31. tammikuuta 2016

Tervetuloa Helmikuu

Onhan se toisaalta aika karua kun käännetään helmikuun puolelle ja maa on käytännössä katsoen musta. Lunta on siellä täällä ja jäätä senkin edestä joka paikassa. Toisaalta keväthän siellä kovasti jo kolkuttelee. Itselläni on tällä hetkellä hirveä ahdinko kaikesta. Itku on kokoajan herkässä vaikka kuinka koitan ajatella tämän olevan vain ohimenevää.

 Kyllä meilläkin sitä lunta oli. Paino sanalla oli.

mau. Tiikeri-kissa yritti syliin vaikka halusin vain kuvan siitä

Vaikka olen nyt koittanut pitää blogiakin jonkinlaisena positiivisuuden paikkana, on tänne myös helppo purkaa omia tuntoja. Ja nyt on sellainen olo, että haluaa vain kirjoittaa niitä omia tuntemuksia ylös. saada purkaa itsestään sitä pahaa oloa mikä on. Tai ei se olo itsenään ole paha, mutta kun jotenkin kokoajan ympärillä velloo kiire ja huoli kaikesta, se saa ihmisen kuin ihmisen jossain vaiheessa päästään jumiin. Kirjoitin aika tarkalleen viikko sitten Facebookkiin tilapäivityksen joka kuului näin:
"Mulla on tällä hetkellä aivan mielettömän hyvä olo. Oikeesti. Unohdin koko puhelimen päiväks kotiin ja se oli todella vapauttavaa sain tehtyä ihan huikeesti enemmän tallissa kuin normaalisti. Hepat sai mut vaan hymyileen ja talli töitä oli niin kiva tehdä että olisin voinut jatkaa sitä vielä monta tuntia.
Tällä hetkellä mua vaan hymyilyttää. Osaa elämä välillä olla aivan järjettömän ihanaa. Joskus sitä vaan unohtaa nauttia siitä ja nytkin vaikka kuinka takaraivossa huutaa että kohta tääkin onni loppuu.. Nyt silti vaan halua nauttia tästä tunteesta."
Eihän tilanne tuosta ole järin muuttunut, mutta jossain vaiheessa viikkoa heräsin siitä kuplasta tajuten mitän paljon minulla on tekemättä verrattuna siihen miten vähän minulla on aikaa. Teen mielelläni asioita, sponsoroin kisoja ja nyt myös olen järjestämässä ihka ensimmäistä tapahtumaa ihan yksin. Tällä ihan yksin tarkoitan siis ilman minkäänlaista ratsastusseuraa. Olen pääasiallisessa vastuussa, minun pitää tietää kaikki, kirjoittaa kaikki ja aikatauluttaa kaikki. Katsoa että kaikki tulee hommattua, tuomarit on ajantasalla, huolehtia palkinnoista, markkinoinnista, sivuista.. En edes jaksa luetella kaikkea!




Vaikka olenkin aloittanut todellakin kaiken ajoissa. Puoli vuotta sitten lähetin ensimmäisen sähköpostin Kisamatkalla Championia koskien. Puoli vuotta. Kun tapahtuma tulee toteutumaan, voin sanoa tehneeni vuoden töitä sen eteen. Itselläni on kovat vaatimukset ja paineet onnistumisen suhteen. Tarvitsen pikkuhiljaa jo Mirellan suosittelemaan sanelukonetta että muistan kaiken. Haluan että tapahtuma on ikimuistoinen. Mutta miten yksi ihminen jaksaa siitä tehdä sellaisen?

Laskut eivät ole kiva asia. Mutta se on sellainen pakollinen arkinen tapahtuma elämässä. Kauhulla maksoin Pyryn päivystävän ell laskua. 290€ auton kääntämisestä pihalla. Kyllä se minun palkoillani tuntuu jo aikamoisena lovena. Tänään kuuntelin kuinka Pyryn kengät kilisivät ja löysällähän ne olivat. Onhan kengityksenkin aika. Hamppu on loppu ja sitä pitää mennä ostamaan. Kisamaksut ja luvat, jäsenmaksut.. Tammikuu on oikea laskujen kuukausi ja en voi sanoa helpottaako se vielä nyt helmikuussakaan. 

En edes viitsi töissä sanoa että väsyttää. Ei ole varaa siihen. Toisaalta ehkä se työ on yksi mikä pitää minut kasassa. Se että tiedän kun teen töitä saan sieltä rahaa jonka kautta pystyn harrastamaan ja elämään sitä elämää jota haluan. Minullahan on suuria suunnitelmia tulevaisuudelle mm sponsoroinnin suhteen. Toivotaan että joskus minun varallisuuteni pystyy siihenkin. Sitä odotellessa pitäydyn siinä mihin minulla on - ainakin toivottavasti - varaa.




Alli nyt on aina ollut murheenkryyni, mutta nyt se sai minut taas itkemään ja hakkaamaan päätä seinään. Välillä on sellainen tunne että on vain niin sokea. Kun on olemassa sellainen tamma kuin Alli on siitä on välillä tosi vaikea tietää onko se kipeä vai kiukutteleeko se. Sitten aina vasta kun tilanne on jo "paha" sen vasta näkee. Ja nyt kuitenkin valitsin väärät sanat ja joku lukee pelkästään tuon yhden lauseen, mutta toivottavasti edes joku ymmärtää pointin. Tamma on tamma isolla T:llä. Se ei ole paha, mutta sen mielestä elämässä on myös asioita mitä sen ei tarvitse sietää. Koita sitten siitä pähkäillä onko tämä sellainen kiukuteltava asia vai onko tämä muuten kipeä.

Nyt siis alkaa taas tutkiminen ja hutkiminen. Vaikka itse paikallistan vian suuhun (josta kertoo hidas syöminen, aamuruokien jättäminen ja ulkona mielummin möllöttäminen kun heinien syöminen) pitää se silti tarvittaessa tutkia muutenkin. Kunhan saisin edes tämän Allin ongelman pois stressaamasta mieltäni..

Nyt kuitenkin palaan taas tärkeiden asioiden pariin, koitan hoitaa muutamia Kisamatkalla Champion juttuja pois alta, lähetellä sähköposteja, markkinoida ja kirjoitella blogiinkin valmiiksi juttuja. Ehkä jos parit ulkoasut aloittaisi myös tekemään ja selailisi muuten netin ihmeellistä maailmaa.. Jos se vaikka auttaisi tähän pohjattomaan aikaansaamattoman ihmisen stressiin!


Äitin ja Pyryn rakkaushetki. Maailman ihanin suomimies..

Parempaa alkavaa helmikuuta kaikille ihanille lukijoille!

Pahasti ruosteessa

Olen aivan äärettömän ahdistunut. Päivät, viikot, kuukaudet vain vaihtuvat vauhdilla. Nyt mennään jo tammikuun viimeistä päivää ja olen ihan aikaansaamaton. Kaikki on vaiheessa, en ole edes kisakalenteria vilkaissut. Tai sen verran olen netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt juttuihin, että suomenhevosten Kenttä-SM on Ypäjällä (JES) ja Este-SM Tuurissa (JES). Muuten olenkin ollut ihan silmät pyöreänä ja tajuamatta tilannetta vähääkään.

Hevonen innoissaan ja kuski ruosteessa - WUHUU!

Suurin syy tähän lienee taas työni. En valita työstä, mutta kyllä siihen saa aikaa menemään. Silloin töitä tehdään kun niitä on. Tällä viikolla minulla piti olla torstai-perjantai vapaata (joka olisi auttanut huimasti tilanteessani), mutta jouduin sairaslomatuuraajaksi. Tilipussi kiittää, mutta pää taitaa hajota ennen sitä. Viime viikko meni siis ihan kevyesti sanoen päin prinkkalaa, kun alku viikon tihrustin parin tunnin unilla päivien läpi ja loppuviikosta kun jouduinkin takaisin töihin nukuin tyylikkäästi aina herätyskellon yli. Näin ollen ratsastelu omalla kohdallani jäi melkoiseen minimiin.

Lisäksi en ole päässyt valmennukseen. En koulu, en este. Luoja olen kateellinen ihmisille joilla on valmentaja joka käy viikoittain. Minulla viime valmennuksesta on taas jo niin pitkä aika että alkaa tässä vähemmästäkin itkettämään. Nyt tarvitsisin toistoja toiston perään, pitäisi alkaa nostamaan esteitä sinne kisakorkeudelle, katsoa kalenteria ja suunnitella.. Olen niin jumissa etten tiedä mitä teen.

Lisäksi Alli on huono tällä hetkellä ja paikallistan sen suuhun. Epäilen että sillä on piikkejä, sillä se kinttaa aika vihaisesti tuntumaa vastaan ja on alkanut taas pukittelemaan. Kun ei niitä eläinlääkärikäyntejä ole tässä lähikuukausina ollutkaan että olisi voinut sen samalla katsoa (tämä on sarkasmia, meillä on eläinlääkäri varmaan viikoittain käynyt) niin tilataan se nyt sitten vielä erikseen. Laskuja laskun perään, eli kyllä niitä töitä saakin nyt tehdä.

Eilen päästiin sitten vihdoin maneesille. Lumet täältä alkoivat sulaan alkuviikosta ja kohti loppuviikkoa paikat olivat peilikirkkaassa jäässä. Nyt kun tiet ollaan saatu hiekoitettua ja isommat tiet jo sulat saatiin hevoset lyötyä koppiin ja lähdettiin maneesille. Tarkoitus oli päästä tekemään ihan puomeja ja kavaletteja, Pyryn kanssa muutama este. Kaikki pysyivät kuitenkin alle metrissä.

Allista ei nyt sen enempää. Tehtiin muutamaa puomia ja kavalettia, lopuksi yksi minikokoinen lankku. Hyppää hyvin, mutta on väleissä niin kiukkunen pidätteille, että itse vain jäin varomaan ja näin ollen sain kaikki istuntavirheeni pahenemaan tuhat kertaisesti. Videota katsoessa teki mieli repiä silmät päästä. Tänään piti mennä koulua maneesilla, mutta tämä kaveri ei ole sinne lähdössä ennen kuin suu on tarkistettu, joten mennään maastoilemaan hackamoren kanssa.

Mutta entä Pyry sitten? Siinä on kyllä semmoinen hevonen jonka kanssa tulee aina hyvä mieli. Ihan oikeasti, se on niin.. Ihana. Siihen pystyn luottaan 110% ja eilenkin se teki kaiken mitä pyysin, vähän liiankin tunnollisesti. On niin uskomaton tunne siirtyä Allin selästä Pyryn selkään kun herra kuuntelee jokaista pidätettä niin istunnalla kuin ohjallakin. Se on sellainen ajatustenlukija, ei tarvitse kuin miettiä niin se menee. Tehtiin aluksi ihan puomeja ja kavaletteja ja sen jälkeen tulin muutamia kertoja pieniä esteitä. Pyry oli kyllä aivan tosi innoissaan ja puomeillakin mentiin niin tomerasti:


En tosiaan jaksanut alkaa muokkaamaan yhtä videota tällä kertaa, joten saatte tuhat pientä pätkää ja voitte katsoa vain ne mitkä kiinnostaa, heh. Pyry oli tosiaan puomeilla jo ihan intona, ennen kun videoitiin niin se ei meinannut ravissa pysyä vaan nosti aina ensimmäisellä puomilla laukan ja sen jälkeen se oli ihan jalat solmussa. Siinä oli naurussa pitelemistä kun herralla oli vähän turhankin kivaa. Kavaletit menivät kuin vettä vaan ilman mitään ongelmia, kuten niiden kuuluukin mennä. Huolestuttavaa olisi jos kavaletit tuottaisivat ongelmia. Parasta on se, kun pystyn niin paljon säätelemään sitä miten ja mistä mennään. Voin tuoda sen kavaletille ihan pienessä laukassa tai pyytää sitä lähtemään kauempaa reippaammin. Voin kääntää sen pennin päällä tai tehdä isoja loivia kaarteita. Pyryn kanssa kaikki on vaan niin ihanaa!

Kavettileikkien jälkeen tulin pienen okserin molemmista suunnista kertaalleen.



Se mihin itse tässä kiinnitän huomiota on ensinnäkin tuo ensimmäisen lähestymisen surkea paikoitus jossa tein aivan turhan pidätteen. Kun olisi vain antanut sujua kohti estettä olisi kaikki ollut ok ilman tuollaista lyhyempää askelta. Toisella kerralla mentiinkin sujuvammin, mutta ongelmana oli se, että Pyry innostuessaan ottaa homman omaan haltuunsa ja alkaa nyppimään ohjat pois käsistä. Toisaalta fiksu kaverihan se on; kun kuski on ihan ulapalla niin homma hoituu tuhat kertaa paremmin kun antaa sille vapauden. Tosin palatakseni vuoteen 2014, ei se aina ole ihan niinkään, että se hevonen tietää paremmin kuin ratsastaja (tällä viittaan syksyllä 2014 sattuneeseen maastoesteonnettomuuteen). Tässä kun esteet olivat maahan kaivettuja oli kyllä hyvä sen hevosen herätellä kuskia siihen todellisuuteen että antaa mennä vain äläkä siellä selässä murehdi.

Tämän jälkeen tultiin tuo pieni rata.


Näin videolta katsottuna mielestäni eka keikka meni ihan ok! Ekan jälkeen lähdettiin hieman haipakkaa eteenpäin, mutta Pyry nyt tulee yllättävän kivasti ja nopeasti takaisin. Lankku oli varmaan tällä kierroksella päivän paras kun en nyppinyt sinne mitään ylimääräisiä askeleita. Linjan olin silmämääräisesti mitannut sujuvan neljän askeleen väliksi, joten halusin Pyryn kanssa ottaa sinne turvavitosen. Se vain jäi itseltäni valmistelematta sen paremmin ja viimeinen askel oli tuollainen lyhyt. Sitähän me ei haluta, vaan ne pidätteet tulisi tehdä hyvissä ajoin ja sitten viimeinen askel saisi vain sujua. Minä kun tykkään kontrolloida siellä esteen juurella, pois se minusta! Tulin linjan muutaman kerran peräjälkeen hakien sinne väliin tasaisempaa ja parempaa viittä askelta.



Ensimmäisellä korjauskiekalla itselle iski jonkinlainen hätä puomilla ennen pystyä. Kamala kiire ja tuuppaus johtivat täysin ala-arvoiseen lähestymiseen jonka hevonen kyllä korjasi. Siitä ihan sujuvasti tasainen 5 askelta okserille. Seuraavalla kiekalla saatiinkin jo tosi hyvin koko juttu ja sen jälkeen pidettiin välikävelytauko ennen kuin otettiin koko rundi uudestaan.



Äiti sai tämänkin sujuvasti pilkottua kahteen osaan! Mutta alkuradalla ei mitään sen suurempia ongelmia, ihan tasaista menoa. Tällä kertaa okserin jälkeen ei lähdetty ihan niin tykin suusta ja lankulle tuli ehkä turhan lähelle paikka, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan hyvät fiilikset. Mutta sitten se linja. Pyryn kanssa ensinnäkin tämmöiset innariperäiset jutut ovat vaikeita. Tälläinen missä on jo puomin jälkeen heti pysty on ongelmallinen, mutta parhaiten se korostuu silloin jos niitä on useampia. Pyry on niin menossa esteelle, että yleensä se puomi vain sekoittaa niin kuskin kuin hevosenkin. Kun puolestaan Allin kanssa nämä ovat tosi kivoja ja hyödyllisiä! Joka tapauksessa tultiin sopivasti rämpien jo eka ja sitten.. No, neljännellä askeleella minulla kävi joku ajatuskatkos ja olin sillain "hö, jäätiinpä kauas, pistänpä jalat kiinni". Eihän siinä voi hevonen muuta kuin totella ja lähteä hyppäämään. Melkoisella loikalla yli, mutta tälläkin kertaa puhtaasti puomiakaan hipaisematta.

Halusin sitten loppuun ottaa linjan ettei jäädä tuollaiseen hulluun hyppyyn ja tällä kertaa annoin sujua välissä jolloin saatiin se sujuva neljä. Pitää mennä vain itsekin pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja antaa mennä. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa treeni.


Kyllä se Pyry on sellainen joka saa hymyn huulille. Mutta sitä valmennusta kaipailisin. Pitääkin koittaa saada jostain maneesi vuokrattua että saisin ahdisteltua Nevalaa pitämään jotain hyppytuokiota. Alkaa tässä pahemman luokan paniikki muuten iskemään! Onneksi on Pyry, joka pelastaa kyllä olemalla noin mahtava, pahemmankin päivän.

29. tammikuuta 2016

Onni on tuntea hevosen historia

Olen ollut todella onnekas. Kaikkien suomenhevosten kohdalla jotka meillä ovat, on historia todella helppo selvittää. Molla on ostettu meille suoraan kasvattajalta, kuten myös Herkku. Pyry on edelleen kasvattaja-omistajan, ainoastaan pieni pala entisen ylläpitäjän aikoina on "usvan peitossa", mutta nekin vuodet saa kysymällä selville. Olen siis ollut kertakaikkisen onnekas sen suhteen, että hevosten historia on ollut aina selvillä.

Minimaalinen pikku Herkules. Postauksen kuvista kiitos Lotta K, blogi!

Onhan se ihan eri asia sitten näiden puoliveristen kanssa. Lurpan kanssa minulla oli melko hyvä käsitys sen värikkäästä historiasta, sillä jossain vaiheessa sen ulkomailta myynyt myyjä otti minuun yhteyttä. Lisäksi pidin melko aktiivisesti yhteyttä omistajaan jolta Lurpan aikoinaan ostin. Olihan se tietty vaikeampaa selvittää ja jäi siellä useiden vuosien mustat aukot ihmeteltäväksi. Alli on toinen mysteeri. On tutkittu ja hutkittu ja olen kuullut yhtä jos toista pientä historiikkia siitä. Käsittääkseni se on Saksasta tullut suoraan kasvattajalta. Kerran eläinlääkäri käynnillä ihmetellessäni tamman kainaloissa olevia ihme rupia, kiinnostui tohtorikin niistä ja vilkaistessaan totesi, että nehän ovat leikkausarvet. Mitä, miksi ja koska tehty.. Se lienee jäävän mysteeriksi.

Kattavan laajakirjoisen sairashistoriikin ja jo varsasta asti tiedossa olevan luonnekartan lisäksi on ihana nähdä aivan ylisöpöjä varsakuvia näistä meidän hevosista. Mollasta en ole vielä saanut käsiini tälläisiä ihanuuksia, mutta Pyrystä ja nyt myös Herkusta näitä on tarjolla. Ajattelin siis jakaa nämä ihanat varsa hetket teidänkin kanssanne, kun näitä sain reiluissa määrin kasvattajaperheeltä. Vaikka onhan se meidän Herkku vielä ihan kakara, on se myöskin ottanut isoja harppauksia kohti aikuisuutta. Että tälläisen pienen suloisen varsan katsominen saa suuren varsakuumeen aikaan! 


"kyllä näillä koivilla pääsee muuten kovaa.."

"Wuhuuu!! Kato vaikka!"

"nää on muuten aika kätevät kun ylettyy tällee rapsuttaanki.."

Perhepotretti. Taustalla (jos en kovasti valehtele) t. Sariitta, etualalla vas Herkun äiti Parne-Tyttö, puoliveli Häyrilän Hero sekä itse Pikku-Herkules. Herkun emä adoptoi Heron kun Heron oma emä kuoli synnytyksen jälkeen.


"Me ollaan ihan samiksii!" vas Herkku, Hero 

ja loppuun vielä toinen ihana pikkuperhepotretti, Parne-Tyttö, Herkku ja Hero

Varsakuumeista alkavaa viikonloppua kaikille!

27. tammikuuta 2016

Viime päivien viihdettä

Viimeisimpiä päiviä olen viettänyt hevosten kanssa pellolla hurjastellen ja vielä viimeisistä lumista nauttien, aivan liian vähän nukkuen, miettien onnellisena sitä, kuinka loppuviikosta on kaksi päivää vapaata, kiroten miten ne vapaat peruttiin, töissä luistellen ja muutaman kerran kaatuillen. Lisäksi sen pienen ajan kun jaksan töiden jälkeen ja ennen niitä olla hereillä olen käyttänyt koneella roikkuen. Tai mielestäni tässä tapauksessa olen yrittänyt saada aikaiseksi kaikkea järkevää, kuten viimeisiä sponsoridiilejä on hierottu Kisamatkalla Championin suhteen, expoaluetta kartoitettu, häiriköity Pilvenmäen sähköpostia ynnä muuta. 

Lisäksi, se mitä kaikista eniten olen tässä koneella istuessani tehnyt on ulkoasut. Erilaiset monimutkaiset ja ei niin monimutkaiset ulkoasut blogeille. Marraskuussa kerroin kuinka innostuin jälleen tutkailemaan koodeja ja avaamaan Photoshop CS6. Ei ole ollut paluuta ajassa taaksepäin, mitä enemmän teen, sen enemmän asioita muistan ja sen paremmaksi ulkoasut kokoajan tulevat. Kuten huomasitte, on tämä minunkin blogini ulkoasu tänä vuonna jo kokenut kaksi vaihdosta!

Mistä kaikki tälläiselle koodi-intoilulle on saanut aikansa? Olen täälläkin useamman kerran kertonut, että joskus muinoin harrastin hyvinkin aktiivisesti virtuaalihevosia. Siellä kirjoitustaidon lisäksi kehittyi tietynlainen silmä erilaisille grafiikoille ja myöhemmin koodeille. Pienellä pähkäilyllä, yrittämisellä ja erehtymisellä sekä tuntien googlailulla ja erilaisten oppaiden lukemisella aivot alkoivat hahmottamaan mitä, miksi ja minne koodipätkiä kannattaa alkaa laittamaan. Lopettaessani reilu vuosia sitten bittiponeilun, jäi oikeastaan tuo koodien kanssa leikkiminenkin. Bannereita (tai siihen ulkoasuaikaan sanottaisiin otsikoita) jatkoin kuitenkin tehden.

Marraskuussa kun se innostus uudestaan iski aloin innoissani tekemään ensin itselleni, sen jälkeen kavereille, lopulta Playssonin tiimiläisille ja nyt jo kaikille muillekin! Yhden ulkoasun tekemiseen menee valehtelematta aivan liian monta tuntia ja varsinkin kun päästään siihen itse ulkoasun modausvaiheeseen, missä leikitellään koodeilla, saadaan siihen käytettyä montakin tuntia. Aluksi kaikki vaikutti aivan helpolta ja yksinkertaiselta. Eihän ne viritykset toimineet mobiililla (puhelimen internetnäkymässä), ei äidin tabletilla ja myöhemmin kuulin ettei myöskään applen selaimella, eli Safarilla. Sen enempää empimättä latasin koneelleni kaikki yleisimmät selaimet ja aloin pähkäilemään lisää ja tekemään kaikista tekemistäni ulkoasuista toimivat versiot. Ja kyllä niihin sai taas tunteja upotettua, mutta nyt voi hieman nostaa jo suunpieliä ylöspäin ja sanoa, että kyllä se vain kannatti! Nopeasti oppii, muistaa ja ymmärtää. 

Koska olen käyttänyt näihin tilausulkoasuihin niin useita tunteja, ajattelin että on aika ottaa ne esille jo blogin puolellakin. Keräsin siis tälläisen tämän hetken TOP5 listan, missä on tähän asti tehtyjen ulkoasujen suosikkini pienien mietteiden kera. Vaikka tämä menee ehkä blogini pääaiheiden ohi melko kattavasti, ajattelin että kun tähänkin on taas innostus syttynyt, on kai näitä täällä blogin puolellakin pakko esitellä. Jos vaikka jossain vaiheessa saataisiin tehtyä pieni "miten minä rakennan ulkoasun" -postaussarja kaiken muun rinnalle ;)

Nyt lemahtaa hieman omaa kehua, mutta annan sen itselleni anteeksi ;)

Ulkoasut TOP5: joulukuu 2015 - tammikuu 2016


sija 5: MK Riding
Kun pienesti, varovasti ja hieman epäillen itseäni ja omia ruostuneita taitojani aloin hiljaisesti sanoa ääneen että teen muille ulkoasuja, taisi Mari olla ensimmäisenä jonossa. Tämä on ulkoasu ensimmäisten joukosta ja tässä vaiheessa vasta aloin enemmän tutustumaan bloggerin hurjaan maailmaan. Edelleen vaikka tästä on koodauksellisesti alettu muistamaan enemmän, tämä ulkoasu on mieleeni. Mielestäni se on kaikella tavalla raikas ja jokaiseen vuodenaikaan sopiva, kuten pitikin. Ja parastahan koko ulkoasun kanssa oli se, että bloggaaja siitä piti hurjasti!



Sija 4: Jillan blogi
Kaikessa valkoudessaan ja yksinkertaisuudessaan tästä ulkoasusta tuli tosi kiva. Ensinnäkin oli kiva tehdä myös niin, että Jillalla oli selkeä idea mitä haluaa ja minun ei tarvinnut kun heitellä valmiita versioita hyväksyttäväksi ja sitä kautta mennä ja koodailla sekä muokkailla valmiiksi. Aivan ihanaa että Jilla tahtoi tilata juuri minulta ulkoasun, blogissa on niin uskomattoman hienoja kuvia että ulkoasu ei voi mennä pieleen mitenkään! Koska kuvat on överihienot, jos ette sitä siis vielä tajunnut ;)


Sija 3: löyhkäävä omakehu
Minulla on aina käynyt niin, että oma blogini on jäänyt todella pahasti muiden jalkoihin. Kun saan vision jonkun kuvista, ne harvoin ovat omiani. Nyt kun tein Jillalle ulkoasua, olin vähän puolivahingossa tehnyt esimerkinomaisen pohjan Photoshoppiin ja ennen kuin huomasinkaan olin rakentamassa itselleni uutta ulkoasua. Olen vähän sellainen että kyllästyn nopeasti jos en ole täysin tyytyväinen ja näin kävikin sitten edellisen kanssa. Pientä taistelua ja karvaita pettymyksiä koodaillessa ja lopulta siitä tuli toimiva! Ja ai että, mää tykkään!


Kun olin päässyt jo hieman sisälle koodauksen maailmaan, tapasin googlaillessani käsitteen Slideshow eli animaatiokuva. Tässä normaalin gif-animaatioon verrattuna siirto tulee pienen välähdyksen kautta pehmeästi. Vaikeasta selityksestä huolimatta ymmärtänettä varmasti. Kun olin kerran päässyt tätä tyyliä kokeilemaan, oli Roosan kanssa puhetta uudesta ulkoasusta ja lamppuhan pään päällä syttyi. Tää ulkoasu on kyllä mun mieleen edelleen ja sopii Roosan blogiin aivan uskomattoman hyvin. 


Alkuvuoden suosikiksi kipusi tällä kertaa Rositalle tekemäni ulkoasu. Sekin on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin julmetun hieno, että pakko se oli nostaa sijalle 1. Taas voin korostaa vain uskomattoman hienoja kuvien tarpeellisuutta ulkoasua tehdessä. Varsinkin Maaiken kuvista saisi vaikka millaisia upeita kokonaisuuksia.. Kyllä tuollaiset friisiläiset ovat upeita katseltavia! 

Tähän TOP5 listan perään pitää heti kuulutella että kiitos aivan hurjasti kaikille joille olen saanut tehdä ulkoasun ja ennen kaikkea jos vielä pidätte niistä! Tää on mulle aivan sairaankiva harrastus siinä missä bloggaaminen ja valokuvauskin. Ja on hienoa kuulla ja lukea kommentteja mitä ihmiset näistä pitää. Kehittää sitten samalla vähän omaa grafiikkasilmää; eli risut ja ruusut on tervetulleita!

Mikä tilanne tällä hetkellä?

Tällä hetkellä jatkan siis oikein hyvällä fiiliksellä myös ulkoasujen tekemistä ja näistä voikin lukea lisää tästä linkistä. Koska tämä on minulle täysin vapaa-ajalla tehtävää harrastustoimintaa ja tämä tasapainoittelee työn, hevosten ja muiden aktiviteettien kanssa, en lupaa kovin reipasta aikataulua toteutuksen suhteen - valitettavasti. Kannattaa tietenkin silti olla yhteydessä jos yhtään blogin kohentaminen minun kauttani kiinnostaa.

Tällä hetkellä minulla on kolme ulkoasua jonossa.

koska keskeneräistä työstä ei kuulu esitellä.. 

Nyt on kommenttiboksi auki; anna kuulua niin risut kuin ruusut!

24. tammikuuta 2016

Ravurit vs Ratsut osa 1: Rokotusohjelma

Kun on tullut itselläni ajankohtaisen pakolliseksi alkaa tutustumaan myös ihmeelliseen ravimaailmaan, ajattelin myös kirjoittaa tuntojani, poimintoja ja mietteitä tänne puolelle. Minä, todellinen ratsupelle kuten kovanluokan raviammattilainen saattaisi sanoa, pistän suuren nenäni ravimaailmaan ja alan tutukimaan, pohtimaan ja kertomaan miten meidän maailmamme eroavat. Ehkä hieman dramaattisesti lausuttu nämä alku sanat, mutta blogissa tulee nyt ilmestymään jatkossa myös tälläistä ravurit vastaan ratsut -postaussarjaa, jossa seurataan miten ravureilla ja ratsuilla - ja niitä hoitavilla ihmisillä - erilaiset asiat eroavat.


Postaussarjan ensimmäinen osa käsittelee meille tällä hetkellä ajankohtaista asiaa. Kun ratsupuolelle ja käyttöön sekä näyttöön tarkoitettu nuori shetlanninponitammamme Miina rokotettiin ratsujen rokotusohjelman mukaan ja puolestaan tulevaisuuden ravikuningas eli nuoriherra Herkku rokotettiin ravureiden rokotusohjelman mukaan tuli minulle väistämättä eteen tutkia molempien ammattikuntien rokotusohjelmat. Tavallaan tämä herätti itsessäni sen verran hilpeyttä, että päätin jakaa myös tätä teille. Lisäksi mielestäni on tosi kiva vertailla - ihan hyvässä hengessä - sekä ratsuja että ravureita. Itse lukeudun varmasti kohta johonkin välimaastoon, ollen ratsuravipelle. Pelle on niin kovin kiva sana!

Mutta nyt itse postauksen aiheeseen, eli Rokotusohjelmat. Lähteinä tässä postauksessa olen käyttänyt ravureiden kohdalla Suomen Hipposta ja ratsujen kohdalla tietenkin Suomen Ratsastajainliittoa. Ratsujen kohdalla rokotusohjelmaksi valikoitui 2-5 tason kilpailuihin kelpaava rokotusohjelma. Nyt ei muuta kuin vertailemaan.

Pakollinen influenssarokote
Ravurit & Ratsut: Molemmilla, sekä ratsuilla että ravureilla, on pakollinen influessarokotus, jos niillä halutaan kilpailla Suomessa (ratsuilla 2-5 tasolla, nykyään myös osa 1-tason kilpailunjärjestäjistä kehoittaa rokottamaan hevoset).  Lisäksi ainakin Suomen Ratsastajainliitto kehoittaa rokottamaan hevoset myös jäykkäkouristusta vastaan.

Rokottamisen aloittaminen
Ravurit: Sääntöjen mukainen rokotusohjelma aloitetaan kahdella perusrokotuksella, joita seuraa vuosittainen tehosterokotus. Toinen perusrokote annetaan 21 - 92 vuorokauden kuluttua ensimmäisen rokotteen jälkeen. Tämän jälkeen vuosittainen tehosterokote annetaan viimeistään 12 kuukauden kuluttua edellisestä rokotteesta.

Ratsut: Ensimmäisen perusrokotteen jälkeen annetaan toinen perusrokote 21-92 vrk:n kuluessa. Tehosterokote annetaan 6 kk (+ 21 vrk) kuluessa toisesta perusrokotteesta. Tämän jälkeen annetaan tehosterokote vuosittain siten, että rokotusväli ei saa ylittää 365 vuorokautta (yhtä vuotta). 

Minun on pakko myöntää, että omasta mielestäni ratsujen rokotusohjelman aloittaminen on erittäin epäselvästi muotoiltu. Tai kyllähän tuosta selvää saa, mutta jotenkin tulee itselle sellainen uskomaton "mitä minä juuri äsken luin" -fiilis ja tuon lyhyen tekstipätkän joutuu kertaamaan ainakin 3-4 kertaa ennen kuin sen täysin sisäistää. Ja pakko myöntää, etten varmaan ole vieläkään sisäistänyt ratsupuolen rokotusohjelmaa täysin, joten toivottavasti kuulolla on myös joku fiksu joka mahdollisesti oikaisee minun suustani tulevat virheet!

Miten nämä siis eroavat toisistaan selvällä suomenkielellä? Ravurit saavat kaksi perusrokoitetta joiden välissä on 21-92 vuorokautta, jonka jälkeen tehosterokote annetaan viimeistään 12 kk kuluttua (365 vrk). Ratsut puolestaan saavat kaksi perusrokotetta joiden välissä on 21-92 vuorokautta, sen jälkeen annetaan 6kk (+21 vrk) sisään (?) toisesta perusrokotteesta tehosterokote ja tämän jälkeen tehosterokote annetaan viimeistään 365 vuorokauden kuluttua (12 kk).

Sanokaa nyt joku, etten ole ihan ainoa, jos sanon että ratsupuolen rokotusohjelma on joko tehty todella vaikeaksi tai sitten olen vain harvinaisen yksinkertainen. Tämän rokotuksen aloittamisessa herää muutama hassu kysymys ja toivon tämän herättelevän myös lukijoissa keskustelua: Miksi ratsut saavat tehosterokotteen puolen vuoden päästä (+21 vrk) ennen vuosittain annettavaa tehosterokotetta? Mikä on tuo 6kk jälkeen oleva +21 vuorokautta? Miten ravurit pärjäävät muutamalla perusrokotteella, mutta ratsut tarvitsevat tehosteen puolen vuoden kuluttua? Nyt joku minua viisaampi pohtimaan myös näitä! 

Kilpailuoikeus
Ravurit: Hevonen saa kilpailuoikeuden toisen perusrokotuksen jälkeen.

Ratsut: Hevonen voi osallistua 2-5 tason kilpailuun, kun molemmat perusrokotteet on annettu, edellyttäen, että toisesta perusrokotuksesta on kulunut vähintään 7 vrk ja enintään 6 kk (+ 21 vrk).

Keep it simple. Vai miten se meni. Pitää nostaa kyllä ravipuolen ihmisille hattua ja sanoa miten hienot ja selkeät niiden ohjeet ovat. Ei siinä, onhan tämä kohta ratsuillakin ihan luettavissa. Eli toisin sanoen ravurit lähtevät radalle toisen perusrokotuksen jälkeen, kuten myös ratsut saavat tehdä, kunhan viimeisimmästä rokotteesta on kulunut vähintään 7 vuorokautta ja enintään 6 kuukautta (+21 vuorokautta joka edelleen kummittelee eikä missään kerrota mitä se tarkoittaa..).

Rokotuksen tarkastaminen
Ravurit: Rokotuksen voimassaolon tarkastus suoritetaan ilmoittamisen yhteydessä. Hevosta opetuslähtöön, koelähtöön tai kilpailuun Suomessa tai ulkomailla ilmoitettaessa Heppa-järjestelmään tallennetun viimeisimmän rokotuspäivämäärän ja ilmoittamispäivän väli saa olla enintään 12 kuukautta. Esimerkiksi jos hevonen on rokotettu 3.4. 2014, sen voi ilmoittaa kilpailuun, jonka ilmoittamisaika päättyy 3.4. 2015, mutta ei kilpailuun, jonka ilmoittamisaika päättyy 4.4. 2015. Mikäli rokotus "vanhenee" ilmoittamisen ja opetuslähdön, koelähdön, Nuoret radalle -lähdön tai kilpailun välisenä aikana, hevonen saa osallistua kyseessä olevaan lähtöön tai kilpailuun ja rokotustilanteen tarkastus suoritetaan seuraavaan lähtöön tai kilpailuun ilmoitettaessa.

Ratsut: Rokotustodistus on pyydettäessä esitettävä kilpailukansliassa tai kilpailujen eläinlääkärille. Jos hevosen voimassa olevaa rokotustodistusta ei esitetä, hevonen ei voi saapua kilpailualueella eikä se voi osallistua kilpailuun. 

No tämä nyt on molemmilla ihan yksinkertainen. Ravureilla rokotuksen tarkastaminen suoritetaan ilmoittaumisessa ja ratsuilla kilpailupaikalla. Suurin ero koko tässä hommassa lieneekin se, että ravurit saavat osallistua kilpailuihin jos rokotus on voimassa ilmoittautumispäivämäärään asti kun taas ratsuilla rokotuksen tulee olla voimassa kilpailupäivänä. Ratsuilla se nyt ei suoraan lue tässä rokotuksen tarkistamis-kohdassa, mutta löytyy tarkemmin osallistumisoikeudesta.

Kilpailupaikalle saapuminen aikaisintaan
Ravurit: Rokotteen aiheuttama dopingvaroaika kilpailuun osallistumiselle on 4 vuorokautta (96 tuntia).

Ratsut: Viimeisestä rokotteesta tulee aina olla kulunut seitsemän päivää (7 vrk) kilpailupaikalle saavuttaessa.

Tämä lienee kohta yksi kohta missä kallistun ratsujen puolelle. Mukavaa että siellä on ainakin annettu hevosille mahdollisuus toipua mahdollisista (nykyään tosin harvinaisista) rokotuksen jälkeisistä kevyemmistä päivistä. Mutta onhan siinä tietenkin eroa, toisessa puhutaan dopingvaroajasta ja toinen on vain aika, jolloin aikaisintaan saa saapua kilpailupaikalle. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.


Rokotuksen vanheneminen
Ravurit: Jos vuosittainen tehosterokote jää antamatta, päättyy hevosen ilmoittamisoikeus 12 kuukauden kuluttua edellisestä rokotteesta. Hevosen kilpailuoikeus palautuu, jos hevoselle annetaan tehosterokote viimeistään 13 kuukauden kuluessa edellisestä rokotteesta. Mikäli rokotteiden väli on yli 13 kuukautta, aloitetaan hevosen rokotusohjelma uudestaan.

Ratsut: rokotusväli ei saa ylittää 365 vuorokautta.

Tämä on minusta se kaikista paras osuus koko rokotusohjelma eroavuuksissa! Kun menet ratsastuskilpailuihin (2-5 tasolla) siellä mukava kansliatäti (tai setä) katsoo suurennuslasilla tutkien rokotuskirjasta / hevospassia ja ilmoittaa, että vuonna 2010 - ja mehän elämme nyt vuotta 2016 - hevosesi rokotusohjelman vuosittainen tehosterokote on ylittynyt päivällä. Tämä on automaattisesti diskaus kisasta ja rokotusohjelman uudelleen aloittaminen (kaksi perusrokotetta, tehoste 6kk (+21 vrk) kuluessa ja siitä taas se vuosittainen tehoste). Mutta mitä tekeekään ravi-ihmiset? "Hei Jarno, huomasitko että Kaaleppi-Olavin rokotus meni viikko sitten vanhaksi?" "Katsos perkele, pitääkin hakea sille tehoste" "No kattellaa sitä myöhemmin, ei muuta kun tsemppiä starttiin". Kaaleppi-Olavi juoksi startissa mehevän tukon rahaa Jarnon karvaiseen ravimiehen käteen ja se rokotettiin viikkoa ennen kuin 13 kuukautta tuli täyteen eikä hommaa aloitettu alusta.

Yhteenveto
Kuten sanoin jo heti alussa, mielestäni on aivan järjettömän mukava - edelleen hyvässä hengessä - pohtia, miettiä, julkaista ja ennen kaikkea keskustella siitä millaisia eroavaisuuksia voi näiden kahden välillä olla. Olin jopa hämmästynyt miten suuri ero olikaan pelkästään näinkin "pienessä" jutussa kuin rokostusohjelma. Nyt olisi myös mielenkiintoista saada lukijoita keskustelemaan aiheesta ja ennen kaikkea sivistämään myös minua ja tietämättömyyttäni!

kysymys kuuluukin: Mitä mieltä sinä olet?

23. tammikuuta 2016

Ei se kauaa kestänyt

Meinaan uusi ulkoasu ennen sitä uudempaa ulkoasua
HOX! Ulkoasua muokattu toimivammaksi 25.1.2016 klo 0.25

Minulla on tosi paljon ollut nyt ulkoasu tilauksia, mikä on vain ja ainoastaan tosi kiva juttu, joten en ymmärrä missä välissä saatika miksi piti alkaa omaa ulkoasua päivittämään. Kiirettä pitää muutenkin, joten olisihan ajan voinut huikeasti paremminkin käytää. Nyt kuitenkin kävi näin. Hevoset - välilehtikin tietenkin päivittyy, mutta sen jätin nyt seuraavalle kerralle kun pääsen koneen äärelle. Paljon muitakin postausideoita on takaraivossa ja koitankin päästä niitä julkaisemaan ihan lähiaikoina. 

Mitä mieltä itse olen muutoksesta vaikka se olikin näin nopea? Itseasiassa pidin vanhastakin ulkoasusta, mutta mitä enemmän tein toisille, sitä enemmän huomasin että oma ulkoasu oli so last season. Tai kun se oli niin kovin tumma ja vaikea. Olihan se tosin ajaton, eli sen kanssa ei tarvitse miettiä olisiko kesä vai talvi. Tämä uusi puolestaan on väreiltään raikkaampi, yksinkertainen ja no. Ainakin vähän erilainen kuin muut. Tätä on helppo jatkossa muokata kesäisemmäksi vaikkei malli itsessään muuttuisikaan.

Mutta nyt, mitä mieltä sinä olet?


19. tammikuuta 2016

Jumppapäivä lainakuskin kanssa

Viime lauantaina oli tarkoitus lähteä Somerolle molempien hevosten kanssa ja olin sopinut Sallan kanssa että se tulee hyppäämään toisella. Kun Pyry sitten perjantaina sairastui, oli sanomattakin selvää ettei se lähde mukaan, vaan teki lauantaina vain rennon höntsäilypäivän ja lähdettiin sitten Lehmän kanssa maneesille. Olen viimeksi nähnyt 2014 vuonna kun joku muu on hypännyt Allilla. Oli siis jo todellakin aikakin nähdä tammaa maastakäsin ja kun kerran Sallan kanssa oli sovittu (ja ennen kaikkea jaksoi meille tulla kun me täällä korvessa asutaan!) että mennään maneesille, oli sanomattakin selvää että itse - todellakin mielelläni - seisoin vain auttamassa ja puomeja nostamassa. 

Ja ai että saa olla ylpeä taas omasta hevosestaan. Huomaa että nyt kun on päästy taas hyppäämään viikoittain ja liikkuminen on säännöllistä (lue pävittäistä) tamma on huiman paljon rauhallisempi kaikessa tekemisessä. Ei siis pelkästään ratsastaessa vaan kaikki se käyttäytyminen on paljon helpompaa. Kyllä huomaa että hevonen on tehty liikkumaan. Salla ratsasti taitavasti, otti ohjeet vastaan ajatuksella ja ratsasti ennen kaikkea rohkeasti kaikkialle mihin käskin mennä. Siinä on ne avain sanat onnistuneeseen jumppatreeniin.

Halusin tehdä vain hyvää jumppaa ja lopulta päädyttiinkin käyttämään reilusti puomeja. Oli ilo kaiken muun ohella huomata että miten hevosen terveys vaikuttaa kaikkeen. Ennen Allille oli puomi-pysty-puomi tehtävä liki mahdoton. Se tuntui olevan aivan liian pitkä sinne väliin. Nyt se kuitenkin teki ne helposti ja etupäähänkin on tullut jo hyvin voimaa. Viimeisellä kerroilla uskalsin nostaa pienen jumppasarjan okseriakin 105 cm. Koska se tuli niin rohkeasti, varmasti. Sitä olen siihen taas kaivannut.

Tähän väliin huom; Käy tutustumassa Sallaan blogiin tästä!

On muutenkin ihana nähdä omia hevosia muiden ratsastettavana. Minä en ainakaan ole ikinä hävennyt myöntää etten ole taitava ratsastaja, mutta samalla on hienoa katsoa miten pitkälle on jonkun hevosen kanssa päässyt. Ennen niin vaikeat asiat ovat nykyään niin helppoja. Lisäksi kun toiset ratsastavat omalla hevosella, saa sieltä maasta käsin aivan huikeasti ahaa-elämyksiä ja kun antaa ohjeita selässä olijalle, tulee jotenkin itsekin sisäistettyä ne paremmin. Tämäkin postaus on nyt tälläistä hehkuttamista, mutta en voi olla kuin ylpeä tammasta ja Sallasta, tämä oli kuitenkin vasta Sallan toinen kerta tamman selässä ja ensimmäinen kerta esteillä. 

Lisäksi oli todella kiva huomata miten herkkä tamma on istunnalle. Silloin minulle tullessa tamma oli kuin puulauta minkä päällä istua, se ei ymmärtänyt pätkääkään siitä jos sitä yritti istunnan kautta kontrolloida. Nykyään meidän hyppyvideoiltamme näkee selvästi miten helposti se pääsee juoksemaan karkuun koska oma istuntani ei ole balanssissa. Minulla on luonnostaan helposti eteenpäin ajava istunta ja jos (ja kun) se ei ole täysin minulla hallussa - istunta siis - se korostuu nykyään niin istunnalle herkän tamman kanssa. Tämä siis motivoi minua aivan huikeasti treenaamaan omaa lihaskuntoa ja istuntaa. Se että tietää, että siellä jossain on se toivo, sekä minussa, että hevosessa.

Lopuksi vielä pieni videokooste hypyistä. Kiitos isosti kuvasta ja videoinnista Riikalle ja vielä iso kiitos Sallalle. Tulkaa taas jossain vaiheessa käymään! :)


lopuksi pääsi vielä Riikkakin kokeilemaan tammaa!

Onkohan mahdollista hehkuttaa enempää?

17. tammikuuta 2016

Talviloman viimeinen päivä

Viikot vetää kyllä sellaista vauhtia että hirvittää. Tammikuun puoliväli on ohitettu ja samoin myös viimeiset tunnit talvilomasta alkaa olemaan käsillä. Perinteisen talviloman vietin tänäkin vuonna, eli toisin sanoen aikaa on mennyt tallilla ja sopivassa määrin myös muualla. Lauantaina Pyryn olo alkoi tokenemaan hyvin ja iltapäivällä kävin vielä tekemässä Lehmälle ja Sallalle jumppatehtäviä maneesille. Ah, mulla on niiiiin hieno hevonen, mutta siitä lisää myöhemmin kun saadaan materiaalia ;)


Mutta mites se talviloman viimeinen päivä sitten kuluikaan? Olin ollut koko viikon niin ahkera (heh) että olin hoitanut hevoset "koko päiväisesti" eli tehnyt kaikki tallit ja sen lisäksi siivonnut karsinat ja liikuttanut hevoset. Työviikkoinahan saan vapautuksen aina jostakin tallista (joko aamu- ja päivätallista tai iltatallista) joten olihan tämä hirmuisen rankka viikko (tämä oli sarkasmia) ja äiti sitten halusi minut uurastuksestani palkita ja sain sunnuntaina nukkua hieman pidempään. Laitoin kyllä herätyskellon soimaan, mutta enhän sitten siihen herännyt ja lopulta kaivauduin peiton alta vasta kymmenen aikoihin. Ulko-ovesta jaksoin raahautua pihalle vasta hieman ennen 12 ja kävinkin siinä nopeasti ennen Ypäjälle lähtöä töissä katsomassa mikä vuoro ensi viikolla olisi (hyi aamu!) ja sen jälkeen suuntasin kevyesti kaasutellen Ypäjälle.

Jenna olikin jo saanut Miinan valmiiksi ja mentiin sitten irtojuoksuttamaan sitä pellolle. Miina on kerännyt oikein hyvät lisäkilot tässä joululomalla ja nyt on taas aika palata hommiin. Näillä näkymin Miinan olisi tarkoitus liikkua noin 5 kertaa viikossa vaihtelevasti ja kunhan saadaan kärryt kuntoon niin sitten etenkin niitä perässä vetäen. Jossain vaiheessa pistetään satula selkään ja aletaan harkitsemaan sen muotoista liikuntaa. Ehkä sitten keväämmällä, vaikka tosin nyt olisikin pehmeämpää tippumisalustaa!

Kaivoin porukoiden yläkerrasta kameran nokkaan pidemmän objektiivin ja sitten ei muuta kuin kamera laulamaan kun poni (ja Jenna) painelivat pitkin peltoa! Huomaa että pitää taas harjoittaa tuota kuvaamista enemmän, ihan on kaikki rajauksesta tarkennukseen hukassa! Ja pahoittelut taas tuhannesta samanlaisesta kuvasta. On vaan liian söpö poni että kaikki on PAKKO julkaista!













Lopuksi pakotin vielä Jennan poseeraamaan Miinan kanssa. Koska pitää harjoitella kuvaamista.. keh



Jenna meni hoitamaan Miinaa pois ja sanoin, että jos se ehtii tulla ratsastamaan vielä maastolenkin minun kanssa, niin voisin tulla kuvaamaan sitä hetkeksi Pellolle kun se menee Mollalla. Eli maastolenkin tekivät tänään Alli ja Pyry. Mitä siis Pyrylle kuuluu? Hyväähän sille. Se on palannut melkoisesti omaksi sähläksi itsekseen ja vauhtiakin riitti jo maastolenkillä. Oli ihana nähdä miten taas muutaman nuupean päivän jälkeen Pyryn silmiin on palanut kirkkaus. Toisaalta tuota sähläämistä en takaisin kaivannut, mutta se on tervetullut pahe, kunhan herra on kunnossa!

On se silti huono juomaan. Siinä missä meillä muut nauttivat täysin siemauksin lämpimästä vedestä, Pyry sille haistattaa vain pitkät. Kylmää vettä juo vielä huonommin. Nyt ollaan lämpimällä melassivedellä saatu sitä juomaan, mutta tietenkin siirappi loppui aamulla. Äiti sai iltapäivällä kyllä toisen merkkistä omena-melassisiirappia, mutta eihän tämä nirso sitä suostunut juomaan. Taas meinasi itku huolesta tulla kun ei koko päivänä siemaustakaan mennyt alas. Katsoo vaan nenä rutussa kun tarjoaa vettä. Illalla ehdin hakemaan Herkulta siirappi tönikän kotiin ja saatiin taas herra juomaan. Osaa se olla melkoinen möhelö!

"No mä nyt oon vähän hassu, haittaakse?"

Niinpä, ennen kuin lähdettiin Pyryn ja Allin kanssa vauhdikkaalle maastolenkille kävin pellolla kuvailemassa Jennaa ja Mollaa ja samalla huutelemassa vähän ohjeita ettei mennyt pelkäksi ympyrän pyörimiseksi ja Mollan kaahailuksi (se kun pellolla hieman innostuu). Kamerasta oli akku hieman lopussa ja pakkanenkin oli purevahko, joten kuvailin vain "pari" hassua kuvaa. Pistetään niitäkin nyt sitten esille. Pakko mainita, että ehti se Jenna sieltä kerran tippumaankin.. Heh. Grr.. pahoittelen kuvien puhkipalamista, tää talvi onkin hankala aika alotella kuvausharrastusta uudestaan.. 
















Siinäpä oikeastaan koko päivä sitten sujuikin. Vauhdikkaan maastolenkin jälkeen siivosin tallin loppuun ja sen jälkeen meni sisälle odottelemaan porukoita, että pääsisin hakemaan rahapussiani jonka olin hölmönä unohtanut Sallan autoon.. Siinä sitten kuluttelin aikaa kissaa ja koiran tassuja (virn) kuvaten valoisan ajan loppuun ja illalla noudin rahapussini hyvästä säilöstä. Siitä kaupan kautta kotiin ja tässä sitä ollaan! Valmiina nukkumaan (kunhan väsyttäisi) ja reippaana aamuvuoroon (kunhan heräisi).



"siis ihan tosi, voisikko jo mennä muualle sen kameras kaa?"



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogin lukijoille!