Siirry pääsisältöön

Aivan nextillä levelillä

Vaikka todellakin palan halusta jo kertoa teille Keravan kenttäkisoista, ajattelin että pitää kuitenkin pakittaa muutama päivä siitä taaksepäin edelliseen valmennukseen joka oleellisesti liittyy Sunnuntain Kerava tapahtumiin. Keravan postaus sitten heti seuraavaksi (siinä se kirjoitettuna odottaa julkaisemista.. heh)!

Perjantaina meillä oli viimeistelevä treeni Karin luona. Pyry oli muutaman yön nukkunut sisällä ja oli taas saanut hieman virtaa kavioihin. Kuitenkin se oli vähän hypätessä hankalampi kuin normaalisti, oli vähän kokoajan puomissa kiinni ja hälläväliä asenteella. Ihan reipas ja menevä, mutta jokseenkin kuitenkin semmoinen roiskiva. Mitään kummallistahan ei tunnin aikana tehty, kaarevaa linjaa ja pientä jumppasarjaa.

Alkuun kuitenkin ratsastettiin hyvin avut läpi. Olin keskiviikkona käynyt ratsastamassa kentällä kunnolla koulua, mutta mikään ei oikein ollut onnistunut. Vaikka kuinka taivuttelin, väistin ja taiteilin niin Pyry oli lopputulemalta vain ihan ookoo, jos sitäkään. Kun taas Perjantaina se oli aivan huikea, Kulki taas niin hyvin ja läpi koko kropastaan! En ymmärrä, ihan kun se oikein skarppaisi valmennuksissa, heh. Karikin oli tyytyväinen ja jopa laukka oli ihan toimivaa verkkaillessa. Että oli hyvä fiilis!

Sitten aloitettiin hyppäämään. Pyry ei oikein ollut jalalla tai paremminkin sanottuna se oli juuri sellainen vähän hälläväliä. Ei oikein lähtenyt jalasta eteenpäin eikä reagoinut mihinkään sen suuremmin. Muutaman kerran hyppyihin tulikin se puolikas askel kun olin jotenkin jo taas tottunut siihen sen räjähtävään intoon missä se lähtee ajatuksen voimasta. No, tänään ei lähtenyt. Ja viimeistään sarjalla sain sen kokea kun ei se yksinkertaisesti mennyt välehin niin isosti. Hirrrveeet huudothan siitä tuli että pistä nyt se luuska liikkeelle (ei se oikeesti niin sanonut, kunhan pääni sen muutti sellaiseen muotoon :D) Seuraavalla kerralla sitten se olikin jo lyhyt väliltään kun yllättäen askel pitenikin. Hupsista.

Muutaman toiston jälkeen se oli vieläkin hieman puomeissa kiinni. Kun tultiin viimeisen kerran vasemmassa kierroksessa oli kuitenkin aivan huikean hyvä ja ero! Kuin salamaniskusta kaikki loksahtikin kohdalleen, pääsin itse jonkinlaiseen balanssiin ja kappas, Pyrykin oli irti puomeista. Ja siihen olikin sitten hyvä jättää ja lähteä Keravalle pitämään hauskaa kuten Kari sanoi.


Minun on edelleen kirjoittamatta se postaus siitä miten tässä ollaan edetty huimasti ratsastajana, mutta pakko tosiaan tähän väliin sanoa miten paljon yhdestä valmentajasta voikin olla apua. Niin hassulta kun se kuulostaakin, ollaan estevalmennuksien avulla päästy kouluratsastuksessakin eteenpäin! Kun saan omaan tekemiseen eväitä Karilta, pystyn niitä kotona treenaamaan, yhdistelen aikaisempiin kouluvalmennuksiin ja muistoihini niistä ja kappas. Meillä on toimiva paketti! Pyry on muutaman kerran valmennuksissa liikkunut niin äärettömän hienosti, että olen itsekin selässä ollut ihan suu auki. Ihan kun yhtäkkiä kaikki palikat vaan naksahtelisi kohdalleen!

Toinen mistä en voi olla kuin kiitollinen, on se, että valmentajaa kiinnostaa. Mitä teen, koska, miten, miten meni, mitä minun kannattaa tehdä. Ja kun ne tulee pitkällä kokemuksella ja ihmiseltä jota arvostaa ja jota selkeästi myös kiinnostaa, on se hienoa. Olen siis jossain määrin päässyt erinomaiseen valmennussuhteeseen jossa valmentajaa kiinnostaa mitä teen. Kari antoi perjantaina vielä vinkkejä lauantain treeniin ja kun tein ohjeiden mukaan.. Niin no, siitä lisää Kerava postauksessa! ;)

Onni on omistautunut valmentaja!

Kommentit

  1. Hyvältä näyttää teidän meno ^^ Innolla odotetaan seuraavaa postausta ;)

    VastaaPoista
  2. Mä näin jo siitä teidän ekasta karin valmennuksesta, että karin tyyli sopii teille! Ihana seurata, kun alkaa tulostakin tulla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä itekkin ihan yllättynyt! Ollaan jotenkin niin samalla aaltopituudella Karin kanssa, ei oo tarttenu kertaakaan pettyä ja tosiaankin, tulosta toivon mukaan näkyy tulevan! :)

      Poista
  3. Mä olen käynyt Karin valmennuksissa vähän vajaa vuoden ja vaikka Kari käykin vain kerran kuussa meilläpäin, olen kehittynyt todella paljon :) Teidän meno näyttää tosi hyvältä, kateellisena katselen kun pääsen seuraavaan Karin valkkaan vasta heinäkuussa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää että oon tosi onnellinen kun Kari asuu näin lähellä! Aivan huikeeta! Ja ensimmäinen talvikin kun päästiin säännöllisesti treenaan Karin kanssa.. Ei voi olla kuin tyytyväinen! Tsemppiä teillekin treeniin! :)

      Poista
  4. tee ääniraidallinen valmennusvideo :) !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi pitäisi tosiaankin tehdä! Ens valmennuksesta koitan saada tehtyä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov