Pyryn päivä

Skaran kenttäkilpailut Ypäjällä 17.8.

Ypäjän kenttäurakka aloitettiin jo aikaisin aamusta, vaikka kotikisat olivatkin. Pyryn lähtö oli klo 8 ryhmän neljäntenä, joten auto startattiin kotoa jo ennen seitsemää. Siinä sitten herra kuntoon kisapaikalla ja verkkailemaan. Pyry tuntui alusta asti kivan rennolta ja letkeältä ja pitkästä aikaa laukka tosissaan pyöri kunnolla! Hyvällä fiiliksellä annoin sen kävellä siihen asti kunnes porttivahti meidät huutaisi kisakentälle. Siinä sitten kaverin kanssa pyörittiin ja keskusteltiin, kuunneltiin välillä ketä saa mennä kisa-alueelle ja käytiin leikkimielisesti pätemässä kenttien nimistä, heh. Aloin ihmettelemään että ei kenttä kutonen nyt niin pitkä ohjelma ole ja olin kuitenkin neljäs lähtijä. Sanoinkin sitten porttivahdille että mikä siellä kestää niin totesi vain minulle että tässä kokoajan yrittää saada numeroa kuusi hätistettyä kisakentälle päin. Paniikkihan siinä iski, vaikka inhimillinen virhe oli unohtaa huutaa minut kisakentälle..

Mentiin sitten reipasta ravia metsäkentältä keskikentälle, missä olin seuraavana valmistautumassa. Pyry hermostui ihan täysin ja itse yritin vain nollata itseeni ja muistella rataa mahdollisimman hyvin. Pyry alkoi huutelemaan ja laukkakaan ei enää pyörinyt. No, ei muuta kun radalle kun vuoro tuli!

Rata oli ihan ookoo. Ei mikään priimus, muutama rike ja laukassa lyhyellä kaulalla. Jännittyessä Pyry on tosi vaikea ratsastaa pidemmälle kaulalle ja muutenkin tilanne oli jotenkin tosi stressaava tällä kertaa. Parempi kun kevään Niinisalossa, eli joku kehitysaskel johonkin suuntaan. Sitten vielä kuski alkaa ratsastamaan tarkemmin. Erityisen tyytyväinen olen molempiin laukannostoihin, jee joku onnistuu edes hyvin! Prosentteja kerättiin kouluradasta kasaan 58,13%, virhepisteiksi muutettuna -62,8.

Kouluosuuden jälkeen lähdettiin vaihtamaan hieman varusteita ja laitettii suojat jalkaan. Pyry tuntui tosi kivalta vielä tässäkin vaiheessa, energiseltä! Kävin kävelemässä esteradan joka ei ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta todella kivan oloinen. Verkkaan mentiin ainoastaan ottamaan pari hyppyä ja sitten ei muuta kun radalle!

Pyry oli ihan räjähtämässä käsiin kun päästiin radalle! Haha, en voinut kun nauraa siellä selässä, niin intona se oli kun tajusi että nyt päästään hyppäämään. Sen voin sanoa että sitä on pirun vaikea ratsastaa kun se käy vähän liian kuumana ja tänäänkin se kostautui kolmella puomilla jotka kaikki olivat pystyjä. Annoin sen helposti vain roiskaista vauhdikkaammin pystyn yli ja silloin kun se on tälläinen todella menohaluinen (ja aivan järjettömän suloinen ihanuus!) se pitäisi vaan malttaa tuoda terävämmin aina loppuun asti. Esteradalta siis kolme puomia ja virhepiste saldo -74,8. Radan jälkeen en voinut kuin hymyillä, aivan uskomattoman ihana ja suloinen hevonen.. Ja en tippunut rataesteillä, mikä tarkoitti että pääsimme suorittamaan sairaan kivan oloista maastorataa, jee!

Olin aivan järjettömän onnellinen Pyryn aamun suoritusten jälkeen. Se oli niin uskomattoman kiva tänään ja se todellakin oli menossa mikä on vain ja ainoastaan positiivistä. Vaikka se on silloin tavallaan vaikeampi saada tekemään puhdasta rataa, se on silloin helpompi toisaalta ratsastaa maaliin asti. Aivan uskomattoman ihana hevonen!

Herra pääsi hetkeksi koppiin ja jäimme odottelemaan tamman koulua. Alli starttasi 12.30 ryhmän toiseksi viimeisenä, mutta se tarvi paljon verkkaa ja kävelyä kun oli koko aamun joutunut seisomaan kopissa. Puoli kahdentoista aikaan aloimme laittaan sitä kuntoon, pistin letit nystyröille ja kuivashampoolla suihkin pahimmat liat mitä vain irti sain. Sitten ei muuta kun verkan suuntaan!

Verkassa ensin hölköttelin pitkää ja rentoa ravia ilman suurta päämäärää. Sen jälkeen aloin tekemään paljon pieniä voltteja ja isolla ympyrällä siirtymisiä. Meinasi muuten oma leuka loksahtaa ammolleen kun tehtiin verkassa siistejä ravi-käynti siirtymisiä!! Ihan uskomatonta, tuntuu ettei kotonakaan olla saatu niin hieno siirtymisiä aikaan, joten radalle lähdettiin todellakin hyvillä mielin!

Radalla uskoin vähintäänkin tekeväni elämäni parhaan kouluradan Allin kanssa. Kunnes unohdin radan! Älkää kysykö miten tuossa voi unohtaa radan, mutta unohdin tosiaan keskiravissa keventää. Otin uudestaan ja keskiravikin oli huomattavasti hienompi, hyvä tamma! Käynti siirtymisen sössin myöhäiseksi ja laukan nostossa tammalle tuli erimielisyyksiä ja teutaroitiinkin hetki kahdella jalalla kunnes hypättiin tyylikkäästi laukkaan. Kuitenkin loppurata meni taas hyvin ja olin hyvillä mielin, sillä unohduksesta ja ensimmäisestä laukannostosta huolimatta, koulurata oli yksi parhaista mitä ollaan tehty! Paitsi kun kuulin prosentit, 54,4%. Jeah..

Ja ennen kun ketään tulee pätemään niin ymmärrän kyllä ettei rata ole vielä täysin tasainen ja tuollaisella radalla missä on todella vähän arvostelukohtia pienikin virhe on kohtalokas. Järkytti ne pisteet silti, heh!

Sitten tammalle vain varusteet vaihtoon ja estekentälle. Rata oli simppeli ja kulki melko pitkälti samaa kaavaa helpon radan kanssa. En siis jaksanut mennä kävelemään vaan vedin tunne pohjalla. Verkassa aluksi tamma oli vähän vaikealla päällä mutta viimeinen hyppy oli jo superhyvä ja lähdin hyvällä fiiliksellä radalle.

Ensimmäiset kaksi hyvin, kolmoselle etujaloilla puomi, nelosella takajaloilla. 4-5 välissä koitin ratsastaa jalalla vähän terävämmäksi ja päätä ylös, josta tamma otti herneen nenään ja tuli koko vitosen "läpi". Näpäytin hieman raipalle että saatiin terävämpi laukan vaihto ja ratsastin sarjalle terävästi. Ja töks B-osalle. Hieman komensin ja uudestaan laukka ja kohti sarjaa, tällä kertaa tamma päätti ettei vain mene ja tökkäsi jo A-osalle. Se oli sitten siinä.

Itseasiassa en kokenut ihan niin suurta harmitusta kun Niinisalossa Pyryn kanssa. Totta kai harmitti ja mietin mikä hitto on kun ei onnistu ja taas missasin maaston. Tämä määritti myös paljon tamman loppukautta, se käy ainoastaan syksyn Ypäjän kenttäkisoissa ja muuten kierretään sitten seura- ja aluetason este- ja koulukisoissa. En viitsi raahata sitä nyt kotikenttää pidemälle jos on epävarmaan maastoon pääseminen! Treeniä treeniä, kyllä se siitä lähtee. Ehkä vikaa oli tällä kertaa hieman molemmissa!

Alli traikkuun ja sitten odoteltiin Pyryn starttia. Ei tarvinnut onneksi kovinkaan montaa tuntia varrota kun saimme alkaa hokittamaan ja teippailemaan suojia. Hitsi miten innoissani olinkaan lähdössä Pyryn kanssa maastoon!

Pyry oli maastoverkassa aivan super. Taas se oli niin intona, hyvä että sain laukan nousemaan kun poukkoili innoissaan joka suuntaan. Kaikki verkkahypyt oli superhyviä ja ennen kun huomasinkaan oli aika lähteä maastoon. Huikeaa!

Sähläsin lähtökarsinassa jotain kellon kanssa ja en saanut sitä ihan oikeaan aikaan. Jotenkin kuvittelin että lähettäjä sanoo kymmen ja se sanoikin viisitoista ja sitten vaikka painelin ties miten taktikoiden kelloa, en tiedä olinki lopulta muutaman sekunnin kellon kanssa edellä vai jäljessä. Matkaan oli kuitenkin lähdettävä, jippii! Vauhtia sitten piisasikin alusta loppuun eikä ollut yhtäkään pätkää missä herra olisi osoittanut väsymisen merkkiä. Itseasiassa se oli niin itsevarma että kuski jäi parissa hypyssä vähän takapainotteiseksi. Ensimmäisen vaikean oletin olevan kapea tukki, este numero 4. Tämä ei tuottanut mitään ongelmaa. Este numero 11 oli iso ylöshyppy, mihin piti ratsastaa tosi lähelle, mutta herra Pyry päätti toisin ja lähti juuri niin kaukaa kun ikinä ei saa ylöshypylle lähteä. Hengissä ja ketterästi kuitenkin tehtävä loppuun asti. Sen jälkeen tulikin radan vaikein tehtävä; vesitehtävä. Ensin kulma veteen ja sen jälkeen hieman vaikealla linjalla kapea nuolenkärki. Tämä osoittautui monen ratsukon kompastuskiveksi, mutta ei mitään meidän pieni suomenhevospallero mennä hyppäsi sen upeasti! Kaikki lopputehtävät vielä mallikkaasti ja kaikenlisäksi tiukasta ajasta huolimatta Ajassa maaliin! Aivan huikea mies!!

Pahoittelen kypäräkameran äänituotantoa, olin niin fiiliksissä koko radan kun hevonen oli niin sanoinkuvailemattoman upea ettei mitään rajaa! Lisäksi kameran suuntaus on vähän liikaa taivaalle, oli hieman ongelmia toimivuuden kanssa aluksi ja jouduttiin säätämään nopeasti.. Mutta näkyy siinä jotain! Nyt pidetään tämä sama uskomattoman hyvä vire päällä ja seuraavaksi mennään valloittamaan Kangasala! Maaston pääsi kokonaan nollilla vain kuusi ratsukkoa ja lopulta nousimme täysin jumbosijoilta aivan sijojen tuntumaan, tällä kertaa vielä ilman ruusuketta. Mutta niin uskomattoman upea hevonen näytti taas tänään mihin se pystyy..

Maailman onnellisin kuski kiittää ja kuittaa!