Kisamatkalla

Olen ajatellut että ehkä se johtuu syksystä. Se, että jaksaa pahoittaa asioista tai vastoinkäymisistä mielensä. Tai ehkä vaan kuukautiskierto aiheuttaa niin rajuja mielialanvaihteluita että pahoittelen mieleni. Mutta sitten kun niitä asioita tai vastoinkäymisiä - tai miksi niitä ikinä kutsutaankaan - sattuu vähän joka hetki, on ehkä vain todettava olevansa mielensäpahoittaja . Vaikka olenkin rento, olen myös melko tempperamenttinen ja jollain asteella kilpailuhenkinen. Haluan että asiat sujuvat ja kun tottuu johonkin, muutokset saa aina vastarinnan aikaiseksi. No mistä minä nyt olen tässä lähiaikoina mieleni pahoittanut? Ensimmäisenä  pahoitin mieleni HIHS:in parkkitilanteesta. Ensin meille oli luvattu parkkialue ja 4 päivää ennen ilmoitettiin että meille ei ole parkkialuetta, vaan pysäköinti pitää tehdä omatoimisesti maksulliselle parkille kunhan hevonen on purettu hallille. Ja lähimmälle maksulliselle alueelle oli muutamia kilometrejä. Kyllä minä mieleni pahoitin . MUTTA...

Ei niitetty mainetta ei kunniaa, mutta fiilisteltiin Pyryn kanssa esteradoille paluuta ja loppu viikonlopusta ihailtiin vauhdikasta ratsastusta ja shoppailtiin tili (melkein) tyhjäksi. Mutta sitä ennen kerrataan mitä tapahtuikaan ennen kuuluisaan Hissiin änkeytymistä. Ennen kun polkaisemme HIHS kuulumisiin, ajattelin tulla poikkeamaan Suomenhevosherra Herkuleksen kuulumisien kera. Ensinnäkin, viimeisimmän postauksen jälkeen ei viikonloppu alkanut ihan niin hyvin, sillä Molla alkoi ähkyilemään aamulla ja päivä menikin aikalailla tarkkaillessa. Sunnuntai puolestaan vietettiin sitten kotikisoissa toimihenkilönä. No hevostelua sekin. Mutta Herkules . Herkku on kesän laihtumisesta toipunut erinomaisesti, energia on palautunut normaaliin, ilmojen viiletessä on tullut ori esille ja mitähän muuta. Edelleen se on yhtä kiltti kuin ennenkin ja tänään olivat Elsan kanssa olleet lenkillä ja vielä ihan kaksisteen, eli kukaan ei ollut heitä irroittamassakaan. Välillä sitä unohtaa että herra...

Tietääkö muutkin sen? Kun on vain aivan järjetön ikävä tallille? Ratsastamaan, ihan vaikka vain karsinoita siivoamaan. Sitä hevosen läheisyyttä ja kaiken kaikkiaan rentoutumista. Minä kaipaan sitä juuri tällä hetkellä aivan järjettömästi! No miksen mene tallille? Kun pääsisin. Olen koko tämän viikon ollut kiinni töissä. Kyllä, onhan se ammatinvalintakysymys. Mutta pidän työstäni ja sillä pystyn myös rahoittamaan harrastukseni. Työnkuvani (lue auto ja sitä myöden ajolenkki) on vaihtunut kesälomani jälkeen ja silloin kuin minulla on koko viikko töitä, en yksinkertaisesti ehdi tallille. Tällä viikolla työt on alkaneet klo 9-11 välillä ja loppunut klo 22-02 välillä. Kotiin kun pääsee ei muuta kun ehdi sänkyyn kaatua ja on jo taju pois väsymyksestä.   piru vie oli kuvaavat tekstit! - viime viikon teinipeliselfie - voisiko joku opettaa solmimaan nauhat? Ja ei, en minä missään nimessä valita! Vaikka aluksi muuttuneessa työkuviossa oli myös vastarintaa omalta osaltani, on...