Siirry pääsisältöön

Pitkä päivitystauko pahoittelu

Tosiaan tässä on ollu yhtä ja toista taas niin on jäänyt tämä blogin kirjoittelu. Tälläisellä pikakelauksella nyt voisi sitten käydä nämä pääpiirteisesti. Ensinnäkin olin tuossa viikon verran kipeä, joten ratsastamaan en ole päässyt nyt kuin parin viikon ajalta. Lisäksi käytiin koskella tunnilla, joka oli joku ihan katastroofi, jonka jälkeen Lurpan kanssa hyppäsin muutaman pikku hypyn ja koitin sitten Mollaakin. Liikutettu on myös molempia hevosia ahkerasti, Iida on käynyt reippaasti ratsastamassa Mollaa ja pakko sanoa vielä että ovatpa ne upea pari tosiaan!

Sitten vielä nuoriin. Perttua käytiin katsomassa tuossa viime vkl, mutta ei kaipa mennyt kaupaksi, tai ei ainakaan minulle ilmoitettu. Herra on kuitenkin valmis noviisi luokkiin, joten aika näyttää mitä tapahtuu. Lisäksi nuorten omistaja oli kysellyt äidiltä olisiko kiinnostusta alkaa Rossolla ratsastelemaan aktiivisemmin ja tähdätä kenttäkisoihin. Ja enhän minä tietenkään kieltäydy! Nyt Rosso on kuitenkin vielä viikon lomalla, jonka jälkeen mennään katsomaan miten homma lähtee käyntiin!

Ainiin, ja kaivelin arkistoja, löytyi kaikkia kivoja kuvia, joten lupaan vielä tänään laittaan jonkinmoista kuvapostausta vuosien varrelta. Tällä kertaa ei ole oikein muuta kerrottavaa, ensi viikolla sitten taas valmennuksiin, joten siitä sitten paremmin.

Ja sitten vielä tähän omaan kuntoiluuni. Nyt tosiaan pitää saada itseni kuntoon että jaksaa taas kesällä kilpailla, varsinkin jos noilla nuorilla on jotain tarkoitus mennä. Itse käyn kerran - kaksi viikossa body pumpissa ja voin vain suositella kaikille! Erittäin kivaa ja haastavaa saa halutessaan! Lisäksi Zumbaa harrastan kotona omilla vehkeillä, joten sitä voin suositella myös täysin. Lenkkeilyäkään ei parane unohtaa ja kunhan lumet sulaa, pyöräily on taas tarkoitus aloittaa ;) Joten eiköhän tässä jonkilaiseen kesäkuntoon päästä!

Mutta siis, kuulemisiin taas piakkoin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov