Siirry pääsisältöön

Nyt on lupa laukata!

Edetäkseen täytyy olla ajatus eteenpäin, ei taaksepäin.


Kaikki rakentuu laukan ympärille. Maastoradalla mennään reipasta laukkaa, kouluradalla koottua. Esteradalla hallittua ja joskus hieman hallitsemattomampaa. Se mikä on kaikille yhteistä on laukka. Nyt on siis annettu lupa laukata.

Kun ratsastan Pyryllä täydellistä 110+ cm korkuista rataa, laukka pitää rakentaa jo kaarteessa. Siellä haetaan laukalle - tai toivottaisiin että semmoinen löytyisi - rytmi ja tasapaino. Kun kaarteessa on koko paketti kasassa, esteelle löytyy paikka kuin itsestään; ei tarvitse alkaa murehtimaan päätä puhki missä vaiheessa teet pidätteen tai koska tarvitaan lisää potkua, kun on tasapainoinen, rytmikäs laukka alla, tuntuu jo kaikki heti helpommalta.

Aloin pohtimaan tätä laukkaongelmaa itseasiassa Allin takia. Pyryllä minulla on jo itsestään selvää että miten homma toimii ja en voinut ymmärtää miksei se toiminut sitten tamman kanssa. Ja yksi hyvä syy oli siihen oma ratsastus tietenkin.

Jo koeratsastuksessa epäröin ratsastaa laukkaa eteen. Huomasin jo ravissa että kaikissa siirtymisissä niin askellajien sisällä kuin askellajista toiseen tamma oli todella vahva, vaikka tavallaan herkkä olikin. Se kiskaisi erittäin nopeasti ja voimakkaasti minut irti satulasta ja näin ollen kaikki minun tukeni hävisi ja heppa sai ihan itse päättää tahdin ja suunnan. Tuntui omituiselta laukata pitkää reipasta laukkaa isolla hevosella kun oli tottunut kompaktiin suomalaiseen!

Eilen tein laukkatreeniä Pyryn kanssa ja se oli ihana vapauttavaa. Tänään tein myös laukkatreeniä Allin kanssa ja monta palaa loksahti kohdalleen. Kun on jarru on myös kaasu. Suurin ongelma meillä on tamman kanssa esteradalla ollut jarrun ja kaasun väärä yhdistelmä. Kun kaarteessa pitäisi ratsastaa laukkaa takasille ja voimakkaaksi, käytän sen mielummin pidättämiseen kun tamma ei kuuntele suoralla apuja. On ensinnäkin hienoa että menohaluja on, se kertoo aina - ainakin suurimmasta osasta - tekemisen ilosta. Kuitenkin tässä tapauksessa se mihin haluan itse painottaa häviää; laukkaa ei rakennettu kaarteessa ja silloin sitä ei ole. Tyhjästä on paha nyhjäistä, vai miten se menee?

Minulla on nyt visio miten lähden korjaamaan omia ongelmia siinä missä tammankin ongelmia. Viikonloppuna käyn oman seuran kisoissa hyppäämässä kaksi 80 cm luokkaa, ihan vain harjoitusmielessä. Tänään piti lähteä maneesille mutta äiti joutui eilen TAYSiin ja pääsi vasta iltapäivän puolella niin tehtiin sitä jo aikaisemminkin kertomaa laukkatreeniä. Nyt lähdetään korjaamaan suurimpia ongelmia laukkaamalla. Suunta on tästä lähin aina eteen ja vasta sen jälkeen taakse ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov