Siirry pääsisältöön

Se Yksi ja Ainoa

ainutkertainen 


Sain tänään Pilvin tulemaan kuvaamaan kun tuuppailin Pyryllä hieman. En tänäänkään tehnyt mitään erikoista, halusin vain hakea hyvää fiilistä ja saada ihan pienet perusjutut kuten siirtymiset onnistumaan tasaisesti. Puskutettiin puolituntia menemään perusjuttuja. Se mihin yritin keskittyä oli oma istunta. Itsellä on yli liikkuva selkäranka ja lantioni jää hieman väärin jo normaalisti seistessä, joten yritin keskittyä erityisesti siihen että istuisin edes hieman suoremmassa ja käyttäisin syviä vatsalihaksia (= joka tukee yliliikkuvaa rankaa paremmin kuin mikään). Lisäksi yritin keskittyä siihen etten vain purista sisäreidellä, vaan jalka olisi rentona alhaalla.

Ja voin sanoa olevani hieman ylpeä itsestäni, sillä pystyin jo ravissa yllättävän hyvin istumaan tasaisesti ja puristamatta. Laukassa on vielä hieman hakemista, sillä Pyryn laukka ei tällä hetkellä ole vielä niin tasapainoista ja itse vasta haen sitä fiilistä. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta ratsastus on minulle juuri tälläistä: joskus kaikki menee tosi hyvin, toisinaan tuntuu että on unohtanut sen pienenkin tutun jutun. En sano että nytkään istuntani tai ratsastukseni olisi täydellistä, mutta tänään se tuntui siltä että on taas joku pieni tuntuma ja suunta mitä kohti mennä. Ja hevosestakin huomasi että se teki mielellään ja olikin koko ratsastuksen ajan todella mukavan tuntuinen ja pehmeä!



 

Kävellessä kotiin päin mietin ratsastusta. En taaskaan tehnyt mitään erikoista, vähemmän vielä kun yleensä. Tarvitsen niin paljon kouluvalmentajaa ettei rajaa. Ratsastaessa sileällä ratsastan kyllä aina avut läpi: Hevonen on rento ja pehmeä, kulkee jalasta eteen ja kulkee läpi selän. Mutta siihen se yleensä jääkin, en tee enempää, en temppuja enkä mitään vaikeampia asioita. Miksikö? Sen takia, koska pelkään sitä tilannetta mikä on edessä. Jos tiedän jonkun asian olevan vaikeampi, jätän sen tekemättä sillä pelkään että tilanteesta tulee taistelua. Sen takia tarvitsisin vielä paljon kouluvalmennuksia juuri nyt. Pitäisi olla joku katsomassa että teen asiat varmasti oikein ja samalla ylittäisin ne rajat kerta toisensa jälkeen.

Pyry tarvitsee sitä haastetta ratsastaessa ja tällä hetkellä sileällä työskentely on ympyrällä pyörimistä ja siirtymisiä ilman suurempia haasteita. Ei siis ole huono että välillä pyöritään ja tehdään helppoja juttuja, tänääkin se oli oikein hyvä asia sillä hain vain hyvää fiilistä, mutta pidemmällä tähtäimellä se ei kehitä kumpaakaan mihinkään suuntaan. Eikä meidän kotisileällä tarvitsekään temppuja tehdä, mutta haluan haastetta ja siksi haluan kovasti kouluvalmennukseen. Pitäisi myös kerätä ne hermot kasaan ja jaksaa kotikentällä koittaa välillä vähän vaikeampia asioita ilman että heti pakenen tilanteesta..

Taidampa tästä mennä soittelemaan kouluvalmennusta! Heppa oli kyllä mahtava tänään ja oli hienoa kun Pilvi pääsi kuvaamaan, harvoin saan kotoa oikein mitään materiaalia :) Yhtä hyvällä fiiliksellä jatketaan viikon läpi ensi viikonlopun kisoihin!

Juuri se oikea alla tähtien 

Onko teillä jotain mitä vältätte viimeiseen asti?

Kommentit

  1. Kiva postaus! Ja kivoja kuvia :) Itse välttelen lääkäriin menemistä aina viimeiseen asti, en tykkää yhtään käydä lääkärissä!

    VastaaPoista
  2. Mäki oon huomannu et teen aina vaan sileällä pelkkiä normaaleja, helppoja asioita; siirtymisiä, ja ympyrällä menemistä, varmaa heppaa alkaa pikkuhiljaa jo ärsyttämään. Mut en mä uskalla tehä mitään erikoisempaa jos kumminki menee väärin, enkä osaa esim. väistöjä tai avoja nii hyvin, et tietäisin koska menee väärin ja koska oikein, alla oleva heppa kumminki osaa vaik mitä, ni ois mahollisuus tehä kaikkee hankalampaakin. Aina vaan yritän saada hepan rennoksi ja käyttämään selkää yms. ja se oliki sit siinä, tarttis ittekki alkaa tekee jotain hankalampaa, et ei aina ois sitä samaa tylsää juttua :<

    VastaaPoista
  3. mulla menee aina joku puoli tuntia - tunti että hepan saa liikkumaan oikein päin. Niin ei sen jälkeen enää jaksa alkaa mitään kikkailemaan. Mutta olin kyllä niin onnellinen viime valmennuksessa, kun heppa olikin nopeammin avuilla ja valkku laitto meidät tekemään asioita mitä ei normaalisti tuu tehtyä :)

    VastaaPoista
  4. Hieno Pyry <3 Paljon paljon tsemppiä Kunkkareihin, toivottavasti pääsen ihailemaan teidän menoa sunnuntaina! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov