Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Voiko blogissa kehua?

Tänään vietin aivan uskomattomat pari tuntia Ruusukestudiolla ihailemassa aivan uskomattoman kauniita ruusukkeita ja suunnitellen omat desing-ruusukkeet. Omia värejä, kokoja, kontrasteja, koristeita. Kaikki viimisen päälle. Samana päivänä postiin kilahti kaksi aivan uskomattoman ihanaa pakettia ja kamerassa lojuu kuvia vielä kolmannesta tuotteesta joita blogissa haluan esitellä. Mutta saanko minä? voittamani Bates Innova Mono+ Cair koulusatula joka meni vaihdossa Allin satulaan Aina kun olen ostanut tai vaikka saanut tuotetestaukseen tavaraa, kuten satulan tai loimen, olen rehellisesti kertonut mielipiteeni tai asiani tavaran suhteen. Mistä pidän vai pidänkö mistään. Vaihtaessamme muutamia kuukausia sitten hamppuun, kerroin tyytyväisenä miten onnistunut vaihto olikaan. Sen jälkeen alkoi spekulaatio siitä, että olen joko a. saanut hampun ilmaiseksi jos puhun siitä vain hyvää tai b. nuoleskelen kieli ruskeana seuraavan satsin saadakseni ilmaiseksi. Mutta ei . Mitä jos yksi

Kohti tasapainoisempaa suoritusta

Tänään käytiin Allin kanssa kotikentällä tuupparoimassa. Piti ehtiä jo viikonloppuna, mutta koska kaikki aina vain venyi ja venyi, en ehtinyt. Ehkä hyvä niin, sillä tänään äiti pääsi ottamaan muutaman kuvankin. Eli nyt vihdoista viimein edes pientä postausta hepparintamalta! Tamma kulki niin hyvällä fiiliksellä tänään, että hymy on edelleen herkässä! Nyt kun ollaan päästy palailemaan normaaliin treeniin, ollaan nyt alettu kiinnittämään enemmän ja enemmän huomiota niihin asioihin mihin pitää perehtyä. Allihan on luonnostaan melko korkea muodostaan ja se jää helposti lyhyelle kaulalle, tiputtaa selän alas ja juoksee tyhjänä edestä. Lisäksi peruuttaessa se menee syvälle kuolaimen alle. Tavoitteena oli siis ratsastaa sitä pidemmälle kaulalle, hieman pidempään muotoon, mutta kuitenkin pitää se pois sieltä luotilinjan alta. Helpommin sanottu kuin tehty! Seuraavalla kerralla - vaikka tälläkin kerralla muistin keskittyä harjoitusravissa enemmän - yritän taas lisää keskittyä omaa

Halloween tulee, oletko valmis?

Oi ihana halloween. Vaikka tämä onkin heppablogi, pitää tänne vähän muitakin asioita tulla fiilistelemään. Eilen lähdettiin tyttöjen kanssa hieman tuulettumaan keskustan halloween bileisiin. Ensi viikonloppuna on toiset juhlat mihin olin ajatellut kokeilla maskeerausta. Niinpä komensin Pilvin Punanaamioon hakemaan hieman verta ja lateksia että päästään kokeilemaan olenko saanut itseni prepattua maskeeraajaksi googlea käyttäen. Ja pakko sanoa että ei huono . Aliisa ja Pilvi ei uskaltanut ottaa ensimmäisenä testiä, joten aloitin sitten niin helposta kuin omasta naamastani. Ei mennyt kauaa tehdä ja tuli ihan tyylikäs ja sopi teemaan. Sen jälkeen innostui tytöt ja väsättiin heille vielä muutama hassu naarmu. Saatiin kyllä ainakin katseet käännettyä! Pilvin kanssa naureskeltiin aamulla kun yhdet tytöt oli halunnut ottaa vessassa yhteiskuvan Pilvin kanssa, haha! Ei muuta kun ensi viikolla uudestaan! Kyyllä sitä ihan tyytyväinen on ensimmäiseen maskeerausprojektiinsa!

Pieni, musta ja painelee miljoonaa

Suokaa anteeksi nämä minun överi söpöt sydän muokkaukseni. On vaan niin ihania heppoja talossa että meikäläisen sydän sulaa! Oltiin taas myöhässä herätty syksyyn. Nyt alkaa sateet ja eilen pääsimme vasta ensimmäisen kerran sänkkärille - ja uskottavasti viimeisen. Mutta on se kertakin kivempaa kuin ei ollenkaan! Mukaan lähti koko kööri, ihan Miina-poni mukaan lukien. Koska pelto oli aivan kodin nurkalla ei ollut matka eikä mikään taluttaa poni käsihevosena peli paikalle. Pellolla se pääsi vapauteen ja ai että. Se nautti. Mennä painoi sellaista huupakkoa ja pukkilaukkaa että kaikkia nauratti.  Kun sitten aikoinaan hepat alkoivat laukkailemaan oli jo poni menettänyt suurimman vauhtinsa alkuriehumisiin ja se oli jokseenkin huvittava kun se hirnui "odottakaa minua" ja kirmasi Mollan perään niin kovaa kun jaloistaan pääsi. Kaikki hepat käyttäytyivät sänkkärillä erinomaisesti. Kerran Lehmä pukitti kun sitä hieman jalalla komensin, mutta muuten ei ollut mitään onkelmia

Ihana syksy

Kun kaikki on vaan niiin ihanaaa . Aikaisempien vuosien kaamosmasennus ei ole vieläkään päässyt iskemään minuun. Viime viikolla laukkasin yön pimeässä Allin kanssa tuttua maastoreittiä otsalampun valossa. Kyyneleet valui ilmavirran takia pitkin poskia ja olin onnellinen. Viikonloppuna olen saanut sellaista heppaterapiaa että olen varmasti vielä koko loppuvuoden onnellinen. Pääsin vihdoin kärryilemään ! Minua on jo varmaan pari kuukautta himottanut hypätä kärryille! Kuitenkin Mollan toipumisen takia ja keväällä kun Pyry kärryineen kävi ojassa, ei ole ollut mahdollisuutta siihen. Nyt kärryt on kunnostettu ja poni viimisen päälle tikissä.. Joten pääsin kärryilemään! Oltiin reilu tunti lenkillä, hölkättiin, ravattiin kovaa ja lopuksi käveltiin julmetun pitkä pätkä kotiin. Ja hymyilin, sillä olin onnellinen . Lauantaina suunnattiin myös neiti Lehmän kanssa kentälle koulutreenien merkeissä. Minulle tuli sellainen ahaa elämys taas että oksat pois! Yhtäkkiä nautin laukkaamisesta, si

Hei kausi 2015, miten meni?

Olen aivan ristiriitaisissa tunnelmissa kaudesta 2015. Joka vuoden alussa hoen itselleni "tämä kausi on meidän". Joka kauden jälkeen palaan miettimään mikä meni vikaan kun tänäkään vuonna emme saavuttaneet sitä mitä tavoittelimme. Onneksi aina voi yrittää uudelleen ensi vuonna! Yleisesti Kilpailukausi alkoi maaliskuussa ja päättyi elokuussa . Jos pidin vuotta 2013 sairastamisen ja epäonnen vuodeksi, se ei ollut mitään vuoteen 2015. Kävimme 15 eri kilpailussa , joista koulukilpailuita oli jälleen aivan liian vähän. Tavoitteet kirjasin keväällä tämän kaltaisiksi ja kauaksi jäätiin kaikkien kanssa. Saatiin vuodessa kuitenkin myös onnistumisia ja parannettiin viime vuodesta varsinkin estepuolella. Pyry toi taas kaikki meriitit kotiin, joten suuri hatunnosto herra Heviletille!  Startteja kerääntyi vuodessa yhteensä 22 kappaletta, joista koulustartteja oli neljä , estestartteja kaksitoista ja kenttästartteja kuusi . 1-tasolla kilpailimme kuusi starttia, 2-tasolla 

Kun suutarin lapsilta puuttuvat kengät

Minulla on kokoajan sellainen olo etten saa mitään aikaiseksi. Muka olevinaan niin paljon tekemistä ja en tee mitään. Lähempää kun aloin asiaa pohtimaan, oivalsin että asia ei olekaan niin. Itseasiassa teen edelleen paljon ja vielä enemmän. Olen tällä hetkellä todella onnellinen. Blogini on harmittavan hiljainen, mutta nyt kun hevoset palailevat aktiivisempaan käyttöön (kaikki, siis aivan kaikki Molla, Miina, Pyry ja Alli!) uskon että saan tännekin keräiltyä materiaalia meidän menosta vaikka sitten vain videon muodossa. Olen nyt viimeiset kaksi viikonloppua juoksennellut ympäri ämpäri lähiseutujen klippailemassa hevosia. Se on aivan järjettömän kivaa puuhaa ja teen sitä tosi mielelläni. Mutta vanha sananlasku pitää kyllä niin hyvin paikkaansa: Suutarin lapsilta puuttuvat kengät. Omat hevoset saivat siis viettää karvamammutti elämää aina tähän viikonloppuun asti. Nyt sitten ovat vihdoinkin karvattomia ja minulla yksi "murheenkryyni" vähemmän! Nyt vielä hirveällä loppuruti

Vieraskynä: Alli & Alli treenaa

Hei kaikille! Olen 21-vuotias kaikin puolin heppahöperö Aliisa ”Alli” Ypäjältä. Ratsastusta ja hevosia olen harrastanut aivan pienestä pitäen, mutta omaa hevosta minulla ei ole. Sen sijaan minua näkeekin ystävieni talleilla auttelemassa, myös Sennin hevosia käyn paljon hoitamassa ja liikuttelemassa. Voisi siis sanoa, että opiskelun lisäksi olen monimuotoinen hevosenhoitaja harrastuspohjalla? :) Sennin olen tuntenut siitä asti kun Senni perheineen ja hevosineen muuttivat Ypäjälle tähän minun naapuriini. Pääsin tuolloin hoitamaan heppoja kotosalla ja hoitajaksi mukaan kisamatkoihin. Hetken minulla oli hieman taukoa ylipäätään hevostelusta noin vuoden verran, kun muutin Koskelle lukio-opintojani suorittamaan. Nykyään asustelen kuitenkin siis taas Ypäjällä ja heppailu jatkuu, nykyään aika paljonkin Sennin hevosten kanssa. Valmentauduin aktiivisesti puolentoista vuoden ajan Loimaalla Miukun tallilla, jossa minulla loppu ajasta oli oma vuokrahevonen. Jouduin kuitenkin jo

Vastauksia osa 1: Enemmän Sennistä

Koska kysymyksiä tuli paljon - kiitos kaikille siitä! - ajattelin hieman jakaa näitä vastauspostauksia. Nyt ensimmäisessä osassa vastaan kaikkiin kysymyksiin jotka koskivat pääasiassa minua hevosharratuksen ulkopuolella. Seuraavaan postaukseen sitten isompi kasa niitä hevospainoitteisia kysymyksiä! Kerro sun normaalista työpäivästä - Työpäiväni ovat melko vaihtelevia, riippuen paljon mitä vuoroa ja autoa ajan. Vakiautolla ajan sekä yö- että päivävuoroa, päivävuoro viikolla ajan myös mahdollisesti toista autoa puolet viikosta. Yövuoro alkaa noin klo 17, jolloin tulen töihin ja lastaan terminaalista ensin tavarat jotka menevät Hämeenlinnaan (yleensä nuppikuorma, eli lastaan vetäjään) ja Lahteen (kärryyn). Sitten huristelen Hämeenlinnaan purkamaan terminaalille ja sen jälkeen Lahteen. Lahdesta Hyvinkäälle lastaamaan ja sieltä Forssaan purkamaan niin suoraan asiakkaille kuin terminaaliinkin. Plus paperihommat. Päivävuorossa toimin jakelutehtävissä, eli kuskaan kaikkea paketeista