Kisamatkalla

Sh-mestaruuden I-osakilpailu, 110 cm En olisi voinut odottaa parempaa tulosta, huomenna vain puhdasta suoritusta hakemaan, ilman stressiä, me halutaan että tämä on kivaa loppuun asti!  ♥

Oletko kuullut näistä eläimistä aikaisemmin? Joskus oli puhetta kun tulin mainineeksi Sir Arthur-ponin että ei edes muistettu / tiedetty että minulla oli sellainen. Niinpä ajattelin nyt esitellä teille meidän eläimiä, tiesitkö tai muistatko että meillä on ja/tai on ollut myös tälläiset karvakorvat mukana menossa? Sir Arthur she-r Sir Arthur - Arttu, Aadolf, Hitleri Arttu ostettiin vuosi Mollan tulon jälkeen, ponin ollessa vasta 4 vuotias, eli vuonna 2004. Tarkoitus oli koulia siitä mukava talutusponi, mutta koska se oli nuori ja vähän sähäkämpi, sillä kaverini ratsasteli enimmäkseen. Ratsastuskouluelämä ei kuitenkaan sopinut Artulle, se oli hirmuisen kärttyinen ja ilkeä kun oli paljon ihmisiä. Kun muutettiin Ypäjälle, aloitettiin Artulla treenaamaan raveihin. Ja piru että siinä oli ponissa voimaa! Mollan laukatessa poni jatkoi edelleen ravia pysyen rinnalla! Tästä innostuneena annettiin Hitleri Teivoon raviponikouluun aloittamaan uraansa. Eipä se ura sitten kovin ...

ainutkertainen  ♥ Sain tänään Pilvin tulemaan kuvaamaan kun tuuppailin Pyryllä hieman. En tänäänkään tehnyt mitään erikoista, halusin vain hakea hyvää fiilistä ja saada ihan pienet perusjutut kuten siirtymiset onnistumaan tasaisesti. Puskutettiin puolituntia menemään perusjuttuja. Se mihin yritin keskittyä oli oma istunta. Itsellä on yli liikkuva selkäranka ja lantioni jää hieman väärin jo normaalisti seistessä, joten yritin keskittyä erityisesti siihen että istuisin edes hieman suoremmassa ja käyttäisin syviä vatsalihaksia (= joka tukee yliliikkuvaa rankaa paremmin kuin mikään). Lisäksi yritin keskittyä siihen etten vain purista sisäreidellä, vaan jalka olisi rentona alhaalla. Ja voin sanoa olevani hieman ylpeä itsestäni, sillä pystyin jo ravissa yllättävän hyvin istumaan tasaisesti ja puristamatta. Laukassa on vielä hieman hakemista, sillä Pyryn laukka ei tällä hetkellä ole vielä niin tasapainoista ja itse vasta haen sitä fiilistä. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta ...

suututtaa, suututtaa, suututtaa.. Miksi se on nyt niin vaikeaa? Kuvista kiitos Janni ja sen superpuhelin ;) Tänään meillä oli taas Artsin estevalmennus ja minua niin suututtaa! Kaikki meni aamusta niin pieleen kuin voi mennä: Heräsin 11.30 ja valmennus alkoi 12 aikaan. Onneksi äiti oli laittanut hevoset valmiiksi, heitti hepan koppiin ja lähti ajaan keskustaan kun itse kaahasin autolla Ratsuriiheen hakemaan uudet saappaat ja housut - pakollinen hehkutus, MH Supreme High Rider nahkasaappaat ja HV polo Sosa Ratsastushousut minun, kiitos Ratsuriihen ! - heitin ne päälle ja ei kun vauhdilla derbyalueelle. Hirveellä hoopolla kiersin Pyrylle hokit ja hyppäsin selkään kun äiti meni hakemaan Mollaa. Ja ihan vain huomatakseni ettei siellä sujuvassa enää ollutkaan esteitä. Ei muuta kun alas, hokit pois ja juhlakentälle! Kaikki alkoi niin hyvin! Hevonen oli paljon parempi kun viime kerralla, oli reipas ja vaikka minulla ei ollut kannuksia niin otti hyvin avut vastaan. Hyppäsi teräväs...

mikä yö?! Kellohan on jo seitsemän! Niin, minun yö alkaa tästä. Juuri tulin töistä - mitä nyt naaman pesin ja avasin koneen ja suunnittelin avaavani jugurttipurkin - ja nyt olisi tarkoitus mennä nukkumaan. On niin luonnotonta sitkutella väkisin hereillä pimeään aikaan ja kun tulee kotiin valosalla on jotenkin vaikea käydä nukkumaan. Pihalla on valoisaa ja lämmintä tosin kuin yöllä. Tästäkin yöstä selvittiin, vaikka hieman haparoiden - kotiin tuliaisina silmä mustana, vasen polvi muljahtaneena ja oikea nilkka nyrjähtäneenä. En tiedä sitten miten tässäkin onnistuin.. En tiedä miksi kirjoitan nyt, on vain semmoinen olo että haluan kirjoittaa. Sunnuntaina meni Kangasalan kenttäkisojen - ja mestaruuksien - osallistuminen umpeen. Mietin vielä viimeisilläkin minuuteilla teinkö nyt oikean päätöksen. Totta kai tein, tiedän sen että päätös on aivan oikea, haluan että Pyry voi hyvin ja en halua laittaa sitä "puolikuntoisena" vaikeiden tehtävien eteen. Koska hevonen ei ollut iha...

valitettavan vähän kuvia, mutta sitäkin enemmän nyt tekstiä! Nyt alkaa pikku hiljaa itsellänikin hahmottumaan tämä kuvio ja nyt ei muuta kun aleta saamaan jotain järjestystä arkeen. Nyt on luvassa paljon asiaa, joten en tiedä miten pitkä tästä postauksesta tulee, se kuitenkin sisältää paljon asiaa! Sitä miten saisin aloitettua kaiken selittämisen niin on asia erikseen ;) Aloitetaan vaikka työasioista. Eli tosiaan nyt töissä alkaa minun asemani ns. vakiintumaan, eli itsellä on vakioautot ja työajat. Ajan joka toinen viikko HK ruokatalon siirtoajoja (aamu- ja iltasiirrot), joka siis on vain possujen osien siirtämistä laiturilta toiselle ja päivällä jakelen Forssan seudulla. Toisella viikolla ajan yövuorossa Forssa-Hämeenlinna-Hyvinkää-Hämeenlinna-Forssa linjaa. Aamuvuoroon menen siis noin klo 6 ja pääsen (HK:n siirroista riippuen) klo 18-21 ja sitten taas yövuoroon menen noin klo 18.30 ja pääsen siinä klo 5-6 välissä. Pitkät on päivät ja siinä on yksi syy miksei pitkään aikaan o...

ja kun ei mikään onnistu.. Tällä hetkellä mitä tapahtumassa: Olen muuttanut ja aikaa mennyt kun olen yrittänyt saada paikkoja kotona kuntoon. Positiivistä se, että nyt minulla on uusi kone ja tämä päivittäminen on helpompaa. Mutta aina on se pieni mutta.. Keravan kisat jouduimme perumaan, Kangasalan Kenttä-SM ja Ypäjän Este-SM ei vielä tietoa voimmeko osallistua. Ai miksikö? Koska taas tuli klinikka käynti ja sairaslomaa. Käytiin yksi päivä hyppäämässä keskustassa ja Pyry ei ollut yhtään oma itsensä. Hyppäsi kyllä rataesteet hyvin, mutta väsyi todella nopeasti ja kielsi jopa helpoille maastoesteille ja oli todella huolimaton jaloistaan. Käytettiin klinikalla ja mukana taas paljon lääkkeitä ja kallis lasku. Verikokeissa anemiaa, kuivuutta ja tulehdusta. Pyry on kuitenkin kokoajan ollut reipas ja liikkunut hyvin, ollut iloinen oma itsensä ja muutenkin hoitaessa ja maastossa oma itsensä. Nyt vielä maanantaihin asti hieman rennompaa ja pitkiä ravimaastoja ja sitten katsellaan taas...