23. toukokuuta 2010

Kenttäkilpailut Ypäjällä - 2 sija!


Tämän kauden kenttäkilpailut on nyt siis korkattu! Viime vuonna saimme startattua kaksissa kenttäkisoissa, mitkä molemmat meni totaallisesti penkin alle, mutta nyt uudella puhdilla lähdimme uusia haasteita! Luokkana oli tällä kertaa Harraste - niin kuin aikaisempinakin luokkina - mutta suoraan sanoen ei odotukset siltikään ollut korkealla. Kata starttasi myös Mollan kanssa suokkien luokassa, joka oli myös harraste. Kivaa oli ainakin tarkoitus pitää ja sen takuulla pidimme, suorituksista välittämättä sen suurempia ;)

Aamu sitten alkoikin siihen normaaliin malliin. Onneksi kisat oli ihan lähellä, meiltä vain vajaat kaksykymmentä minuuttia matkaan. Mutta tottahan toki sekin saadaan sössittyä. Herätys oli taas myöhässä ja kiireellä sitten saimmekin voidella eväsleipiä ja harjailla kisaratsuja :D Pian kuitenkin päästiin jo lähtemään ja paikallakin oltiin alta aikayksikön. Ensimmäisenä tietenkin mentiin hoitamaan maksut ja muut pakolliset toimenpiteet. Sen jälkeen jo kiireen vilkkaa laittamaan hevosille varusteita, koulurata kun tunnetusti ei mikään hirvittävän pitkä rääkki kuitenkaan ollut. Reippahasti varustin Lurpankin, joka ihme kyllä käyttäytyi mallikkaasti ja odottelin oikein lupaavaa päivää. No, oikeastaan pelkäsin kyllä että kiltteys kääntyy ratsastuksen suhteen huonommaksi, muttei saa maalailla piruja seinille! :D

Verkassa Lurppa tuntui todella, todella jäykältä. Jo parin päivän ajan Lurppa oli ollut jäykkä ja etupää tököttikin pientä askelta ja keskiravia ei löytynyt kyllä nimeksikään. Muutaman reippaamman laukkanoston jälkeen herra alkoi kuitenkin vertymään ja pikku hiljaa paikat aukesi ja pääsi paremmin kokoamaan ja saamaan pyöreämmäksi. Lurppa oli kuitenkin hiukan "puhveli"-päällä, joten laukat meni turhankin kovaa ja siirtymiset oli jotain tuskaa. Tein pieniä pätkiä ja sitten lopulta annoin kävellä ja pian jo meitä kuuluteltiinkin radalle päin. Radalla, vielä edellisen tehdessä suoritusta, taivuttelin vielä hieman ja ennen kuin ehdin sanoa kissa olikin jo sitten meidän vuoro saapua tuolle pelottavalle kisa-areenalle.

Alku lähti ihan hyvin käyntiin, Lurppa meni kohtalaisen hyvin suoraan jopa (hankalaa meille aina välillä!) ja muutenkin tuntui pehmeältä. Itse yritin vain rentoutua selässä ja keskittyä tarkkoihin pisteisiin missä pitää tehdä mitäkin. Keskiravi lähti hyvin käyntiin, mutta sitten Lurppa jännittyi ja tuli hieman kiirehtimistä lisäyksen sijaan. Vasen laukka meni todella hyvin! Siirtyminen raviin hieman haparoiden kun lähti vahvasti eteenpäin, muuten hyvin. Oikea laukkakin meni ympyrän viimeiselle neljännekselle hyvin, kunnes Lurppa päätti että nyt loppuu tämä kaunistelu ja alkoi vastustelemaan. Sain kuitenkin nopeasti takaisin ruotuun ja loppurata menikin sitten onneksi tosi hyvin.

Kouluradan jälkeen mentiin tekemään nopea varusteiden vaihto ja suojitus. Sitten riennettiinkin jo takaisin katsomaan Kata ja Mollan suoritusta. Heillä menikin sitten ihan hyvin, Molla olisi ehkä saanut olla paremmin tuntumalla ja liikkua eteenpäin, mutta kuitenkin tasainen suoritus. Sitten kiiruhdimme jo Lurpan kanssa kohti estekenttää, missä oli juuri alkamassa tauko. Saimme sitten hyvän mahdollisuuden kävellä rata ja verkata hevoset. Lurpoa oli verkassa turhankin reippaan oloinen, mutta onneksi laitoin sille pelhamit. Ja kun sitten itse esteradalle päästiin vauhtia löytyikin sitten enemmän kuin olisi uskonutkaan. Hypyt lähti melko kaukaa ja oli aika laakoja, mutta puhtaasti ja nopeasti herra ne kuitenkin suoritti. Sitten katseltiin vielä Katan ja Mollan suoritus, jonka jälkeen käytiin pienellä metsä kävelyllä ja sitten palailtiin autolle ja riisuttiin hepat.

Ja ennen kun tajuttiin niin olisi hokkejakin pitänyt jo alkaa tunkemaan koipiin. Sillä välin kun lähdettiin Katan ja Johannan kanssa kävelemään maasto-osuutta, äiti alkoi hokittamaan Lurppaa ja Mollaa. Rata oli kivan oloinen ja luottavaisin mielin sitten lähdettiin aikoinamme verryttelemään. Otin Lurpalle vain lyhyen verryttelyn, koska olihan se jo tänään mennyt kaksi muutakin osuutta. Lurppa havahtui horroksesta kun hypättiin ensimmäisiä verkkahyppyjä ja pikkuhiljaa se skarpistui. Sitten Stewart huutelikin meitä portille (mitä vähän ihmettelin?) tarkisti varusteet ja sanoi että voisin mennä lähdölle päin. Koska lähdin seuraavaksi. Sitten lähdettiin vaan lähdölle ja kun juuri lähettäjä sanoi minuutti, se tajusi että minun lähtöön oli vielä neljä minuuttia aikaa. Niinpä käytiin vielä nopeasti pomppaamassa yksi verkka este ja sitten palattiin lähtöpaikalle.

Sekunnitkin tuntui matelevan, niin kovasti halusin jo radalla 8) Lurppa ehti hieman kuukahtaa ja kun vihdoin "ratsasta"-komento kaikui ilmoille, herra vähän hämmentyi kun saikin lähteä heti laukkaamaan. Ekalla esteellä se oli hieman vielä ulkona, mutta sitten se tajusi homman nimen. Ensimmäinen ja toinen este oli helppoja tukkeja ja sen jälkeen saimmekin posotella hieman reippaammin eteenpäin. Annoin Lurpan edetä reippaasti, mutta otin suoran jälkeen hyvin kiinni, sillä kolmos este tuli suoraan mutkan takaa. Siihen sitten hieman karjaisin kun Lurppa mietti mites se tuohon ilmestyi. Sitten matka jatkui (mutaisen) polun kautta metsätielle, missä oli kahden esteen helpohko linja. Lurppa hyppäsi ongelmitta, mitä nyt vähän pelästyi pillin vislausta, mutta matka kuitenkin jatkui koko ajan ja rytmi pysyi hyvänä. Linjan jälkeen metsäpolulla tukki, kaksi askelta ja alas hyppy. Ja miten upeasti Lurppa hyppäsi alas! Se suorastaan liiteli ja tuntui todella hyvältä! Seuraavaksi suunnattiin vesiesteelle ja rauhoitin hieman laukkaa ja laskeskelin päässäni (ei ollut kelloa) paljonko olisi vielä aikaa. Sitten mentiin rauhassa vedelle ysi hyppy hieman juureen, sitten laukassa kohti vettä. Lurppa meni hieman varovaiseks ja hidasti veteen raviin, mutta pyysin laukan ja hyvin nousi. Reippaasti ylöspäin ja humps vaan yli kympistä. Sit annoin herran mennä omia tahtejaan viimeiselle ja helposti siitäkin yli. Reippaasti maaliin ja supersuuret halipusut heti komeudelle!

Kouluosuudesta saatiin hyvät -56,7 (prosentteina siis 62,22%), esteosuudelta 0 vp ja maastoosuudelta 0 vp! Tällä suorituksella lopulta oltiinkin sitten toisia! Todella uskomaton muutos viime vuodesta, ohhoh :o

16. toukokuuta 2010

Seuraestekilpailut, Forssa

Suuret pahoittelut täältä, minä ilkimys olen miltein täysin unohtanut tännekin kirjoittaa! Valmennuksissa ollaan käyty ja kisoja muutama menty, mutta tänne ei niistä ole sitten ehtinyt kirjoittaa. Yllätyskisoista, seurakisoista Forssan ratsastajilla, kuitenkin sitten saatte luvan lukaista, tälläinen pieni selostus siitäkin ^^

Eli tosiaan olin viikonlopun kiinni leirillä isosena, kunnes äiti sitten ilmoitti että sunnuntaina kisat, raahaudu paikalle. No helppohan sinne oli kuitenkin mennä, hevonen valmiina puunattuna! Sovittiin että koitetaan näissä "pikkukisoissa" pelhamien sijaan kolmipala + martingaali yhdistelmää. Hyvissä ajoin olin jo paikalla katsomassa, näin Pilvin ja Mollan sekä Katan ja Mollan suoritukset. Ja molemmilla meni kyllä hyvin, Molemmat kerran menivät esteen ohi, mutta muuten todella hyvin.

Pian pääsinkin sitten itse kävelemään rataa ja pakko kyllä sanoa että oli todella omituinen. Rata oli pelkkään linjaa toisen perään, ihmeellisin S-linja, johon oli keskelle tungettu kapea, jonka olin ikinä nähnyt ja sarjakin hypättiin ihmeellisesti kulmasta. Mutta luottavaisin mielin mentiin, oli kuitenkin korkeutta vain 90 cm. Verryttelyssä Lurppa oli nätisti, ainakin siihen asti kun alettiin hyppäämään. Sitten poika hieman virkosi enempikin ja vautia tuppasi löytymään ja jarrut puuttumaan. Hieman kauhulla rataa odotin, kuitenkin juuri nyt olisi sitä kontrollia tarvinnut.. verkkasin vielä muutaman ylimääräisenkin hypyn ja starttasimmekin luokan ensimmäisenä, eli heti vain kun luokka alkoi, suuntasin ruunan ruppanan kanssa radalle.

Lurppa kävikin sitten yllättävän kuumana ennen rataa, yritin sitä jotenkin rauhotella, tosin itsekin varmaan kävin vähän ylikierroksilla, ihan vaan koko homman ja oman tyhmyyden (miksi, oi miksi otin kolmipalat..) takia. Vihellyksen jälkeen lurppa sitten päättikin ottaa lapaset omiin kavioihin ja painattikin sitten kolmea sataa eteenpäin. Ennen lähtöä hieman yritin sitä koota, mutta saadessaan esteen eteensä se pinkaisi taas sellaisella vauhdilla. Ensimmäinen kaareva linja oli hyvä, S-linja olikin sitten jotain muuta. Miltein ravissa tulin ekalle että sain sen kääntymään siitä kapealle, joka sitten huonon rytmin takia tuli aivan pohjaan ja samoin myös pohjaan tuli linjan viimeinen. Sitten hieman ryhdistin heppaa ja taas matka jatkui. Kohokohtana taisi radassa olla ainut suora linja jonka sain osumaan kohdalleen, tosin yhtä askelta vähempänä kuin aikaisemmin suunnittelin. Sarjalle taas tulo miltein ravissa (ihan hyvä vaihtoehto, muuten olisi b-osa tullut alas) ja onnistuikin hyvin. Sarjan jälkeen Lurppa sitten päätti vain lähteä ja siinä sitten kuski vain epätoivoisesti yritti saada askeleet sopimaan. Ja tietenkin se viimeinen kolahti alas.

Ihan suhteellisen hyvä, en voi sanoa olevani tyytyväinen, olisihan tietty paremminkin voinut mennä. Rata oli omaan silmään todella ihmeellinen (niinkuin monenkin muun mielestä), mutta siitä ei tiputusta kyllä voi syyttää. Tietenkin pieni harmitus oli, mutta eiköhän me sitten kenttäkisoissa ensi viikonloppuna näytetä kaikille! :D