17. joulukuuta 2017

Talvi yllätti Amerikan matkaajan

Koska tätähän minä pakenin suomesta! Sormien jäätymistä, lunta, kylmyyttä. Sitä minä lähdin pakoon, sillä vaikka meillä täällä Wind Gapissä on talvet ja kesät kuten Suomessa niin yleensä talvi alkaa vasta joulun jälkeen ja kestää ihan maksimissaan kaksi kuukautta. Ja tälläisiä päiviä mitä nyt on muutama ollut on kuulemma yleensä vain pari kappaletta tammi- tai helmikuussa. Niin mun tuuria, haha!


Ekassa kuvassa selfietime kera Turn Two:n ja toisessa kotihevoset (etualalla Wisenheimer) nauttii vilpakasta talvipäivästä. Viimeisin viikko on ollut kyllä rankka, ei ehkä pelkästään työtahdiltaan (vaikka päivät onkin venynyt 12-19 tuntisiksi) mutta jo pelkästään sillä että kokoajan on vähän joutunut stressaamaan jostain. Maanantaina piti ehtiä liikuttamaan hevoset ennen yhtä, sillä lähdettiin kuskaamaan kolmea varsaa irtopalaleikkaukseen ja samalla reissulla piti matkalta hakea yksi vanhempi hevonen samalle klinikalle kurkkuleikkaukseen. Tiistaina piti lähteä Cherryn kanssa puoli kaksi raveihin ja ennen sitä ehtiä hoitamaan talli (ja uskokaa tai älkää me ehdittiin! ja vielä kirsikkana kakun päällä Cherry voitti!!). Keskiviikkona piti lähteä taas hakemaan varsoja pois klinakalta  ja vietiin samalla reissulla Power klinikalle joten taas piti lähteä jo enne yhtä.. Oli siis aikamoista juoksua! Kun sitten lopulta kolme viimeistä päivää olisi ollut semmoisia kiireettömiä, eiköhän tämä lumisade alkanut kunnolla. Torstaina yöllä oli satanut varmaan 15 senttiä lunta ja rata saatiin vasta 10 aikaan auki.. Ajolista oli pitkä kuin nälkävuosi, joten taas vähän kusahti homma. Kun sitten taas perjantaina nukuttiin vähän pommiin (eli oltiin vasta 6 tallilla, vaikka oli tarkoitus olla ennen 5) ja vaikka näytti siltä että selvitään hyvissä ajoin alkoikin lumisade ja rata lyötiin kiinni... Launtai oli melkein kopio perjantaista, rataa kunnostettiin pitkälle aamuun ja päästiin aloittamaan myöhässä ja päivä venyi ja venyi...

 Onhan täällä kaunista! Sunnuntaiaamu klo 7.05, taisi olla jotain muutamia asteita pakkasta.

Ja siis nythän sitten ajettavia riittää. Itse en hölkkää yleensä kuin 5-6 hevosta plus mahdolliset ratsastettavat, mutta Petralla on yleensä 10-14 hevosta ja tälläkin viikolla yhtenä päivänä neljä hiittihevosta! Siinä ehtii jo hieman tulemaan kiire! Pomothan nauttivat tällä hetkellä erittäin ansaittua lomaa Havajilla, enkä ole siitä siis mitenkään katkera, vaan he todellakin ansaitsevat sen!

No, mutta eiköhän ensi viikko ole helpompi! Onneksi nyt on sunnuntai ja vapaapäivä, sai nukkua pitkään ja käydään varmaan taas ahtamassa itsemme täyteen Dinerissa tai jossain muussa yli hyvässä ravintolassa. Kunhan ensin ollaan ehditty siivoamaan toimisto ja olen hoitanut yhden passini jalat.. Mutta sitten! Ensi viikolla koitan saada kameran mukaan, sillä haluan ainakin kahdesta passistani hiittkuvia, toivottavasti saadaan niitä sitten esille. Varsojakin pitäisi taas kuvailla - kunhan tunteja olisi hieman enemmän niin miksi ei!

Mutta pysytään kuulolla! Loppuun passini Big Hero nauttimassa sunnuntaista ja ensimmäisistä lumista:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti