Siirry pääsisältöön

Hetkinen, avasin tietokoneeni?!

Turha sitä on kierrellä. Nyt on elämässä paljon muutakin. Pääni pulppuaa ideoita, mutta kun pääsen kotiin, ei tee enää mieli avata konetta. Parhaimmillaan - vaiko pahimmillaan - 15 tuntiset työpäivät syövät jaksamista. Hevosen selässä ehdin käymään viikonloppuisin ja välillä sekin on pikainen hölkkä maastossa. Välillä mietin mitä olen tekemässä? Loppuuko tämä kiire ikinä? Saako tähän jotain järkevää rytmiä ikinä?

Mitä sitten tässä onkaan tapahtunut. Instagram on täyttynyt kätevästi millä muullaan kuin omilla pärstäkuvilla kuin ei ole sinne ollut mitään heppakuulumisiakaan. Hepat kuitenkin voi hyvin. Ne muuttivat tapaninpäivänä takaisin kotiin. Äiti näyttää voivan jo huomattavasti paremmin. Ainiin ja päivätkin alkavat pitenemään ja valoa tulee minuutti kerrallaan enemmän!


Olen tavallaan nauttinut tästä tietokoneettomasta ajasta. Viettänyt ihan huikeaa aikaa perheen, kavereiden, töiden ja hevosten parissa. Välillä olen tuntenut huonoa omatuntoa siitä etten ole kirjoittanut ja mielessä olisi paljon kirjoitettavaa. Uusi tietokone ei tosiaan ole vielä ehtinyt paljoa käymään! Uuden autonkin ostin, tuollaisen nätin 2,5l (suora kutosen moottori!!) bensa Chevrolet Epican. Ratsastellut olen Herkulla ja pari kertaa Pyryllä. Herkku muuten laukkasi ekaa kertaa maneesissa, on se aika fiksu tapaus!

Kerran käydessämme aivan ihanalla köpöttelymaastolla koko porukan kanssa (minä Herkulla, äiti Mollalla ja Jenna Pyryllä) mietin tosissani mitä harrastukseltani haluan. Tänä vuonna kisasin puolet vähemmän mitä aikaisempina vuosina. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään treenimotivaatiota. Tykkään ratsastaa ja hoitaa hevosia, muttei minulla ole hajuakaan ensi vuodesta. Mitä teen, mitä kisaan? Mitkä on tavoitteet? Mitä haluan kisata? Miksi? Miten? Koska? Aika paljon kysymyksiä näin vuoden viimeisenä päivänä.


Kaiken tämän synkistelyn ja hämmennyksen keskellä oli kuitenkin tosi kiva joulu! Sain taas ostettua onnistuneita joululahjoja (kuten isäpuolelle konjakkipullon mitä ei suomesta edes saa, ylitin itseni jälleen, jee!), pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kylpylään, saimme ehkä ihanimman joulukortin ikinä ja kävin pitkästä aikaa isän luona. Sieltä tuliaiseksi sainkin ihanan kotipunaviinin ja konvehteja. Joulun jälkeen taas palasi arki ja se tarkoitti että tämä koko viikko on mennyt töissä. Huomenna aamulla minulla on kynsihuolto ja sen jälkeen menen tallin kautta Tampereelle. Ensi vuonna sitten taas jatkuu arki, mutta toivottavasti ei ihan näin kiireisenä! Mitä nyt alkuvuodesta on tiedossa laivareissua, synttäreitä, keväällä lähdetään Pilvin kanssa Bulgariaan... Joten ehkei nyt kannata kuitenkaan suuria lupailla.

Kuitenkin tässä kirjoittaessa huomaa, että tätä on todellakin kaivannut. Ehkä siis kirjoitankin taas paljon useammin kuin nyt uskonkaan. Uusi vuosi, Uudet tuulet. Niin ainakin kovasti toivon!


Kiitos kaikille rakkaille lukijoille jotka olette hiljaisuudesta pysyneet mukana. Teidän vuoksenne tänne jaksan kerta toisensa jälkeen palata. Kiitos.

Kommentit

  1. Mulla ei ainakaan haittaa harva postaustahti, tää blogi pysyy suosikkilistalla ja käyn aina välistä vilkaseen onko tullu tekstiä.
    Ja hyvin pysyy kartalla kuulumisista ku stalkkaa teitä ig:ssä 😃
    Ja onnea uudesta pirssistä! Se on kyllä materiaonnea potenssiin miljoona!😂
    Itekki kävin tossa viime kuun alussa hakeen Porvoosta (kyllä, ei lähempää Napapiiriä löytyny yhtään hyvää 😂) uuden kans 2,5l bensa neliveto BMWn ja voi vitsit tätä onnen määrää!!
    Hyvää uutta vuotta ja tsemppiä duuneihin ja hevoshommiin 👍

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov