Siirry pääsisältöön

Alue-estekilpailut, Huittinen

Tänään siis Huittisissa oli alue-estekilpailut, joiden tarkoituksena oli molempien kanssa saada kauden avaus. Lurppa kuitenkin sattui sairastumaan, joten Huittisiin suunnattiin tällä kertaa ainoastaan Mollan kanssa ja tarkoitus oli mennä ihan pikku luokat, 70 cm ja 80 cm.

Itse en Mollalla ollut kauheasti ennen kisoja taas mennyt, aikaisemmin (joskus helmikuun alkupuolella) yhdellä estevalmennuksella taisin tamman kanssa olla, mutta sen kummoisemmin en sitten ollutkaan mennyt. Onneksi kuitenkin Molla on poni ja osallistujia oli suhteellisen vähän ja kisat ei hirvittävän pitkään venynyt.

Seiskakympin verkassa Molla tuntui reippalta ja tuppasi olemaan liiankin innokas. Painatti kolmee sataa kohti esteitä ja kuskilla sitten ei ollut mitään sanan valtaa. Rata itse sitten menikin suhteellisen hyvin, uusinnassa sain käännettyä sen hyvin vaikka poni itse tuppasi määräämään vauhdin. Lopulta sijoitus oli kunnioitettava (vaiko vain jopa hävettävä..) 1. sija. Kyllä täytyy sanoa että hieman saattoi palkintojen jaossa hävittää, rata ei meinaan takuulla ollut niin järjettömän siisti kun ehkä olisi voinut olla, kiitos ponin, joka päätti mennä ja olla kuuntelematta kuskia.

Kasikympissä en voisi sanoa että kuuluvuuteen olisi parannusta periaatteessa ollut, Molla edelleen painatti satasta ja joskus tuntuikin siltä että oli aivan sama pidätänkö vai annanko mennä. Kuitenkin meno oli edelleen verkassa hyvän tuntuista ja radallakin vielä tuntui olevan homma hanskassa. Mutta toki vauhti sitten kostautui, tai ehkei vauhti, mutta ainakin sitten tottelevaisuuden puuttuminen. Toiseksi viimeiselle okserille Molla sitten painatti ristilaukalla ja lapa edellä, jonka johdosta tietenkin puomit kolisi. Mutta erittäin tyytyväinen edelleen päivään olin!

Sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin kotiin päin ajelemaan. Kotona sitten porkkanaa Mollalle ja Lurpalle hoitoa, että saadaan sekin taas kisapuuhiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...