Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Tervetuloa Helmikuu

Onhan se toisaalta aika karua kun käännetään helmikuun puolelle ja maa on käytännössä katsoen musta. Lunta on siellä täällä ja jäätä senkin edestä joka paikassa. Toisaalta keväthän siellä kovasti jo kolkuttelee. Itselläni on tällä hetkellä hirveä ahdinko kaikesta. Itku on kokoajan herkässä vaikka kuinka koitan ajatella tämän olevan vain ohimenevää.
Kyllä meilläkin sitä lunta oli. Paino sanalla oli.
mau. Tiikeri-kissa yritti syliin vaikka halusin vain kuvan siitä
Vaikka olen nyt koittanut pitää blogiakin jonkinlaisena positiivisuuden paikkana, on tänne myös helppo purkaa omia tuntoja. Ja nyt on sellainen olo, että haluaa vain kirjoittaa niitä omia tuntemuksia ylös. saada purkaa itsestään sitä pahaa oloa mikä on. Tai ei se olo itsenään ole paha, mutta kun jotenkin kokoajan ympärillä velloo kiire ja huoli kaikesta, se saa ihmisen kuin ihmisen jossain vaiheessa päästään jumiin. Kirjoitin aika tarkalleen viikko sitten Facebookkiin tilapäivityksen joka kuului näin: "Mulla on tällä hetkel…

Pahasti ruosteessa

Olen aivan äärettömän ahdistunut. Päivät, viikot, kuukaudet vain vaihtuvat vauhdilla. Nyt mennään jo tammikuun viimeistä päivää ja olen ihan aikaansaamaton. Kaikki on vaiheessa, en ole edes kisakalenteria vilkaissut. Tai sen verran olen netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt juttuihin, että suomenhevosten Kenttä-SM on Ypäjällä (JES) ja Este-SM Tuurissa (JES). Muuten olenkin ollut ihan silmät pyöreänä ja tajuamatta tilannetta vähääkään.
Hevonen innoissaan ja kuski ruosteessa - WUHUU!
Suurin syy tähän lienee taas työni. En valita työstä, mutta kyllä siihen saa aikaa menemään. Silloin töitä tehdään kun niitä on. Tällä viikolla minulla piti olla torstai-perjantai vapaata (joka olisi auttanut huimasti tilanteessani), mutta jouduin sairaslomatuuraajaksi. Tilipussi kiittää, mutta pää taitaa hajota ennen sitä. Viime viikko meni siis ihan kevyesti sanoen päin prinkkalaa, kun alku viikon tihrustin parin tunnin unilla päivien läpi ja loppuviikosta kun jouduinkin takaisin töihin nukuin tyylikkä…

Onni on tuntea hevosen historia

Olen ollut todella onnekas. Kaikkien suomenhevosten kohdalla jotka meillä ovat, on historia todella helppo selvittää. Molla on ostettu meille suoraan kasvattajalta, kuten myös Herkku. Pyry on edelleen kasvattaja-omistajan, ainoastaan pieni pala entisen ylläpitäjän aikoina on "usvan peitossa", mutta nekin vuodet saa kysymällä selville. Olen siis ollut kertakaikkisen onnekas sen suhteen, että hevosten historia on ollut aina selvillä.
Minimaalinen pikku Herkules. Postauksen kuvista kiitos Lotta K, blogi!
Onhan se ihan eri asia sitten näiden puoliveristen kanssa. Lurpan kanssa minulla oli melko hyvä käsitys sen värikkäästä historiasta, sillä jossain vaiheessa sen ulkomailta myynyt myyjä otti minuun yhteyttä. Lisäksi pidin melko aktiivisesti yhteyttä omistajaan jolta Lurpan aikoinaan ostin. Olihan se tietty vaikeampaa selvittää ja jäi siellä useiden vuosien mustat aukot ihmeteltäväksi. Alli on toinen mysteeri. On tutkittu ja hutkittu ja olen kuullut yhtä jos toista pientä historii…

Viime päivien viihdettä

Viimeisimpiä päiviä olen viettänyt hevosten kanssa pellolla hurjastellen ja vielä viimeisistä lumista nauttien, aivan liian vähän nukkuen, miettien onnellisena sitä, kuinka loppuviikosta on kaksi päivää vapaata, kiroten miten ne vapaat peruttiin, töissä luistellen ja muutaman kerran kaatuillen. Lisäksi sen pienen ajan kun jaksan töiden jälkeen ja ennen niitä olla hereillä olen käyttänyt koneella roikkuen. Tai mielestäni tässä tapauksessa olen yrittänyt saada aikaiseksi kaikkea järkevää, kuten viimeisiä sponsoridiilejä on hierottu Kisamatkalla Championin suhteen, expoaluetta kartoitettu, häiriköity Pilvenmäen sähköpostia ynnä muuta. 
Lisäksi, se mitä kaikista eniten olen tässä koneella istuessani tehnyt on ulkoasut. Erilaiset monimutkaiset ja ei niin monimutkaiset ulkoasut blogeille. Marraskuussa kerroin kuinka innostuin jälleen tutkailemaan koodeja ja avaamaan Photoshop CS6. Ei ole ollut paluuta ajassa taaksepäin, mitä enemmän teen, sen enemmän asioita muistan ja sen paremmaksi ulkoa…

Ravurit vs Ratsut osa 1: Rokotusohjelma

Kun on tullut itselläni ajankohtaisen pakolliseksi alkaa tutustumaan myös ihmeelliseen ravimaailmaan, ajattelin myös kirjoittaa tuntojani, poimintoja ja mietteitä tänne puolelle. Minä, todellinen ratsupelle kuten kovanluokan raviammattilainen saattaisi sanoa, pistän suuren nenäni ravimaailmaan ja alan tutukimaan, pohtimaan ja kertomaan miten meidän maailmamme eroavat. Ehkä hieman dramaattisesti lausuttu nämä alku sanat, mutta blogissa tulee nyt ilmestymään jatkossa myös tälläistä ravurit vastaan ratsut -postaussarjaa, jossa seurataan miten ravureilla ja ratsuilla - ja niitä hoitavilla ihmisillä - erilaiset asiat eroavat.

Postaussarjan ensimmäinen osa käsittelee meille tällä hetkellä ajankohtaista asiaa. Kun ratsupuolelle ja käyttöön sekä näyttöön tarkoitettu nuori shetlanninponitammamme Miina rokotettiin ratsujen rokotusohjelman mukaan ja puolestaan tulevaisuuden ravikuningas eli nuoriherra Herkku rokotettiin ravureiden rokotusohjelman mukaan tuli minulle väistämättä eteen tutkia mol…

Ei se kauaa kestänyt

Meinaan uusi ulkoasu ennen sitä uudempaa ulkoasua
HOX! Ulkoasua muokattu toimivammaksi 25.1.2016 klo 0.25
Minulla on tosi paljon ollut nyt ulkoasu tilauksia, mikä on vain ja ainoastaan tosi kiva juttu, joten en ymmärrä missä välissä saatika miksi piti alkaa omaa ulkoasua päivittämään. Kiirettä pitää muutenkin, joten olisihan ajan voinut huikeasti paremminkin käytää. Nyt kuitenkin kävi näin. Hevoset - välilehtikin tietenkin päivittyy, mutta sen jätin nyt seuraavalle kerralle kun pääsen koneen äärelle. Paljon muitakin postausideoita on takaraivossa ja koitankin päästä niitä julkaisemaan ihan lähiaikoina. 
Mitä mieltä itse olen muutoksesta vaikka se olikin näin nopea? Itseasiassa pidin vanhastakin ulkoasusta, mutta mitä enemmän tein toisille, sitä enemmän huomasin että oma ulkoasu oli so last season. Tai kun se oli niin kovin tumma ja vaikea. Olihan se tosin ajaton, eli sen kanssa ei tarvitse miettiä olisiko kesä vai talvi. Tämä uusi puolestaan on väreiltään raikkaampi, yksinkertainen ja …

Jumppapäivä lainakuskin kanssa

Viime lauantaina oli tarkoitus lähteä Somerolle molempien hevosten kanssa ja olin sopinut Sallan kanssa että se tulee hyppäämään toisella. Kun Pyry sitten perjantaina sairastui, oli sanomattakin selvää ettei se lähde mukaan, vaan teki lauantaina vain rennon höntsäilypäivän ja lähdettiin sitten Lehmän kanssa maneesille. Olen viimeksi nähnyt 2014 vuonna kun joku muu on hypännyt Allilla. Oli siis jo todellakin aikakin nähdä tammaa maastakäsin ja kun kerran Sallan kanssa oli sovittu (ja ennen kaikkea jaksoi meille tulla kun me täällä korvessa asutaan!) että mennään maneesille, oli sanomattakin selvää että itse - todellakin mielelläni - seisoin vain auttamassa ja puomeja nostamassa. 
Ja ai että saa olla ylpeä taas omasta hevosestaan. Huomaa että nyt kun on päästy taas hyppäämään viikoittain ja liikkuminen on säännöllistä (lue pävittäistä) tamma on huiman paljon rauhallisempi kaikessa tekemisessä. Ei siis pelkästään ratsastaessa vaan kaikki se käyttäytyminen on paljon helpompaa. Kyllä huoma…

Talviloman viimeinen päivä

Viikot vetää kyllä sellaista vauhtia että hirvittää. Tammikuun puoliväli on ohitettu ja samoin myös viimeiset tunnit talvilomasta alkaa olemaan käsillä. Perinteisen talviloman vietin tänäkin vuonna, eli toisin sanoen aikaa on mennyt tallilla ja sopivassa määrin myös muualla. Lauantaina Pyryn olo alkoi tokenemaan hyvin ja iltapäivällä kävin vielä tekemässä Lehmälle ja Sallalle jumppatehtäviä maneesille. Ah, mulla on niiiiin hieno hevonen, mutta siitä lisää myöhemmin kun saadaan materiaalia ;)

Mutta mites se talviloman viimeinen päivä sitten kuluikaan? Olin ollut koko viikon niin ahkera (heh) että olin hoitanut hevoset "koko päiväisesti" eli tehnyt kaikki tallit ja sen lisäksi siivonnut karsinat ja liikuttanut hevoset. Työviikkoinahan saan vapautuksen aina jostakin tallista (joko aamu- ja päivätallista tai iltatallista) joten olihan tämä hirmuisen rankka viikko (tämä oli sarkasmia) ja äiti sitten halusi minut uurastuksestani palkita ja sain sunnuntaina nukkua hieman pidempään…