31. maaliskuuta 2014

Kisamatkalla-cup 2014!

mikä sen parempaa kun sponsorin hyvä mieli!


Pistetilanne - Tulokset
Perusjuttuja
  • Kilpailut käydään 90 cm tasolla
  • Luokat on avoinna kaikille, alueluokka
  • I osakilpailu ratsastetaan 3.5. (kutsu) ja II osakilpailu 1.8. (huom! perjantai)
  • Kilpailupaikkana Merjan Talli (Turuntie 224, 31500 Koski Tl), aluekilpailuiden yhteydessä


Pelisäännöt
  • Cup on avoin kaikille, kaikilla hevosilla ja poneilla. 
  • Ratsastaja voi osallistua useammalla ratsulla ja yksi ratsu voi osallistua luokkaan max kaksi kertaa, SRL kilpailusääntöjen mukaan.
  • Kokonaispisteiden perusteella palkitaan kolme parasta ratsukkoa, pisteitä jaetaan 15 parhaalle (ensimmäinen sija 15p, toinen sija 14p, kolmas sija 13p, neljäs sija 12p...) Sijoittuakseen Cupissa, tulee osallistua molempiin osakilpailuihin.
  • Tasapistetilanteessa toisen osakilpailun sijoitus ratkaisee paremmuuden.
  • Yksi ratsastaja voi kuitenkin sijoittua vain yhden (1) kerran kokonaistuloksissa. Jos ratsastaja on osallistunut useammalla hevosella, hänen hyväkseen luetaan paras tulos.
  • Luokkapalkinnot jaetaan kutsun mukaisesti
  • Cup-palkinnot:
    • 1. sija 100 €
    • 2. sija 75 €
    • 3. sija 50 €
  • Myös kokonaistulosten paras suomenhevonen palkitaan!
  • Kisamatkalla pidättää oikeuden muutoksiin.

Kisamatkalla-tiimi toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi!
Cuppiin osallistuminen tapahtuu normaalisti kipan kautta, eikä vaadi erillistä ilmoittautumista!

Uutta ulkomuotoa!

et oo tosissasi, jaa taas vai?!


Lupasin olla kyllästymättä nopeasti, mutta niin se vaan alkoi jo kyllästyttämään. Yhtäkkinen inspiraation kipinä syttyi ja oli vain pakko koittaa mitä siitäkin tulee aikaiseksi. Tällä kertaa päädyttiin jo pois siitä beigen värimaailmasta, toinen asia mikä minua jo alkoi kyllästyttämään! yritin etsiä virallista väriä ja siitä loppujen lopuksi tulikin synkkä harmaa. Piristää yritin hieman noilla värillisillä kuvilla, lie sitten miten se onnistui, mutta ainakin omat silmät tykkää tällä hetkellä katsella!

Itseasiassa heti ulkoasun julkaisun jälkeen tajusin että tuo itse Kisamatkalla-teksti olisi voinut olla jollain korostevärillä tuomassa hieman pirteyttä. Teinkin heti sinisenä ja jonkin asteisena purppuranpunaisena. Pronssikin näytti kyllä ihan kivalta, eikä kultainenkaan jäänyt varjoon.. Vihreän eri variaatioitakin koitin ja sitten iski jo päättämisen vaikeus: mikä näistä vai olisiko se nykyinen?

EDIT klo 16.50: muokattu otsikko ponssiseksi ja muutama muu pikku muutos!

Synkkä synkempi, väri värikkäämpi?
siinäpä vasta pulma!

30. maaliskuuta 2014

Hippolan treenihaaste: sileän treeni

askel toinen, väistö, istu, laukka, jalka, takajalat...


Kouluratsastus on valloittava laji. Kun oppii jotain, tietää että se on vain pintaraapaisu kohti sitä perusratsastusta ja vieläkin näyttävämpää ja parempaa suoritusta. Suoritimme Hippolan treenihaasteen Pyryn kanssa ja teimme sen osana kouluvalmennusta. Itse valmennuksessa, ennen treeniä, käsiteltiin jo pohkeenväistöjä, että kuski sai taas kiinni siitä miten väistöt ylipäätään tehdään. Väistöjä tehtiin kaikissa askellajeissa jo ihan jumpan kannalta. Lisäksi tehtiin paljon siirtymisiä ja kehujakin tuli edistymisen kanssa. Ehkemme me ole vielä aivan tuhoon tuomittuja kouluratsastuksen saralla. 

Tehtävänanto: Ravaa harjoitusravissa lyhyen sivun läpi ja lähde kulman jälkeen väistöön kohti ratsastusareenan keskiosaa. Uralle päästyäsi nosta laukka ja tee puoliympyrä laukassa. Siirry käyntiin ennen keskimmäistä pistettä suoralla hevosella. Siirry raviin hyvissä ajoin ennen kulmaa ja suorita tehtävä toiseen suuntaan. Toista tehtävää ja pyri mahdollisimman rentoon ja tasaiseen lopputulokseen. kts piirros täältä!

Tavoitteet: Tämä oli annettu meille treenimuotoisena, mutta itse halusin lähteä tekemään sitä onnistumispohjalta. Tavoitteena oli suorittaa tehtävä rennon tasaisesti ja muistaa itse korjata mahdollisia ennakointeja. Minulla oli alla jo verrytelty hevonen, mutta silti tehtävä oli uusi.

Haasteet: Treeni oli myös sovellettavissa, mutta halusimme lähteä tekemään sitä tälläisenään. Siinä oli useampikin kohta jotka tekivät tästä juuri meille haasteellisen ja sen takia lähdettiin se tekemään kokonaisuutena. Laukka-käynti siirtyminen on meille vielä todella vaikea, varsinkin kun se tulee suoralla uralla, eikä esimerkiksi kulmassa, jossa olisi jarruttava vaikutus. Toisaalta siirtymisten kanssa on muutenkin tällä hetkellä melkoista "romahtamis"elettä ollut. 20 metrin jyrkkä väistö oli myös ajatuksellisesti melko haastava.


Onnistuminen: Itse treenin onnistumiseen olen kohtalaisen tyytyväinen. Itseasiassa koko tehtävä vaati ajatusta ja todella huolellista valmistelua. Ensimmäisellä yrittämällä jätin oikeastaan kaiken valmistelematta, aina pohkeenväistöstä viimeiseen siirtymiseen. Seuraavalla kerralla kun valmistelin jo väistön paremmin, pystyin myös korjaamaan sen aikana ilmestyvät virheet. Laukka piti valmistella jo pohkeenväistön aikana, mikä vaati muuten minulta yllättävän paljon aivokapasiteettia ja nopeutta. 

Siirtymiset alaspäin olivat juuri ne vaikeimmat. Laukasta käyntiin ei saatu siirtymisiä, joten tehtiin niitä muutama jättäen onnistuneemmat väistöt siihen hyvään fiilikseen. Muutamien haparointien jälkeen tuli rennompia - vieläkin ravin kautta - siirtymisiä, mutta jätettiin siihen, sillä tarkoitus oli suorittaa tehtävä rennolla hevosella. Treeni onnistui siis kokonaisuudessaan noin 75%!

Minä haastan mukaan tähän sileän treeniin Jillan ja Ainon!
muistakaa että treeniä saa soveltaa halutessaan helpommaksi tai vaikeammaksi!

ps. muita kuulumisia vielä. Alli alkoi kengityksen jälkeen könkkäämään (ei selkeästi onnu, mutta oli ep), tänään saatiin kenkääjä katsomaan ja pistettiin pohjallista, toivotaan että parissa päivässä alkaa kulkemaan puhtaasti.. Voi tuota pikkuista lehmäheppaa :( 

27. maaliskuuta 2014

Pidä tää mielessä


Sä ehkä tiedät tän jo, mutta maailma ni se ei oo pelkästään auringonpaistetta ja sateenkaaria, se on todella häijy ja ilkeä paikka. Eikä sillä ole mitään väliä kuinka kova sä luulet olevas, elämä iskee sut polvilles ja se pitää sut siellä loppuun asti, jos sä annat sen tehdä niin. Et sinä, minä, tai kukaan muukaan tule lyömään niin kovaa kun elämä. Mutta kun kyse ei olekkaan siitä kuinka kovia iskuja sä pystyt antaan vaan kuinka kovia iskuja sä pystyt ottaan vastaan ja jatkaan eteenpäin. Kuinka paljon sä kestät ja edelleen kykenet liikkumaan eteenpäin, sillain voittajat tehdään! Ja jos itse tiedät minkä arvoinen olet, niin hei, mee tonne ja ota se mitä sä ansaitset, mut sit sun on paree, paree olla varautunu ottaa niitä iskuja vastaan. Äläkä sit rupee osotteleen sormella et se on ton, ton tai ton vika, et sää et menestynykkään. Luuserit tekee niin ja sää et oo sellanen, sää oot tollasen yläpuolella. Pidä tää mielessä.
- J. Perälä / Radio Suomipop


25. maaliskuuta 2014

Elämäni hevonen?

Mitä se loppupeleissä tarkoittaa?

Elämäni hevonen, rakas Lurppa

Kun puhutaan miehistä ja tosi rakkaudesta, sanotaan yleensä että jokaiselle on vain se yksi. Yksi ja ainoa. Menee nyt hieman henkilökohtaisemmalle tasolle, mutta itse en usko koko rakkauteen - en ole kokenut sitä jalat alta efektiä mistä kaikki niin hekumoivat nyt kun niistä miehistä edelleen puhutaan - mutta silti rakastan yli kaiken näitä jaloja eläimiä ja pohdin blogissani sitä, voiko elämän hevosia olla enemmän kuin yksi.

Silloin kun minulla oli Lurppa, oli täysin varma siitä että se on juuri se minun hevoseni. Se oli kuin koiranpentu ja tuntui että olin oikeutettu elämään sen kanssa sulassa sovussa. Sen kovan kuoren alta löytyi upea, hellyydenkipeä ja herkkä herrasmiesruuna jonka kanssa rakastin jokaista hetkeä, niin hyvää ja huonoa. Lurpan lopettaminen oli minulle yksi kovimmista paikoista, vaikka tiesin että päätökseni oli oikea.

Lurpan lopettamisesta tulee tänä vuonna 3 vuotta. Minulle on tänä kolmen vuoden aikana siunaantunut maailman kallisarvoisin suomenhevonen ja siihen rinnalle juuri minun hevoseni, Alli. Pyry on minulle kaikki kaikessa, en voisi ikinä luopua siitä, en ainakaan ihan helpolla. Mutta toisaalta kun ensimmäisen kerran näin Allin.. Se oli jalat alta. Kun istuin sen selkään, tiesin että se on juuri se mitä minä etsin. Vaikka näin jälkikäteen mietin miten ikinä a. ostin sitä b. se myytiin minulle (jos siis mietin sitä koeratsastustilannetta, heh), minulla on sellainen olo että olen löytänyt sen oikean; sen, joka on kuin Lurppa joka on tullut taivaasta uudestaan luokseni.

Selvisin Lurpan poismenosta aika pitkälle Pyryn avulla. Minulla oli jo ennen Lurpan pois nukkumista Pyry ja pystyn nopeasti jatkamaan harrastusta ja treenaamista. Pyrystä tulikin minulle nopeasti tärkeä hevonen, mihin pystyin tukeutumaan tiukallakin hetkellä. Muistan itkeneeni kuitenkin monet kerrat sitä miten alas tipuin niin nopeasti - ensin kilpailin 110 cm tasolla ja nyt tipahdin täysin "pikkuluokkiin" huonompi laukkaisen suokin kanssa. Nyt ihan hävettää että ikinä sanoin tuota ääneen (vuonna 2011-2012)!

tästä en luovu, en mistään hinnasta!

Ehkä onkin pidemmän päälle kyse siitä että on olemassa se oikea hevonen aina oikeaan elämäntilanteeseen. Lurppa oli minun sen hetkisen elämäni hevonen, nyt minulla on kaksi täydellistä elämän hevosta, tämän hetkiseen elämään sopivaa. Uskon myös kovasti kohtaloon ja sen merkitykseen. Jos minulla olisi vielä Lurppa, minulla tuskin olisi Pyryä saatika Allia. Kaikella on tarkoituksensa.

Tunnen kai jotain huonoa omatuntuo siitä etten enää pitäisi Lurppaa elämäni hevosena. Tai itseasiassa sanoisin sen edelleen olevan sen hetkisen elämäntilanteeseen sopiva täydellinen hevonen, joka opetti minulle silloin paljon. Aika parantaa haavoja ja en tunne enää itseäni niin tyhjäksi, koska minulla on kaksi upeaa hevosta täyttämässä sitä Lurpan paikkaa. 

Enkä puhu pelkästään tuloksellisesti tai kilpailullisesti, vaan tällä hetkellä ihan tunnepohjaisesti. Pyry ja Alli yhdessä pystyvät täyttämään sen aukon minkä Lurppa jätti, mutta voiko ne ikinä korvata sitä täysin? Uskon että voi ja uskon myös siihen että elämän hevosia voi olla useampia kuin yksi. Miksi sitten tunnen niin kovaa huonoa omatuntoa asiasta? En usko että Lurppa tuolla pilven reunalla luimistaa korviaan näille sen korvaajille, pikeminkin se tietää että minunkin on helpompi olla täällä maan päällä ja saapua sitten aikanaan sen kanssa laukkaamaan ikivihreille pelloille. 

Uskon ettei kaipuu lopu ikinä, tulen aina kaipaamaan jokaista edesmennyttä eläintä. Ehkä se aika kuitenkin parantaa edes hieman ja lopulta jatkamme matkaa eteenpäin uusien tuttavuuksien kanssa. Minä aijon ainakin nauttia jokaisesta hetkestä näiden nykyisten hevosten kanssa, tuntuu että en nauttinut tarpeeksi silloin kun minulla oli Lurppa. Opin siitä ja nyt nautin ja teen parhaani näiden upeiden eläimien kanssa!


Muistaen, kunnioittaen ja rakastaen
Senni

23. maaliskuuta 2014

Aivan huippu suomalainen!

kenttäkausi saatu korkattua, erittäin onnistuneesti!


Päivästä jäikin käteeni erittäin ristiriitaiset tunnelmat. Olen erittäin otettu ja iloinen siitä miten hienosti me kaikki osakokeet saimme suoritettua. Tämä on kuitenkin vasta meidän kolmas avoin Helppo, joten odotukset ei niinkään olleet korkealla. 

Aamulla olin jotenkin aivan tyyni ja minulla oli jotenkin hyvä fiilis. Koko aamun olin sellainen typerä virne naamalla kun ei voinut kun hymyillä. Joskus 8 aikaan menin talliin laittamaan Pyryä ja kun hain sen tarhasta se sai tällin aidasta ja muljautti jalkansa jotenkin omituisesti. Menin ihan paniikkiin että nyt se oli tässä, mutta onneksi ei näkynyt eikä tuntunut mitään, kunhan vain sai sen hetkellisesti ihmeelliseen asentoon. Eikä aamun kommellukset ollut suinkaan tässä, vaan letittäessä herra pelästyikin yhtäkkiä kissaa - ei ole ikinä ennen nähnyt hehe - ja talloi minun vasemman jalan. Ja se pirulauta ei siirtynyt siitä vaan varmaan minuutin seisoi siinä vaikka yritin tuuppia sitä pois! Siinä vaiheessa en ollut varma pitäisikö itkeä vai nauraa.. Ja lopulta päätin hekottaa mahani kipeäksi!

Matka sujui kommelluksitta ja perillä saatiin kohtuullisen hyvä paikka. Ajoissakin oltiin ja käytiin siinä näyttämässä rokotuksia ja juttelemassa tutuille. Fiilis oli vieläkin kovin rento ja samalla odottava. Olin jo odottanut näitä kisoja pitkään! Kun sitten lopulta vihdoin päätimme laittamaan Pyryä kuntoon, ei kommelluksia voitu taaskaan estää. Meinasin nauraa itseni kuoliaaksi kun laitoin sille valkoisen huovan selkään ja otin satulan käteeni niin kappas, valkoinen huopa tippui suoraan kuralätäkköön. Nauroin niin paljon että naapuri traikkujen ihmisetkin varmaan häpesivät, mutta en vain voinut sille mitään.. Onneksi kuraa oli vain vähän ja se jäi sopivasti satulan alle ja päästiin sitten hyvissä ajoin verkkailemaan.

Petra tuli aamupäiväksi auttamaan ja pitikin tiukkaa kuria heti verkassa. Saatiin se yllättävän hyväksi ja käytiin vielä rata läpi kohta kohdalta, ne mistä voitaisiin saada pisteitä ja ne mitkä olivat hankalia kohtia. Lopuksi tehtiin vielä käynnissä hieman työskentelyä ja ei kun radalle!

Olen aivan järjettömän tyytyväinen, sillä ne kaikki vaikeat kohdat - lähinnä siirtymiset alaspäin - onnistuvat ja muutenkin oli melko ehjä kokonaisuus. Laukassa oli jälleen ongelmia ja sitä treenataankin vielä lisää, mutta tähän mennessä.. Aivan huikean hyvä suoritus! Paperissa oli raviohjelmasta pääasiallisesti jopa seiskaa ja kutosta, laukassa numerot tippui vitosiksi. Kuitenkin niinkuin sanoin, olen erittäin tyytyväinen ja loppuprosentit olivatkin aivan huikeat meille - kolmannesta Helppo A ohjelmasta! - 60%! Hieno Pyry, kerta kaikkiaan!





Mulla oli koulukokeen jälkeen aivan huippufiilis ja en voinut kun taputtaa Pyryä! Totta kai aina on jotain parannettavaa, mutta nytkin oli hienoa että Petra oli tosi tyytyväinen. Mentiin sitten vaihtaan Pyrylle estevarusteet ja lähdettiin suuntaamana estekokeeseen. Käveltiin nopeasti rata ja meillä oli vielä 10 minuuttia taukoon eli koimme ehtivämme oikein hyvin. Pääsin verkassa selkään ja laukkasin hetken kun minulle tultiin sanomaan että sori, mennään nyt tauolle, palatkaa tunnin päästä. Anteeksi mitä! Miksen voinut hypätä kun olin sen kouluryhmän viimeinen (koulukokeessa alkoi tauko) ja minun jälkeen ei ollut enää halukkaita (koska edelleen koulukokeessa tauko). Saatiin onneksi sovittua että menen heti radalle menevän jälkeen ja siinä iski sitten vähän paniikki. 9 estettä aikaa verkata. Lopputulos oli kielto, kielto, pudotus, puhtaasti (pysty), kielto, pudotus, kielto, pudotus (okserille). Kyllä siinä tuli kyynel silmään kun epätoivoisena sanoin etten vaan voi mennä radalle ottamaan hylkyä.

Eipä auttanut itku, radalle mentiin ja.. Menikin aivan super hienosti! Ei päästy missään nimessä kauden avauksen tasolle ja laukka oli hieman paikoillaan, mutta vain yksi kuskin tuuppauksesta johtuva puomi, eli 4 virhepistettä! Radalta tullessa en osannut muuta kun itkeä, fiilis oli niin ristiriitainen! Olin todella epävarma, vaikka olin juuri suorittanut tuollaisen verkan jälkeen todella hyvän esteradan. Silti tuntui että olin vähintäänkin pilannut hevosen. Eikä valitettavasti stewardin saarna tullut yhtään helpottamaan. Minut olisi kuulemma pitänyt hylätä koska hyppäsin verkassa pystyä väärään suuntaan (?!) ja toimin sopimattomasti koska laukkasin verkkaan (annoin radan jälkeen pitkän ohjan ja annoin Pyryn laukata, kyllä, verkkaan asti jossa ei ollut ketään niin kuin aikaisemmin sanoin ja valitus tuli koska "en voi tehdä niin kun mitä jos joku olisi verkassa". No, jos olisi, en niin tekisi, nyt en kuitenkaan kokenut tekeväni mitään radikaalia antaessani hevoselle kiitoksen päästämällä ohjat?). Lisäksi steward huomasi nyt mainita että olin häirinnyt kouluverkassani muita (ja radalla olevaa) ratsukoita laukkaamalla keskilaukassa ympyrää. Voin sanoa että mieli ei kyllä kohentunut jo muutenkin ristiriitaisista fiiliksistä.








Itkua tihrustaen kävelin hepan kanssa autolle ja minua yritettiin kovasti tsempata ja sanottiinkin että nollasin tilanteen aivan järjettömän hyvin päässäni. Kukaan, ei kukaan, meistä olisi uskonut että pääsen rataa läpi vaan kaikki oli ihan varmoja että minut hylätään. Jostain takaraivosta vaan tuli se tahto ja radan jälkeen vaan mietin sitä huonoa verkkaa ja stewardin sanoja. En oikeasti missään tilanteessa tahallani haluaisi aiheuttaa mitään vaaratilanteita ja jotenkin muutenkin ristiriitaisessa olotilalla se tuntui vielä pahemmalta. Pyry oli aivan uskomaton ja lopulta yritin itsekin päästä taas siihen hyvään tunteeseen ja toistin itselleni monta kertaa sen miten hyvin olin itseni saanut nollattua todella epäonnistuneen verkan jälkeen.

Pyry laitettiin autoon ja ei muuta kun odottelua! Viimeinen osakoe alkoi klo 15.30 ja alettiinkin siinä kolmen aikaan laittamaan Pyryä taas kuntoon. Vieläkään ei ollut se fiilis palannut ja mahassakin oli aika iso möykky: mitä jos en pääse yhdestäkään esteestä yli? Pilasinko nyt sen hevosen? Hepalle varusteet ja itselle varusteet ja eikun menoksi. Oltiin haimillakin hyvissä ajoin ja annoin Pyryn kävellä pitkään. Tehtiin haimin takana olevalle mäelle muutaman kerran nousuja ravissa ja molemmilla oli huisin hauskaa. Pyry tuntui kuitenkin hieman nuupealta ja toivoin tosissani että se jaksaa vielä tämän viimeisen osuuden..

Noin kymmenen ratsukkoa ennen menin verkkaamaan. Pyry tuntui verkassa tosi omituiselta, oli väsyneen ja haluttoman oloinen. Itse olin todella epävarma ja sainkin sen verkassa taas kieltämään kaksi kertaa pöydälle. Fiilistä ei siis tosiaan nostatettu verkassa, mutta yritin kovasti hymyillä ja tsemppailla itseäni muuten! Ja niin se aika hurahtaa ja päästiin pian maneesiin valmistautumaan..

Rata oli mielestäni hauska, siinä sai sopivasti antaa hevosen edetä ja sinne oli rakennettu jopa coff-in! Hieman huonon verkan jälkeen halusin lähteä pitämään radalle vain hauskaa ja päästä aina maaliin asti. Haimissa sai hypätä aluksi esteet 15 ja 16. Pyry skarpistui aivan huimasti haimissa ja siinä tosiaan oli virtaa! Hypyt oli hyviä ja fiilis itselläkin alkoi nousta. Olin jättänyt itseltäni kellon pois sillä halusin vain fiilistellä ja en ottaa stressiä ajasta. Ei muuta kuin aloitetaan! Pyryltä tosiaan löytyi vauhtia ja hypytkin oli hyviä. Alussa hieman oli ongelmia rytmin kanssa ja esteellä 15 päästin sen pitkäksi, mutta melkein kaikki välillä 5-14 oli aivan mahtavia! Pyry teki juuri niin kuin sanoin ja oli ihana antaa sen väleissä laukata. Siitä oikein huomasi kuinka se nautti! Maaliin päästiin ja estevirheittä, ajassa 1.54. Ihanneaika tässä luokassa oli 2.10, eli ei ainakaan ole sitten vauhdista kiinni Pyryn kanssa!








Olisin voinut itkeä pelkästä onnesta, niin onnellinen olin.. Tuntui että kaikki ne huonot hetket on vain valmistelua näihin hyviin. Ei tietenkään päästy näinkään helpolla, vaan taas stewardi tuli juttusille. Tällä kertaa tuomari oli radiopuhelimitse (!?) käskenyt sanomaan että ratsastukseni oli vaarallista ja liian nopeaa. 15 sekunttia olisi pitänyt olla lisää ajassa jolloin se ei olisi ollut vaarallista. Kiitin tietenkin jälleen tiedosta ja poistuin paikalta. Sain siis "epävirallisen varoituksen" vaarallisesta ratsastuksesta. Sehän kruunasi koko päivän! Tuntui että oli ihan periaatteesta tällä kertaa minun vuoroni saada sitä hepan kakkaa niskavilloihin. Itse yritin kriittisesti katsoa enkä löydä sitä miksi olisi pitänyt mennä 15 sekunttia hitaammin. Säännötkään eivät kertoneet..

Fiilikset olivat siis päivän päätteeksi ristiriitaiset, nyt ne alkaa olemaan jo enemmän positiiviset. Tehtiin tasaisesti kaikki osakokeet ja lopputulos oli 17/37. Ei siis huono kauden avaus, tästä on vähintäänkin hyvä jatkaa!

22. maaliskuuta 2014

Keskivertotreeniä, ihan hyvällä mielellä

Ookoo fiiliksellä kohti huomisia kisoja!


On varmaan jotain kohtalon ivaa että tällä hetkellä olen ihan tuskainen vasemman alavatsan seudun takia. En tiedä mikä on mutta se sattuu ja tuntuu välillä ettei henkeä saa.. Piruvie varmasti menen huomenna kisoihin, mikään paha karma ei minua voi estää aloittamasta kenttäkisakautta ;)

Tänään aloitettiin tehoviikonloppu Allin kanssa Mikon valmennuksessa. Aamulla kävin heittämässä hepoille ruuat ja tulin vielä hetkeksi sisälle ja aamupalalle. Huomasin vasta talliin lähtiessä että tunti olikin 15 minuuttia aikaisemmin kuin mitä oli sovittu ja iski hirveä paniikki. Meillä kun se 15 minuuttia jo tuntuu matkassa ja hyvissä ajoin pitäisi olla kävelemässä kun heppa lähtee suoraan sisältä! Tein siitten puoli juoksussa kaikki tallissa, harjasin ja varustin Allin ja heitin putet pihalle. Kotoa päästiin kuitenkin lähtemään hieman puoli kymmenen jälkeen, eli lopulta perilläkin oltiin oikeasti ajoissa, kerrankin!

Ehdittiin hyvin tsiikailemaan edeltävää ryhmää, käymään vessassa ja juttelemaan niitä näitä, kunnes sitten piti mennä Alli ottamaan alas että saa tarpeeksi kävelyä. Käveltiin joku kymmenen minuuttia ja sitten laitettiin varusteet ja hyppäsin selkään. Pitäisi muuten ostaa uusi turvaliivi, tuo nykyinen on minulle ihan liian iso (siis oikeasti iso, menee kaksi nyrkkiä sinne mahan ja liivin väliin ihan kevyesti ja kireämmälle ei enää saa.. pöh!), mutta toisaalta olen olevinani niin pihi (tai köyhä) ettei siihen olisi nyt varaa.. Jos jollain on racesafetin aikuisten XS / S myynnissä niin vinkatkaa ihmeessä ;)

Alli tuntui alusta asti taas hyvältä ja annoinkin sen alkuraveissa mennä hieman reippaammin ja taivuttelin sitä isoilla ympyröillä. Alkulaukassa myös sai venyttää itseään ja fiilis oli oikeastaan tässäkin aika hyvä. Tämän jälkeen otettiin takaisin raviin ja tultiin harjoitusravissa soikionmuotoista aluetta maneesissa. Muutaman hyvän pätkän jälkeen alettiin työskentelemään laukassa. Kootummassa laukassa tehtiin tätä soikion muotoista aluetta ja koko uralle mentiin sitten hieman reippaamassa temmossa. Alli selvästi kuumi tässä tehtävässä, mutta olen itseasiassa aika ylpeä kun saatiin kuitenkin tosi hyvää pätkää. Pitää vaan itse yrittää muistaa rentoutua ja istua hyvin alas ja pitää jalat lähellä kun alkaa kokoamaan. Kehuja tuli tässäkin kun heppa toimi tosi näppärästi.

Sitten alettiinkin hyppäämään ja videolla näkyykin kaikki hypyt. En ratsastanut itse tänään niin hyvin, olin todella passiivinen - jopa liian - ja aina kun "korjasin" tein sen väärään suuntaan. Kuitenkaan ei mikään järjettömän huono valmennus, vaan ihan keskivertoinen suoritus! Pikku hiljaa eteenpäin Lehmän kanssa, ehkä me tästä vielä joskus opimme. Tavoite kuitenkin saavutettiin, eli hypyt oli jo paljon rennompia ja ylihyppäämistä tuli todella vähän. Jee, hyvä me!


Tällä kertaa olin siis ihan tyytyväinen jopa tähän meidän keskinkertaiseen suoritukseen ja ensi viikolla sitten taas jatketaan, tällä kertaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Kotiin päästiin sitten lähtemään pian ja siellä jo PP odotteli viimeistelytreenejä.

Oli ihan laiska olo ja teki mieli vain skipata viimeistely ja mennä humputtelemaan maastoon. Päätin kuitenkin että nyt perhana menet etkä livistä tästä. Ei muuta kun heppa lastauskuntoon ja koppiin. Halusin tänään testata yksinlastausta, sillä Pyry on ollut nyt yksinlastatessa hankala. Aina ennen lähtin sen koppiin, mutta viime vuoden lopulla kun oltiin maneesilla kaksin, se jostain syystä oli onnistunut tiputtamaan kaulalla (yleensä sidottuna olleen) riimunnarun, astui sen päälle, pelästyi nopeaa painetta niskassa, löi päänsä traikun kattoon ja sen jälkeen ei suostunut enää yksin sinne kävelemään.. En tiedä mikä urpo olen ollut kun en aikaisemmin ole tajunnut ottaa liinaa käyttöön ja tänään tosiaan heitin etupuomin yli liinan minkä pistin kiinni Pyryyn ja siitä sitten sain "paineistettua" eteenpäin ja samalla hieman pyydettyä takaa eteen. Oli muuten helppo lastata ja Pyry käveli oikein mallikkaasti koppiin. Eli ei enää ongelmia lähteä yksin liikenteeseen!

Mentiin kentille ja ne olivatkin todella hyvässä kunnossa. Koska tehtiin vain huomiseen valmisteleva treeni, ei itse tapahtuma kestänyt varmaan puolta tuntia pidempää. Tein aika paljon vastalaukkaa jonka kautta sain sitä paremmin ulko-ohjalle ja olin lopputulokseen ihan tyytyväinen. Ei niin hyvä kuin voisi olla, mutta tilanteeseen nähden ihan mallikas suoritus, eikä kuulemma ollut ainakaan ihan hirveältä näyttänyt maastakaan. Eli keskivertoista treeniä myös Pyryn kanssa.

En voinut myöskään vastustaa kiusausta käydä hyppäämässä bankettia ja Pyry oli kuin tulisilla hiilillä kun näki maastoesteitä. Teki niin mahtavat loikat ihan alashypyissäkin etten voinut kuin nauraa sille! Käveltiin vielä hyvä tovi ja sitten lähdettiin takaisin kotiin. 

Tiivistettynä siis erittäin keskinkertaiset suoritukset tänään, mutta ei missään tapauksessa täysin huonot. Nyt näillä fiiliksillä alan opettelemaan huomista koulurataa (mikä muuten sisältää keskikäynti - lisätty käynti - keskikäynti kohdan, sekä "myödätään hevosen verran kirjaimessa x", saamme päättää otammeko 3 vai 5 käynti askelta ja keskiravissakin saa halutessaan keventään! On nämä kenttäohjelmat mielenkiintoisia ;)) että saadaan edes hyväksytty suoritus huomenna! 

Nyt kaikki peukut pystyyn ja huomiseen!

21. maaliskuuta 2014

Hallikenttäkilpailut, täältä tullaan!

sunnuntaina kenttäkausi avataan, hallissa tosin...


Ja tunnelma on erittäin odottava ja innostunut! Kaksi vuotta olen käynyt tuolla katsomassa ja haaveilemassa että pääsisi itse kisaamaan. Onneksi maltoin odottaa, sillä nyt tuntuu että ollaan sinne valmiita! Tänään kaikki hevoset käyvät kevyellä ravilenkillä ja huomenna mennään sitten Pyryn kanssa kevyt valmisteleva koulutreeni. Alli puolestaan käy aamusta Mikon valmennuksessa. Eli menoa ja melskettä on taas viikonloppuna luvassa! Tietenkin pieni musta varjo on tämänkin startin yllä, sillä Pyryllä heiluu molemmat takakengät ja kengitys on vasta ensi viikolla.. Toivotaan että pysyvät menossa mukana aina sunnuntaihin ja mieluusti ensi viikkoon asti!

Itse olin viime viikon yövuorossa ja yhtenä yönä ei sitten uni tullut silmään ja tein blogiin uuden bannerin. Tosin olen siihen jo nyt (!!) kyllästynyt, eli jossain vaiheessa se vaihtuu ja toivottavasti parempaa! Tuo nyt sattui kuitenkin sillä aamuyönhetkellä viehättämään niin pistin sen esille. Mitä mieltä te olette? Aikaisempi oli tosiaan joku vanha jonka vaihdoin kun kyllästyin puolestaan siihen sitä edeltävään. On tämä blogin ulkonäön kanssa kamppaileminen vaikeaa, heh!

Tämä lienee tälläinen "innoissaan viikonloppuun" postaus. Kaikki kommentit olen lukenut mutta taas tämä blogger bugittelee kun yritän vastata niihin. Koitan kuitenkin saada nekin pian vastattua ettei tule taas montaa postausta mihin jää pitkäksi aikaa vastaamatta. 

Olen myös harkinnut tekeväni enemmän työtäni koskevan blogin, olisiko joku tämän blogin puolelta kiinnostunut lukemaan? Teksti käsittelisi pääasiallisesti alaa ja muutenkin alalla oloa naisena. Ei olisi mikään hirveän aktiivinen blogi, mutta kirjoittaisi sinne aina kun tulisi joku asia alasta mieleen. Olen nyt kahden vaiheilla tekisinkö vai en, joskus tuntuu että kirjoittamista sinne olisi, mutta toisaalta taas on sellainen olo ettei tulisi järkevää moisesta teoksesta. Täytyy tosissaan vielä harkita ja pohtia edes kiinnostaako sellainen ketään!

Huh, nyt kuitenkin lähden liikuttamaan hevosia kun olen tässä puolet hyvästä aurinkoisesta päivästä nukkunut. Univelat kuitattu ja nyt taas reippaasti hommiin! Huomenna kuulla toivottavasti muutamien valmennuspostausten muodossa ;)

17. maaliskuuta 2014

Tänään vuorossa alkeisratsastusta

tai siltä ainakin kuskista tuntui kun koitettiin olla kovasti tuuppareita..

Tänään minulla ja Pyryllä jatkui ahkera treeni kohti ensi viikon hallikenttiksiä ja saatiin vihdoin sopimaan ajat ja paikat yhteen Petran kanssa. Koska Ypäjällä oli Tehon kisat ja kaikki maneesit käytännössä varattuja, otettiin sitten tavoitteeksi tavata kentällä. Täällä kun oli jo hyvällä mallilla kevät niin perjantai - lauantai välisenä yönä sitä lunta tosiaan tuli sitten kerralla enemmän kun mitä koko talvena muuten on ollut! Tämä tarkoitti onneksi pehmeää kenttää ja teitä, eli hevosten liikutus jatkui normaaliin malliin, onneksi.

Kuvittelin meneväni hyvissä ajoin laittamaan Pyryä, mutta koska meidän peräänkatsojamme on niin kovin ulkonäkökriittinen (moi Petra!) niin piti sitten alkaa siinä tekemään uutta lettiä ja selvittämään vielä häntääkin. Enkä voinut vastastaa kiusausta ottaa tuosta eläimestä paria kuvaa kun oli vaan niin ultimaattisen söpö! Ja koska nyt on tullut sopivasti lunta ja mentiin kentälle en voinut myöskään olla laittamatta sille uusia karvasuojia jotka ostettiin jo helmikuun puolella, muttei vielä kertaakaan ehditty ennen lumien sulamista käyttämään. Että se oli suloinen karvajalkoinensa!


No voihan mikä karvakoipien karvakoipi!

Kaiken tämän puunauksen keskellä onnistuttiin taas olemaan myöhässä. Tässä on muuten yksi asia mitä pitää alkaa taas parantamaan, se että ollaan ajoissa paikalla, aina kun on tapana olla myöhässä tai ainakin viime tipassa. Perillä meitä jo odoteltiin ja laitettiin pikaisesti Pyrylle varusteet. Ja sitten kentälle kävelemään ja pohja tarkastamaan. Koska kaikki oli reilassa ja kun kävelyt oli kävelty, päästiin aloittamaan.

Suurin ongelma minulla lienee itseasiassa kaikki. Tuntuu että olen niin onneton kouluratsastaja, vaikka tosissani parhaani yritän. Olen vähän sellainen teen puoliksi ja lopuista toivoisin että onnistuisi hieman tuurilla. Eli en ole ehkä niin pikkutarkka asioiden suhteen kuin pitäisi. Aloitettiin ihan siitä että olisi se tuntuma ulko-ohjalla. Molemmat pohkeet ja kohti ulko-ohjaa. Voitteko uskoa kuinka vaikeaa se sitten lopulta olikaan? Tuli tiukkaa palautetta taas ja piti yrittää tosissaan eikä puoliksi. Eikä pelkästään se käsi vaan myös jalka. Miksei se voi pysyä siellä kyljessä kiinni? Miksi ne varpaat eivät pysy osoittamaan eteen vaan kääntyvät sivulle? Ei se jalka pysy alhaalla rentona kun se on niin pirun jäykkä. Eli olisiko vaikka Senni venyttely jotain? Ja kun jalka ei ole rento niin mikäs siinä etukönössä sitten onkaan vikana..



Näissä kuvissa alku hömpöttelyä. Hieman etukönöä, tuntuma epätasainen - haetaan pollea kovasti sille elävälle ulko-ohjalle jonka ei pitäisi olla elävä - ja jalkakin elää omaa elämäänsä. Heppa on vähän kaiken takana ja luistaa hommista oikein ovelasti ja kuski vaan on tyytyväinen tähän järjestelyyn!

Kun sitten lopulta Petra kyllästyi siihen että tuntuma ei vain pysynyt tasaisena, otettiin sitten raippa peukaloiden alle. Eli se vanha toimiva kikka. Käsi ei siis ole kova missään nimessä, vaan kuulin sen olevan jopa hieman liian joustava ja pehmeä, jolloin Pyryllä ei ole mitään mihin tukeutua. Ensin pitää saada tuki kuntoon ennen kun voidaan alkaa tekemään enemmän. Niinpä "lukittiin" tuki sillä että jouduin ottamaan raipan peukaloiden alle, jolloin käsi pysyi tasaisena ja Pyry pääsi rentoutumaan ulko-ohjalle.

Tosin ei tämä nyt edelleenkään ollut niin helppoa. Koska siihen tukeen tarvittiin vielä lisäksi se jalka kiinni kylkeen. Petra kerran kävi vääntämässä jalkaa mutta ei se vaan osannut vielä mennä oikealle paikalleen, kiitos jäykät lonkat. Kyllä taas huomaa että kun on sen venyttelyn jättänyt vähemmälle niin se heijastuu hyvin ratsastukseen. Kun vaan nyt saan opittua taas pitämään sen jalan kyljessä hellästi ja sen ulko-ohjan kädessä niin on jo hyvät lähtökohdat. Treeniä!

Tehtiin ihan todellakin niitä perusjuttuja, alkaen siirtymisistä. Pyry romahtaa helposti alaspäin siirtyessä ja jouduin todellakin keskittymään siihen että jalka on lähellä ja pidäte tulee istunnan kautta eikä ohjalla niin paljoa. Eipä aluksi tuntunut mikään onnistuvan, mutta kun saatiin tuntuma tasoittumaan, siirtymisetkin tulivat heti tasaisemmiksi. Eli lisää korostusta sille pirun ulko-ohjalle ja sen tasaiselle tuntumalle!


Tässä on aloitettu jo Sennin peukaloiden tapatus. Käden kulma ja nyrkit huomattavasti paremmin ja tuntuma tasainen. Ryhtikin hieman kohentunut. Vielä jalalla tästä eteen niin että nenä tulee myös edemmäs ja enemmän takasia vielä polkemaan niin ollaan lähellä kouluratsastuksen alkeita!

Kun saatiin muutamat hyvät ravi-käynti siirtymiset aloitettiin tekemään laukkaa. Laukassa ensin haettiin.. No, sitä laukkaa, sen jälkeen lähdettiin tekemään vastalaukkaa. Ensin vastalaukka tehtiin niin että isolta ympyrältä (myötälaukka) lähdettiin kaartamaan vastakkaiselle ympyrälle (vastalaukka) josta jatkettiin suoraan ympäri kentän. Kun tämä rullasi hyvin, palattiin myötälaukka ympyrälle, siitä voltti ja kolmikaarinen kiemura, 20 metrin kaistaleina. Olin jopa hieman yllättynyt kun saatiin välillä tosi hyvää pätkää kun kuski muisti ratsastaa. Aina kun jätin hommaa kesken, tuli romahdus tai laukanvaihto. Niin se tosiaan vaan menee että siellä selässä pitää ratsastaa eikä matkustaa.

Tätä tehtiin laukassa molempiin suuntiin ja ennen suunnanvaihtoa piti tehdä siirtyminen laukasta raviin. Siis todellinen siirtyminen, ei mikään romahdus. Tätäkin jouduttiin muutamaan kertaa testaamaan kun tuntui että taas jätin peliä puolitiehen. Sitten siellä keskellä hihkuttiin kun tuli se täydellinen siirtyminen ja äiti huikkaili sieltä miten helpolta se näytti. Trust me, se ei ollut mikään helppo teko ja tuntui että se oli oikea työvoitto! Toisen suunnan vastalaukkojen ja siirtymisharjoitteden jälkeen ravasin vielä hepan pois ja WOW mikä fiilis siinä loppuraveissa. Sellaista letkeää pehmeää ravia missä olisi voinut kaksi tuntia vain istua kun se oli niin mukaansa tempaavaa alun hömpöttelyn jälkeen. Palautehan oli tunnin treenin jälkeen: tämä on se mistä meidän pitäisi pystyä aloittamaan että voidaan jotain tehdäkin. No, ehkä me vielä joskus, ainakin tuli motivaatiota yrittää!



Superkiitokset siis jälleen meidän superkoutsillemme sekä kuvista iiiso kiitos äiskälle! Tuli niitä kuvia 83 kappaletta ja nämä olivat sellaisia missä sentään jalat on joten kuten ja jossain ;) No ei vaisinkaan, hyvä kuvia nämä on siihen nähden miten vähän äiti on kuvannut - ne kerrat voidaan laskea kahden käden sormilla! Huippu fiiliksiä vaikka tuntuikin taas että muserruttiin sinne alkeistasolle. Mutta positiivistä on ainakin se että me saatiin hyvä loppu ja tästä on huippua jatkaa!

Joten ensi treenejä odotellessa!

15. maaliskuuta 2014

Mahtava valmennus x2

uskomattoman hienot hevoset tänää Mikon valmennuksessa!


Huh kun hienoja heppoja! Tänään tosiaan mentiin vähän extempore Mikon valmennukseen ja otin sitten lopulta molemmat mukaan. Oli sellainen pieni "pakko" päästä Pyryn kanssa hyppäämään kun ensi viikolla on hallikenttäkisat ja koska Ypäjä on varattu koko viikonlopun ja kun kuulin että Mikko oli vielä Merjalla niin pakko oli yrittää päästä mukaan. Allin mukaan ottamista harkitsin paljon, kun sen kanssa on ollut nyt niin hankalaa tavallaan niin pelkäsin että tulee jotain sanomista valinnoista / tekemisistäni. Turhaa se pelko kyllä oli!

Onneksi valmennukset ei ollut ihan aamusta, mutta hyi hitto mikä keli oli! Oli yön aikana satanut kymmenen senttiä lunta ja sää oli plussalla. Ensin ei meinannut auto jaksaa pihasta lähteä (= plussa lumi on pirun liukasta) ja sitten vielä ei ollut teitä aurattu. Kyllä sydän oli pysähtyä kun 10-tielle tultiin sivuluisussa, onneksi äiti oli ratissa ja molemmat on "alanammattilaisia" (lue: ihan kun se jotain auttaisi), haha! Ehjänä päästiin kuitenkin perille ja vielä ihan hyvissä ajoin. Pyry ehdittiin hyvin pistämään boksiin ja Allille varusteet.

Alli oli siis ensimmäisenä ja koska Merja oli tietoinen meidän ongelmista, oltiin päästy ryhmään jossa oli lisäkseni vain yksi nuori hevonen. Oli oikeasti tosi hienoa kun sai tehdä kaiken rauhassa ja ei tarvinnut varoa niin paljoa vaan tilaa oli yllinkyllin! Kerroin tietenkin heti aluksi missä mennään ja lähdettiinkin sitten siitä ravailemaan. Tehtiin aika paljon töitä puomeilla aluksi ja Alli tuntui koko ajan todella hyvältä! Se ei protestoinut yhtään ja kaikki tuntui niin helpolta. Pystyin vaikuttamaan siihen ja sanoin Mikollekin että pystyn nyt kun on jarru niin keskittymään enemmän siihen että ratsastan sen kyljistä paremmin esimerkiksi ympyröillä - ja kuulostaa pahalta, mutta kun aikaisemmin kun se sai määrätä tahdin tuntui että keskityin itse enemmän siihen jatkuvaan pidättämiseen ja lopulta en enää muistanut myödätä vaan kiskoin kokoajan siinä toivossa että se tulee takaisin.

Kaikki hypyt onnistui tosi hyvin, yhden hassun lähestymisen tulin tuossa verkkaesteillä okserille joka on keskellä. Ei ollut heppa ihan varma mihin mennään ja sitten tehtiin tollainen "oho, este"-hyppy, mutta muuten meni kaikki videolla tosi kivasti. Näyttelinkin äitille kokoajan peukkua kun fiilis oli niin mahtava! Se mikä hieman harmitti oli kun ei saatu sitä päivän kohokohtaa videolle. Meinaan rataa! Hypättiin noin +- 90 cm rata ja se oli aivan uskomaton! Kaikki oli niin helppoa ja vaivatonta ja mikä oli parasta radan jälkeen kuulla: "Senni, sä ratsastit tuon radan tosi hyvin". Mieletön fiilis, hevonen toimi kun ajatus ja vielä sanotaan että ratsastin hyvin, hehkutus! Lopuksi hieman hinkattiin viimeistä linjaa mille Alli aluksi tuli hieman rynnäten, mutta lopuksi korjasi hyvin ja saatiin lopetettua tosi hienoihin tunnelmiin ja itse olin niin onnellinen kun olla ja voi!


Alli on nyt kohta 4 kuukautta ollut mulla ja tuntuu että vieläkin testaillaan mikä toimii ja mikä ei. Tänään muutoksia oli siinä että pelhamin ketjussa oli karvapehmuste ja kun taas satulan alta oli karva jätetty pois. Tuumin että jos se karva taas tekee satulan liian ahtaaksi ja jätettiin tällä kertaa se pois. Oliko siis näistä hyötyä, vai oliko vain hyvä päivä, se jää nähtäväksi, mutta fiilis oli tämän valmennuksen jälkeen huippu!

Seuraavaksi kiipesin Pyryn selkään ja se olikin heti alusta asti ihan pöheli. Heh, siis sellaisella naurettavalla tavalla pöhkö, siinä oli kokoajan liikaa virtaa ja se oli kuin mikäkin sekopää pomppiessaan ties minne milloinkin. En voinut sen selässä kuin nauraa kokoajan ja tuntui että aina esteen nähdessään se vain lähti jalat sekaisin kohti, kunhan vain sai mennä esteelle. Jotenkin itsellä oli taas Pyryn kanssa tatsi kadoksissa, olisi vaatinut vielä jotain että olisi päästy meidän omaan tasoon. Tällä kertaa mentiin vähän alisuoritteisesti, vaikka videolla itseasiassa se näyttääkin paljon paremmalta miltä tuntui. 

Pyryn kanssa mentiin kaksi kertaa +-105 cm rata ja näistä jälkimmäinen oli parempi. Sarjalle tuli silloin tiputus kun toinen etujalka ei jostain syystä vain noussut, mutta muuten meni ihan ookoosti. Kuitenkin tässäkin se jokin jäi puuttumaan. Pohdittiin tätä äitin kanssa jälkeen päin ja tultiin vain siihen tulokseen että vaikka Mikosta kovin pidänkin - ja Allin kanssa koen siellä ihan mielettömiä ahaa elämyksiä ja mennään paremmin joka kerta -, Pyryn kanssa erilainen lähestymistapa esteillä on parempi. Tai siis tuntuu että kotitreenissä Petran silmien alla voidaan mennä vaikka taloja kun taas tänään hieman hirvitti kun tuli muutamia vähän laaempia hyppyjä. Tuntuu että vauhti syö Pyryltä paljon hyppyä, eli pitää tulli vähän maltillisemmassa vauhdissa jolloin hypystäkin tulee terävämpi. Tai sitten olen vain ihan hakoteillä :)

Mutta kokonaisuudessaan, aivan mahtavasti tuo pieni energinen suomimieskin meni. Fiilis ei ollut yhtään huono ja tavoite saavutettiin tälläkin kertaa. Lisäksi kun saatiin hypätä vähän isompaa kun viimeksi, tuli itsellekin jo parempi olo. Kyllähän se vieläkin voisi isompia mennä, mutta tämä oli meille aivan riittävää!


Superhienot hepat ansaitsee *iso sydän*
ja nyt lähden liikuttelemaan vielä ponia kun polvet taas hieman kantavat ;)

11. maaliskuuta 2014

Kilpailuiden tärkein asia on voittaminen?

sinivalkoinen ruusuke tai pää pölkylle..


Mikä on voittamisen hinta?

Eräs hiljattain kisoissa sattunut välikohtaus sai minut miettimään mikä kilpailemisessa kiehtoo ja mitä sillä yritetään saavuttaa, varsinkin pienemmissä harjoitus- ja seurakilpailuissa. Kaikki kilpailutilanteet ja harjoitukset valmistelevat meitä suuremmille ja vaikeammille tasoille aina kansalliseen tai kansainväliseen ratsastukseen asti. Mikä on kuitenkin sen hinta millä sinne tasolle mennään ja onko voitto se mitä tavoitellaan tasosta välittämättä?

Välikohtaus jonka nyt kerron, ei ole tarkoitus olla mitenkään loukkaava yhtään ketään ihmistä kohtaan, mutta sen on tarkoitus herättää ajatuksia ja varsinkin minussa se herätti niitä kovasti. Kaksi nuorta (alle 12 vuotiasta) tyttöä olivat maneesissa kilpailutilanteessa; toinen radalla ja toinen valmistautumassa. Uusinnassa radalla ollut tyttö teki yllättävän kaarteen, mihin monikaan poni tai kuski ei olisi pystynyt, ja pahaksi onnekseen tämä valmistautuva tyttö ei ollut osannut odottaa tätä käännöstä ja oli sattua törmäys. Pienen säädön jälkeen radalla oleva sai tehtyä "sen pidemmän lenkin", mutta katsomossa ollut äiti/täti/serkunkumminkaima, ei tätä purematta niellyt vain heti tilanteen tapahduttua alkoi kutakuinkin ääntä korottaen vaatimaan aikahyvitystä koska ratsastaja oli edessä ja nyt meni sen takia 2 sekunttia enemmän aikaa kun mitä olisi ratsukko parhaimmillaan tehnyt. Tämä äityi niin pahaksi että vahingossa eteen tullut tyttö purskahti itkuun ja pyyteli vuolaasti anteeksi kaikilta, myös ratsastavalta tytöltä, jolta armoa ei herunut. Lopulta tehtiin revanssi ja ratsukko sai suorittaa haluamansa tien ja voitti - kuten olisi "huonommallakin" ajalla - koko luokan.

On totta että radalla olevan pitää väistää, mutta voin käsi sydämellä sanoa että kun rataa kävelin, ajattelin että vain hullu siitä onnistuu edes yrittämään. Veikkaukseni oli poni ja erittäin ketterä sellainen. Nyt oli kuitenkin kyseessä erittäin pienet seurakilpailut, joiden henki on aina ollut kannustava ja tsemppaava. Jokaiselle käy vahinkoja ja varsinkin vielä näin nuorille, harjoittelemassahan täällä ollaan. Totta on sekin että nyt ainakin edessä ollut tyttö oppii olemaan varmasti muualla, mutta mikä oli sen hinta? Kyllä itseänikin harmittaa tytön puolesta kun itkien tuli maneesista pois..


Mitä se voittaminen sitten on?

Onko voittaminen tosiaan sitä että jyrätään muut keinoja kaihtamatta? On ja olen ollut todistamassa paljon reiluja ja hienoja voittoja, eli en ole myöskään sitä mieltä että voittaja on aina itsekäs. Nykyään kuitenkin tuntuu että suurin intohimo kilpailuissa on se rusetin saaminen ja mieluiten vielä sinivalkoisen sellaisen. Tuntuu olevan varsinkin tällä alueella hälyyttävän paljon lapsia joiden vanhemmat panostavat vain ja ainoastaan voittamiseen. Mainetta pitää saada jo pienenä että koko suomi - ja maailma - näkee kuinka taitava oma lapsi on. Onko voittaminen siis sittenkään sitä lapsen omaa voitontahtoa vai aikuisen pudottamaa painostusta?

Ratsastuksessa vaaditaan pärjäämiseen tervettä voitontahtoa. Totta kai kun kilpailuihin lähdetään pitää olla myös ajatus siitä että voisipa sitä vaikka voittaa. Tavoitteet asettavat sen mitä voittaminen on. Minä saatan olla luokan puolenvälissä tulosluettelossa, mutta hymyilen silti kuin naantalin aurinko. Miksikö? Koska voitin itseni ja tavoitteeni mitä olin itselleni asettanut. Sitä on todellinen voittaminen. Oman itsensä ylittämistä kerta toisensa jälkeen tehden lopulta niin hyvän suorituksen että siitä saa sitä mainetta ja mammonaa, ilman toisten lyttäämistä.

Mielestäni kilpaileminen veren maku suussa ja ruusukkeet silmissä tekee helposti ihmisistä huonokäytöksisiä. Unohdetaan mitä tarkoittaa kiitos ja anteeksi. Mulkaistaan vihaisesti kun vahingossa joku verkassa ratsastaa volttisi eteen ja pahoittelee aiheuttamaansa tilannetta. Kaikille on takuulla sattunut joku kömmähdys kisaverryttelyssä tai radalla. Tietenkin se harmittaa itseä ja takuulla vielä enemmän radalla x asian menettänyttä ratsastajaa, mutta mielestäni aina tulee muistaa se että olemme kaikki ihmisiä. Ja taas ihmisten on myös tapana joskus erehtyä ja tehdä virheitä. Ilman niitä me emme ikinä voisi pyrkiä olemaan parempia mitä olemme nyt.


Miksi sitten kilpailla jos ei voittaakseen?

Ihan vain vielä varmistaakseni kirjoitan pätkän siitä, ettei tämä tosiaan tarkoita sitä että kilpailuihin ei saa mennä voittaakseen. Voittaminen on vain niin monimutkainen prosessi että siihen kannattaa todellakin panostaa ja tehdä se reilusti. Jokainen määrittää omat kilpailutavoitteensa ja jos tavoitteena on voittaa, sitä totta kai tavoitellaan, käytöstapoja ja kanssakilpailijoita kunnioittaen.

Jos minulta kysytään miksi kilpailen, voisin vastata tähän vaikka esseen verran aiheesta. Vaatimattomasti voisin sanoa että en ole vielä kilpailusaralla kovin menestynyt, mutta kilpailen tavoitteenani joskus menestyä. Se koska, on avoin kysymys. Minulla ei ole kiire päästä huipulle, sillä en ehdi tekemään tarpeeksi töitä vaatiakseni sen tulevan heti. Teen kaiken tällaisella hiljaisella liekillä. Huippua se olisi menestyä lajissa kuin lajissa, mutta haluan kuitenkin pitää pelin reiluna sekä itselle että hevoselle.

Yksi erittäin suuri syy kilpailemiseeni on se kilpailuiden tunnelma. Rakastan kilpailuita ja sitä jännitystä mikä on ennen omaa starttia. Olen järjettömän kiukkuinen ja äreä yleensä kilpailuiden aamuna - tosin tässä on joskus ollut jo hieman petrausta enkä ole enää niiiiin känkkäränkkä kuin aikaisemmin ;) - mutta se tunnelma, se jännitys mikä luo sen päivän.. Se on sanoinkuvailemattoman hieno fiilis! Totta kai radalle lähdemme tekemään aina parhaamme ja tavoittelemme ruusuketta ja jopa voittoa. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä että kaikki saavat reilusti pitää hauskaa sinä päivänään ja omalla tavallaan - veren maku tai vaahtokarkinmaku suussaan.


Oliko vielä jotain sanottavaa?

No, itseasiassa oli. Ensi kerralla kun kilpaillaan, koitetaan muistaa hymyillä. Katsotaan kanssakilpailijoita silmiin, sanotaan hieman epävarman näköiselle ratsastajalle että hyvin se menee, muista hengittää. Jos bongaat samanlaisen kypärän/raipan/hanskat kerro vaikka huvittuneesti tästä vieressä pitkin ohjin kävelevälle kilpailijalle. Tietenkään kenenkään suorituksia ei häiritä, mutta tilaisuuden tullen voit yrittää hieman keventää tunnelmaa. Jos saat pahan mulkaisun, älä välitä vain hymyile itse, sillä tiedät että todellisuudessa myös se toinen osaa arvostaa elettäsi, vaikkei sitä siinä tilanteessa osaa näyttää. Tee myös porttivahdin päivästä hauskempaa ja vaihda muutama sana myös siinä, hymyillen.

Muista, että hymyileminen rentouttaa!

9. maaliskuuta 2014

Huisin hieno Lehmä-heppa!

On se aivan mahtava tapaus, kaikkine vikoineen ja hyvineen..

Tänään tosiaan käytiin kääntymässä oman seuran kisoissa Allin kanssa. Aamulla hepat kuitenkin pääsivät vielä pihalle ja matkaan lähdettiin vasta puoli 11 aikaan. Meidän luokka oli vasta kolmas, mutta mentiin sinne hommiin, joten oltiin hyvissä ajoin paikalla. Perille kun päästiin oli jo kisat alkanut puomiluokalla ja palloiltiinkin siinä hetki kansliassa ja siitä pikku hiljaa sitten valuttiin radalle hommiin. 

Joskus toisen luokan loppupuolella menin sitten pistämään Allia kuntoon. Oltiin vasta kolmennessa verkkaryhmässä, mutta halusin tehdä pitkän verkan ja suuntasinkin heti tamman kuntoon saatuani ja radan käveltyäni verkkailemaan kentälle. Kentällä tein paljon ravissa ympyröitä ja suunnan vaihdoksia sekä väistöjä. Tamma tuntui kokoajan kivan letkeältä ja oli muutenkin sopivan herkkä, muttei yliprovosoitunut. Laukassa se selkeästi alkoi ottamaan hieman virtaa ja vaihtojen kanssa alkoi tulemaan toistojen kanssa pukkeja. Kuitenkaan ei mitään kummoisempaa possuilua vaan ihan sellaista perus kuumimista.

Verkkaan päästiin juuri hyvään saumaan ja otinkin heti verkassa hyppyjä. Tamma tuntui kokoajan kivalta ja hyppäsi jopa tosi hyvin! Kun sitten alettiin kävelemään ja odottelemaan suunnan muutosta alkoi tamma keräämään kierroksia muista laukkaavista ja hyppäävistä ratsukoista ja esitteli taas sirkusponi taitojaan. Tämä kuitenkin tapahtui vain kerran, eli edistystä sen asian suhteen! Luokassa starttasimme vasta viimeisenä, joten saimme vielä hetken kävellä pihalla ennen omaa suoritusta. Kaikki postauksen kuvat kuvannut - jälleen kerran - Pilvi, kiitos tuhannesti!!

"mami anna mäki näytän miten hyvin mä hyppään!!"

Radalle lähdin ihan hyvillä mielin ja selvällä suunnitelmalla. Tarkoitus oli saada vain hyvä rytmi ja edetä kokoajan ja jos tarve vaati niin ottaa kiinni. Ja tavoitteeseenkin päästiin, sekä lähtö- että maalilinja ylitettiin! Valitettavasti yksi puomi tuli mukaan kun jäin pitkän sivun jälkeen liikaa kiinni ohjaan ja tultiin sitten lähelle ja otettiin puomi mukaan. Kuitenkin olin tammaan erittäin tyytyväinen ja tää rata oli mielestäni ja huisin paljon parempi jo nyt viime viikkoon verrattuna, jippii!






Arvosteluna oli A.1.0, eli jäätiin tällä(kin) kertaa ilman rusettia. Tosin itseä se ei haitannut sitten yhtään, olin yhtä hymyä radan jälkeen! Tamma todellakin toimi radalla, se kuunteli ja teki oikeastaan kaiken mitä pyysin, vaikka sitä se hieman kiukuttikin. Hieno pieni lehmä se on!

Seuraavaan luokkaan päästiin aika pian ja se olikin sama rata, mutta siinä oli myös uusinta. En viitsinyt käydä kävelemässä sitä, vaan jäin pihalle taivuttelemaan ja kävelemään tamman kanssa. Oltiin tässä luokassa ekassa verkkaryhmässä, eli heti radankävelyn jälkeen ei muuta kun verkkaamaan. Meidän ryhmässä oli myös yksi poni joka hyppäsi 90 cm, eli päästiin ottamaan muutama "isompikin" verkkahyppy. Ongelmia oli kuitenkin tässä verkassa paljon enemmän, tamma oli heti alusta asti paljon kuumempi ja pienet ponit sai sen selkeästi hermostumaan. Kyllä se saa niihin luvan tottua, vaikka kerran tässäkin verkassa piti käydä kahdella tassulla.. Tämän jälkeen kuitenkin pysyttiin taas kaikki tassut maassa ja tehtiin oikein hieno hyppy okserille ;)

Radalle päästiin verkkaryhmän viimeisenä. Olin pihalla yrittänyt saada sitä hieman rauhallisemmaksi ja radallakin vain kävelin samalla kun odoteltiin että sarjaväliä muutetaan. Niin, tosiaan radalla oli sarja ja väli oli jotain 11 metrin pintaan ja tiesin että se tuottaisi meidän pikkulaukkaiselle norsulle ongelmia.. Rohkeasti kuitenkin radalle, samalla mentaliteetillä kuin viimeksi, reippaasti vain eteen ja lähtö- sekä maalilinjan yli. En ole itseasiassa tähän rataan niin tyytyväinen, tuntui että ratsastin itse niin paljon huonommin, vaikka tämäkään ei missään nimessä tämän hetkiseen tilanteeseen ole huono rata!

Sarjalle arvatenkin otettiin se b-osa alas, olisi sen voinut tietenkin välttää kun olisi tullut sisälle hieman tasapainoisemmin. Toinen puomi oli taas täysin kuskin tohelointia, olin ihan hypyttämässä askelta kauempaa, mutta jätin oikeastaan sen ratkaisun vain päähäni ja en tehnyt asialle mitään jolloin hyppy oli tuollainen "oho, ei tää mennykkä sillain kun piti". Hienosti kyllä tamma tämänkin vetäisi! Tietenkin hieman ongelmia tuotti kun jouduttiin löysäämään pelhamin ketjua kun oli saanut hierrettyä jotenkin leukaa auki (karvapehmuste puuttuu!!) ja tuntui ettei pidätteet mennyt ihan niin hyvin läpi. Kuitenkin omia tyhmiä mokia oikeastaan molemmat oli ja voin sanoa olevani tammaan 100% tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa treenejä ja kohti kisakautta :)





wroooom!

Seuraavaksi varmaan aloitetaan kuolainkokeilut, että saadaan meille täysin toimiva hyppykuolain. Pelham on Allille toisaalta liian kova, mutta toisaalta siinä on tarpeeksi jarrua juuri niihin tilanteisiin mihin sitä tarvitaan. Kyllä me takuulla löydetään vielä se oikea kuolain! Nyt näillä hyvillä fiiliksillä jatketaan treenejä ja jos vaikka jostain läheltä taas löytyisi koulukarkeloita, voisi käydä pyörähtämässä niissäkin ;)

8. maaliskuuta 2014

Pohjalta on vain suunta ylöspäin

Eli nyt ei muuta kun täysillä auringon valoon!


En nyt ehtinyt leikkailemaan eiliseltä muita kuvia niin otin tuon instagramista. Vaikka se antaakin ehkä täysin väärän kuvan, sillä me saatiin paljon onnistumisia myös!

Aloitetaan siitä että tosiaan homma lähti alamäkeen sen jälkeen kun tehtiin sitä jumppatehtävää. Kun lopulta päädyin esteen sekaan leuka edellä, sen jälkeen en saanut tammaa enää oikein mistään esteestä yli. Siinä oli sitten koko luottamuksen edestä käytetty epäonnistumiset. Kuitenkin Ypäjän kisoissa saatiin yksi ihan hyvä rata alle, mutta sitten alkoi mietityttämään tuo jarru ongelma ja siihen lähdettiin nyt tällä kertaa hakemaan ratkaisua. 

Itseasiassa reaktio maneesissa noilla kuolaimilla oli juuri sellainen kun osasinkin odottaa. Verkassa tamma oli kivan letkeä ja kaikki meni ihan hyvin. Mutta heti kun tultiin puomeille siihen minun määräämään tahtiin, alkoi tuo pelleily. Videolle ei tullut edes sitä alun pahinta settiä kun äiti jäi suu auki katsomaan kun tamma oli ihan pöheli! Kun huomasi ettei tuo pystyyn hyppääminen auta, teki aina hypyn eteen ja siitä pukitti. En voinut kun nauraa siellä selässä, niin tyhmältä se tuntui :D

Sitten kaikki tulikin jo videolle. Tosiaan tarkoitus oli vain kokoajan edetä. Ajatus vain eteen, ihan sama miten istun, ihan sama mitä laukkaa se menee, ihan sama mihin suuntaan - tai siis tietenkin sinne minne sanon, mutta ymmärtänette pointin. Kunhan se ajatus oli vain eteen, pomppimiset pois ja eteen. Videolla ensimmäiset 4 minuuttia onkin sitä _eteen_ ajatusta ja sen jälkeen alkoi jo homma hieman sujumaan. Halusin tehdä aluksi paljon puomeilla ja sitten nostaa pikku hiljaa. Vikalla kierroksella esteet oli metrin luokkaa ja homma alkoi jo siinä vaiheessa rullaamaan ja ei sitä pomppimista enää niinkään ollut! Eli toistoja toiston perään.

Itse olen todella tyytyväinen. Saatiin monta ongelmaa jo nyt korjattua ja nyt on hyvä jatkaa taas hienosäätöihin. Ensinnäkin ensimmäinen huippu juttu oli jarrut! Tamman mielestä se ei ollut kivaa, mutta kuskilla oli paljon mukavampaa kun ei tarvinnut kiskoa ja meno tasoittui huomattavasti. Toinen huippujuttu oli ehdottomasti loppua kohti parantuvat suoritukset. Kokoajan tamma ja minä hiffasimme taas sitä juttua.

Nyt mitä lähdetään tästä parantamaan on se että saadaan tammaa vielä rohkeammin hyppäämään kauempaa. Sillä on hieman huono tapa rynnätä ihan juureen jolloin puomit tulee mukaan. Tätä korjataan jo sillä että kun saan alkaa vaikuttamaan laukkaan ja lyhentämään laukkaa teräväksi. Eli lyhyttä terävää laukkaa, lyhyt löysä onnistuu jo ;) Nyt kuitenkin tällä kertaa se idea oli vain ja ainoastaan edetä ja siinä onnistuttiin, joten tästä ei voi muuta kun jatkaa eteenpäin, uudestaan ylös kuopan pohjalta!

7. maaliskuuta 2014

Meidät on haastettu..

blogissa kuin facebookissakin!


Blogissa minut haastoi Jilla, kiitos haasteesta! Tehtävänäni on nyt kertoa teille 11 faktaa itsestäni ja sen jälkeen vastata kysymyksiin. En valitettavasti ehdi haastamaan muita, mutta toivottavasti kuitenkin edes tästä on jollekin iloa ;)

Tehtävä nro 1: 11 faktaa

1. Minulla on pakkomielle purra huultani. Huomaan yleensä koneella ollessani että puren huulta niin kovaa että siihen särkee. Samoin jos minulla on vaikka haava huulessa - niinkuin tällä hetkellä kun purin vahingossa vekin huuleen - on mulla jonkinlainen pakko kokoajan törkkiä sitä. 

2. Kun ostimme ensimmäistä hevosta, ne mitä ei ehdottomasti missään tapauksessa ja ikinä ostettaisi olivat suomenhevonen, lämminverinen ja shetlanninponi. Aika nurinkurista että minulla on kaikki nämä rodunedustajat ollut omistuksessa. Mollan oston jälkeen äiti sanoi ettei meille ikinä voi mikään puoliverinen tulla ja tadaa, nyt on myös Alli kehissä!

3. Sponsoroin tänä vuonna aluekilpailuissa ja meillä on oma Kisamatkalla-cup (hysss.. ei saa vielä kertoa kenellekkään!)!! 


4. Minulle sanotaan usein että olen luonteeltani samanlainen kuin Alli. Ehkä sen takia me sovitaankin niin hyvin yhteen kun tietämättä tunnemmekin toisemme (lue: itsemme) niin hyvin!

5. Olen joskus miettinyt mitä tekisin jos minulla ei olisi hevosia. Uskottavasti röhnöttäisin sohvalla ja lihoisin. Ja olisin masentunut. 

6. Olen huomannut että unelmoiminen kannattaa. Joskus unelmoin hevosesta ja sen jälkeen omasta tallista. Tällä hetkellä unelmoin omasta kentästä ja jos joskus voittaisin jostain miljoonia tekisin takuulla maneesin. Eipä kannata ikinä luopua unelmista!

7. Arvostan äitiäni suuresti. Äiti on kyllä semmoinen perisuomalainen sisukas pakkaus, mitä enemmän vastoinkäymisiä tulee sen kovemmalla vimmalla se painaa eteenpäin. RESPECT!


8. Olen pitänyt blogia vuodesta 2010 lähtien! Tuntuu uskomattomalta että niin pitkään on jo raapustellut juttuja ja jotkut jaksavat vieläkin lukea niitä! Ja se kuka on kokoajan pysynyt menossa mukana on ollut tietenkin maailman paras Molla ;)

9. Haluan hiusteni väriksi taas punaisen. Rakastin sitä väriä ja se oli kuin tehty minun persoonalleni. Räiskyvän punainen persoona..

10. Ostin hiljattain taas kaksi uutta satulahuopaa, tällä kertaa tiimihuovat - jotka näkyivät muuten viime viikonlopun kisoissa. Valehtelematta mulla on yli 70 huopaa. hupsista!

11. Minusta on humoristista että minua on koulukiusattu aina alaasteelta amikselle asti. En ole ikinä ollut koulussa suosittu ja minulla on vain muutamia hyviä ystäviä. Taitaa kertoa jotain persoonallisesta luonteestani?


Tehtävä nro 2: vastaukset kysymyksiin

1. Moderni vai antiikki?
 - Ei kumpikaan, jotain nykyaikaista minulle kiitos. Moderni on tylsä, antiikki vanha!

2. Sisällä vai ulkona?
 - Ulkona aika kuluu nopeammin, mutta sisällä joskus lämmin peitto ja sohva vaikuttaa ylitsepääsemättömältä!

3. Kolme asiaa mitä otat mukaan autiolle saarelle?
 - En mä haluu autiolle saarelle! Varmaan jonkun pirun hyvän ystävän mille voin sit kiukutella siellä, paljon hyvää ruokaa ja läppärin ikuisella akulla!

4. Kosmetiikkatuote mitä ilman et pärjää?
 - Noojaa.. Kai sitä ilman mitään pärjää, mutta kyllä meikkivoide / puuteri on aika ehdoton mun juttu!

5. Asia mitä löytyy aina jääkaapistasi?
 - ei siellä oo mitään ikinä :D muuton mukana joku kuoharipullo siellä on nyt kokoajan ollut kun eipä oo mitään mieltä sitä avatakkaan..

6. Mäkki vai Hese?
 - Hese! Mulla on mäkistä pahat muistot kun sain joskus pienenä ruokamyrkytyksen!

7. Kannus vai raippa?
 - Tästä taitaa mulla olla "sekä tai joko että"-postauskin, mutta kuitenkin, kannukset.

8. Elämäsi eläin?
 - Lurppa! Tosin pakko sanoa että kyllä Pyrystäkin luopuminen olisi minulle kauhea paikka..

9. Lyhyt- vai pitkäjänteinen?
 - en oo mitannu mun jänteitä ;)

10. Klipattu vai naturel?
 - Klipattu on käytännöllisempi talvella omalla kohdalla!

11. Korkkarit vai ballerinat?
 - Oih, korkkarit! En rakasta mitään niin paljon..


Jee, pystyin siihen! Sain myös facebookissa eilen nk. oluthaasteen. Itse en kuitenkaan harrasta tuota alkoholipuolta, mutta vastasin silti haasteeseen! Olin yön töissä ja ihan vain tämän haasteen takia nousin aamulla klo 8.12 ja eipä ole uni tullut enää sen jälkeen silmään.. Hauskaa kuitenkin oli jo ajattelin nyt tännekin jakaa meidän hienon suorituksen. Otettiin tuossa lopussa vielä Pyryn kanssa kumpi juo oman juomansa nopeammin - kilpailu ;) Mukaan mahtuu myös haasteen "poistettu kohtaus". Oli niin huippu pätkä että pakkohan sekin on teidän kanssa jakaa. Laittakaa tuota poistettua kohtausta katsoessanne äänet päälle ja katsokaa loppuun asti!

Julkaisu käyttäjältä Senni Vilander.

Julkaisu käyttäjältä Senni Vilander.

Hehe, huomatkaa sitten kanssa tuo meidän kenttänumero ;) Pyryllä oli ainakin kivaa ja se olikin vähän turhan innoissaan hyppimässä ojaa! Aikaisempaan postaukseen useampi kysyi miksen laittanut sitä Allin toisen päivän videota. Ja en jaksanut vain ladata sitä koska siinä ei ollut mitään näkemisen arvoista. Ja koska halusin enemmän että jaksatte miettiä sitä flow fiilistä kun sitä miten Allin kanssa ei sujunut. Nyt kun se on jo ihan sama, sain fiilistellä sen tunteeni kanssa niin tästä saatte sen mitä halusitte ;)


Tänään vielä estetreeniä luvassa, siitä lisää myöhemmin!