Siirry pääsisältöön

Haaste vuodesta 2011

Sain tämän haasteen jo Tammikuun alussa, mutta ei ole taas ollut aikaa ja kertaalleen olen sen unohtanutkin. Mutta nyt kuitenkin muistin hämärästi että minut on tälläiseen haastettu ja tässähän tämä tulee! Haasteen sain Viiviltä. Idea on se, että listataan 10 parhainta, hauskinta, ihaninta, kamalinta, mutta mieleenjääneimpiä tapahtumia vuodelta 2011, ja toiveita, odotuksia tai miksei lupauksia vuodelle 2012. Sitten haastetaan vähintään 3 henkilöä tekemään sama, mutta toki muutkin saavat tämän halutessaan tehdä. En haasta nyt tekemään ketään tätä, mutta jos joku lukijoista on halukas tekemään, saa tehdä ja linkitä postaus myös minulle niin pystyn lukemaan sen. :)

1. Tämä on todellakin vuoden 2011 mieleenpainuvin ja samalla kamalin ja surullisin muisto. Rakas Lurppakorva muutti taivaslaitumille 1. elokuuta, jatkuvan, pahaksi menneiden jalkaongelmien tähden. Tätä hevosta ei todellakaan ikinä voi unohtaa, aina mielessä ja sydämessä! Lurppa vei mennessään ison palan, niin kiinnostuksesta kuin minusta kokonaisuudessa.


2. Valoa vuoteen toi Pyryn saaminen ylläpitoon. Tykkäsin Pyrystä ensimmäisestä ratsastuskerrasta asti ja edelleen olen siihen aivan rakastunut. Pyry on meillä sellainen koko perheen hevonen, kaikki tykkäävät touhuilla sen kanssa. Pyryn (ja Mollan) ansiosta kestin Lurpan pois menon ja ne todellakin toivat lohtua tähän surulliseen aikaan. Pyry on siis ehdottomasti yksi 2011 vuoden positiivisimmista asioista.


3. Lisää positiivisiä asioita! Alkuvuonna ratsastin äidin kaverin kahta nuorta 4-vuotiasta puoliveristä. Se oli ehkä vuoden yksi parhaimmista ideoista, sillä opin tuona 3 kk erittäin paljon nuorista hevosista ja sain paljon uutta oppia Chevaluxilla olevalta Minnalta. Tyköstyin varsinkin Perttuun erittäin paljon ja kyllä Rossokin olisi ollut meille tervetullut. Nämä nuoret jäävät kyllä aina muistoihin!


4. Kun lopetin nuorilla ratsastamisen, jatkoin kuitenkin Chevaluxilla Minnan tunneilla. Kävin vain hyppäämässä ja yhdellä koulutunnilla. Teimme yleensä teknisiä tehtäviä ja opin aina jotain pientä. Tykästyin paljon Liideri ruunaa, vaikka se oli todella pahasti pohkeen takana. Pikku hiljaa sekin reipastui ja ratsastamisesta tuli aina mukavampaa. Liideri oli suloinen hevonen kaikenkaikkiaan, senkin olisin ollut vaikka valmis heti ostamaan! Pahoittelen kuvan huonolaatuisuutta.


5. Kenttäkilpailut vuonna 2011. Eli kisaviikot ja Niinisalon kilpailut. Molemmat olivat kyllä taas sellainen elämys ja huomaa miksi rakastaa kenttäkilpailuita. Tänä vuonna ehdittiin harmittavasti vain kaksiin kenttäkisoihin, mutta ne olivat sitäkin ihanammat kokemukset. Lisäksi tänä vuonna saimme vihdoin kenttävärit kuntoon ja kukoistimme royalin-sinisenä. Vaikka kisaviikkojen kilpailut menivät todella lähellä Lurpan lopetuksen kanssa, sain kisoista uutta puhtia treenaamiseen. Kyllä, tiedän tasan tarkkaan, että kenttäratsastus on minun lajini, tunnelma kilpailuissa on niin huikea!


6. Yksi erittäin hyvä muisto vuodelta on myös Terhiin ystävystyminen ja kun Terhi alkoi auttamaan suokkien kanssa. Terhi on ollut Mollan kehityksen kannalta mieletön apu ja toivon koko sydämestäni että aina kun Terhillä on aikaa ja jaksamusta se jaksaa vielä tammaa työstää. Molla otti vuoden aikana suuria harppauksia ja sai loppukaudesta Helppo B luokasta 60,227%! Ja kun aina sanoin ettei tuosta tammasta tule kouluhevosta, väärin luulin. Takuulla kehitys jatkuu tästäkin eteenpäin.


7. Lisää positiivistä, en halua muistella enää muuta negatiivistä! Ihania muistoja on myös kaikkien hoitajien takia, jotka ovat käyneet auttamassa kisoissa, varsinkin Pilvi ja Terhi. Kun vain tietäisitte miten mielettömän hienoa on saada noin ahkeria ja mukavia hoitajia matkoille. Reissutkin on aina mukavampia kun on huippuporukka messissä! Erinomaisesti jäänyt mieleen varsinkin Suomenratsujen Kuninkaalliset, Sh-kummajaiset, kisaviikot ja Niinisalon reissu.. Ja muut reissut missä olettekaan olleet mukana, niitä on paljon ja olen iiiison kiitoksen velkaa!


8. Ihanana muistona listaan myös kaikki Lurpan mielettömän hienot koulusuoritukset 2011. En ole ikinä sijoittunut niin monissa koulukilpailuissa kun tänä vuonna. Lurppa sai aina ruusukkeen ja yhdessä vuoden 2011 kouluradoilta ehdimme keräämään niitä yhteensä kuusi kappaletta ja kausi jäi meidän suhteen kuitenkin todella lyhyeen. Hieno iso mies teki aina kaiken niin suurella sydämellä.


9. Koska nyt tuli näääin paljon hevosmuistoja, laitan kaksi viimeistä ei-hevosiin liittyvää. Vuosi 2011 oli melko vaihteleva kavereiden suhteen. Sain suhteellisen paljon uusia kavereita uuden työpaikan ansiosta ja tapasin myös paljon vanhoja tuttuja. Erityisesti näin "yksityiselämästä" on jäänyt mieleen laiva reissut (työpaikan pikkujoulut, tammikuun bilereissu), uusi työpaikka ja sen johdosta paljon uusia kavereita, työssäoppimispaikka, jossa oli mielettömän hyvä työhenki ja kaikki muut mielettömän hienot hetket upeiden ihmisten kanssa! Toivottavasti tänä vuonna ensi lauantaina olisi yksi tämän vuoden mielettemömmistä päivistä.


10. Ja viimeisestä sitten tulikin vielä hevospainotteinen. No kuitenkin hyvä muiston on taas kaikki nuo upeat sijoitukset. Vuonna 2011 sain ehkä eniten ruusukkeita ja hyviä fiiliksiä kisoissa. Sijoituksia tuli koulussa seuratasolla ja esteillä sekä seura- että aluetasolla. Kauden "parhaimmat" tai ainakin kivoimmat sijoitukset olivat: Mollan kanssa seuraestekilpailuissa 2 x 1.sija (70 cm ja 80 cm) ja alue-estekilpailuissa Loimihaassa 3.sija (85cm) sekä monet sijoittumiset seurakoulukisoissa. Pyryn kanssa saatiin 1. sija ensimmäisistä koulukilpailuista, sekä miltein jokaisista alue-estekilpailuista tuli ruusuke.


Että sellainen postaus. Toivottavasti tässä nyt oli edes jollakin luettavaa. Mutta joka tapauksessa haluan myös lukea teidän vuodesta 2011, joten haastan teidät (jotka ette ole vielä tehneet tätä) tekemään tämän ja muistakaa laittaa linkkiä minulle niin pystyn lukemaan ja mahdollisesti kommentoimaan :)

Kommentit

  1. Mä mietinki että jaksatko/muistatko enään tehä tätä, ja näemmä muistit.:D

    Kiitos, oli kiva postaus.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, joo, vähän venähti :D kiitoksia haasteesta, oli kiva tehdä :)

      Poista
  2. http://abstrakteja-ajatuksia.blogspot.com/2012/02/haaste.html tuolta voi lukea minun vastaukseni haasteeseen (:

    VastaaPoista
  3. Voi herranjumala miten hienon uuden bannerin olet tehnyt :O<3 ja tuo tuolla Terhinkin blogissa! Ei voi muuta kun ihastella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia vain, hieman on taidot ruosteessa, pitäisi harjoitella enempi :D

      Poista
  4. 6. kohta.. oot ihana :') <3 Mä autan niin paljon kun ehdin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov