Siirry pääsisältöön

Seuraestekilpailut, Forssa

Suuret pahoittelut täältä, minä ilkimys olen miltein täysin unohtanut tännekin kirjoittaa! Valmennuksissa ollaan käyty ja kisoja muutama menty, mutta tänne ei niistä ole sitten ehtinyt kirjoittaa. Yllätyskisoista, seurakisoista Forssan ratsastajilla, kuitenkin sitten saatte luvan lukaista, tälläinen pieni selostus siitäkin ^^

Eli tosiaan olin viikonlopun kiinni leirillä isosena, kunnes äiti sitten ilmoitti että sunnuntaina kisat, raahaudu paikalle. No helppohan sinne oli kuitenkin mennä, hevonen valmiina puunattuna! Sovittiin että koitetaan näissä "pikkukisoissa" pelhamien sijaan kolmipala + martingaali yhdistelmää. Hyvissä ajoin olin jo paikalla katsomassa, näin Pilvin ja Mollan sekä Katan ja Mollan suoritukset. Ja molemmilla meni kyllä hyvin, Molemmat kerran menivät esteen ohi, mutta muuten todella hyvin.

Pian pääsinkin sitten itse kävelemään rataa ja pakko kyllä sanoa että oli todella omituinen. Rata oli pelkkään linjaa toisen perään, ihmeellisin S-linja, johon oli keskelle tungettu kapea, jonka olin ikinä nähnyt ja sarjakin hypättiin ihmeellisesti kulmasta. Mutta luottavaisin mielin mentiin, oli kuitenkin korkeutta vain 90 cm. Verryttelyssä Lurppa oli nätisti, ainakin siihen asti kun alettiin hyppäämään. Sitten poika hieman virkosi enempikin ja vautia tuppasi löytymään ja jarrut puuttumaan. Hieman kauhulla rataa odotin, kuitenkin juuri nyt olisi sitä kontrollia tarvinnut.. verkkasin vielä muutaman ylimääräisenkin hypyn ja starttasimmekin luokan ensimmäisenä, eli heti vain kun luokka alkoi, suuntasin ruunan ruppanan kanssa radalle.

Lurppa kävikin sitten yllättävän kuumana ennen rataa, yritin sitä jotenkin rauhotella, tosin itsekin varmaan kävin vähän ylikierroksilla, ihan vaan koko homman ja oman tyhmyyden (miksi, oi miksi otin kolmipalat..) takia. Vihellyksen jälkeen lurppa sitten päättikin ottaa lapaset omiin kavioihin ja painattikin sitten kolmea sataa eteenpäin. Ennen lähtöä hieman yritin sitä koota, mutta saadessaan esteen eteensä se pinkaisi taas sellaisella vauhdilla. Ensimmäinen kaareva linja oli hyvä, S-linja olikin sitten jotain muuta. Miltein ravissa tulin ekalle että sain sen kääntymään siitä kapealle, joka sitten huonon rytmin takia tuli aivan pohjaan ja samoin myös pohjaan tuli linjan viimeinen. Sitten hieman ryhdistin heppaa ja taas matka jatkui. Kohokohtana taisi radassa olla ainut suora linja jonka sain osumaan kohdalleen, tosin yhtä askelta vähempänä kuin aikaisemmin suunnittelin. Sarjalle taas tulo miltein ravissa (ihan hyvä vaihtoehto, muuten olisi b-osa tullut alas) ja onnistuikin hyvin. Sarjan jälkeen Lurppa sitten päätti vain lähteä ja siinä sitten kuski vain epätoivoisesti yritti saada askeleet sopimaan. Ja tietenkin se viimeinen kolahti alas.

Ihan suhteellisen hyvä, en voi sanoa olevani tyytyväinen, olisihan tietty paremminkin voinut mennä. Rata oli omaan silmään todella ihmeellinen (niinkuin monenkin muun mielestä), mutta siitä ei tiputusta kyllä voi syyttää. Tietenkin pieni harmitus oli, mutta eiköhän me sitten kenttäkisoissa ensi viikonloppuna näytetä kaikille! :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov