin, olen huolestunut keväästä. Jotenkin tuntuu että kevät pilaa juuri kisakauden! Olen itse aina ollut sitä mieltä että hevonen tarvitsee erittäin paljon monipuolista liikuntaa ja meillä hevoset on pysynyt erittäin vireinä ja hyvinä paljolla maastoilulla. Mollan onnettomuuden jälkeen kuitenkin kevät maastoilu on alkanut pelottaa. Kokoajan on pelto takaraivossa että kohta taas sattuu jotain ja tällä kertaa menee jalka poikki :/ Siispä kevätmaastoilu on lähinnä käyntipainnoitteista ja eipä nuo hevoset tunnu siitä niin nauttivan kun laukkailemisesta pitkillä suorilla! Syytän siis täysin kevättä kisakauden pilalle menosta. Muutenkin keväällä on suurempi houkutus mennä kentälle kun se on sula ja siellä pystyy kunnolla vääntämään ja kääntämään. Ja sitten taas hevoset kyllästyvät ja tuntuu että kaikki menee pilalle. Ongelmallista eikö totta? Jos jollain on hyvin kevät vinkkejä, heitelkää ihmeessä! Irtojuoksutusta, juoksutusta, pitkät maastokävelyt.. mitä muuta voisi tehdä että hevonen pysyisi mieleltään virkeänä?

kuva ei liity tapaukseen, syksy 2009
Palataakseni vielä mollan "onnettomuuteen", että jokainen pysyy ihan kärryillä, se tapahtui siis keväällä 2009. Oltiin ihan normaalisti maastoilemassa siitä alkukeväästä, tiet olivat mukavan pehmeät ja muistan vielä kun äiti sanoi Mollan selästä seuraavaa: "pysytään ihan tien reunassa tai keskellä, silloin on pienempi riski astua routakuoppaan". Ja seuraavan minuutin sisällä huomasin vain sivusilmästä kun Molla heitti ympäri ja äiti tippui selästä, oleellisesti. Itse tietenkin menin paniikkiin, äiti kun jäi maahan, Molla onneksi nousi ylös. Hyppäsin Lurpan selästä ja menin äitin luokse. Äiti kysyi vain sattuiko Mollaa, joten tutkin nopeasti tamman. Onneksi, todellakin suureksi onneksi, Mollalla ei ollut kuin pieni haava lavassa ja nenässä ja vähän nosteli vasentajalkaa. Aloin sitten miettimään että mistä moinen kaatuminen johtuu ja kun katsoin alas, huomasin puolimetriä syvän routakuopan. Ja olimme tosiaan tulleet reippaassa ravissa, joten tamman jalka olisi hyvin voinut mennä poikki! Onni todellakin oli matkassa kun ei tullut mitään murtumia tai jänne/nivel ongelmia! Äidiltä meni solisluupoikki, onneksi läheisen talon isäntä oli huomannut onnettomuuden ja vei äitin autolla kotiin. Itse ratsastin hepat kotiin ja katsoin samalla ontuuko molla. Onneksi tästä reissusta selvittiin säikähdyksellä, mutta todellakin, tuon jälkeen jokainen kevät on ollut minulle tuskaa maastoilla. Pelkään kokoajan että hevoset astuvat routakuoppaan ja poikkaisevat jalat tai Lurpalta menee jänne uudestaan :/

Mutta eiköhän tästäkin keväästä selvitä! Heittäkää ihmeessä ohjeita ja vinkkejä jos teillä niitä on! Ja muuten kiitos kaikille lukijoille, teitäkin on jo 21! Enpä ikinä olisi uskonut edes kymmentä lukijaa saavuttavan :) Kiitokset kaikille!

19. helmikuuta 2011

Talvista treeniä paukkuvassa pakkasessa

Tosiaan edelleen pakkasta on ja jatkuukin vain! Tänään kuitenkin päätin että nyt on pakko päästä hieman vääntämään. Niinpä tein totaalisen täyspukeutumisen ja suunnitelmana oli mennä Lurpan kanssa hieman kentälle vääntämään (sen verran kun siellä pystyy, hieman menemään väistöjä ja laukkaa, ympyröitäkään ei voi tehdä..). Pukeutuminen olikin sitten seuraavanlainen:
  • Sukkahousut
  • Lökärit
  • sukat, villasukat
  • t-paita
  • huppari (fleece vuori)
  • lasketteluhaalari (ei itsenään lämmin, mutta hyvä välissä!)
  • toppahousut
  • toppatakki
  • kaulahuivi
  • talviratsastussaappaat
  • talviratsastushanskat (fleece) 
  • pipon virkaa hoiti huppu ja päässä suojaamassa kirkkaalta auringolta aurinkolasit
Mahdoin olla kyllä huvittava näky, kuin michellin ukko konsanaan! Mutta eipä ainakaan tullut kylmä, mikä on mielestäni pääasia :) Lurpan sitten varustin ensimmäisenä, laitoin kuolaimiksi pelhamit, vaikka olisin halunnut laittaa kolmipalat. Tämä ihan vain siitä syystä että tosiaan herralla ollut 3 löysempää päivää ja sen mukaan uskottavasti vauhtiakin löytyi! Lisäksi bootsit etujalkoihin ja lämmin villapuoliloimi päälle ja ei muuta kun luonnonäitiä uhmaamaan! Lurppa oli ihan kivan oloinen, vähän vahva niinkuin osasin odottaa. Tehtiin muutamia laukanvaihtoja kentällä ja testailtiin lisättyä. Huomasi kyllä ettei lihaksisto ole vielä ihan kohdallaan, sillä ei poika jatkanut lisättyä aivain koko lävistäjää. Niinpä treeniä treeniä! Paljon hangessa ja laukkailua niin eiköhän se sieltä löydy! Lisäksi tuntui lisätyssä ottavan vasemmalla jalalla lyhyempää askelta (ja itse olin heti hiukset pystyssä "nyt sen hankkari on uusiutunut!?!") mutta kun sitten koitin auratulla tiellä, ei ollut enää moista ongelmaa. Eli uskottavasti ihan kentässä oli joku pohjaongelma, miksi tuollaista teki. Laukassa hieman ongelmia Lurpan kanssa kun ei pääse kunnolla ympyröille ja työstämään. Harmi kun nyt on oikein kunnon vääntövimma ja ei pääse sitä missään  toteuttamaan, booring! Mutta loppupeleissä Lurppa oli oikein hieno, ja herran jalatkin näyttävät _upeilta_! Niissä ei ole yhtään nestettä ja ne on muutenkin kuin uudet :) Kyllä tämä tästä vielä, rauhassa kun otetaan! 

Mollankin liikutin, mutta tamma kun alkaa helposti kovilla pakkasilla yskimään, mentiin sitten hieman rennompi lenkki. Hieman ravia ja rentoa laukkaa. Molla on muuten kasvattanut ihan järjettömän mahan ja alettiin tuossa äitin kanssa miettimään, mitä jos tamma onkin tiine? Tamma yritettiin siis astuttaa loppu kesästä, mutta jäi tyhjäksi, tai näin ainakin eläinlääkäri totesi ensimmäisessä ultrassa. Ja todellakaan tähän väliin ei varsa nyt enää sopisi, kun kaikki on nyt suunniteltu ihan toisin! Mutta voiko hevosetkin olla valetiineitä? Maha on meinaan melkoinen, satulavyön kanssa saa aina tapella.. Ja kun ei ole edes heinämahaa kun ollaan alettu tarkkailemaan niiden heinämäärää, joten pitää seurailla ja kysyä vielä eläinlääkäriltä. Itselle meinaan aivan uusi tilanne!

Mutta sellasta tänään, huomisesta sitten taas ehkä jotain, toivottavasti päästään pian valmennuksiin :) 

9. helmikuuta 2011

Pitkä päivitystauko pahoittelu

Tosiaan tässä on ollu yhtä ja toista taas niin on jäänyt tämä blogin kirjoittelu. Tälläisellä pikakelauksella nyt voisi sitten käydä nämä pääpiirteisesti. Ensinnäkin olin tuossa viikon verran kipeä, joten ratsastamaan en ole päässyt nyt kuin parin viikon ajalta. Lisäksi käytiin koskella tunnilla, joka oli joku ihan katastroofi, jonka jälkeen Lurpan kanssa hyppäsin muutaman pikku hypyn ja koitin sitten Mollaakin. Liikutettu on myös molempia hevosia ahkerasti, Iida on käynyt reippaasti ratsastamassa Mollaa ja pakko sanoa vielä että ovatpa ne upea pari tosiaan!

Sitten vielä nuoriin. Perttua käytiin katsomassa tuossa viime vkl, mutta ei kaipa mennyt kaupaksi, tai ei ainakaan minulle ilmoitettu. Herra on kuitenkin valmis noviisi luokkiin, joten aika näyttää mitä tapahtuu. Lisäksi nuorten omistaja oli kysellyt äidiltä olisiko kiinnostusta alkaa Rossolla ratsastelemaan aktiivisemmin ja tähdätä kenttäkisoihin. Ja enhän minä tietenkään kieltäydy! Nyt Rosso on kuitenkin vielä viikon lomalla, jonka jälkeen mennään katsomaan miten homma lähtee käyntiin!

Ainiin, ja kaivelin arkistoja, löytyi kaikkia kivoja kuvia, joten lupaan vielä tänään laittaan jonkinmoista kuvapostausta vuosien varrelta. Tällä kertaa ei ole oikein muuta kerrottavaa, ensi viikolla sitten taas valmennuksiin, joten siitä sitten paremmin.

Ja sitten vielä tähän omaan kuntoiluuni. Nyt tosiaan pitää saada itseni kuntoon että jaksaa taas kesällä kilpailla, varsinkin jos noilla nuorilla on jotain tarkoitus mennä. Itse käyn kerran - kaksi viikossa body pumpissa ja voin vain suositella kaikille! Erittäin kivaa ja haastavaa saa halutessaan! Lisäksi Zumbaa harrastan kotona omilla vehkeillä, joten sitä voin suositella myös täysin. Lenkkeilyäkään ei parane unohtaa ja kunhan lumet sulaa, pyöräily on taas tarkoitus aloittaa ;) Joten eiköhän tässä jonkilaiseen kesäkuntoon päästä!

Mutta siis, kuulemisiin taas piakkoin!