30. toukokuuta 2016

Kuvapostaus: Laidunlomalle lompsis!

Kauneinta on hevosen onni, onnellisuus. Ja sitä piisasi kun laitumelle pääsi.
Kaverina oli samaa ikäluokkaa oleva suokkiori Esko. 
Aita oli välissä, mutta herrasmiesmäisesti molemmat käyttäytyivät!










Hyvää laidunlomaa pikku miehelle!

28. toukokuuta 2016

Herkun eskari jatkuu

Herkku pääsee viettämään kesälomaa Urjalaan huomenna, joten viime viikon maanantaina palattiin vielä hetkeksi harjoittelemaan ratsun uraa. Koko sessio kestikin sen 10 minuuttia ja selässä oli tällä kertaa Salla. Herkku olikin vielä sunnuntaista hieman väsähtänyt, mutta kuitenkin lähti hommiin ihan innoissaan. Koska tallin kenttä ei ole käytössä, mentiin sitten Herkun tarhassa. Ja tällä kertaa herra oikein näytti miten hienosti se oli oppinut mm pysähtymään! Koska kaikki toimi superhyvin, otettiin jopa ravia. Ihan ilman ongelmia! On se vain niiiin hieno. Tässä siis videopätkä, Herkku ja toinen kerta ratsastaja selässä:


 Kiitos hurjasti Sallalle avusta!

25. toukokuuta 2016

Suomenhevosten Shownäyttely 22.5., Lahti

Sunnuntaina pakattiin suokkiherrat trailereille ja suunnattiin kohti Lahtea, Suomenhevosten valtakunnallisiin Shownäyttelyihin. Mukana oli siis meidän hevosista Herkules ja Pyry ja Pyryn matkakaverina ja kilpatoverina toimi Alexin Mauno. Väsymystä oli aamulla, mutta hyvissä ajoin päästiin lähtemään ja silmät pysyivät aina perille asti auki.


Herkku osallistui muut 3v suomenhevoset luokkaan, jonka arvioitu alkamisaika oli 12.40 ja Pyry puolestaan osallistui suokkiruuna luokkaan joka alkoi 11.20. Perille päästiin sopivasti ja otettiinkin heti kaikki hepat alas ja aloin hiljalleen taluttelemaan ja verkkailemaan Pyryä. Ihme kyllä, Pyry oli todella kiva, rauhallinen ja kuuliainen. Kuitenkin valpas ja eloisa, mutta malttoi ja oli tosi edukseen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti käydä pyöräilemässä sen kanssa pieni ravilenkki, mutta koska pyörä jäi kotiin, ajattelin että vain juoksutan sitä. En siis edes liinassa vaan muutaman hassun suoran. Olinpas ajatellut taas hölmösti, argh!

Päästiin yllättävän nopeaan kehään ja meillä olikin tuomarina Marianna Paavolainen. Ensin käveltiin kehässä ihan kierros käyntiä, sen jälkeen seisottiin hetki tuomarin edessä, kierros käyntiä, kierros ravia ja taas seistiin. Kehässä ei kauaa kestänytkään!

Tuomari kehui vuolaasti kuinka hyvässä lihavuus- ja lihaksekkuuskunnossa Pyry on, kyseli mitä sen kanssa teen. Kerroin sen olevan minulla kenttäratsuna johon tuomari totesi, että sen näkee miten hyvässä kunnossa se on. Oli ihana saada tuollaista palautetta. Ainut että palkinto tipahti reilusti II-palkinnon puolelle, koska ravi oli takaa jäykkää. Tässä taas voi vaan lyödä omaa päätä seinään! Jos olisin oikeasti panostanut siihen verryttelyyn, olisi se liike ollut huomattavasti irtonaisempaa! Pyryllähän on takana kinnerpatit, mitkä vaativat melko pitkän verryttelyn. Ärsyttihän tuo tietenkin, oma mokahan se oli..



Koska meitä oli ruunaluokassa vain kolme osallistujaa, oli se nopeasti ohi ja päästiin vielä kerran kehään, missä laitettiin järjestykseen ja palkittiin luokkavoittaja. Tällä kertaa Pyry hävisi ravissa matkakaverilleen Maunolle ja sai pisteen verran vähemmän pisteitä. Ei auttanut vaikka kuinka koitin vielä viimeisellä ravisuoralla ottaa vähän lisää ravia irti siitä. Mutta hei. Pitää sitä kai joskus - aina - hävitä, vai miten se meni?


No, näin tällä kertaa. Pyry oli kuitenkin se minun ykkösmenestyjä suosikkini näistä meidän kahdesta herrasta. Eihän Herkules nyt ainakaan tule pärjäämään, sehän on nähty. Mutta Pyryn käytös oli kyllä 10+, mikä oli niin iloinen yllätys, että loppupeleissä se - ja loppupäivän yllätykset - oli mielestäni tärkeintä koko reissussa. Mentiin vielä lopuksi kuvauttamaan Pyry, joka seisoi kyllä rakennekuvassa ryhdikkäänä ja valppaana mutta kun piti ottaa pääkuva.. Se oikein pissitti kuvaajia, ei vahingossakaan nostanut edes toista korvaa pystyyn! Lopulta sain 2 sadasosasekunniksi korvat ylös. Kiitos nopeasta laukasin sormesta kuvaajille!



Pyryn arvostelu
Tyyppi: kevyt, urheilullinen 8,5 
Runko: kevyt, lihaksikas, ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen mutta lyhyt kaula, vahva lapa, hyvä säkä, suora lanne,luisu lihaksikas lautanen 7,5 
Jalat: Kiverä kinner, molemmat etujalat hajavarpaiset, ahtaat käynti ja raviliikkeet 7 
Käynti: matkaavoittavaa: irtonainen lapa, takaa jäykempi
Ravi: tahdikas mutta matala, saisi olla irtonaisempi
yhteensä 37p, II palkinto 
Hienossa kunnossa, hyvin valmisteltu ja esitetty

Pyryn luokan jälkeen oli hetki luppoaikaa, kunnes aloin valmistautumaan Herkun kanssa. Herkku oli yllättävän kiva, vaikka se pörhistelikin kaikille jotka vain sen silmiin osuivat. Vaikka se tuollalailla mökeltää, se on silti ihan tosi reilu ja kuuliainen. Kerran se taisi innostuessaan pompata ylös, mutta sen jälkeen taas jatkettiin toimintaa hyvällä moodilla.

Pienen odottelun jälkeen päästiinkin hiljalleen valmistautumaan kehään ja otin Herkuleksen kanssa ravia. Ensimmäisillä kerroilla se juoksi hyvin, mutta mitä enemmän se alkoi innostumaan, sen enemmän se tarjosi laukkaa. No, ei se enää siinä vaiheessa auttanut, joten ei muuta kun kehään. Kehässä kun piti seistä, se aluksi möpelsi vaikka mitä omiaan, mutta kun kerran sitten komensin ja sanoin että nyt käyttäydy niin se oli ihan tosi kärsivällinen ja käyttäytyi tosi hyvin. Saimme jopa käyntiä esitettyä! Ravissa kävikin pieni äksidentti kun toisella suoralla Herkku keskittyi johonkin ihan muuhun ja kirjaimellisesti jyräsi mun yli. Ihan siis päälle asti perhana tuli, mutta pelästyi sitä kyllä sen verran itsekin, että lähti vauhdilla taaksepäin. Hetken mietin että nytkö se pääsee multa irti, mutta sain sen kuitenkin pidettyä narussa ja lopulta rauhoittumaan. Tilanne rauhoitettiin ja otettiin suora uudestaan. Ja meni muuten makeeta ravia!

Kaksi jälkimmäistä Herkun ravikuvaa kuvannut ihana Herkun hoitaja Elsa
muut postauksen kuvat Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net





Herkku sai myös II-palkinnon ja hämmästyksekseni se sai myös huikeat 39 pistettä! Taas luokan loputtua päästiin takaisin kehään ja kyllä siinä alkoi itse kutakin kuumottamaan kun hevosia yksitellen tiputeltiin pois ja lopulta Herkku oli kaksin toisen kolmevuotiaan kanssa. Ja niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, niin Herkku vielä voitti luokkansa! Ja tietenkin ne viralliset kuvatkin piti käydä ottamassa. On muuten muutamassa kuukaudessa muuttunut aivan mielettömästi taas. En meinannut taas kuvia nähdessäni tunnistaa sitä samaksi! Nämä nuoret kehittyvät huikeasti jo muutamassa kuukaudessa..

"Hei mami hei, voitiks mä jotain? Oliks mä hieno?"



"nännännää, vetäsin Senniä höplästä ja olinki hiieno!"


Herkun arvostelu
Tyyppi: hyvät tyypit
Runko: Syvä hieman avorunko, korkea voimakas säkä, aavistuksen lyhyt kaula 7,5 
Jalat: melko hyväasentoiset jalat, jossa vahvat nivelet
Käynti: edestä suorat, hieman ahtaat käyntiliikkeet. Takaa väljät liikkeet, käynti rentoa 7,5 
Ravi: Suorat lennokkaat raviliikkeet 8 
yhteensä 39p, II palk, LKV

Niinpä pääsimme myös Herkun kanssa odottelemaan BIS-kehää. Onneksi kuitenkin Herkun luokka oli viimeinen, joten odottelemista ei ollut kovin paljoa. Herkku puolestaan alkoi selkeästi väsymään pitkästä päivästä, minkä huomasi siitä ettei se yksinkertaisesti enää jaksanut turhia möheltää muille. Vähän kevyesti höristeli tammoille, mutta muuten se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Ja pian saatiinkin mennä jo BIS-kehään.

BIS-kehässä oli yhteensä siis 12 hevosta, joista 6 palkittiin. Käveltiin ensin vain ihan ympäri kehää huolehtien hyvästä välimatkasta. Tuomarit tarkkailivat jokaista tarkasti ja keskustelivat keskenään. Sen jälkeen alettiin kuuluttamaan numeroita jotka eivät jatka. Kuuntelin jännittyneenä ja odottelin sanotaanko siellä Herkun numero, 25. Mielessäni laskin tiputettuja hevosia ja ei, sieltä ei kuulunut meidän numeroa. Olin aivan järjettömän onnellinen jo siinä vaiheessa, sillä se tarkoitti sitä, että meidän Herkku oli yksi BIS palkituista!

Seuraavaksi otettiin vielä yksi pitkäsivu ravia. Herkku parka oli niin väsynyt, mutta silti niin hirmuisen kiltti ja yritteliäs. Hienosti vielä ponnisteli viimeisillä voimillaan yhden ravipätkän. Eihän se enää yltänyt millään kehä esiintymisen tasolle, mutta olin niin onnellinen kun Herra käyttäytyi niin hirmuisen hienosti ja jaksoi vielä BIS kehässäkin esiintyä edukseen. Sen jälkeentuomarit järjestivät hevoset ja tittiditii! Meidän Herkules oli BIS5!

Viimeinen mahdollisuus vakuuttaa tuomarit ravilla..

ja loimituksessa oli hymy herkässä!


"Nyt voi vähän jo tuulettaa"

lopuksi vielä kunniakierroksella. Voihan Herkules ♥

Herttinen tämä hymy ei poistu kasvoilta vielä varmaan kuukauteen! Olen niiiiin ylpeä meitin pikkusesta. Herkku voitti siis ruusukkeiden lisäksi Black Horsen Balance-säkin, loimen, omenasiideriä, 30€ lahjakortin Horseprohon, 45€, showshine-pullon.. olikohan vielä jotain? No, siitä huolimatta, Herkku on selkeästi se joka tuo aina jotain kotiin, toivottavasti se siis enteilee menestyksekästä raviuraa ;)

Kiitos Mirellalle ihanista kuvista, nämä ovat taas ihania muistoja!

24. toukokuuta 2016

Kun ei tiedä miten sumaa lähtisi purkamaan..

Viikonloppuna ja vielä tänään maanantainakin on tullut kokoajan vain uutta materiaalia ja kerrottavaa, että en enää edes tiedä miten lähtisin purkamaan tätä sumaa. Tekisi mieli hypätä suoraan sunnuntain Shownäyttelyihin joka olikin yllättäen menestys, mutta lauantain kisoissa tulokset parani niin huikeasti että niitä ei paranisi jättää myöskään mainitsematta. Olisi myös lisää nuoriso kuulumisia ja Allikin matkasi tänään Hämeenlinnan paremmalle puolelle ja jäi sinne (toivottavasti vain viikoksi!). Mistä sitä sitten lähtisi purkamaan herran jestas?! Ja kaikenlisäksi Mätsäreiden osallistuminen meni umpeen ja saatiin huikeat liki 90 osallistumista! HUH!

Aloitetaan kuitenkin aikajärjestyksessä lauantaista. Olin pe-la välisen yön töissä ja lähdinkin sieltä melko suoraan kohti Ypäjää, sillä aamulla aikasin lähdettiin kolmen hevosen voimin kisoihin. Pyry ja Alli pääsi aamuksi kisapaikalla tarhaan kun itse olin aamun töissä ja Molla ja Jenna menivät 60 cm. Oli muuten turbomummo onnellinen kisoihin päästessään ja mennä laukkaili iloisesti luokan voittoon. Onnea tytöt!

Hyvissä ajoin ennen 90 cm luokan alkamista alettiin Elsan ja Jennan kanssa laittamaan heppoja kuntoon. Ensin letitin Pyryn ja sen jälkeen menin Allin selkään. Olin hyvissä ajoin selässä ja menossa kohti verkkaa ja verkkaan pääsin sopivasti. Verkassa tamma oli hieman kuumiva ja yrittikin tilaisuuden tullen potkia liian lähelle tulevia hevosia.. Hypyt onnistui ihan hyvin, jarruissa oli hieman ongelmaa mutta tyytyväisenä kuitenkin lähdin radalle.

Rata oli simppeli, alku melko sujuva, mutta kolmas este oli vesimatto. Allilla on sellainen toisaikainen vesimatto ongelma, mutta koska sitä ei aikoihin ollut ollut niin en siitä mitään stressiäkään ottanut. No. Olisi ehkä pitänyt, sillä matka päätyi sitten sille - kaksi kieltoa. Ekalla kerralla ratsastin sinne ihan hyvin, normaalisti paineistamatta, kuitenkin pitäen hyvän tuen. Mutta sen seurauksena meinasinkin tulla kaulaa pitkin kerien alas.. Toisella yrittämällä en ottanut edes tarpeeksi laukkaa, joten oma moka. Pieni kiukustuminen sillä olihan se aika possu.. Ja sitten se menikin siitä ihan ongelmitta yli. Perhana Lehmä!



Minun piti mennä Lehmällä vielä 100 cm, mutta loppuverkoissa se tuntui vähän könkältä jamenin sen sitten perumaan. Lopulta suojasta löytyi peukolonpään kokoinen kivi mikä oli sitä ahdistanut ja sen jälkeen askel keveni huomattavasti. En silti enää mennyt metriä vaan jätin tähän. Sain sen sentään siitä vesimatosta yli, wipii!

Lehmä hoidettiin siis takaisin tarhaan ja Pyry pistettiin kuntoon. Starttasin Pyryllä metrissä vasta vikana, joten kiire ei ollut muilla kuin Pyryllä. Kun Lehmä meni tarhaan, Pyry skitsahti ihan täysin. Oli oikeasti tosi levoton, ei malttanut yhtään. Kukaan muu ei kelvannut kaveriksi ja melkoista tanssimista se olikin. Lopulta onneksi päästiin verkan puolelle. Verkassa jalat nousi enemmän kuin ajatus, mutta herra tuntui silti yllättävän hyvältä. Kunnes alettiin ottamaan ekoja hyppyjä. Pyry oli niin täpinöissä, että se teki sellaista "hauskaa" leikkiä, että nykäsi minulta aina pari askelta ennen ohjat pois. Siinä ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta tasapaino horjui helposti hevosella ja sain tuntuman takaisin vasta esteen jälkeen. Jos koitin ottaa sitä takaisin siinä parissa askeleessa, tuloksena oli äärettömän huonot hypyt. Niinpä tein jo verkassa itselleni selväksi,että minä en pistä painetta enkä välitä tuosta ohjien nyppimisestä, jossain vaiheessa se sen kyllä lopettaa.

Joten ei muuta kun radalle! Ja oli muuten huikeaa eroa sitten muutaman viikon taakse. Nyppihän se ohjia nyt radallakin, mutta se,että pystyin itse olemaan rauhassa selässä oli jo jonkinlainen työvoitto! Yksi puomi tuli matkaan, ehkä hieman enemmän olisin voinut tasapainoittaa, mutta nämä näitä. Rataan muuten viime rataestesuoritusten varjolla olen erittäin tyytyväinen!





Päästiin heti suoraan verkkaamaan kymppiin kun mentiin alussa. Pyry oli jo hieman rauhoittunut, mutta silti terävä. Verkassa meni helposti kaikki +110 cm esteet. Ja ei muuten edes kolistellut. Kympin ratakin oli melko simppeli, meille haastavana pidin 3-4 linjaa, missä 4 oli harva iso pysty. No, radalla se tulikin sitten alas. Sen jälkeen kuski laittoi turhaa painetta ja otin toisen puomin linjan toisella osalla. Loppuradalla muutenkinse rauhallisuus oli itseltäni pois, mutta sanotaan että 3 puomia oli työvoitto! Tänä kautena on kuitenkin harvakseltaan hypätty kymppiä ja niistä on tullut virheitä yli 20!





Onhan niitä parempiakin ratoja menty, mutta kyllä nyt pitää tästäkin olla ylpeä, jippii! Kaikki postauksen kuvat on kuvannut Henskun Valokuvaus, kiiitos!

20. toukokuuta 2016

Viimeistelytreeniä

Tänään tehtiin vielä viimeistelytreeni molempien hevosten kanssa lauantain kisoja varten. Alli hyppää lauantaina 90 cm ja 100 cm ja Pyry 100 cm ja 110 cm. Kisathan on meidän seuran omat, joten olen heti aamusta itse auttamassa.

Allilla oli takana viikon hyppytauko ja kiima todellakin pukkaa päälle, mutta mikä on vain ja ainoastaan tosi kiva. Alli on tajuttoman kiva ratsastaa kiimassa, on paljon mukavampi vähän kaikelle vaikka pikkasen herkempi muuten onkin. Se on nyt muutenkin ihan superkiimassa, mikä tavallaan ihan hyvä, sillä maanantaina olisi tarkoitus käydä oriasemalla kääntymässä..

Jokatapauksessa reilun viikon hyppyloma näkyi Allissa positiivisesti ja kaikki menikin paremmin kuin hyvin. Itse muistan vaan olematta laittamatta painetta, käsi ylös säästä ja katse eteen hypyssä. Ja jo hypyt onnistuivat paremmin. Kameran kanssa oli ongelmia, joten vain muutama pikkupätkä valmennuksista.


Pyryllä oli tällä valmennuskerralla huomattavasti enemmän vauhtia kavioissa kuin viime kerralla. Viimeksi kun oltiin hyppäämässä (mistä ei postausta ikinä tullut kun en ehtinyt kirjoittaa) otettiin luvattoman paljon kieltoja ja muutenkin vauhti oli vähän hyydyksissä. Hyvin mahdollisesti se johtui siitä, että hevoset olivat saaneet olla yötä päivää pihalla ja sekös oli herraa väsyttänyt. Nyt kuitenkaan moisesta ei ollut tietoakaan, vaan kaviot nousivat kepoisesti. Kuskin muistilistalla Pyryn kanssa pitää homma takajaloilla ja pistämättä yhtään painetta. Ja taas sujuu!


Samoilla fiiliksellä huomisiin kisoihin! 

17. toukokuuta 2016

Tuomio

Onko olemasse b suunnitelmaa?


Aluksi olen edelleen pahoillani siitä, että vanhojen postauksen kommentit odottavat vastaustaan. Täällä eletään niin hektistä elämää, etten yksinkertaisesti ehdi vastaamaan kommentteihin. Koitan töissä lastauspaikalla ottaa hieman itseäni niskasta kiinni ja näpytellä teille luurilla vastaukset niin paljon kuin kykenen. Mutta nyt itse aiheeseen: Mikä on Lehmän tuomio klinikalta?

Joillekin se saattaa tulla yllätyksenä ja itseasiassa en asiasta mitään meteliä pitänytkään. Alli on tähän päivään asti liikkunut normaalisti kaikissa askellajeissa, mutta viikko sitten tilasin sille klinikan. Miksi? Vasemman etujalan tähden. Siinä on kohta kolme viikkoa ollut impparimaisia oireita ja kun ne viikko sitten laski normaaliksi, alta paljastui minun yksi pahimmista painajaisistani. Aivan silminnähden selkeä hankoside vamma. 

Joku blogin lukijoista voi muistaa Lurpan tarinan. Tarinan taistelusta jännevammojen kanssa, joka lopulta päätyi maailman ihanimman hevosen lopettamiseen. Kun ei enää kestänyt oma pää eikä hevosen pää, oli paras vaihtoehto päästää rakas ikivihreille laitumille. Musta möykky sisällä nousi aina kurkkuun asti ja kyyneleet valuivat väkisin silmistä tuijottaessani Allin jalkaa täysin epäuskoisena. Tämä ei voi olla todellista. Mitään ei ollut tapahtunut, kaikki oli silminnähden hyvin; en ontumaa, turvotusta. Hevonen liikkui paremmin kuin hyvin. Jokaisen hyvän jakson jälkeen on pakko tulla takapakki, vai miten se menee?

Koitin viikon aikana tehdä b suunnitelmaa. Minulla on käsissäni uskomattoman kaunis, 14-vuotias, erittäin kivan värinen ja ihan hyvärakenteinen tamma. Musta möykky sisälläni alkoi kirkastumaan hiljalleen suunnitelman edetessä. Minulla on aina mahdollisuus edes yrittää saada siitä varsaa. Ette usko miten selasin jo oriasemia läpi ja tutkailin millaista oria sille laitettaisiin. Takaraivossa huuteli kuitenkin huoli siitä, miten aina tässä käy näin.

Tämä viikko alkoi, olin yön töissä, tuli tiistai. Klinikkapäivä. Ja on ollut tunteet pinnassa. Jännitykseltä en meinannut saada unta ja lopulta kun nukahdin nukuin pommiin. Äiti toi hevosen klinikalle ja eläinlääkäri katsoi sen. Ja sama havainto. Aivan selkeä hankosidevamma. Puhuin siinä sitten ennen ultraa että mitä jos haluan astuttaa sen, se näyttää kiimansa niin kovin huonosti. Niinpä päätettiin tehdä ultrata munasarjat jalan jälkeen ja tsekata löytyykö sieltä elämää.

Siinä se on. Pullistunut hankoside.

Olen nähnyt useat jänneultrat. Ennen Lurpan kanssa, hieman jälkeen Mollan kanssa. Allia ärsytti niin pirusti kun pistettiin geeliä jalalle ja kun se eläinlääkärikin vielä ultarasi oli se Allille tosi vaikea paikka - siis olevinaan, eihän se satu yhtään. Kun tamma hieman rauhoittui kävelin katsomaan ultraa. Sisällä alkoi kuplia jännityksestä. Ultrattiin uudestaan ja vielä kerran. Siinä vaiheessa hyvä etten alkanut itkemään. Meinaan hymy nousi ainakin korviin asti: jänteessä ei ollut pienintäkään vauriota.

Ei mitään, ei harvaisuutta, kaikua, repeämää.. Ei mitään. Se oli täysin puhdas ja siisti kuten sen pitäisikin olla. Ja kyllä, olen niitä muutamia sivusta seurannut. Olin hieman pökerryksissä ja samalla tajuttoman iloinen ja hämmentynyt. Voiko se todellakin olla näin hyvä onni tällä kertaa? Kysyttiin sitten että halutaanko silti tehdä munasarjojen ultra. Sanoin, että täytännöön pannaan suunnitelma b silti. Nyt jos koskaan on aika repaistä. Se mikä olikin aikasemmin b suunnitelma, on nyt kaikkea a-c suunnitelmien välillä. 

Nyt tästä tuli mahdollisuuksien maailma.


ps. munasarjoissa oli elämää ja tamma sai kiimapiikin. Ensi lauantaina jos hyvä mäihä käy se matkaa oriasemalle ja maanantaina jos ollaan hedelmällisellä tuulella olisi aika pistää yritystä peliin. Mahdollisuuksien maailma! *sydän*

16. toukokuuta 2016

Nuorisotoimintaa

Sunnuntaina olikin melkoisen vauhdikas päivä! Ensin kävin aamusta ratsastamassa Pyryllä kentällä kunnolla koulua, mikä oli tosi hyvä vaihtoehto taas "pitkästä aikaa". Itselle jäikin siitä tosi hyvä fiilis, sillä huomaan miten itse olen kehittynyt ratsastajana. Voisin itseasiassa kirjoittaa tästäkin vielä oman postauksen. Pyry oli kuitenkin aluksi tyypilliseen tapaansa yliherkkä kaikelle ja sinkaisi joka suuntaan pienestäkin avusta. Määrätietoisella ja rauhallisella, systemaattisella ratsastuksella sain sen lopuksi tosi kivaksi johon olikin hyvä lopettaa. Hiki tuli puolin ja toisin, mutta kotiin mentiin hymyssä suin!

kuva viime syksyltä, mutta ratsastuskerta saman tyylinen, pienen haparoinnin kautta onnistumiseen.

Pyryn jälkeen alkoikin sitten se viikon viimeisen päivän jännin osuus. Nuorisotoimintaa! Kolmen aikaan alettiin pistämään poneja, eli tässä tapauksessa Mollaa ja Miinaa kärryily kuntoon. Mukana oli Jenna, Elsa, äiti ja minä. Jenna ja Elsa ottivat Miinan ja me äidin kanssa mentiin Mollan kärryillä. Tämä oli siis toinen kerta Miinan kanssa kärryillä! Valjastus ja kärryt menivät tälläkin kertaa onnistuneesti, liikkeelle lähdössä oli pientä haparointia suunnan kanssa, mutta sitten se lähti erinomaisesti rullaamaan! On se poni vain fiksu tapaus ja oppii niin hirmuisen nopeasti!



Ponien kärryily tuokion jälkeen siirrytiin Herkun luokse, joka saikin tänään hieman poikkeavan varustuksen: ratsastusvarusteet! Ja tietenkin pinkkinä, minkä muunkaan värisenä. Apukädeksi liinan päähän valitsin Karin, jolla ei ole kokemusta vielä niin paljoa, mutta voimaa ja reaktiokykyä sen edestä. Ja se kuuntelee mitä pyydän sitä tekemään, mikä auttaa hirveästi.

Sitten tähän väliin muutama sananen ihan ylipäätään meidän tekemisestä. On tuhansia tapoja miten nuorten kanssa edetään kuten tuhansia ihmisiä joita niiden kanssa tekee. Ajatus tasolla Herkku on kuitenkin jo ollut pitkään kärryhommissa, joten tekeminen itsessään ei ole sille uutta, kuten ei myöskään varusteet. Tilanteesta tahdottiin mahdollisimman mutkaton ja tarpeeksi nopea. Eli ei jäädä ensin juoksuttamaan 10 minuuttia suuntansa ja sen jälkeen taputellaan vartti satulaa. Ei, vaan noustaan selkään ja aletaan töihin. Yleensä nuoren kanssa on myös se, että liinan päässä määrätään vauhti. Nyt kuitenkin jälleen kun on kyseessä nuori, joka jo ymmärtää esimerkiksi ohjalla pidättävän vaikutuksen paremmin kuin äänellä liinan päästä (ja kyllä se nekin ymmärtää, mutta hieman viiveellä) otettiin mielummin niin, että minä määräsin vauhdin ja suunnan ennemmin kuin liinan päässä. Ehkä sen takia tälläisen jo pitkällä ravikoulutuksessa olevan suomenhevosen kanssa tekeminen onkin helpompaa!

Sitten hieman pohjustusta Herkusta. Herkku on siis tosi fiksu ja asiallinen nuori edelleen, mitä nyt sillä on hieman tuo orimaisuus tullut esiin, mutta emme pitä sitä mahdottomana, lähinnä vain ensimmäisenä keväänä jolloin se on herännyt. Se keskittyy kuitenkin tekemiseen aina vähintään 95%. Ainut sellainen todella huono puoli siinä on, että se on kärsimätön. Ymmärtäähän sen, menohaluja on kuin pienessä kylässä niin ei siinä kovasti ehkä jarruttelemaan. Tämä näkyi jossain vaiheessa ikävänä käytöksenä kärryjen kanssa lähdettäessä: Aina kun sen irroitti puomilta, se lähti siitä kahdella jalalla. Tämä kuitenkin saatiiin nopeasti opetettua pois ja nykyään puomilta lähdetään reippaasti, muttei suinkaan kahdella jalalla.

Mutta sitten itse ratsastukseen. Tämä sessio ei tosiaan varmasti 10 minuuttiakaan kestänyt, mutta oli sitäkin opettavaisempi tuokio kaikille osapuolille. Käveltiin Herkun kanssa kentälle, Kari otti kiinni ja itse nousin jakkaralta selkään. Hieman ei toteutunut visio rauhallisesta selkään noususta ("pistän rauhassa jalustimet jalkaan ja sitten vasta liikkeelle"), mutta Herkku otti tilanteen kuitenkin asiallisesti. Kuunteli hyvin kun juttelin sille selässä ja rauhoittui nopeasti kävelemään. Päivän teemana olin ihan vain kävellä ratsastaja selässä, testailla ymmärtääkö se yhtään kääntäviä / pidätteviä apuja (miksi ei ymmärtäisi..) ja harjoitella kärsivällisyyttä muutamalla pysähdyksellä. Rehellisesti sanoen en tässä vaiheessa edes muistanut että sillä on ollut kärsivällisyyden kanssa ongelmia.


Ensimmäinen pysähdys olikin oikein hieno. Se malttoi ja seisoi nätisti ja sai kovasti kehuja. Taas käveltiin kierros ja otettiin uusi pysähdys. Nyt Herkku olikin sitä mieltä että kun vauhtiin päästiin niin ei tässä mitään stoppeja aleta tekemään. Ensin se alkoi menemään sellaisella kippuralla eteenpäin, rauhoitin sitä äänellä ja ihan puskan takaa se pomppasi pystyyn. Olin hetken ihan ulapalla, mutta pidin itseni vielä satulassa. Sitten se tuntui että se tulee alas, mutta ei, se pomppasi vielä korkeammalle. Hetken siinä mietin että perkule, heittääköös se selälleen tässä, mutta onneksi Kari reagoi maassa liinan kanssa ja sai sen nykäistyä "oikeaan suuntaan" ja herra palasi takaisin neljälle jalalle. Jalustimet takaisin jalkoihin kunnolla ja uudestaan pysähdys. Ilman minkäänlaisia ongelmia. Suunaan vaihto ja muutama pysäytys jotka olivat todella hyviä ja siihen olikin tosi hyvä lopettaa.

Lopulta päädyttiin tulokseen, että tämä kerta oli erinomainen ensimmäinen kerta! Se että se teki tyypillisen pomppimisensa ja siitä kuitenkin jatkettiin normaalisti oli työvoitto ja ehdottoman tärkeä sellainen. Herkku on niin pirun nopea oppimaan niin hyvät kuin huonotkin tavat, että tämä oli vain hyvä. Pysyin kyydissä ja tilanne saatiin rauhoitettua. Kyllä silti tallissa vähän jalat tärisi, oli se sen verran jännää kuitenkin.


Pakko hehkuttaa miten kiva näiden nuorten kanssa on toimia. Ne oppivat niin nopeasti ja tekevät asioita niin mielellään. Herkku lähtee kohta kesäksi laitumelle, joten otetaan vielä toinen kerta selässä ja sen jälkeen saa pohdiskella asioita rauhassa.

14. toukokuuta 2016

Pyryn "uusi" leikki

Joskus on vaan kiva olla lähtemättä lenkille


No, lähdettiin me kuitenkin. 45 minuutin päästä.

 

12. toukokuuta 2016

Kisamatkalla Champion 2016: hyväntekeväisyys, talkoohenkisyys

On jotenkin pysähdyttävää ajatella, että Kisamatkalla Champion on kuukauden kuluttua! Vielä hetki sitten puhuin suurimmasta unelmastani, siihen oli vielä yli 13 kuukautta aikaa. Mihin se 12 kuukautta onkaan hävinnyt? Tuntuu että olen ihan paineissani ja vähän jopa stressaantunut ja pelko takapuolessa että saan kaiken onnistumaan. Parhaani yritän ja toivon todellakin että se riittää.

Tällä kertaa ajattelin puhua yhdestä Kisamatkalla Championin tärkeimmästä asiasta, nimittäin Hyväntekeväisyydestä sekä talkoohenkisyydestä. Koko tapahtuma järjestetään talkoilla. Se tarkoittaa mieletöntä määrää ihmisiä, järjestyksenvalvojia, buffettia, palkintokansliaa, kuuluttajaa, tuomareita, sihteereitä.. Parkkihenkilökuntaa, kansliaa, hevosaluevalvojaa.. Ette uskokaan miten paljon loppujen lopuksi porukkaa tarvitaankaan!

Perimmäinen idea järjestää Kisamatkalla Champion oli saada järjestää jotain omaa. Lisäksi halusin samalla tukea vähävaraisten lasten ratsastusharrastusta. Itse en ole mistään varakkaasta perheestä. minulle on aina opetettu, että saadakseen jotain, sen eteen pitää tehdä viisinkertainen työ. Kyynerpäitä myöden töitä onkin tehty kaiken tämänkin hetkiseen saavuttamiseen. Joka päivä on toivetta hyvästä huomisesta ja pelko huonommasta. Silti haluan antaa edes tästä minun vähästäni jotain muillekin. Sen takia me olemme hyväntekeväisyys match show.

Olen saanut myös paljon palautetta tuomarivalinnoistani. Itse olen valintaani todella tyytyväinen. Minulla on kaks aivan uskomattoman ispiroitunutta, innokasta nuorta aikuista, jotka tosissaan ovat kiinnostuneet tästä hommasta. En voisi olla tyytyväisempi. On myös tullut sanomista näyttelyidemme virtuaalisuudesta mikä on mielestäni lyötetty aivan turhaan negatiivissävvytteiseksi. Itsellä pitkä virtuaalitausta ja aivan normaaliksi ihmiseksi olen kasvanut. Tahallaan väärinymmärretty harrastus, mikä väkisin yritetään samalla yhdistää negatiivissävytteisesti näyttelyihimme. Tavallaan erittäin surullista..

Ken on heistä kaikkein kaunein? Playsson.net lahjoittaa koko näyttelyiden parhaille rehusäkit.

Mutta palataan hyväntekeväisyyteen. Jokainen muistaa miten paljon pidän hyvistä palkinnoista. Sen takia meillä on erittäin hyvät, aivan huippuluokkaiset palkinnot. Kaikki osallistujat saavat ruusukkeen lisäksi arvostelun, hevoselle mieleisen namipussin sekä kunniakirjan. Sitten on kasapäin pokaaleita, kaulanauhoja, heinäpaaleja, rehusäkkejä... Mitä ikinä voidaankaan tarjota! Edelleen kannustan myös lähtemään pidemmältä, kannattaa!

Mutta aivan kaikkein parasta tässä on se, että saan tuoda näiden upeiden palkintojemme lisäksi hyvän mielen vielä jollekin vähävaraisen perheen lapselle. En pelkästään lahjoittamalla rahaa. Sillä koko tapahtumamme lippulaiva on vasta nyt tässä: Minuun otti hiljattain yhteyttä yrittäjä. Tallinpitäjä. Oltiin samantien samalla aaltopituudella ja sain aivan upean porkkanan: saan lahjoittaa leiripaikan (arvo 360€) hänen tallillaan, vähävaraisen perheen ratsastusta harrastavalle lapselle! Tämä on aivan uskomaton, hieno ja käsittämättömän avokätinen tarjous. Aivan uskomattoman iso kiitos tästä siis Mia Käri sekä Kuusikorven Hevostila. Tälläisiä yrittäjiä tarvitaan lisää, heitä jotka haluavat tukea vaikeallakin hetkellä!

Pistän siis haasteen pystyyn! Saadaanko ostettua myös toinen leiripaikka? Saadaanko me osallistujia niin paljon, että myös joku toinen vähävaraisen perheen lapsi pääsee leirille? Saadaanko rahaa kokoon niin paljon, että saamme lisäksi heille sopivat, uusien määräyksien mukaiset kypärät mukaan leirille? Pystymmekö siihen?

Voitko sinä tukea ilman hevosta? Vastaus on tässäkin kyllä! Meillä on tapahtumassa myös Kisamatkalla Kirpparipöytä, mihin saa tuoda tavaraa ja minkä tuotto ohjataan lyhentämättömänä tukikassaan. Jos siis sinulla ei satu olemaan hevosta, mutta hevostavaraa.. Voit tuoda sen kirpparipöydällemme! Tule samalla tutustumaan monipuoliseen tapahtumaan, vink vink ;)

Enää vain reilu viikko aikaa osallistua! Jos et ole sitä siis vielä tehnyt, klikkaa itsesi vaikka tästä tutustumaan tapahtumaan vielä enemmän ja osallistu! Käynnissä myös osallistu ja voita kampanja, missä joka viides osallistuja voittaa pienen tuotepalkinnon!

7. toukokuuta 2016

Vapun kenttäkilpailut

Vihdoin vappuna se alkoi, kenttäkausi! Molemmat hepat - ihme kyllä - olivat nyt kerrankin kunnossa ja pääsivät aloittamaan kauden Ypäjällä. Alli starttasi turvallisen tutustumisluokan ja Pyry helpon. Haaveessahan minulla olisi hypätä Pyryllä vaativa, eikä se estekorkeuden puolesta olisi ongelma. Taitaa kuitenkin äiti olla se joka tuon lystin tällä kertaa kieltää ;)


Mutta huh, oli pitkä päivä! Alli starttasi harrasteessa numerolla 48 ja Pyry 132. Aikataulut oli muuten sen verran sopivat että ehdittiin käydä viemässä aina toinen hevonen välillä kotiin niin pääsivät välillä tarhaan jolkotteleen. Mutta meidän ihmisten osalta se olikin sitten sellainen rupeama että oksat pois. Ensimmäisen kerran kotoa lähdettiin joskus hieman ennen kahdeksaa, sillä nyt olin varannut itselleni Allin kanssa jo kunnon verkka-aikaa. Pyryn maasto puolestaan alkoi vasta illalla ja ollessamme luokan loppupäässä, startti oli klo 20.03. Pitkä päivä siis todellakin luvassa!

Allin kanssa olin nyt siis verkassa hyvissä ajoin ja kaikki meni sen suhteen putkeen. Pääsin kerrankin verkassa hyvään fiilikseen ja pystyin jopa korjailemaan omia mokiani. Saatiin treenattua jopa laukkaa enemmän tai vähemmän ja koko verkasta jäi vaan hyvä fiilis. Aikaa oli tarpeeksi muttei liikaa ja saatiin ottaa hyvin välikäyntejäkin. Heikkouksia kouluradalla meillä on ehdottomasti käynti, sillä se on todella jännittynyttä, sekä laukassa tammalla on tapana alkaa nykimään päätään. Verkassa sain ihan ookoo fiiliksen molemmista, joten radalle oli ihan kiva lähteä.

Tähän väliin on pakko nolona myöntää, että sen verran juoksujalkaa oltiin kokoajan liikkeellä, että unohdin hakea koulupaperit. Mikä on todellakin tällä kertaa sääli, sillä vaikka virheitä tuli, fiilis molemmilla oli hyvä ja prosentit ok. Olisi tietenkin ollut kiva lukea tuomarin mielipiteet, mutta no, mitäs menin kaikessa kiireessä unohtamaan!

Selkään rata tuntui tosi kivalta ja fiilis oli hyvä, mutta jälkeen päin videota katsoessa siinä olisi ollut vaikka mitä korjattavaa. Allilla tämä oli kuitenkin jo tosi hyvä suoritus! Nyt vaan pitää keskittyä hieman nostamaan päätä ylemmäs ettei se pakene noin rajusti kuolaimen taakse ja ehdottomasti hidastaa koko rataa. Nyt jäi minulle ainakin radasta tosi kiireinen vaikutelma (niin, niitä tuomarikommenttejahan en piruvie tiedä..) ja varsinkin ne muutenkin meidän ongelma kohdat korostui. Vaikka käynti oli aivan kamalan näköistä, olen iloinen että se sentään käveli! Vaikka se oli jännittynyt, se sentään meni käyntiä, eikä kokoajan hölkkäillyt. Eli eiköhän me tästä vielä kuulkaas kehitytä, koulurata kerrallaan!









Jokatapauksessa raavimme Allin kanssa kouluosuudelta 63,68%, mitkä on oikein hyvät prosentit Allille! Uskon arvaavani melko lähelle kun sanon mistä ne prosentit laskivat, joten nyt ei muuta kun lisää treeniä. Virhepisteiksi muutettuna tämä teki -54,5 ja sijalukumme koulun jälkeen oli 12/26. Tästä olikin hyvä kävellä Haimi-hallille ja hyppäämään rataesteet!

Äiti ja Elsa vaihtoivat Allille estevarusteet päälle ja itse kävin nopeasti kävelemässä radan. Siellä pyöri samaan aikaan sekä tutustumisluokka että harraste, joten kokoajan oli radalla joku. Radan jälkeen siirryin verkkaamaan, sillä meillä oli suhteellisen vähän aikaa ennen kuin Pyryn piti olla kouluverryttelyssä (ja tässä vaiheessa Pyry siis veteli rennon letkeästi tarhassa). Verkka oli vähän mielenkiintoinen ensinnäkin kun se oli haimissa (ei mikään älyttömän hyvä hyppypohja) ja toisekseen siellä vähän meni esteiden kanssa miten sattui. Korkeudet kun vaihtelivat välillä harraste - tuttari ja sitten vaan jossain vaiheessa jäivät jonkun korkuiseksi ja kun itsellä ei ollut verkassa apukäsiä oli aina ihan hukassa. Lopulta päätin viimeisenä hyppynä ottaa tuttarin okserin ja hyvin se meni sen, vaikka puomi siitä tulikin. Sillä fiiliksellä ei kun radalle!

Huoh. Se olikin sitten päivän toiseksi surkein osakoe. Kuinka saatan olla näin auttamattoman käsi, että se,  mitä kaikista eniten ollaan tähän mennessä treenattu menee ihan päin ritolaa? Kokoajan ratsastin käsijarru päällä ja etäisyydet ihan typeriksi ja hirveällä paineella kohti 80 senttistä estettä. Otettiin tommoselta miniradalta KOLME puomia, vaikka tuollainen pitäisi mennä vaikka takaperin puhtaasti, sen perusteella miten hyvin ollaan treeneissä hypätty. Mutta ei, ei voi kaikkea vaatia näköjään itseltään (tällä viikolla olikin valmennuksessa siitä puhetta, kun jälleen kerran meni naurettavan hyvin ja puomikaan ei tippunut, että pitää vain ratsastaa niitä ratoja kisoissa, ei siinä muukaan auta.. Eli kisoja, kisoja, kisoja!).





Kyllähän se ketutti saada 12 virhepistettä rataesteiltä. Mutta ei voi taas muuta kun sanoa että ensi kerralla sitten ehkä paremmin.. Nyt ei voi edes treenin puutetta syyttää! Esteradan jälkeen kävelin tovin pihalla ja sen jälkeen laitettiin tamma reippaasti koppikuntoon ja lähdettiin hakemaan Pyryä kotoa. Kotona tehtiin pikainen vaihto, Alli pääsi tarhaan ja Pyry puunauksen jälkeen koppiin. Toisaalta on kyllä todella kiva että asuu näin lähellä, ei tartte hevosten olla koko päivää kopissa, vaan pääsivät tarhailemaan edes hetken päivässä!

Oltiin taas kisapaikalla ihan hyvissä ajoin ja verkassa suunnitelmien mukaan. Taas olin varannut aikaa niin paljon että ehdin hyvin kaiken ja saatiin useat hyvät välikäynnit. Pyry oli verkassa hieman levoton, toisaalta se oli kivan rennohko, mutta kokoajan narskutteli kuolainta ja oli vähän hätäinen. Sain sitä loppuajasta vielä pehmeämmäksi kokoajan ja ennen rataa se pissasi ja kakkasikin, joten suurimmat hädät oli ainakin hoidettu. Sitten ei muuta kun radalle hoitamaan homma kotiin! ratanahan meillä oli Helppo A:2, mikä nyt ei sisältänyt mitään ihmeellisempiä juttuja. Uskoin meidän selviävän urakasta ihan kohtalaisesti, vaikka tuomarointi melko tiukkaa olikin.

Taas jälikäteen videolta katsottuna voitaisiin tahtia hieman hidastaa ja laukka saisi pyöriä paremmin. Lisäksi itse jännitin niin paljon että se söi kaiken lopunkin uskottavuuden meidän tekemisestä. Jostain syystä kamera oli mennyt pois päältä raviohjelman aikaan (mikä oli tosi kiva ja tasainen), joten saatte nyt kouluradan kahtena osana. Ehkä parastakoko radassa oli ensimmäinen pohkeenväistö, sillä se tuntui selkäänkin tosi hyvältä! Tuomarin kommenttejahan en taaskaan tiesä..










Saimme ihan rataan sopivat pisteet kun prosenteiksi haalimme kasaan 59,48%. Ei huono tosiaankaan kaudenaloitus prosenteiksi ja nyt taas videota vilkuilemalla pääsen pitkälle eteenpäin. Meillä muutenkin näitä A:n ratoja on vielä vähän alla, joten sallin itselleni pienen prosenttiheiton näin kouluosuudella. Todella hyvin mielin kuitenkin lähdettiin rataesteille. Sijaluku tässä vaiheessa oli jossain häntäpäässä, 22/36 ja virhepisteiksi muutettuna -60,8 mikä ei myöskään kuulostanut yhtään sen pahemmalta!

Taas palattiin haimi-hallille ja vaihdettiin Pyrylle varusteet. Helpon rataesteet alkoivat vasta klo 13 ja harrasteen maasto alkoi jo klo 14, joten olin pyytänyt että Alli saisi startata aivan luokan viimeisenä, mikä onnistuikin hyvin. Kävin kävelemässä radan, joka oli siis sama kuin tutustumisluokassa. Ihan basic rata, piti vaan pitää hyvä rytmi ja ajatus eteenpäin, kuten valmennuksissa niin kaikki menisi paremmin kuin hyvin. Ilmoittauduinkin heti jonoon että pääsisin mahdollisimman pian radalle ja lähdin verkkailemaan. En ottanut nytkään kun pätkän laukkaa, muutaman pystyn ja okserin. Ajatukset oli ihan hukassa, pohja ei sopinut Pyrylle yhtään ja koko hyppääminen oli niin hankalaa. Ajattelin että se varmasti muuttuu kun päästään haimiin, missä on paljon kimmoisampi ja jämäkömpi pohja.

Ja sitten se päivän surkein  - totaali paska jos niin ääneen sen saa sanoa - suoritus. En vaan oikeasti tiedä mikä on kun ei nyt onnistu rataesteillä ollenkaan. Ensinnäkin Pyry kolautti aivan jokaista puomia. Anteeksi, ei kolauttanutkaan. trippelin se hyppäsi kolauttamatta. Puomit vaan lakosivat edestä kun mennä rymyttiin. Viimeisellä linjalla olin jo ajatus niin hukassa että ratsastin sen niin huonosti, että olisin ansainnut tippua kyydistä. Nyt ei voi kun taputtaa hevosta kaulalle ja sen jälkeen antaa niin iso ja nolo facepalmi omaan naamaan että huh. Koska läväytin meidät ihan läpi viimeisestä okserista, kävin vielä hyppäämässä verkassa kerran okserin mikä meni ihan helposti ja hyvin. Viimeisen linjan otin ihan omalle kontolleni, mutta muuten pitää kyllä keksiä jotain tälle rataesteongelmalle. Radan jokainen puomi olisi voinut tippua sillä sen verran se kolautti. Kaikille. Tällä kertaa se oli "vain" 20 virhepistettä. Huoh. Miksi on kisasta toiseen näin jumalattoman tampio?




Olen kyllä aivan totaalijumissa tämän rataesteongelman kanssa. Valmennuksissa ei puomeja hipaistakkaan, mutta kisoissa jokainen kolahtaa ja saadaan aina jäätäviä virhepistemääriä. Pitää varmaan taas käydä hyppäämässä muutama miniluokka ihan vaan että saan siihen omaan tekemiseen varmuutta ja toivoa että se auttaa sitten isommillakin esteillä. Kävelyn jälkeen pistettiin Pyry koppiin ja lähdettiin tekemään taas kotiin vaihto. Harrasteen maastoradan ehdin kävelemään ennen kuin menin Pyryn kanssa edes kouluverryttelyyn, mutta kyllä se aika juoksemista oli.

Kotona harjasin taas Allin, hokitin, laitoin suojat ja kaiken valmiiksi ja lähdettiin vielä viimeistä osakoetta suorittaman. Alli oli hieman ihmeissään kun taas alettiin varustamaan, vaikka oltiin jo menty vaikka ja mitä. Kymmenennen kerran jälkeen kun olin tarkastanut että kaikki varmasti on, päästiin sitten lähtemään  verkkaa kohti. Oltiin hyvissä ajoin verkassa ja ehdin tekemään tarpeeksi hyppyjä. Alli oli vähän vahva ja tuntui ettei pidätteet mennyt ihan 100% läpi. Verkan kuitenkin edetessä päästiin pikkuhiljaa yhteisymmärrykseen ja radalle lähdettiinkin tosi hyvällä fiiliksellä.

Odotellessa Alli otti ihan lunkisti (se ei vielä ole tainnut oppia miten kivaa siellä maastossa onkaan..) ja kun vihdoin saatiin lähtömerkki, hain sille vain hyvää laukkaa heti ensimmäiselle esteelle. Varmistelin ihan turhaankin matkalla, sillä Alli oli ihan liekeissä! Rata oli melko simppeli ja allille oikein sopiva näin kauden alkajaisiksi. Kaikki esteet se hyppäsi epäröimättä ja veteen se meni niin vauhdikkaasti. Meillä oli kuitenkin vedelle tultaessa niin paljon aikaa, että sen takia tulin vähän rauhallisemmin loppumatkan. Maasto-osuus meni tamman kanssa kuitenkin aivan super hyvin, joten olen aivan innoissani ! Kyllä tästä vielä hyvä maastomopo saadaan!






Alli on kyllä siitä mahtava maastoradalla, että se ihan selkeästi lukitsee esteet ja menee sinne ihan innoissaan. Loppuverkkailun ja kävelemisen jälkeen tamma pääsi traileriin siksi aikaa kun päästiin syömään päivän ensimmäinen ateria.Tässä vaiheessa kello taisikin olla jo lähemmäs puoli viisi. Syötiin siinä nopeasti ateriat ja sen jälkeen äiti meni Karin Herkkua hoitamaan ja me Elsan kanssa käytiin puolijuosten kävelemässä Helpon rata ja sen jälkeen lähdettiin tekemään viimeistä vaihtoa. Kotona taas laitoin Pyrylle suojat ja hokit valmiiksi ja teippasin kaiken, varmistin että kaikki on mukana ja sitten päästiin lähteen viimeisen kerran keskustaan. 

Oltiin perillä hyvissä ajoin, ja voin kyllä sanoa että väsytti. Koko päivä oli juostu ja tehty jotain, joten olin ihan varma etten selviä tästä viimeisestä radasta. Verkassa oltiin taas tosi hyvissä ajoin jayhdessä vaiheessa kilpailua jouduttiin keskeyttämäänkin kun ratsukko oli radalla mennyt kumoon. Verkassa Pyry oli tosi omituinen, vähän hidas ja laiska ja hypyt oli semmoisia mitään sanomattomia. Tosissani mietin siinä verkkailessa, että kai sitä voi sitten radallakin keskeyttää jos siltä näyttää.

No ei tarvinnut enää sitäkään miettiä kun valmistautumaan päästiin. Yhtäkkiä Pyryssä iskeytyi joku virtapiikki ja se ei malttanut, ei sitten yhtään! Koita siinä sitten kolme minuuttia odotella.. Mistään väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan ja viimeisen 30 sekunttia se peruutti varmaan kymmenen kertaa ojaan. Kun vihdoin saimme käskyn "ratsasta", ei Pyry oikein itsekkään tiennyt mihin suuntaan se olisi lähtenyt.

Hitto se muuten on hieno..! Vaikka Pyry eroaa Allista selkeästi siinä, että Pyry ei lukitse niin hyvin esteitä vaan se pitä tuoda loppuun asti, silti herra tekee tätä kyllä ihan täydestä sydämestään.  Alku radalla olin jotenkin todella rauhallinen ja otin vähän varman päälle mikä tietenkin kostautui ja vaikka kuinka koitimme kiriä aikaa kiinni lopulta saimme muutaman sekunnin yliaikaa. Viimeisellä vedellä ei todellakaan ollut puhti loppunut vaan pidätteet olivat kadonneet johonkin. Onneksi on noin hieno hevonen mikä hoitaa vaikkei kuski saa ihan täydellisesti takaisin Hieman tosiaan aikaa tuhrautui myös siihen että jouduin ottamaan aina niin ajoissa kiinni, kun Pyryllä tuntui olevan vähän liikaakin virtaa. Mutta kokonaisuuteen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen!







Nyt ei muuta kuin iso tsemppi kohti seuraavia kisoja! Seuraavat kenttäkisat meillä onkin Keravalla kesäkuun alussa, jossa Pyry hyppää helpon ja Alli menee vielä toisen harrasteen. Sitä ennen on luvassa ehkä muutamat muut kisat koulu- ja esteratsastuksen parissa ja sitten olisi yhdet Show näyttelytkin suokkien kanssa. Mutta niistä sitten seuraavissa postauksissa enemmän ;) Postauksen kuvat kuvannut Pilvi Vähämäki. Blogger tökkii ja pahasti, joten pahoittelut asia/kirjoitusvirheistä.