Siirry pääsisältöön

Pitkästä aikaa maastoesteitä ja sivussa kouluratsastusta

Tämän viikon valmennuskiintiö taitaa olla täynnä, vaikka kovasti olisin Lurpalla halunnut vielä valmennukseen. Keskiviikkona oltiin kuitenkin ruunien kanssa kouluvalmennuksessa, itse menin Pyrtsillä ja äiti sitten uskaltautui Lurpan kanssa. Aluksi kerroin kisakuulumiset ja muut tilpehöörit kun Pike kysyi kauanko Pyry nyt meillä onkaan ollut yms. Tunti aloitettiin sitten ihan verkkailulla ravissa molempiin suuntiin. Pyry oli onnistunut pudottamaan kenkänsä, mutta onneksi oltiin keskikentällä missä oli uusi kumirouhe, jolloin jalka ei vaivannut mitenkään. Tehtiin aluksi pohkeenväistöjä lävistäjällä, ensin käynnissä, sitten puolessa välissä raviin ja lopulta ravissa. Pyry oli hieman vastahakoinen ja pakoili tuntumaa, mutta muutaman yrityksen jälkeen saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Lurppa nyt humputteli äitin kanssa ja meni tasaisesti ja niinkuin se aina äitin kanssa menee :')

Seuraavaksi alettiin tekemään laukkasiirtymisiä. Ensin käynnistä laukannosto, raviin, ravista nosto, käyntiin, käynnistä nosto, raviin jne. Ymmärsitte varmaan? Pyry oli tässä ihan kiva, sillä toimii tosi kivasti avuilla, mutta ongelmana tosiaan on tuo moottori. Ei vaan kulkenut kunnolla menemään vaan jää hidastetun leffan tasolle pönkittämään paikoilleen. Eteen, eteen, eteen taisi olla eniten tänään käytetty sanoista. Kun Pyryn sai tosissaan toimimaan takaa, alkoi hieman vastustelemaan, ei herralla kuitenkaan mitään kummoisempia lihaksia ole. Paikoitellen meni ihan rehellisesti peräänannossa, mutta nousi aika nopeasti kun ei vaan jaksanut kantaa itseään. Pike sanoikin että saattaa olla huomenna kipeä, sillä joutui tosissaan tekemään töitä.. No onneksi herra pääsi eilen rennolle maastolle, joten siinä kipeätkin lihakset pääsi vertymään.

Ja sitten tosiaan eiliseen, jolloin olin Mollan kanssa maastoestevalmennuksessa! Jipii, pitkään aikaan päässyt hyppäämään maastoesteitä, joten kivaa oli! Tietty harmitti kun ei tiennyt hokeista että pitää olla (joten jätin kotiin), joten muutama tehtävä jäi sitten hieman vaisuksi, muuten kyllä meni hienosti! Oltiin tunnilla Maijun ja Kisun kanssa. Kisu on sellainen täykkärityyppisen oloinen puoliverinen, kuumempi kaveri. Alkuverkaksi saatiin tehtäväksi mennä hiittikselle ensin alas ravissa ja loppu matka laukkaa. Molla oli suloinen kun yritti pysyä Kisun (pitkäjalkaisen erittäin nopean tamman..) perässä! Pötki niin kovaa kun pääsi, mutta kyllähän se sitten jälkeen jäi. Lopulta ei kyllä oltu kuin 30 sekunttia myöhemmin perillä, eli ei mikään ihan huono tulos! Aliaikaa tuli reilusti, hupsista!

Hypyistä aloitettiin sitten pienillä kumpu esteillä. Eli kumpujen päällä oli pienet tukit ja viimeisen kummun jälkeen vielä yksi koivutukki. Ekalla kerralla Molla hieman töksäytti kaikille, seuraavalla kerralla tuli parempi rytmi ja hyppäsi kaikki tooosi hienosti! Seuraavaksi pitkä hauta ja banketti kahdesta suunnasta. Muutaman kerran tämäkin. Molla meni tämän tehtävän ihan kivasti, tosin banketeilla hieman aina himmailee ja menee varovasti. Sitten ylös hyppy ja avohauta (matala) mitkä Molla meni ihan pyllylleen. Avohautaakin hypätty miljoonakertaa ja silti Molla aina mulkoilee sitä. Sen jälkeen metsässä kaksi tukkia (tukkiokseri ja koivutukki). Nämäkin ihan kohtalaisesti, hieman jarrutteli koivutukille. Sitten tukkiokseri, alas hyppy ja tukki ja tästä olen tosi tyytyväinen! Hyppäsi niiiin hienosti taas alas, oikein liiteli ja pääsi itse tosi hyvin mukaan. Tämän jälkeen mentiin viimeiseksi vedelle, vedestä hyppy pienen nyppylän päällä, minkä Molla hyppäsi aivan loistavasti! Tässä kohtaa kuski oli hieman epävarma, mutta poni meni ja hyppäsi! Viimeinen tehtävä oli syvä avohauta, mikä oli tuttarissa keväällä. Vaikka kuinka yritin pitää ponin nenän ylhäällä se jotenkin vain sai sen alas ja teki niin ihmeellisiä loikkia.. Mutta hengissä selvittiin ja olen ylpeä tammasta, toivottavasti saadaan niinisalostakin hyvä tulos :)






Pahoittelen omia virheitä, tamma on jotenkin niin helkkarin pieni että tuntuu joskus vaikelta päästä mukaan.. Mutta eiköhän se tästä, harjoittelemalla!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov