Siirry pääsisältöön

Kisamatkalla Champion 2016 - Toimihenkilöesittely

Palaa takaisin Kisamatkalla Champion 2016 etusivulle


Senni Vilander - järjestäjä, pääpiru

"Olen 24-vuotias Forssalainen perusduunari, ammatiltani yhdistelmäajoneuvonkuljettaja. Minulta löytyy kaksi omaa kilpahevosta, mutta perheessä hevosia on yhteensä kuusi kappaletta. Kilpailen kansallisella tasolla, pitäen itseäni enemmän kenttäratsastajana. Oletettavasti olen myös Kisamatkalla-blogin kirjoittaja."

"Innostuin kilpailuiden sponsoroinnista jo nuorena ja vuonna 2013 toteutin pitkäaikasen haaveeni sponsoroimalla lähiseuran mestaruuskilpailuita. Siitä homma lähti pyörimään vauhdilla ja meillä on ollut mm. Kisamatkalla Cup kaksi vuotta peräkkäin, sekä aloitteleville kilpailijoille tarkoitettu Kisamatkalla Springcup. Lopulta olen päässyt siihen pisteeseen että olen saanut aikaan ensimmäisen oman tapahtuman - Kisamatkalla Championin! Rakastan tapahtumien järjestämistä ja ennen kaikkea sitä fiilistä jota saan kokea antaessani muille laadukkaita ja hyviä palkintoja."

"Mottoni on Ab alio exspectes, alteri quod feceris. Se on latinaa ja tarkoittaa "Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle". Mielestäni on tärkeää antaa muille edes siitä vähästä mitä itsellään on."

"Toivottavasti  viihdytte meidän kanssa tapahtumissamme!"


Mirella Ruotsalainen - tuomari

"Toinen niistä itse itsensä tuomariksi valtuuttaneista henkilöistä olen minä, 21-vuotias juniori Teiskosta, paikasta jonka takia Tamperekin on maaseutua. Päivätyönäni opiskelen ensimmäistä vuotta Tampereen Ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyn tradenomiksi, erikoistumisala vaatii kuitenkin vielä vähän maistelua."

"Vapaa-ajallani leikin valokuvaajaa, +-10 vuotta tässä on kohta hääritty joten ehkä jotain kehitystäkin alkaa hiljalleen jo tapahtumaan. Joskus ihan vaahtosammuttimena tuli pyörittyä ratsastustunneillakin, mutta siitä on jo aika hyvä tuokio kun viimeksi olen hevosen selässä istunut - kameran takana on turvallisempaa! Koska palo kehittymiseen on kova, on pelkän kuvien räpsimisen ohella myös hevoset itsessään elävinä olentoina hyvin mielenkiintoisia. Rakennetuntemuksen kehittäminen on ollut paitsi mielenkiintoista, niin selvästi myös kehittävää kuvaamisen kannalta. Hevosia tulee katsottua nykyään ihan eri näkövinkkelistä, kun osaa jo ainakin omasta mielestään hahmottaa, miltä niiden kuuluisikaan näyttää. Rakenteen ohella hevosten värit kiinnostavat aivan erityisen paljon, erikoisvärit tekevät mistä tahansa aina astetta hienomman!"

"Joskus vuoden 2015 kesällä taisi herätä pieni ajatus, että olisipa kiva kokeilla hevosten tuomarointia jossain hauskoissa mätsäreissä. Ja kuin tilauksesta alettiinkin syksyllä kyselemään vapaaehtoisia tuomareita, joten minähän siellä sitten ensimmäisenä jonossa. Odotan jo innolla, mitä tapahtuma tuokaan tullessaan!"


Alex Muurinen - tuomari
"Olen 24 -vuotias hevosmies Hämeestä. Ajauduin hevosten pariin hiljalleen. Aloitin opinnot hevostenhoitajaksi Kiuruvedellä, jossa suosikkiaineeni oli anatomia. Olen ratsastanut tavoitteellisesti vasta muutaman vuoden, mutta kehitys on ollut valmentajien mukaan tasaisesti nousujohteista. Suurin intohimoni on kuitenkin kengitys, johon minulla on myös koulutus. Kengittäjän työssä on tärkeää huomioida hevosen yksilöllinen rakenne ja liikkeet. Kun näkee paljon eri tyyppisiä hevosia, silmä harjaantuu. Valinnat kengityksen suhteen heijastavat suoraan hevosen liikkumiseen."

"Mielestäni hevosurheilu on kiinnostavaa kaikilta kanteilta katsottuna, enkä vanno sokeasti vain yhden lajin nimiin. Olen työskennellyt ravimaailmassa ja lännenratsastuksen parissa. Minulla on valtava halu oppia uutta jokaiselta hevosalan saralta. Asumme tällä hetkellä vaimoni kanssa Ypäjällä, joka mahdollistaa ”paraatipaikalla” olemisen aina tarpeen mukaan. Hevosharrastus on imenyt minut vahvasti mukaansa, tuoden runsaasti erilaisia elementtejä mukanaan aina valmentautumismahdollisuuksista huipputason kontakteihin." 

"Lapsena kävin paljon koiranäyttelyissä isovanhempieni mukana. Myöhemmin meillä on vaimon kanssa ollut vuosien varrella useita näyttelyponeja, joista pari on menestynytkin ihan kohtalaisesti. Match show -kulttuuri tuntuu olevan valitettavasti hiipumaan päin ja se on harmi. Harjoitusnäyttelyitä tulisi järjestää enemmän, ihan jo hevosten käsittelytaitojen ylläpitämiseksi! Match show tuo omistajille ja esittäjille terveen jännityksen vatsanpohjaan. Innokkuus on käsinkosketeltavaa."


Katja Vilander
Kari Vilander
Pilvi Vähämäki
toimihenkilö
toimihenkilö, sponsori
valokuvaaja
Kiia Kuokka
valokuvaaja / assistentti


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov