3. maaliskuuta 2015

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin.

Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon. Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty. 

On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu?


Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puhua on nyt se hiljainen hyväksyminen. Mahassani muljahti, sillä tajusin itsekin, miten olen päätäni kääntänyt ja paikalta poistunut - tai ollut asiaan puuttumatta - vaikka olen nähnyt hevosen epäasiallista kohtelua. Minusta on pelottavaa myöntää että olen ollut hiljainen hyväksyjä.

En ole ikinä ymmärtänyt koulukiusaamista. Ehkä sen takia että olen aina ollut se kiusattu osapuoli, en ole päässyt jyvälle siitä mikä kiusaamisessa kiehtoo - mikä tekee siitä sen arvoista. Onko toisen itseluottamuksen musertaminen, haukkuminen ja jopa fyysinen väkivalta sen arvoista? Jos ei hyväksy kiusaamista (työ- tai koulu), miksi pitäisi hyväksyä eläinten epäasiallinen kohtelu? Miksei vaan asiaan voi puuttua? Huutaa kentän laidalta että lopeta nyt saa***an juntti tuo järjetön toihu. Miksi vaietaan?

Kuten sanoin, sisuskaluni heittivät volttia kun luin kommentteja foorumilla siitä miten paikallaolijat vain hyväksyivät tämän, miten ketään ei puuttunut. Sain itseni nieleskelemään ja miettimään mitä olisin itse tilanteessa tehnyt. Olisiko minulla ollut pokkaa mennä sanomaan täyden yleisön edessä, jonkin asteiselle "gurulle" että tämä on aivan liikaa? Vai olisinko ollut vain se hiljainen hyväksyjä, kääntänyt katseeni ja kävellyt pois. Veikkaan hyvin vahvasti jälkimmäistä. Vaikka olen yleisesti hyvin vahva ihminen ja kerron erittäin suorasti mielipiteeni, on suuri kynnys hypätä toisten varpaille. Sanoa että tämä on väärin, vaikka sen sydämessään tietää olevan. Itsesuojeluvaisto käskee vaikenemaan, vaikka fyysisesti ja henkisesti voi niin pahoin että tekisi mieli huutaa.

joskus hevonen saattaa hermostua rajustikin. siinä ei auta muu kuin oma rauhallisuus

Minusta on yhtä järkyttävä miettiä, että olen useita kertoja nähnyt räikeää hevosen huonoa kohtelua kuitenkaan puuttumatta siihen. Kerran muistan ratsastaneeni kesällä kentän ohi, missä treenasi kouluratsukko. Kanget kireänä kuin viulunkieli, hevonen todella rajusti rullattuna. En ollut ikinä, ikinä, nähnyt livenä rollkuria, joten järkytyin tästä syvästi. Hevosen silmät pyörivät päässä ja näytti siltä että sen niska taittuu kohta poikki. Kävellessäni ohi sanoin kaverilleni hieman äänekkäämmin että ompa ruman näköistä, mutta en silti puuttunut tilanteeseen

En mennyt sanomaan ratsastajalle että sen ratsastaminen näyttää kamalammalta kuin alkeisratsastajien ensimmäiset raviaskeleet tai ylilihavan ihmisen hyllyminen liian pienen ponin selässä. Käänsin katseeni pois ja ratsastin ohi puuttumatta tilanteeseen. Taputin omaa hevostani mutta en nähnyt vaivaa sen eteen että olisin helpottanut sen toisen hevosen oloa. Tunnen olevani kamala ihminen.

Ehkä vielä enemmän minua harmittaa kun en puuttunut erään paikallisen gurun asiattomaan kohteluun. Olen aina ollut sitä mieltä että olkoot vaikka millainen GP-tähti tai Talentti, jos ei osata käsitellä hevosta asiallisesti, kannattaa vaihtaa harrastusta. Edelleen olematta yhtään tekopyhä. En ole mitenkään kovin arvostetussa asemassa kotipaikkakunnallani, sillä olen muutaman kerran sanonut suoraan paikallisille guruille. En ikinä ole ollut ilkeämielinen, mutta hyvin selkeästi kertonut mielipiteeni. Suoraan sanoen eipä siitä ole ainakaan ruusuja jaeltu minulle, vaikka muutaman isomman "tähden" olen taivaalta tiputtanut.

Tämän kohun noustessa muistin samantien tapauksen joka tapahtui maneesissa eräänä jo pimenevänä iltana. Muistan miten olin aamuvuorosta tullut suoraan maneesille ja äiti oli tuonut Allin sinne. Muistan miten minua nauratti kun mikään ei onnistunut. Jossain välissä muistan keskittymiseni herpaantuneen ääneen jota voin sanota inhoavani. Pitkällä kouluraipalla suoranaiseen hakkaamiseen, kuulen kuinka raippa viuhahtaa ilmassa, kuinka se terävästi osuu hevoseen, kuinka hevonen koittaa paeta, mutta terävä kiskaisu pitää sen paikoillaan. Minun on pakko itse lopettaa ratsastaminen ja jään vain suu auki tuijottamaan. Äiti alkaa voimaan fyysisesti jo pahoin, itse tunnen pelkkään suoranaista inhoa. Tätä jatkuu liian kauan. Enkä tee asialle mitään.

 Eilen sanoin äidille, että minua harmittaa niin paljon, kuin ei silloin puututtu tilanteeseen. Minua itkettää miten vastuuton, typerä ja sanaton siinä tilanteessa olin. Koska olen ennenkin kertonut mielipiteeni suoraan, miksen tehnyt sitä nyt? Miksen mennyt sanomaan että jos tuo ei nyt lopu, teen ilmoituksen. Mihin? Miksi? Millä todisteilla? Mitä minun olisi pitänyt sanoa? En usko että sanomiseni olisi aiheuttanut muuta kuin vastakiukuttelua, ärjyntää ja uhkailua, mutta olisin ainakin kokenut tehneeni jotain. 

Nyt koen olevani vain surkea hiljainen hyväksyjä.

On siis helppo kysyä: miksei kukaan puutu tilanteeseen? Onko se niin helppoa? Miten sinä puuttuisit tilanteeseen? Menisitkö vain kiroten kentälle ja sanomaan että tämä näyttää rumalta? Olisiko muu yleisö siinä tilanteessa kanssasi samaa mieltä? Vai kääntäisivätkö he siinä tilanteessa selkänsä? Onko se asiaan puuttuminen sittenkään helppoa? Se ei tee tilanteesta yhtään hyväksyttävämpää, mutta miten - oi miten - tälläisessa tilanteessa tulisi toimia? Mitä pitäisi sanoa, miten pitäisi homma keskeyttää? Auttakaa nyt ihmeessä kertomaan, miten nämä tilanteet voidaan jatkossa estää?

61 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä postaus vähän turhankin vaietusta aiheesta! On todella vaikeaa avata suunsa ja puuttua tuntemattoman ratsastukseen, vaikka esimerkiksi kaverille voi helposti huomauttaa rumasta ratsastuksesta ja vaikka sanoa että vaihdettaisko hevosia hetkeks, niin saat nollattua tunteet... Oltaispa me kaikki vähän rohkeempia, jotta kykenisimme puuttumaan hevosten kiusaukseen sellaista nähdessämme :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) On kyllä totta mitä sanoit, pitäisi vaan enemmänkin puuttua.. :(

      Poista
  2. Itse tietysti haluaisin sanoa, että sinne menisin suoraan päin naamaa sanomaan miten on asiat. Loppupeileissä en kuitenkaan varmaan uskaltaisi. Mutta harmillista kyllä, hevonen maksaa siemoisen summan hiljaisten hyväksyjien takia.

    Ei tarvitse olla mikään maailmanluokan hevoskouluttaja, että tietää mikä kohtelu on väärin. Silti pieni ja nuori tyttö vähäisellä kokemuksella näihin "ammattilaisiin" verrattuna on pelottava yhdistelmä lähteä kellekkään sanomaan oikeaa ja väärää. Sanomaan, että sä et nyt oikeesti osaa tota sun hommaa.

    Mutta ehkä sen voisi tulevaisuudessa ihan hevosen takia tehdä. Poistua mukavuusalueeltaan ja ottaa ne pari henkistä raipaniskua hevosen puolesta, mikäli ratsastaja kuumuu entisestään. Tämä kohu on herättänyt paljon kysymyksiä ja nyt on hyvä hetki alkaa toimia. Näitä tapauksia kun on pitkin arkistä elämäämme. Tämä herra vai päätti paljastaa hevosmaailman luurankoja kaapista näinkin julkisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon on niin totta. Mikä minä amatööri olen ammattilaiselle sanomaan? Vaikka varmaan ammattilainen kyllä tietää rajansa ylittäneen, mutta on se silti aina kynnys :/

      Poista
  3. Pisti kyllä mietityttämään kun luin tämän.

    VastaaPoista
  4. Hyvä teksti! Minusta tuossa tapauksessa on ollut kaikista suurin vastuu ("kouluttajan" jälkeen) hevosen omistajalla. Selkeästi omistaja on hyväksynyt tuon kohtelun hevoselleen, ja siinä vaiheessa on vielä vaikeampi ulkopuolisen puuttua asiaan - vaikka mielessään ajattelisikin sen olevan väärin.
    Ehkä tuossa tilanteessa olisin mennyt ensimmäisenä puhumaan hevosen omistajalle, sanomaan, että pistää pelin poikki. Tietty jos kaltoinkohtelija on hevosenomistaja itse, niin ei siinä voi muuta kuin ottaa rajummat keinot käyttöön, ehkä juurikin videoida tapahtumia ja tehdä eläinsuojeluilmoitus tai vähintäänkin uhata sillä. Tällä tietty saa varmasti vähintään kukkahattutädin maineen ja "lentää piireistä ulos", mutta se olkoon hinta, jos sillä saa väkivallan loppumaan.

    Helppohan se on tässä sanoa, kuinka toimisi. Tosipaikan tullen luulen, että ryhmäpaineenkin takia tulisi helposti pupu pöksyyn.. :/ Mutta mikäli tämä "guru" olisi mäiskinyt tuossa minun hevostani, en olisi tuollaista katsonut sekuntiakaan, vaan pistänyt pelin poikki ja vienyt hevoseni pois, se on aivan varma (siksi ihmettelen edelleen tätä hevosenomistajaa, millainen ihminen hän on, kun edes pystyy katsomaan tuollaista, vaikka pystyisi tilanteen lopettaa helpommin kuin kukaan ulkopuolisista?). On vaikeampi puuttua "muiden asioihin". Etenkin, jos ympärillä on "ammattilaisia".

    VastaaPoista
  5. Mä sanon, että oon niin pirunmoinen v*ttupää, että olisin varmasti noussut ylös ja kysynyt että MITÄ HELEVETTIÄ. Mutta mun äiti on samanlainen, äkkipikanen ja yhessä huudetaan lapsosille jotka edes heittää uimarannalla sorsaa kivellä. Ja tyypille kenen näin lyövän koiraansa kaupan pihalla jokuaikasitte niin menin ihan suoraan paasaamaan kuinka surkea ihminen hän on. mua inhotaan ratsastuspiireissä jo tarpeeksi, että muutama halveksija lisää ei tunnu missään :D

    Musta on kuitenkin hienoa, että tämä kohu on saanut ihmiset pohtimaan omaakin käytöstä, näiden tilanteiden sattuessa kohdalle vaikka siellä kotimaneesissa. Jos yksikin hevonen säästyy tolta silmittömältä pieksemiseltä ja alistamiselta on kohu ollut hyödyllinen. Ja vielä hyödyllisempi, mikäli se saa ihmiset rohkaistumaan tilanteissa, missä hevosta kohtaan toimitaan selkeästi väärin. Jos edes muutama ihminen enemmän uskaltaa tämän videokohun jälkeen kysyä "Miksi teet noin" nähdessään hevoseen kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta on ratsastusurheilu huomattavasti paremmalla tiellä :) On kuitenkin meidän jokaisen vastuulla puuttua selkeään kaltoinkohteluun - sen määrää jo laikikin. Ja mikäli yhä useampi uskaltaa puuttua tai edes kysyä, että miksi - haluan uskoa, että asenteet hevosia kohtaa muuttuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa olen itsekin erittäin suora ihminen, mutta silti on tilanteita joissa se oma "amatöörimäisyys" ajaa siihen tilaan ettei käytännössä kehtaa kyseenalaistaa ammattilaista. Tai "ammattilaista". Mutta hienoa että rohkeita ihmisiä löytyy! :)

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus. Vaatii suunnatonta rohkeutta toimia erilailla kuin valtavirtaa edustavat. On helppo kysyä, miksi kukaan ei puuttunut tuolla Lahassa tilanteeseen, mutta en minäkään olisi varmaan puuttunut, varmaati olisin miettinyt sitä kiivaasti, jupissut ja kauhistellut vieressä seisojille, päättänyt etten koskaan enää tule tällaista äijää katsomaan....mutta kuitenkin vain seissyt lamaantuneena katsomassa. Hyvä kuitenkin, että tästä nousi nyt haloo. Ehkä ihmiset miettivät tarkemmin nyt, miten käsittelevät ja ratsastavat hevosiaan. Ainakin hetken ajan.

    VastaaPoista
  7. Hyvä teksti. Itse olen tilanteessa, jossa hyvä ystäväni on tämä väärin toimiva hklö.. Hänelle itselleen en ole koskaan mitään sanonut, aina vain kääntynyt poispäin, vaikka kuinka pahalle on tuntunut hevosen puolesta... Näen hänen kamalaa ratsastustaan monta kertaa viikossa, melkein pakosti. Ja aina olen tiennyt että se on niin väärin. Sain kerrottua asiasta eräälle ihmiselle, joka olikin kuulemma huomannut saman asian ja oli hyvin huolissaan.. Saa nähdä nyt, että puuttuuko kukaan asiaan sanomalla hänelle suoraan. Vai olenko se lopulta minä, ja menetän luultavasti yhden parhaista ystävistäni - mutta samalla autan hevosta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia! :) Nuo tilanteet ovat kyllä epämiellyttäviä, ei oikein osaa tehdä aloitetta edes :/

      Poista
  8. Minä olin paikalla ja en mennyt sanomaan mitään. Elik. olen siis syyllistynyt eläinrääkkäykseen.....mutta, mutta paikalla oli myös suomen kouluratsastuksen kerma mm. M. Björs ja muita hyvin tunnettuja koulutuomareita ja valmentajia. En vaan kokenut tässä seurassa että olisin ollut tarpeeksi rohkea puuttumaan asiaan. Poistuin paikalta koska tämä näytti olevan niin kaukana omasta maailmastani että en kokenut että olisin oppinut mitään, päivastoin tuli paha mieli. Mutta muistan myös että aikoinaan ostin oman hevosen koska ratsastukouluissa törmäsin usein hevosiin jotka olivat onnettomia, selkävaivoja, jalkavaivoja muuten vaan sulkeutuneita ja ahdistuneita. Kuka puhuu heidän puolesta. Se mitä yritän sanoa on että olemme valmiita tuomimaan toisten tekemisiä mutta syyllistymme kyllä itsekin välillä siihen että kohtelemme hevosia/eläimiä huonosti. Esim. sinä joka ratsastat ratsastuskoulussa oletko varma että se hevonen joka luimii ja yrittää purra sinua kun laitat satulan selkään on terve? Vai onko kenties selkä jumissa ja tosi kipeä mutta sinä kuitenkin olet maksanut ja haluat ratsastaa. Mieti seuravan kerran mikä olisi eettiseti oikein. Ugh olen puhunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli hyvä pointti !

      Poista
    2. Jep, hyvin kirjoitettu!
      Meidän tallilla on yksi hevonen, jolla myös ajetaan. Näin kerran kuinka sen omistaja valjasti sitä ajoon ja hevonen vain luimi, yritti näykkiä ja potkia kun silat heitettiin selkään. Ja mitä teki omistaja, pukkasi ensin omalla polvellaan hevosta mahaan. Seuraavassa hetkessä POTKAISI hevosta takajalan SÄÄRILUUHUN samalla kun kiristi vyötä!!
      Ja vain sen takia, että hevonen yritti osoittaa että selkä on kipeä!
      Ärgg, suututtaa tuollainen kyllä niin paljon... Ja nyt uutena tullut vielä se ''pienet lapset opetetaan lyömään raipalla'' -kirjoitus, hohhoijaa mihin tää hevosala on oikeesti menossa...

      Poista
    3. Tottahan se on - kuten myös alussa mainitsin - ettei mikään tekopyhä kannata olla :)

      Poista
  9. Mä oon aina miettiny, että miks pitää ottaa se asenne että menee kiroomaan ja huutamaan jollekim joka kohtelee hevosta kaltpin? Onhan se väärin ja tottakai se nostaa tumteet pintaan, mutta onko se huutaminen ja haukkuminen se oikea tapa hoitaa tilanne?
    Itse olen nähnyt useasti, kun hevosta kohtellaan huonosti vain siksi, että ratsastajan pinna palaa tai kun hevonen on muka "tehnyt jotain väärin", yleensä asiaan on puuttunut joku ulkopuolinen, joten minun ei ole tarvinnut.

    Pointtini asiassa on se, että kun näkee hevosta kohdeltavan kaltoin, olisiko viisaampaa varsinkin kokemattomampana osapuolena (ja vaikka itse tietäisikin asiasta enemmän, voi aina vain esittää kiinnostunutta) häneltä, joka ratsastaa kamalasti tai muuten kohtelee hevosta huonosti, että miksi hän tekee niin. Mihin hän pyrkii tekemällä juuri noin (vaikka nyt ratsastamalla kangella rullaten)? Tällöin kamalasti hevosta kohteleva saa tilaisuuden selittää, mutta samalla tajuaa ehkä itsekin että ei se toimintatapa ehkä ollut kaikista paras mahdollinen.

    En todellakaan puolustele niitä jotka kohtelee hevosia huonosti, eikä minua todellakaan edes kiinnostaisi kuunnella semmosten ihmisten selityksiä miksi niim tekevät, mutta olen silti sitä mieltä että niille ihmisille huutaminen ja kiroaminen saa vaan tunteet kuumenemaan ja koska pahoinpitely on suomessa rikos, tästä kärsii vaan hevonen.
    Jos taas välttää huutamisen ja kysyy, miksi hänen mielestään on oikein tehdä noin, ei kukaan ammu ketään. Kysyjää ei pidetä ylimielisenä aloittelijana ja idioottina ja samalla ehkä se väärin hevostaan kohteleva voisi ymmärtää, että on tehnyt väärin.

    Vaikea selittää, mutta toivottavasti edes joku ymmärsi pointtini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä ylemmän anonyymin kanssa. Sen lisäksi että kaltoinkohtelija varmasti ottaa tuolla tavalla annetun palautteen paremmin vastaan, tapa myös madaltaa sivustakatsojan kynnystä puuttua tilanteeseen. Sivusta katsoja voi "ihmetellen" kysyä, eikä haukkumalla saa kaltoinkohtelijan tunteita pintaan(jotka saattaisi purkautua taas hevoseen).

      Poista
    2. Itse ainakin sain sen käsityksen ettö ei ratsastajaa haukuttais tai hänelle raivottais, vaan juurikin kysyttäis että miksi? Ei raivoaminen asiaa paranna. Mutta toisaalta taas ymmärrän jos joku menisi vähän vihaisempana sanomaan, koska aina ei nätisti kysyminen riitä ja jos kerran ihmisellä on oikeus olla väkivaltainen eläintä kohtaan, kyllä ihminenkin saa jo vähän jämäkämmin puuttua asiaan eikä vain kysyä nätisti toiminnan syytä. Toki aina ensin nätisti, ja jos ei oikeasti ota kuuleviin korviinsa niin saa jo sanoa kunnolla.

      Poista
    3. Ainakin omassa tekstissäni tämä oli hieman kärsistettynä ja provokatiivisesti kirjoitettu :) Itse tosiaan hoitaisin varmasti tilanteen - varsinkin jos ihminen nk tuntematon minulle - kyseenalaistamalla, en suinkaan raivoamalla. Toinen tilanne tietenkin sitten kun osaa hieman tunnistaa ratsastajan / hevosenkäsittelijän käytöstä ja / tai tuntee hänet ja osaa oikealla voimakkuudella reagoida :)

      Poista
  10. Olipa hyvä teksti! Onnnekseni en ole koskaan liikkunut niillä talleilla tai niiden ihmisten opeissa, jotka täällä päin omaavat tai omasivat tietynlaista mainetta - oikeasti inhottavilta tilanteilta olen siis välttynyt.

    Mutta aihetta löyhästi sivutakseni. Viikonlopun seuraestekisojen tiimoilta tuli muutamien tallituttujen kanssa juteltua, kuinka hyvä juttu ois, jos estekisoihinkin (ainakin näin seuratasolla) saataisiin koulukisoja vastaava tuomarointi pakolliseksi. Tuomarilla ois paperi, johon lätkittäis numeroita yleisvaikutelmasta, istunnasta ym., ihan niinkuin koulukisoissakin pöytäkirjan alakertaan ja näillä numeroilla ois huomattava vaikutus sijoitukseen.

    Seuratasolla (ja jonkun verran vielä aluetasollakin) kun valitettavan usein näkee ratsastajia, joiden ainoa päämäärä on nopea aika ja voitto. Hevonen tuodaan esteelle ihan miten sattuu, tehdään järjettömiä ratkaisuja ja kun poni kieltää, potkaistaan kannuksella kylkeen. Tämmöistä ratsastusta tuli itsekin katsottua viikonloppuna - silloin ei mielestäni oli kaikki kunnossa, kun ulkopuolinen näkee kauan ennen sarjaa, että tuolla menolla ei yli päästä. Ei ratsastuksen kuuluisi olla sellaista, että välttääkseen katastrofin poni ratsastajaa fiksumpana vetää liinat kiinni.

    Kyllähän ne nopeat radat ja sijoitukset paperilla näyttää hyvältä, mutta todellisuus voi olla ihan toista. Ei sillä, eikö itse kenelläkin joskus sattuisi virhearviointeja ja huonoja hetkiä, mutta jos meno pääsääntöisesti on veitsenterällä-tyyppistä touhua, pitäisi siihen puuttua tosissaan. Ja vastavuoroisesti taas palkita niitä ratsastajia, jotka tekevät siistin suorituksen hevosta kunnioittaen - sillä hinnalla, ettei sijoitusta välttämättä irtoa, mutta kunhan molemmilla on mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös SRL ole vähän suunnitellut, että seuratason estekisoissa ja aluetason pienemmissä luokissa aleta lisäämään mahdollisimman moneen luokkaan tyyliarvostelua? :o itse muistan jostain näin lukeneeni ja todellakin toivon, että asia olisi näin. Olen kanssasi täysin samaa mieltä!

      Poista
    2. Linkitän tämän postauksen tähän, liittyy kommenttiin :) klik!

      Vaikka olen täysin samaa mieltä siitä, että ratsastus pienemmissä luokissa tulisi olla joskus ainakin kauniimpaa, en pidä tyyliarvostelusta. En halua että yksi ihminen omine mieltymyksineen voi vaikuttaa siihen kuka voittaa ja kuka ei. Esteratsastus on siitä mukava - joskin haastava - laji, että siinä kilpaillaan itseään, kelloa ja virhepisteitä vastaan.

      Sen takia lähdin Fair Play hankkeeseen ja toivon että se kantaisi pidemmälle ja nostaisi päätä! jos saataisiin kunnon porkkana siihen että käyttäydytään hyvin ja ratsastetaan siististi, uskoisin että suurin osa alkaisi näistä huonosti ratsastavista "käyttäytymään" :)

      Poista
  11. Ratsastuskoululla, jolla olin ennen töissä saivat osa aikuisista asiakkaista ratsastaa itsenäisesti tuntien jälkeen aina muutamina päivinä viikossa. Olin tuolloin vasta 18-vuotias ja kaikki ratsastajista minua vanhempia, jotkut jo perheellisiä ja "koko ikänsä ratsastaneita", "tosi kokeneita" hevosihmisiä. Heidän ratsastuksensa valvominen ei kuulunut tehtäviini vaikka tuolloin olinkin illat tallilla yksin, kun tunnit olivat loppuneet. Erään kerran sain hommat tosi aikaisin valmiiksi, niin päätin mennä maneesiin katsomaan heidän ratsastustaan.

    Kaikki naiset ratsastivat tunneilla opettajan silmän alla aina asiallisesti ja fiksusti, saivat hevosensa kulkemaan rennosti ja hieman kootumminkin, vaikka hevoset eivät olleetkaan mitään tykkejä. Kuitenkin nyt, kun opettaja ei ollut paikalla oli meno suorastaan aivan järkyttävää. Kaikki hevoset kaula mutkalla ja herkimmät, jotka eivät sahauksen vuoksi halunneet liikkua eteenpäin saivat kannusta ja piiskaa. Yksi hevonen joutui peruuttamaan koko maneesin pitkän sivun, "koska ei totellut" ja muutenkin hevosia rankaistiin ihan ihme asioista. Mietin hetken, uskallanko puuttua tilanteeseen, mutta vielä nykyäänkin olen kiitollinen, että puutuin.

    Kerroin tilanteen olevan sellainen, että kaikkien tulee tulla alas ratsailta ja taluttaen jäädytellä hevoset, koska ratsastus ei selkeästi onnistunut, ja viedä hevoset sen jälkeen talliin. Soitin tallinomistajalle kertoen asiasta ja hän oli todella kiitollinen, että olin keskeyttänyt toiminnan. Myöhemmin nämä aikuiset olivat sitten tallinomistajalle kertoneet, että he ratsastivat vain niinkun ratsiope oli heitä opettanut. Selvisikin, että aina kun muuta tallihenkilökuntaa ei ollut paikalla, käytti ratsastuksenopettaja todella hämäriä keinoja hevosen saamiseksi "peräänantoon" ja jos hevonen "temppuili" se joutui peruuttamaan ihan käsittämättömiä matkoja. Ohjista kuului vedellä vuoronperään ja raippaa sekä kannusta samalla.

    On ihmeellistä miten aivan pätevä opettaja, joka osaa opettaa ratsastajansa niin, että hevoset ovat rentoja ja joustavia, voi selän takana opettaakin tuollaista. Noh, opettaja sai tietenkin kenkää ja tallinomistaja alkoi pitää itse tunnit. Ja hyvä niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas kurjan kuuloinen tilanne! Onneksi olettaen tällä hetkellä asiat paremmin :)

      Poista
  12. Tosi tosi tosi tosi hyvä ja ajatuksia herättävä teksti, kiitos Senni! Itse ratsastan tällä hetkellä ratsastuskoululla, jossa suurin osa hevosista ovat silminnähden kipeitä, elämäänsä kyllästyneitä ja ahdistuneita. En voi edes käsittää sitä hiljaisten hyväksyjien valtavaa massaa, ketkä näillä hevosilla ratsastavat, noudattavat opettajien "KÄYTÄ RAIPPAA KÄYTÄ KOVEMPAA" -käskyjä jos esimerkiksi selästään kipeän hevosen kieltäytyessä nostamasta laukkaa. Jos hevoselle vain on neljä jalkaa tallella, juoksee se kolmesta neljään tuntia päivässä. Haavojen hoito on valitettavasti lähes kokonaan hieman järkeä päässään omaavien ihmisten vastuulla, henkilökuntaa kiinnostaa vain ja ainoastaan raha, jota ansaitessa hevosten hyvinvointi laiminlyödään.
    Koska minä, ja muutamat muutkin ihmiset samassa tilantessa emme halua pudota hyväksyjien lahkoon, mutta hevosten omistajille asiasta napakasti huomauttaminen olisi jo liikaa, olemme siis päätyneet kukin omia aikojamme ja omista päätöksistämme, äänestämään jaloillamme ja kävelemällä pois. Se vain tuntuu olevan tapa, jolla voin vaikuttaa astumatta joukosta esiin ja sanomatta sitä, mitä kaikki ajattelevat.
    En käsitä, miten olen joskus suostunut esimerkiksi nousemaan kipeän hevosen selkään. Heikkoa, hiljaista hyväksyntää. Kuitenkin kyseisellä tallilla asiakasvirtaa riittää ja rahaa tulee.

    Kysymys kuuluu, miten helvetissä kokonainen ratsastuskoulutoiminta pyörii hiljaisten hyväksyjien avulla?

    Miksi SRL ei puutu heidän "hyväksymänsä" ratsastuskoulun jatkuvaan kysenalaiseen toimintaan, jos yksittäiseen, netissä levinneeseen tapaukseen? Voiko kokonainen ratsastajainliitto toimia hiljaisena hyväksyjänä?

    Jos sinä ratsastat tällä tallilla, miksi? Mikset vain katso ympärillesi, vaan mietit ehkä: "Noh ne on ammattilaisia ne tietää mitä tekee"?

    Pysyttelen anonyyminä, sillä en halua suoraan nimetä ko. ratsastuskoulua julkisesti. Kyseinen ratsastuskoulu on suuri ja suosittu, keskeisellä sijainnilla Espoossa. Sen omistaja on nimekäs ja arvostettu valmentaja. Kuitenkin siellä on kaikki olennainen pielessä - hevosten kohtelu ja hyvinvointi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kuitenkin puuttumaan joko sanomalla omistajalle tai tekemään ilmoituksen sekä SRL;n tallivalvojalle että kunnan eläinsuojeluasioista vastaavalle eläinlääkärille.

      Poista
    2. kiitos :)

      Tuo on kyllä surullisen totta mitä kerroit :(

      Poista
  13. Kiitos hyvästä tekstistä Senni, laittoi todella miettimään. Muistan myös itse viimekesänä mätsäreissä kun katselin erästä miestä joka hevostaan piiskasi ihan vaan huvikseen. En silloin uskaltanut mitään tehdä tai kenellekkään siitä sanoa ja nyt on kamalat omantunnontuskat..

    VastaaPoista
  14. Oheinen video herätti itsessänikin hieman ajatuksia. Olen hyvin samaa mieltä kuin sinäkin ja joudun valitettavasti myötämään olevani tälläinen hiljainen hyväksyjä. Monia kertoja olen huomauttanut häiritsevistä asioista ja saanut vastauksia vihaisia mulkauksia tai "Etkäs itse sitten...?" -huikkauksen.
    Täytyy sanoa että oli hienoa tekstiä.

    VastaaPoista
  15. Tutuillani on hevonen, joka ei alkuun liikkunut ollenkaan eteenpäin. He olivat joskus valmennuksessa ja kysyivät apua ongelmaansa, eli ponin liikkumattomuuteen. Kyseinen valmentaja (oikesti arvostettu) käski käyttää raippaa niin pitkään lautasille, kunnes poni liikkuu - tästä seurasi hirveästi kehuja ponille.
    En silloin, enkä oikeastaan vieläkään tiedä miten tuohon olisi pitänyt suhtautua. Ei se kaunista ollut, mutta ei kyllä yhtä kamalaa kuin tuo video. Ja hevosta kuitenkin kehuttiin lopussa.. Nykyään he eivät kuitenkaan käytä raippaa enää ollenkaan, koska hevonen nyt tuon keinon avulla on tajunnut idean.
    Onko tuo sinun mielestäsi vääränlainen tyyli? Hevonen ei siis liikkunut kenelläkään, että kyse ei ollut siis siitä, etteikö hevonen pitänyt kyseisestä henkilöstä.
    ja pakko myöntää että tämä postaus on paras, minkä olen lukenut tuohon videoon liittyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :)

      En voi mennä sanomaan mikä on oikeaa tai väärää. En kuitenkaan itse koe reipasta raipankäyttöä mitenkään hyväksyttävänä. Itse olen myös tehnyt laiskasta hevosesta vireän, johon on vaadittu raippa mukaan, mutta tosiaan vain sen takia, että heti kun askel hidastui, muistutettiin että pitää liikkua. Ei niinkään lyömällä vaan ihan vain antamalla painetta. Mutta en voi tilannetta näkemättä ja tuntematta kertoa onko raipankäyttö ollut väärin perusteltua vai ei, kyllä uskon että valmentaja ainakin jossain suhteessa on osannut katsoa sen käyttöä :)

      Poista
  16. Itse mietin myös tätä ääneen: Moni on ihmetellyt miksei kukaan mennyt keskeyttämään tuota harjoittelua? Kukapa menisi? Enemmistö on harjoitustilanteessa varmasti ollut sitä mieltä, että seurataan ja katsotaan, ehkä tämä kuuluu asiaan ja hevonen vain tarvitsee juuri tällaista ojennusta tässä ja nyt, kyllä se tietää paremmin. Joku varmaankin käänsi selkänsä ja jäi miettimään kovasti. Jos joku olisikin suunsa aukaissut, olisi hänet varmasti joko naurettu ulos, tai vaihtoehtoisesti heitetty ulos tilaisuudesta. Yleisin perustelu on se, ettet saa arvostella jollet itse kilpaile ja MENESTY juuri sillä tasolla, et ole pätevä sillä et YMMÄRRÄ. Miksi muka ei saisi arvostella ja älähtää, kun jokin asia tehdään selvästi täysin epäoikeudenmukaisesti ja eettisesti väärin? Maastamme löytyy paljon ihmisiä, fiksujakin, jotka ovat kiinnostuneita asioista ja osaavat paljon enemmän kuin KIPA antaa ymmärtää.

    VastaaPoista
  17. Kaksinaismoralisti vauhdissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. argumentti on vähän vajavainen ja jään odottamaan lisäyksiä :)

      Poista
  18. Vähän matkinut sinua? En pahaa tarkoita mainitsin vain kun kuulostaa niin kopioidulta, ja tiedän miltä tuntuu kun joku kopioi omaa kirjoittamaani tekstiä niin ajattelin mainita:// http://rinskun-elamaa.blogspot.fi/2015/03/ajatuksia.html

    "Myönnän, että olen joskus hevoselle karjaissut, potkaissut kannuksella, näppäissyt suusta tai läpsäissyt ja tiedän sen olevan väärin ja poden heti kauheaa omatuntoa, koska se ei ole oikeidenmukaista tai oikea ratkaisu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitukseni ei ollut suikaan matkia, mutta oli hyvin sanottu ja täsmälleen en ajatellut kirjoittaa, mutta jälkeen päin hoksasin itsekkin, että meni prikulleen samalla lailla! Mutta korjasin tekstiä, jos lause jäi kaivertamaan jota kuta.

      Poista
  19. Erinomainen teksti, kiitos Senni tästä! Sait ehkä pienen muutoksen maailmassa aikaan :)

    Puuttumiselle on aikansa ja paikkansa, joskus taas on parempi olla hiljaa. Tuon kohuvideon julkaisija osoitti erinomaista tilanneälyä olemalla paikan päällä hiljaa ja julkaisemalla myöhemmin videon. Jos hän olisi puuttunut tilanteeseen heti, hänellä olisi ollut vastassaan muuri auktoriteettisokaistuneita "asiantuntijoita," hänet olisi poistettu tilaisuudesta, jolloin hevosen simputus olisi jatkunut nyt ja jatkossakin. Videon ansiosta joku ainakin heräsi, jos ei tämän hevosen väki niin edes jonkun muun.

    Mielestäni sellaiseen voi ja pitää puuttua, jos yksittäinen ratsastaja kohtelee hevostaan huonosti joko itse tai valmentajansa käskystä. Vaikka olisi itse millainen amatööri, ja toinen olisi huipputasoa, asiallinen huomautus on aina paikallaan. Kyllä amatöörikin tunnistaa hevosen huonon kohtelun, joskus jopa paremmin kuin stressaantunut ja toiminnalleen sokaistunut ammattilainen. Voi hyvin olla että tilanne on niin lukossa, että ratsastaja ei vain näe toimintaansa, ja ulkopuolisen huomautus herättää hänet. Voi myös olla että ratsastajakaan ei allekirjoita valmentajan käskyjä, mutta ei uskalla sanoa vastaan.

    Puuttuminen kannattaa tietysti aina tehdä asiallisesti ja kohteliaasti, huutamisella ei saavuteta mitään.

    t. Karoliina

    VastaaPoista
  20. Itseäni suunnattomasti hävettää, että hermostun herkästi. Pelkään purkavani sen hevoseen, joten yleensä kiukuttelen itsekseni tai purskahdan itkuun. Hölmöä tuokin ja vähitellen olen oppinut kärsivälliseksi, mutta on tuo tapa paljon parempi tapa purkaa turhautuminen, kuin että purkaisi sitä hevosiin tai toisiin ihmisiin.
    Tavallaan olen aina ihmetellyt, miksi hevospiireissä jotenkin korostetaan sitä, että tunteita ei saa näyttää ja on pysyttävä naama peruslukemilla tilanteessa kun tilanteessa. Olen jopa saanut valmentajalta haukut, kun epäonnistuneen suorituksen jälkeen jännitys ja pettymys purkautuivat kyyneleinä. Sitä en todellakaan ymmärtänyt, miksi tuo oli väärin? Esimerkiksi kilpailuissa radalla ei tietenkään itkeminen tai muu tunteilu auta suoritusta, mutta miksi sen jälkeen katsotaan pahasti jos harmittaa?
    Toisinaan minusta tuntuu, että varsinkin nuorten ratsastajien hevosten huono kohtelu johtuu tästä. Liikaa paineita ja aina oltava coolina. Lopulta harmitusta kertyy niin valtavasti, että se aivan kuin räjähtää. Hevosen epäasialliseen kohteluun olisi tottakai syytä puuttua. Mutta onneksi osa ottaa opiksi, kun kerran saa rajumman ärähdyksen, että tuollainen on väärin. Osa ei valitettavasti opi ikinä.

    Joka tapauksessa, minä ajon antaa tunteiden vapaasti tulla niin kauan, kun se ei ketään satuta. Toivottavasti joskus opin viilipytyksi, mutta toistaiseksi en sitä ole. Enkä usko, että tuo tekee minusta huonompaa ratsastajaa, kun en huippuluokkaa muutenkaan ole :D.

    Monet kerrat olen itsekkin katunut, etten ole puuttunut. Vaikka selvästi näkee, että tilanne vaatisi puuttumista, silti jotenkin siinä hetkessä jäädyn. Jään vain järkyttyneenä hämmästelemään. Vasta hetken kuluttua iskee tajuntaan, että olisin voinut ja minun olisi pitänyt tehdä jotain... Usein tapaa ihmisiä, jotka uhoavat, kuinka heillä ihan varmasti olisi kanttia pistää jauhot suuhun väärin tekeville. Luultavasti aika harvalla todellisuudessa on, jos väärin tekevä on joku arvostettu ja kokeneempi tai on paljon hiljaisia hyväksyjöitä ympärillä.

    Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli niiiiin totta!!! Ja noi tunnejutut on mun kohdalla niin samat. Kerran sain kans valmentajalta haukut kun mua harmitti ihan helkkaristi kisoissa mennyt rata ja mulla valui kyyneleitä poskilta. Ja oikeastaan aina ahdissavassa tilanteessa / jos homma ei tunnu toimivan alan aika melkekn märisemään, itken harmitukden pois ja sitten pyyhin kyyneleet ja rauhoitun kummasti ja homma alkaa heti sujumaan paremmin. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta puuttua muiden tunteiden käyttöön. Jos mua itkettää niin varmasti itkenkin, en osaa edes pidättää itkua :D Olen varmaan tulevaisuudessakin ihan hirveä itkupilli, mutta osaan sentään ilmaista tunteeni ja mua ei hävetä itkeä jos itkettää :)

      Poista
    2. Rohkeita olette molemmat! Itse opetan istuntalähtöistä ratsastusta ja filosofiani mukaan ratsastus koostuu kolmesta yhtä tärkeästä osa-alueesta: tekniikasta, tietoisuudesta ja tunteesta. Jotta todellinen yhteys hevoseen voi löytyä, nämä kaikki osa-alueet on otettava huomioon.
      Hevoset ovat hyvin tunnetaitoisia, kokevat maailman pitkälti juuri oman ja muiden energian kautta ja siksi niiden läheisyydessä usein tunteet nousevatkin pintaan. Tärkeää onkin avoimesti kohdata tunteensa myöntämällä ne vaikka ääneen (valmentajan ei tätä tarvitse kuulla, pääasia että tulee itselle ja hevoselle selväksi). Hevosesta on suunnattoman epäilyttävää kun ihminen tuntee vaikka pelkoa mutta yrittää peittää sitä. HEvoset eivät itse peittele mitään. Eli pitäkää tunteenne rehellisesti mukana ratsastustilanteessa. Joskus voi tulla ylilyöntejä, hallitsematonta raivoa taikka kiukkua ja se on pelottavaakin. Slloin olisi tärkeä että asiasta voi puhua jonkun kanssa, ikävä vain jos valmentaja ei näitä asioita itse pysty käsittelemään. Onneksi hevonen on siinä mukana, se kyllä kuuntelee. Tsemppiä teille molemmille!

      Poista
    3. Minulla on myös nuorempana ollut erittäin ikävä tapa hermostua herkästi ja minua tosiaankin hävetti se. Lisäksi näytän erittäin paljon tunteitani muutenkin, joka näkyy myös ratsastuksessa. Joskus vuosia sitten sain valmentajalta vain pelkkää haukkua joten purskahdin itkuun kesken valmennuksen. Tästähän vasta riemu alkoi ja valmentaja alkoi vielä tunteiden purkaustakin haukkumaan!

      Poista
  21. Muistan miten meille opetettiin ratsastuskoulussa että jos hevonen ei etene, sitä pitää lyödä raipalla. Itse en oikein koskaan osannut, saati rohjennut käyttää raippaa, ja muistankin kun kerran opettaja pysäytti minut, otti raipan käteensä ja alkoi hakata hevosta raipalla kaikella voimalla. Hevonen sätki allani, yritti paeta, mutta ei päässyt opettajan rautaisesta otteesta minnekään. Tämän jälkeen ohjeistus oli, että minun kuuluu tehdä samoin, jos oikuttelu jatkuisi. En voi edes kuvailla miten pahaa tuo muisto tänä päivänä tekee. Tuolloin en oikein ymmärtänyt miten väärin tapahtunut oli. Se että alkeisratsastaja ei saanut hevosta etenemään, ei ollut hevosen vika, mutta siitä hevonen sai maksaa.

    Luulen että joissakin ratsastuskouluissa on yhä tällaista opetusta. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Olisikin hienoa että kaikkialle saataisiin hevoslähtöistä opetusta. Sellaista että hevosta opitaan alusta asti käsittelemään ystävällisesti että johdonmukaisesti. Ja tämä ei koske vain ratsastamista, vaan ylipäätänsä hevosen käsittelyä. Toinen ikävä muistoni on tilanteesta, missä poni seisoi kiinni vesikarsinassa ja kun tämä ei pitänyt vedestä, vaan ravisteli ja tempoi narujaan aina kun vettä ruiskutettiin päälle, ponia hoitaneet tytöt löivät ponia päähän raipalla. Useita kertoja. Päähän. Ja mitä enemmän poni riehui, sitä enemmän tuli piiskaa.

    Hevosten kohteluun on totta tosiaan tultava muutos ja kun näkee huonoa kohtelua, siihen pitäisi uskaltaa puuttua.

    VastaaPoista
  22. Mun entinen "valmentaja"/opettaja aina jos heppa vaikka kielteli niin otti ohjista kiinni heppaa tai ponia ja löi monta kertaa raipalla. Ja tekee siis nykyäänkin. Ei onneksi mun kohdalla näin ikinä käynyt mutta kaverilla oli poni tuolla tallilla itsellään ja tuo valmentaja teki sen ponille niin. Lisäksi jos heppa ei heti "toimi" huutaa ja raivoaa ja hakkaa raipalla/potkii kannuksilla. Muutenkin puhuu hirveästi paskaa muista oppilaista, mm. minusta. Tekee muitakin juttuja, mutta en jaksa alkaa luettelemaan edes kaikkia. Kuitenkin ruokkii miten sattuu käyttää muiden hevosia ilman lupaa yms. V**uttaa kun en ole puuttunut asiaan, mutta saisin ihan varmasti vain paskaa niskaani. Pysyttelen nimettömänä etten paljasta tallia, vaikka syytä olisikin.

    VastaaPoista
  23. Erittäin hyvä postaus!! Onko se Alli suomenhevonen? Myyty? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alli on ihan tuo minun nykyinen hevoseni :)

      Poista
  24. Oli niin hyvä juttu, että linkitin sen omaan blogiini. Meinasin ensin, että kaikki sanottava on jo sanottu, mutta päätin sittenkin julkaista vielä oman mielipiteeni. Nimenomaan tämä postaus sai minut ottamaan itsekin kantaa, olen samoilla linjoilla mutta vein ajatustasi pidemmälle: Maallikko, joka ei uskalla suoraan tuomita kouluttajaa, voi epäilyksen herätessä kysellä muilta mielipiteitä ja vaikka pyytää kouluttajaa selittämään, mitä hän tekee ja miksi. Kiitos.

    VastaaPoista
  25. Kirjoitin tästä samaisesta aiheesta omassa blogissani, mutta vähän eri näkökulmasta. Itse olen sosiaalipsykologian kautta oppinut ymmärtämään tätä asiaa enemmän. Sosiaalipsykologia nimittäin selittää tätä "bystander" ilmilötä tutkimuksien avulla. Tässä blogistani pätkä:

    Moni on kovasti arvostellut sitä seikkaa, ettei kukaan paikallaolijoista puutttunut tähän toimintaan. Useat ovat sanoneet, että jos he olisivat olleet siellä, he olisivat puuttuneet. Rohkenen olla eri mieltä. Sosiaalipsykologiassa tätä bystander ilmiötä on tutkittu hyvin paljon ja kaikki tutkimukset ovat johtaneet samaan lopputulokseen: mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä pienempi on todennäköisyys, että kukaan puuttuu. Edes toisen ihmisen hengen ollessa kyseessä, kukaan ei puutu. Jos kimppuusi hyökätään julkisella paikalla, sinulla on suurempi todennäköisyys saada apua ulkopuoliselta mitä vähemmän ihmisiä on paikalla. Kuullostaa nurinkuriselta, mutta tämä on tutkimuksien mukaan totta. Meidät valtaa kollektiivinen passiivisuus kun olemme suuressa ihmisjoukossa. Emme kuitenkaan tiedosta tätä asiaa itse, sillä tutkimuksien mukaan melkein kaikki vakuuttavat, että ehdottomasti puuttuisivat väkivaltaankin. Todellisuus on sitten toista. Haluamme uskoa, että olemme se henkilö, joka uskaltaa tehdä jotakin, mutta kun joudumme tuleen, halvaannumme.

    Toinen asia, jota on tässä samaisessa yhteydessä tutkittu, on auktoriteettien kunnioittaminen. Ehkä kuuluisin tutkimus tästä aiheesta tehtiin jo 60-luvun alussa Yalen yliopistossa, jossa tohtori Milgram pyysi ihmisiä mukaan tutkimukseen ”oppimisesta”. Kun tutkimustilanteessa ”oppilaalle” piti antaa vääristä vastauksista sähköshokkeja, suurin osa ihmisistä teki niin kyseenalaistamatta asiaa ollenkaan ja huolimatta ”oppilaan” vastustuksesta. Tuloksien mukaan jopa 65% ihmisistä olivat valmita pyydettäessä (valkotakkinen tohtori pyysi) antamaan toiselle ihmiselle suurimman mahdollisen eli 450 voltin sähköshokin rangaistukseksi väärästä vastauksesta. Suurin osa antoi shokin ilmeisen haluttomasti, mutta antoi sen kuitenkin (tai luuli antavansa). Jälkeenpäin he eivät osanneet perustella miksi tekivät niin siitäkin huolimatta, että se tuntui väärältä. Näin vahvasti kunnioitamme auktoriteetteja.

    Eli... olkaamme itsellemme armollisia, ihmisluonto vain on tällainen, alistuva ja auktoriteettejä kunnioittava. Toisaalta ei siihen pidä alistuakaan. Nyt kun itse ymmärrän miksi puuttuminen on niin vaikeaa tieteellisestä näkökulmasta, koen että se on käytännössä helpompaa, koska voin analysoida tilannetta ihan eri tavalla ja rohkaista itseäni rikkomaan tätä meille ihmisille niin tyypillistä kuviota olla puuttumatta asioihin.

    Ps. Blogini on www.leijonasydan.blogaaja.fi jos kiinnostaa

    VastaaPoista
  26. Pakko tulla linkkaamaan oma, aiheesta kirjoittamani postaus: http://ponitytonpilvilinnnatt.blogspot.fi/2015/03/videokohu-piaffen-koulutuksesta.html

    Aloin ensin kommentoimaan tätä postausta, mutta sitten asian venyessä heivasin koko tekstin omaan blogiini, jossa se venyi vieläkin.

    VastaaPoista
  27. Hienosti käytit muiden kuvia ilman lupaa! Ainiin, onnea mestaruudesta, vaikka sulla ei niitä kvaaleja olekkaan, sh-helppo on eri luokka kun tuttari, ei siis kelpaa... Toivottavasti oot ilonen itseesi :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis hienosti käytin oma kuvaamia kuviani koristamassa omaa kirjoittamaa tekstiäni. Kiitos, olen oikein tyytyväinen kultamitalistani, jonka sain itselleni kvaalien johdosta :)

      Poista