"nyt se idiootti laitto sille pelhamit.."
kuva liittyy ainoastaan pelhamien osalta tapaukseen..
Niin se pää minulle huutaa. Eilen laitoin Allille pelhamit palauttelevalle hölkkämaastolle että näen olisiko reaktio samantien ylös vai pystytäänkö menemään myös eteen. Koska tamma ei niistä mitään sanonut, jatkoin pelham linjalla myös tänään kun käytiin reippaammalla maastolenkillä.
Tamma on saanut kuukausien aikana todella paljon voimaa ja lihaksia, mikä näkyy ja tuntuu. Se on todella herkkä, mutta tahtoessaan se on vahva ja kuuroo niin pohkeille kuin pidätteille. Voin sanoa että tänään maastossa oli oikein mukavaa. Minun ei tarvinnut kiskoa vaan sain pitää käden rentona ja kun istuin alas ja otin pidätteen se meni heti eikä huomenna läpi. Kädet ei särkenyt pitkänkään laukkapätkän jälkeen.
Käytän pelhamia aina kahdella ohjalla, jolloin pystyn vaikuttamaan käytänkö enemmän pidättävää vipuvartta vai "hellempää" nivelohjaa. Tämä toimikin yllättävän hyvin, tosin kun tamma huomasi ettei se saa tahtoaan (= kiskottua minua irti satulasta ja lähdettyä omaan tahtiin kohti kotia) se meni kuuroksi pohkeille ja yritti muutaman kerran ylös. Kuitenkin uskalsin tässä tilanteessa pitää käden tasaisena ja pyytää pohkeesta isommin eteen, sillä minun ei tarvinnut pelätä saanko sitä enää kiinni jos sen annan nyt ampaista. Kun se meni eteen, se tuli myös takaisin.
Kyllä minä tiesin että kesää kohden pitää etsiä joku isompi jarru maastoon, koska en tulisi ikinä oliivilla tai nivelellä pärjäämään maasto-osuudella, missä laukan pitää tulla nopeasti takaisin niin halutessa. Kuitenkin omaan sieluun sattuu ajatella, että tungen tuollaiset norsujarrut sen suuhun! Mutta kun Pyrykin toimii suoralla ompulla niin miksi Alli sitten..
Tietenkin kuolain on juuri niin kova kuin ratsastajan käsi. En myöskään usko että tämä on ikuinen ratkaisu, ehkä tämä on nyt hätäkeino vuodeksi, tai loppuiäksi, se on kuitenkin fakta että jarrut on turvallisuussyistä jo löydyttävä. Uskon myös että hevosella on hurjasti "mukavampaa" kuin kuski ei joudu kiskomaan staattisesti vaan pystyy myös rentouttamaan käden koska ei tarvitse pelätä ettei enää tamma tule takaisin.. Testiin nämä kuolaimet joutuvat myös torstaina kun käydään hyppäämässä. Saapi nähdä miten provosoituneeksi tamma menee kun kuski laittaakin kannukset jalkaan ja ei pysty enää heppa menemään täysin kuuroksi kyljistä.. Toivotaan kuitenkin hyviä treenejä!
Ehkä olen sitten luuseri, mutta kokeilu myös kannattaa aina!
Et sentään ole luuseri.
VastaaPoistaItsellä käytössä myös esteillä pelham yhdellä reippaalla ratsulla, joka ei innostuessaan todellakaan tule takaisin niin nopeasti kuin pitäisi. Vaikka onkin istunnalle todella herkkä. Innostuessaan se vain unohtaa moiset painoavut, ja vasta loppua kohden alkaa avut muistumaan kaaliin. Ja kyseessä on kuitenkin jo ihan aikuinen, kokenut ratsu.
Parempi pelata varman päälle kuin odottaa ihmettä taivaasta.
tämä on kyllä totta! Ja on paljon mukavampi ratsastaa kun voi tosiaan ratsastaa pelkäämättä että jos heppa nyt lähtee niin se ei tule enää takaisin! Tulee siitä ratsastamisestakin jotain eikä pelkkää humputtelua ja jarruttelua ;)
PoistaMulla on myös tosi eläväinen, nuori hevonen ja käytän myös itse pelhamia maastossa. Meillä tosin kätössä "baby-pelham" eli suora kumipelham jossa on vain pieni vipuvarsi.
VastaaPoistaItsekin vihaan yli kaiken "repimistä ja kiskomista" pehmeällä kuolaimella. Vahvemmalla kuolaimella voi tehdä pieniä ja sieviä pidätteitä, sekä kyllä se pelham tuo itsellekin tiettyä turvaa varsinkin maastossa, kun tietää ettei hevonen lähde käsistä. En voisi kuvitellakaan meneväni maastoon sileän kuolaimilla, ei yksinkertaisesti pysyisi hevonen räpylässä. Eli et ole ainoa "luuseri" ;)
jeee, hyvä etten ole ainoa! :D On kyllä ollut nyt muutamana maastopäivänä ilo huomata että ratsastaminen on itsellekin paljon mieluisampaa kun ei tarvitse miettiä "poppakonsteja" miten saa hepan kiinni suoran jälkeen! Sileällä tietty sileän kuolaimilla, mutta kyllä maastoon tuo pelhami oli oikein oiva :)
PoistaHyvä ratkaisu! Jos perus kuolaimella ei ole tarpeaksi herkkä kannattaa todellakin laittaa ja kokeilla kovempaa kuolainta! Olet senni sen verran hyvä ratsastaja, että osaat varmasti käyttää kuolainta oikein :))
VastaaPoistatotta kyllä :) Mielummin tosiaan käyttää hieman vahvempaa kuolainta ja pieniä pidätteitä kun repii ja kiskoo hellemmällä! Muistan että aikoinaan Lurpan kanssa kärsin samasta "epävarmuudesta", tuntui että olen tosi huono kun en pysty menemään nivelellä!
PoistaMielestäni oikea ratkaisu. Oma hevoseni menee myös maastossa/maastoesteillä pelhameilla vaikka muuten mennäänkin kolmipalalla. Tuleehan se silläkin takasin, mutta ei riittävän nopeasti ja jos pidättää liian voimakkaasti on herne jo aivoissa asti... Kuitenkin pelhamilla riittää rento käsi ja pieni pidäte + istunta-avut. Kumpi sitten on parempi, 8 vuotta näillä menty ja ratsu ja ratsastaja molemmat tyytyväisiä. Turvallisuus on ensisijaista.
VastaaPoistatotta! On kyllä ratsastajalle ainakin helpottavaa kun tietää että löytyy jarru hätätilanteissa heti. Niinkuin sanoit, turvallisuus edelle!
PoistaEt ole luuseri! Tuo on järjenkäyttöä, miksi mennä muutenkin vaaroja olevalle maasto-osuudelle "kevyellä" kuolaimella, vain sen takia, että voi sanoa menevänsä vain nivelellä....
VastaaPoistatottahan tuo on! Vaikka sellainen "enkö mää osaa ratsastaa kun joudun tälläistä kuolainta käyttämään" -epävarmuus yrittääkin nousta pintaan, pitää tosiaan muistaa että maasto-osuudella hevosen pitää olla heti pyydettäessä takaisin, ei vasta kolmen laukka-askeleen jälkeen! :)
PoistaLuuseri? No et todellakaan. Vaan viisas sen suhteen, että joskus vaan turvallisuuden kannalta on parempi laittaa suuhun enemmän rautaa, kuin se että meno on kuin markkinoilla ja hevonen vie minne sattuu. Niinkuin sanoit; etenkin maasto-osuudella hevosen tulee mennä teen kun pyydetään, tulla takaisin kun pyydetään. Reagoida noepasti, turvallisesti- molemmille ja kaikille osapuolille. Kuolain kuin kuolain osaavissa käsissä on oiva apuväline ja miusta on ihan tyhmää nillitystä se, että kaikkia hevosia tulisi vain ratsastaa nivelellä (tai vaikka mielummin ihan ilman kuolaimia, jopa vaan kaulanarulla...).
VastaaPoistaItsellä oli omalla edesmenneellä kenttäTYKILLÄ pelhamit suussa ja niillä se toimi kuin unelma. Samoin edellisen yp-hevosen kun totutin maastoon ja maastoesteisiin, oli alkuun pelham ja sitten pärjättiin kuparirollerilla loppuaika.
Että peukku siulle tästä päätöksestä.
hyvä että suurinosa näkee juuri tässä positiivistä! Juuri turvallisuus on ensisijaista ja sen takia mielestäni nyt oli hyvä paikka testata kuolaimia :)
PoistaTodellakin hyvä päätös!
VastaaPoistaNe ihmiset ovat suorastaan raivostuttavia, jotka sanovat että hevosen on toimittava nivelellä tai kolmipalalla, kovat kuolaimet ovat väärin ja et osaa ratsastaa jne. Höpö höpö sanon minä!
Kaikki hevoset eivät ole luonnostaan niin herkkiä, että pysyvät innostussaan käsissä näillä peruskuolaimilla. Uskon itsekkin, että hennommat avut kovemmalla kuolaimella ovat paljon hevosystävällisempiä kuin kiskonta ja repiminen hepposemmalla tavaralla.
Oma hevonen on tässä vähän haastava, että saattaa tarvita gägin alkutunnista, mutta lopputuntia kohti rauhoittuessaan käy kovaksi (tai toisinpäin), niin pelhameilla ongelma ratkaistu, vaikka näilläkin sitä vauhtia tuntuu olevan. On kerran päässyt kuskaamaan rollerilla, enkä enää halua riskeerata hevosta, itseäni tai muita, kun ei ole mitään sanavaltaa hevosen vauhtiin!
tämä on niin totta! On kyllä ratsastajanakin huojentavampaa kun tietää että jarru ja kaasu on hallinnassa eikä tarvitse miettiä koska se hevonen lähtee ja tulee takaisin :)
PoistaKäsi se on mikä sen kovuuden määrää, älä huoli :)
VastaaPoistaSinut on haastettu! http://jillanblogi.blogspot.fi/
näinhän se on! Ja kiitos haasteesta, teenkin sen mahdollisimman pian! :)
Poista