Siirry pääsisältöön

And can you feel the love tonight? - 16. Maaliskuuta 2009 - 1. Elokuuta 2011


Tarkalleen 3 vuotta sitten, vuonna 2009, tänä samaisena päivänä, elämääni astui eläin joka muutti maailmaani. Se astui suoraan sydämeeni, jättäen sinne ikuisesti oman jälkensä. Se hurmasi kaikki upealla olemuksellaan, mutta minulle se oli rakas, uskollinen ystävä. Vasta sen jälkeen kuin paras ystävä on poissa viereltä, sitä tosiaan alkaa ymmärtämään. Sitä miten paljon menetti, sitä miten paljon rakasti. Sen miten hurmaava tuo luppakorvainen ystävä oli. Painoi kultaisen päänsä syliin, koskin sen puolikuuta otsassa, rapsutin luppakorvan takaa. Se hamuili hiuksiani ja tuuppi pehmeällä turvalla.

Jos voisin pukea sanoiksi sen tunteen mitä tunnen, sanoisin sen. Mutta se on niin lämmin ja herkkä tunne, ettei sitä voi sanoa tai oikeastaan, sille ei ole sanaa. Sille on ainoastaan ikuinen paikka minussa, tunne joka aina pitää tuo maailman täydellisimmän herran sydämessä ja mielessä.

Tänään meillä olisi vuosipäivä. 
Onnea meille, 3 vuotta yhdessä, sydämessä. 
Puoli vuotta poissa.
Rakastan aina ja ikuisesti.
RIP Karats


Oli pakko vielä lisätä video, kun muistin että tuo naamakirjassa oli. Keksin aina vanhoista lauluista uusilla sanoilla lauluja, tuota lauloin Lurpalle alvariinsa. En edes oikeastaan tiedä miksi joskus olen tuon julkaissut, mutta häpeilemättä sen teillekin näytän, se vain on jotain niin suloista tuo hevonen.

Kommentit

  1. Oi, ihana video! :D Tulee mieleen entisen hoitohevoseni biisi, jota itse aina sille lauloin. Suokin nimi oli Rami ja sille lauloin aina, että Rami, Rami, Rami, Rami, Ramirent, fiksu ja suomalainen. :) Muistoja! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov