Sinivalkoinen kisapäivä

Sellaisia päiviä mitä ei hevillä unohda. Ja silti loppupeleissä hyvin onnistunut!

Sunnuntai oli tosiaan kisapäivä meidän hevosilla taas. Itse kävin jo lauantaina tekemässä maastolenkin Allilla - ja ihmeen kaupalla jalka ei edes kiukutellut! Tänään se puolestaan alko kipuilemaan senkin edestä.. No, olen päättänyt kuitenkin mennä marraskuun alussa järjestettävään aluekatsaukseen, joten saa luvan kestää, onhan tässä nyt jo neljä viikkoa maltettu ja katsottu vierestä mahdottoman hienoja hevosia!

Mutta nyt sunnuntaihin. Kyllä sitä alkoi aamulla sateessa miettimään mihin tässä on taas ryhdytty.. Pienet kisat ja monta hevosta mukana, kokoajan saatiin juosta laittamaan toista ja kopittamaan toista. Varusteet päälle ja pois. Varsinkin kun hevoset menivät järjestyksessä Molla, Alli, Molla, Pyry. Huh mitä säätämistä! Ja suurin säätäminen tosiaan sen kanssa ettei Pyryä voi jättää yksin koppiin, joten kun Alli lähti, Molla piti laittaa Pyrylle kaveriksi ja kun Alli oli mennyt, piti molemmat suokit mennä laittamaan kuntoon ja Molla lähtikin jo heti pian jaja.. Että sellaista juoksemista!

Sitten Pyry oli vielä ihan sekopää kokoajan. Se oikesti oli paljon hullumpi kuin ikinä ja se potkaisi Hennan äitiä!! Onneksi osui käteen eikä päähän tai polveen tai mihinkään muualle missä olisi voinut tulla todella paljon pahempaa jälkeä. Kyllä sai poika vähän nenilleen kun tuollain käyttäytyi.. Verkassa se veti köyrylaukkaa ja yritti pukitella. Pari päivää sitten se potkaisi kärryjen aisan vinoon. Sanotaanko että se on hitusen nyt käynyt kuumana?

Mutta nyt niihin kisasuorituksiin. En ala analysoimaan ratoja, pääasiassa kaikki menivät tosi hyvin, paremmin kuin tosiaankaan olisi voinut odottaa! Joka tapauksessa, käydään vaikka hevoskohtaisesti ja aloitetaan meidän pikkuhepasta, eli totta kai super-söpöstä Molla-ponista!

Molla aloitti jo urakan heti kisojen alettua kuin äidin yksi tuntilaisista meni sillä puomiluokan. Riia, pieni ja vasta muutaman kuukauden keventämistä harjoittanut alle 10 vuotias (en muista oliko 8, heh) tyttö. Vähän tuli radalla omtuisia tievalintoja jonka takia äiti keskellä meni ihan sekaisin ja ohjasi ratsukon väärälle esteelle. Tai siis sanoi että meni väärin vaikka meni oikein. Tämän takia saatiin 8 virhepistettä, mutta sitäkin enemmän kokemusta! Ensi kerralla sitten äitikin lupasi opetella radan vielä paremmin ;)

Henna hyppäsi sitten muutaman tunnin päästä Mollan kyytiin ja sääkin oli jo hieman parantunut. Nyt ei enää tuullut niin paljoa ja vesisadekin oli vain kasteleva tihku. Verkassa Molla oli ihan tykki ja radallakin löytyi hyvin nappulat. 60 cm napattiinkin siis 2. sija!

Seuraavaksi Molla starttasi suomenhevosille avoimen 80 cm luokan. Katsoin että esteet näyttivät hurjan isoilta ja tuntui ettei Molla pääsisi niistä yli. Olin itse pihalla Pyryn kanssa, mutta kovasti eivät esteet kolisseet. Ehdin radasta nähdä toisen vaiheen toiseksi viimeisen hypyn ja maalisuoran. Joka päättyikin hieman ikävästi ja poni innoissaan pinkoi kohti kulmaa ja kompastui mikä johti totaaliseen jalkojen sotkeutumiseen ja lopulta pyllähdykseen. Onneksi kuitenkin melko pehmeä tämä romahdus ja kuinka ollakkaan - maaliviivan yli oltiin menty! Kuski ja hevonen säilyivät ehjinä ja palkinnksi hyvästä radasta - ja näyttävästä lopetuksesta - poni ja Henna saivat 3. sijan!

Mollan 60 cm radan jälkeen oli Allin 80 cm luokka. Alli pääsi myös hakemaan Mollan ruusukkeen, joten tamma pääsi heti kunniakierrokselle. Hitsi sitä hevosen ylpeyttä, se oli niin täynnä itseään ja oikein ylväänä kuin tietäen mikä on homman nimi, heh! Palkintojenjaon jälkeen Henna meni heti verkkaamaan tammaa. Se oli verkassa aivan älyttömän hieno. Alusta asti se oikein fiilisteli ja meni tosi hienosti! Ensimmäinen verkkahyppy oli hieman liioiteltu ja sen perään piti hieman takapuolta heittää, mutta tämän jälkeen tehtiin tosi tasaisia ja hyviä hyppyjä. Aluksi otettiin vähän reippaammasta temmosta, mutta kohta Henna pystyi jo paremmin vaikuttamaan myös lyhyemmässä laukassa. Martingaali oli unohtunut kotiin, sekin aiheutti hieman lisähaastetta!

Hyvän verkan jälkeen radalla tuli vähän huonompi fiilis. Maneesissa tamma vähän ahdistui ja se tuli pikkasen jännittyneeksi, joka korostui kuuroutena ratsastajan avuille. Siinä vaiheessa pitää vain kerran potkaista ja olla sillain "hei nyt homma toimii edelleen niin kuin minä sanon". Tamma ei tosiaankaan ole helppo, radalla tilanteet tulevat niin nopeasti ja kun Alli kyseenalaistaa kaikki mitä pyydät siltä, sen kanssa on välillä todella hankala löytää hyviä paikkoja.. Kuitenkin pääsääntöisesti saatiin mielestäni hyvä rata, vain kolme huonoa lähestymistä ja niistä puomia, jopa lyhyen sarjan yli päästiin!

Yhteistuumin päätettiin Hennan kanssa olla starttaamatta metriä, ei haluttu lähteä kiusaamaan hevosta (ja kuskia) kun ensimmäiselläkin radalla tamma jännittyi enemmän. Sen metkut pitää tosiaan oppia tuntemaan ja se vaatii todellakin luottamusta radalle eikä haluttu sen viimeisiä intoja lähteä pilaamaan pieneen maneesiin vähällä treenillä. Hyvällä fiiliksellä ja yhteisymmärryksessä tehtiin tämä päätös.

Pyryn urakka alkoikin sitten viimeisten joukossa. Pyry starttasi siis suomenhevosille avoimen 80 cm ja 100 cm. Niinkuin jo alussa sanoin, Pyry oli jo alusta asti ihan pöheli ja Henna saikin sen kanssa tehdä pitkän verryttelyn ja hyppyjä sai ottaa todella monta. Ainakin Pyry oli varovainen ja irti puomeista. 

Mitä sitten Pyrystä sanomaan. Molemmat luokat se mini luotettavasti nollilla ja otti sitten molemmista luokista sijoitukset. 80 cm 2. sija ja 100 cm sinivalkoinen 1.sija. On se vain aikamoinen rusettihai, vaikka hieman pöheli koko päivän olikin. Hienosti hevoset ja Henna menivät, ei voi ylpeämpi olla!

Kiitos Hennalle hienosta kisapäivästä!

Toivottavasti pääsen itsekin jo kohta kisatoimiin ja treenaaman, motivaatio on ainakin kohdillaan.