Siirry pääsisältöön

Vihdoinkin viikonloppu - pidempää postausta elämänmenosta

valitettavan vähän kuvia, mutta sitäkin enemmän nyt tekstiä!

Nyt alkaa pikku hiljaa itsellänikin hahmottumaan tämä kuvio ja nyt ei muuta kun aleta saamaan jotain järjestystä arkeen. Nyt on luvassa paljon asiaa, joten en tiedä miten pitkä tästä postauksesta tulee, se kuitenkin sisältää paljon asiaa! Sitä miten saisin aloitettua kaiken selittämisen niin on asia erikseen ;)

Aloitetaan vaikka työasioista. Eli tosiaan nyt töissä alkaa minun asemani ns. vakiintumaan, eli itsellä on vakioautot ja työajat. Ajan joka toinen viikko HK ruokatalon siirtoajoja (aamu- ja iltasiirrot), joka siis on vain possujen osien siirtämistä laiturilta toiselle ja päivällä jakelen Forssan seudulla. Toisella viikolla ajan yövuorossa Forssa-Hämeenlinna-Hyvinkää-Hämeenlinna-Forssa linjaa. Aamuvuoroon menen siis noin klo 6 ja pääsen (HK:n siirroista riippuen) klo 18-21 ja sitten taas yövuoroon menen noin klo 18.30 ja pääsen siinä klo 5-6 välissä. Pitkät on päivät ja siinä on yksi syy miksei pitkään aikaan ole kuulunut mitään. Nyt kuin saan vakiinnutettua itseni vielä tähän arkirytmiin tulee uskottavasti postauksia ja ratsastuskertojakin enemmän!

Tällä viikolla ehdin tosiaan ratsastamaan hurjat kaksi kertaa ja kolmas kerta olisi huomenna. Olen ollut vuorotyön takia niin sekaisin että olen nukkunut aina niin pitkään etten ole edes tallille ehtinyt. Maanantaina kävin Pyryn kanssa kentällä ratsastamassa koulua. Pyryllä oli ollut 5 päivän sairasloma, eli lähinnä kevyttä hölkkäilyä maastossa antibioottikuurin aikana. En uskaltanut ratsastaa sitä niin raskaasti kun normaalisti, mutta tein kuitenkin perusjuttuja. Aloitin kevyessä ravissa tehden paljon voltteja ja erilaisia kaarteita. Testasin myös että Pyry oli pohkeella ja tein nopeita käännöksiä ravissa takaosakäännösmäisesti. Pyry tuntui kokoajan todella tasaiselta ja sillä oli mukava mennä. Laukkaa tein vähän, vain muutaman noston ja pari hyvää laukka-askelta per suunta. Ja koska Pyry vaikutti todella tasaiselta ja hyvältä pienen sairasteluloman jälkeen, en viitsinyt alkaa sitä enempää kiusaamaan, vaan lopetin hyvään pätkään ja ajattelin jatkaa viikolla siitä mihin jäätiin.

Mutta enhän sitten ehtinyt viikolla edes Ypäjälle, vaan olin kiinni töissä. Perjantaina nukuin vahingossa kellon yli ja heräsin vasta puoli kahden aikaan (tulin siis yövuorosta klo 6.30) ja en enää ehtinyt ajamaan Ypäjälle vaikka olin aluksi niin suunnitellut. Itsellä oli todella turhautunut olo ja harmitti ja itkinkin pitkin päivää oikeastaan syytä tietämättä. Haluisin niin kovasti ehtiä kaikki mitä olin suunnitellut, mutta en vain yksinkertaisesti ehtinyt. Toivon mukaan nyt kun tiedän tarkemmin miten nuo työvuorot kestävät ja totun tähän vuorotyöhön, uskon että saan myös paremmin hevostelun kuin blogin kirjoittamisen mahtumaan viikkorytmiin ;)

Tänään olikin sitten estevalmennus pitkästä aikaa. Viimeksi hypyt menivät hieman penkin alle kun Pyry oli kipeä ja nyt itsellä oli hieman epävarmuutta, mikä heijastui ratsastuksessa. Äiti oli hakemassa Mollaa, joten videota tuli vasta lopusta. Aloitimme kuitenkin pienellä puomi, pysty, puomi, kavaletti, kavaletti linjalla. Kaikki välit olivat in-and-out välejä. Pyry oli erittäin reipas heti alussa. Ensin tultiin niin että pysty oli noin 70 cm ja siitä sitten nostettiin ja lopulta se oli noin 110 cm. Pyry tuntui todella hyvältä ja odotin innoissani loppu valmennusta. Ensimmäinen ongelma tulikin heti seuraavalla esteellä, kelta-sinisellä metrisellä okserilla, sillä Pyry kielsi. Se ei ikinä kiellä, mutta toisaalta se oli nytkin aivan selvää testausta. En ollu ratsastanut melkein viikkoon sillä kunnolla ja viime hyppykerralla tuli liikaakin epäonnistumisia, minkä takia olin hieman epävarma ja se heijastui hevoseen. Tultiin muutaman kerran uudestaan ja toin sen molemmilla kerroilla surkean huonosti, mutta heppa kuitenkin pelasti hyppäämällä. 

Tämän jälkeen tultiin koko linja, missä oli sarja (7 m) ja siitä linja kelta-siniselle okserille (17,5 m). Tämä oli siis melko haastava, koska sarjan jälkeen piti ratsastaa hieman eteen ja itse olen liian aktiivinen siinä tilanteessa tuuppaamaan. Ensimmäisen kerran Pyry meinasi kieltää jo sarjan b-osalle ja lopulta kielsi okserille. Seuraavalla kerralla päästiin kokonaan linja, mutta kun okseria nostettiin, Pyry juoksi taas ohi kun itsellä roikkui ohjat jossain jaloissa ja makasin kaulalla jo kilometrin ennen hyppyä. Kun kuski oli menossa mukana, Pyrykin hyppäsi todella hyvin. Tämän jälkeen hypättiin pieni "rata" tai oikeastaan tehtävä, missä oli linja, ristikko okseri ja pysty. Tässäkin otettiin ensin kaksi kieltoa linjan okserille, mutta kun kuski oli kartalla, ei enää kieltoja tullut loppu valmennuksesta vaikka esteet nousikin. Tässä vaiheessa äitikin oli päässyt tabletin kanssa paikalle, mutta nämä pari videota ovat todella huonolaatuisia kun kamerassa oli jotain likaa ja äiti ei huomannut putsata sitä vielä..



Tultiin lopuksi vielä linjaa, sillä haluttiin korjata minun tyypillisiä virheitäni. Ongelmiahan ei tuota missään nimessä Pyryn hyppykapasitteetti, vaan se että se on todella herkkä siitä miten siellä selässä ollaan. Ei parane yhtään tuupata eikä jättää yksin. Eli tuntuma pitää olla alusta loppuun ja oma ylävartalo pitää olla rauhassa ilman pienintäkään painetta. Olihan siinä taas itsellä hakemista, mutta herttinen kun palaset oli kohdillaan.. Vain taivas on rajana!


Herra oli tänään tosiaan sanoin kuvaamattoman upea, vaikka onkin melko pitkä tauko ja sairastelua välissä. Tein kuitenkin valmennuksessa useita ratkaisevia - ja itselle todella tärkeitä ja harmittavia päätöksiä. Emme osallistu tänä vuonna Kangasalan kenttäkilpailuihin, eli jätämme Kenttä-SM välistä. En halua lähteä hakemaan huonoa tulosta kun hevonen ei ole vielä niin hyvässä kunnossa että jaksaisi tehdä vaikean radan. Vaikka itseäni harmittaa tämä päätös todella, todella paljon, sillä tämä oli se tavoite mihin olen halunnut päästä Pyryn kanssa, tiedän että olen tehnyt oikean päätöksen. Haluan ajatella nyt hevosta. Jätämme siis Kangasalan välistä ja tällä hetkellä tähtäämme viikkoa myöhempään Este-SM Suomenratsujen Kuninkaallisissa. Joten nyt treenataan vain heppa kuntoon ja jos vielä päästäisiin Niinisalossa sitten hyppäämään Helppo. Kisoja tulee aina ja nyt vain tavoitteena hakea hyviä kokemuksia, ei suinkaan huonoja puolikuntoisella hevosella!

Eli tälläistä täällä. Nyt itselläni on huimasti myös kirjoitusintoa ja muutama postauskin olisi puolivalmiina, eli eiköhän tämäkin blogi tästä hiljalleen heräile aktiivisemmaksi! Yritän ehtiä vastaamaan kommentteihin nyt ahkerammin ja tästä menenkin seuraavaksi kahlaamaan vanhat kommentit läpi ja vastaamaan! Toivottavasti jaksoitte lukea, vaikka hieman venähti! :)

Mitä sanotte, miltä näyttää hyppelyt sairasloman jälkeen?


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov