Siirry pääsisältöön

Keskiviikkoestekilpailut

Tänään vihdoinki pääsin sitten Lurpan kanssa estekisoihin, puolen vuoden tauon jälkeen! Mukana oli myös Molla ja Iida, tämän parivaljakon kun on tarkoitus vallata ensikesänä kaikki piensuokkien mestaruudet ;) Matka menikin sitten mukavasti, onneksi ollaan ihan lähellä niin ei hirvittävää kiirettäkään ole. Paikalla oltiin melko hyvissä ajoissa ja ehdittiin sitten Iidan kanssa kävellä 70 senttimetrin rata ennen kuin Iida meni sitten Mollaa verryttelemään. Itse olin auttamassa Iidaa ja Mollaa verkassa, äiti laittoi sillä välin Lurpan kuntoon ja saatiin sille vielä taluttelijakin siksi aikaa kun Iida hyppäsi. Verkassa Molla oli aluksi hieman löysän oloinen, mutta kun käskin tekemään hieman siirtymisiä ja tempon vaihteluita, alkoi tamma heräilemään. Hypätessä taas teki sen saman, että ensin täysillä ja sitten jarrutus. Onneksi kuitenkin Iida sai hyvin korjattua ja lähtikin radalle sitten hyvillä mielin. Jos 70 menisi hyvin, olisi tarkoitus niiden mennä myös 90!

Molla & Iida ekan luokan verkassa

Ja hyvinhän niillä meni! Molla meni aikas kovaa, mutta kuitenkin ihan siististi ja sillain. Puhdas ja hyvä suoritus, joten annoin myönnytyksen mennä ysikympin! Sillä välin kun Iida käveli Mollan kanssa, itse hyppäsin Lurpan selkään ja suuntasin verkan puolelle, miltein heti kun pääsin sisälle kuitenkin. Lurppa vaikutti juuri niin omalta itseltään, reipas ja hieman puhveli.. Verkassa aluksi Lurppa meni ihan nätisti, mutta sitten kun nostin laukkoja herra päätti ihan itse sekoilla, tuli pukkia ja pomppimista, huoh.. Kertaalleen meinasin verkassa tippuakin, Lurppa kun päätti lähteä vain menemään esteen jälkeen ja itse en ollut ihan tasapainoisesti mukana.. Kyydissä kuitenkin pysyttiin ja reippain mielin (ainakin Lurppa..) mentiin sitten radalle. Ja niin, jarruthan siellä puuttui. Ykkönen tultiin ihan ookoo vielä, 2 ja 3 olivat linjalla ja sinne tuli jotain ihme jättiloikkia ja yksi askel vähemmän mitä aluksi suunnittelin. Sitten yritin saada hieman kontrollia (ja äitikin "soo"tteli katsomossa) mutta vielä kaareva 4 ja 5 mentiin samalla vauhdilla, näistä toinen (molemmat?) taisivat tippuakin. Sitten heppa lähtikin täysin händyistä ja tein sitten stopin seinään, ja voltin kautta uusi laukka ja parempi rytmi. Mutta siitä pä Lurppa otti herneen nenään ja päätti hypätä 6 jostain 3 metriä ennen estettä ja siihen ei sitten auttanut enää edes napakka "ei", vaikka kuinka yritin :D Loppu mentiin sitten ihan siististi, mutta kyllä huomaa ettei herralla ole mitään kunnioitusta näitä pikku esteitä kohtaan.. Kuvia ei valitettavasti saatu, eikä videoo (hyvä niin!), mutta lupaan hankkia sen videokameran mahdollisimman pian!

Sitten oli vielä Iidan ja Mollan ysikymppi. Iidaa jännitti ihan hirvittävästi, olinhan kuitenkin pelotellut hyvin kaiken maailman kielloilla yms! Verkassa annoin ohjeeksi tulla terävästi esteille ja kuitenkin pitää ohjat hyvin tuntumalla ja istunnan lähellä. Ja menihän verkassa sitten hieman testailuksi, kun Iida jäi hieman suusta kiinni, neiti ilmoitti että en hyppää. Onneksi Iida kuitenkin huomasi virheen ja pääsi vielä hyvin hyppäämään verkkaokserin. Radalle lähti sekä ratsastaja että katsojat jännittyneenä! Iidan ja meitin oman pikku-Mollan ensimmäinen ysikymppi!

verkkaesteellä, tällä Molla hieman testaili Iidaa

viimeinen este ja se on vinokin vielä..

ja niin se rata alkoi..

Ja ei voi muuta sanoa kun että meni TÄYDELLISESTI! Molla hyppäsi hyvässä rytmissä ja kaikki juuri nappiin! Kaarevalla linjalla harmittava pudotus kun askeleet ei aivan sopinut, mutta muuten erittäin hienosti! Sarjakin meni todella hyvin vaikka hetki mietittiin onko turhan pitkä väli, mutta ei ollut, hienosti pari liiteli sarjan yli. Hienoa tytöt! Saldona siis ensimmäisestä ysikympistä vain yksi pudostus, eli täydellinen suoritus sanon minä. Loppusaldona saivat myös sijoituksen 70 cm, jossa olivat toisia :) Ja omistaja on onnellinen!

Ja sitten seuraavan viikon keskiviikkona onkin sitten koulukisat, ennen sitä valmennus, saa nähdä miten menee! Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov