Siirry pääsisältöön

Piken Kouluvalmennus

Tosiaan tänään sitten oli Piken kouluvalmennus, mihin kovasti yritin henkisesti valmistautua. Valmennuksessa (siis ihan kunnon kouluvalmennuksessa, missä keskitytään ratsastamiseen!) olen viimeksi ollut 7 kuukautta sitten, joten tosiaan, jännitti TODELLA paljon! :D Ja tietenkin Lurppa kiukutteli jo kotona kuntoonlaittaessa, joten odotin valmennuksen olevan totaali katastroofi..

Mutta niin, miten taas kävikään. Aloitettiin sitten ihan verkkailemalla ravissa, suunnanvaihtoja, voltteja, ympyröitä, siirtymisiä jne. Itse jännitin niin että olkapäät alkoi särkeä, jälleen ongelmani vasen käsi tuppasi jäämään  kiinni ja nyt, ennen kaikkea, istuin jopa aavistuksen vinossa vasemmalta. Siinä sitten korjailin kovasti ongelmia, mutta Lurppa tuntui kyllä järjettömän hyvälle. Ravin jälkeen vielä laukassa hieman verryttelyä, siirtymisiä ja ympyröitä. Lurppa oli jotenkin todella kivan, rennon ja innokkaan oloinen, mikä hieman sai oloni helpommaksi ja uskalsin rentoua. 

Sitten oli vielä Piken tarkkaan syynninkiin meno. Eli tosiaan otettiin ympyrälle Piken eteen, ensin ravissa haettiin oikeaa muotoa, sitten laukassa. Välillä Lurppa hieman meni vahvaksi, mutta taas kun muistin rentouttaa hieman vasenta kättä, huomasin että herrakaan ei kiskonut yhtään niin paljon. Ympyrällä sitten mentiin molempiin suuntiin ja korjailtiin istuntaa ja itsekin pystyin jo keskittymään hevosen muotoon. JA Lurppa meni toden totta upeasti! Se kuunteli jokaista apua ja toimi juur niinkuin halusin! Ah, oli ihana huomata, että vaikka on tosiaan ollut pitkäaika kun viimeksi oli kunnolla tuuppailemassa, ei ollut kaikki asiat ihan unohtunut. Ja vielä hienompaa oli huomata että Lurppa on TERVE! ei kipua missään, täysin puhdas ja ihana!

Suunnitelmissa olisi nyt sitten uskottavasti seuraavaksi kisoihin. Taino, totta kai on valmennus vielä ennen kisoja, varmaan parikin. Mutta seuraavat kisat lienee sitten minun ja Lurpan kanssa keskiviikkokilpailut 2 viikon päästä jos oikein muistan. Pitääkin alkaa skarppailemaan ja harjoittelemaan tosissaan! Iida meneekin Mollalla keskiviikkokisoihin ensi viikolla, pikkusen hyppäämään ;) Ja estevalmennusta varailtiin loppuviikolle, pääsen Lurpan kanssa vähän pomppimaan! Jännittää!

Ja sitten vielä loppuun arkistojen kätköistä. Kuva vuodelta 2009, Alue-estekisoista Takkulasta ja kuvan kuvannut eripura.net. Toivottavasti vielä päästään kunnolla joskus pomppimaan, nyt peukut pystyyn että herran jalat ovat keväällä loisto kunnossa <3

kyseessä siis 100 cm luokka. Nyt peukut pystyyn että tulee kuntoon <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov