1. helmikuuta 2017

Rauhassa rakennettu

Rakas, onko sinusta tullut vähän lihapulla?



Pikku hiljaa, pienin vauva-askelin. Herkku on kasvanut - ja saanut kasvaa - rauhassa ja nyt se onkin jo kääntynyt nelivuotiaaksi. Alkaa hiljalleen jalat löytää paikkansa ja raviakin aletaan ihan kelvollisesti esittämään. Onhan se vielä nuori ja välillä vähän jukuri, mutta hienosti on tullut roppakaupalla lisää kärsivällisyyttä. Ja mahaa.
 
Mistä erottaa hyvän ja huonon tallipaikan? Hyvässä tallipaikassa ei tarvitse hukuttaa hevosta väkirehuihin, sillä heinä on sen verran maittavaa että kyllä huomaa kuka on ollut ruoka-aikaan kotona. Hyvähän se näin on, helpompi sitä mahaa on kutistaa, useamman kerran kokemuksella, kuin lihottaa. Kerrankin hepalla on jotain mistä lähteä rakentamaan muskeleita!

Eilen meillä oli Herkun kanssa ratapäivä. Käytiin siis hölkkäilemässä radalla niin verkka- kuin kisasuuntaankin. Herra oli vain saanut päähänsä että kisasuunnassa radalta voikin poistua etukurvissa. Siellä sitten pari kertaa kevyillä kärryillä mentiin kun takavetoisella bemarilla, mutta kolmannella kierroksella herra sitten uskoi ettei siitä lävestä ole lupa mennä. Ja sen jälkeen päästiinkin vaihtamaan siihen tuttuun verkkailusuuntaan.

Eihän me missään koelähtöajoissa olla, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Jos ei ravuri niin sitten vaikka ratsu! Mutta kyllä sillä niin kiva ravi on, että kunhan saadaan vetoapua ja vähän ryhtiä juoksuun niin johan pomppaa. Ravikuningas 2020?






tekemisen meininkiä


Sieltä se motivaatio palaa: pieninä onnistumisina
kiitos kaikille ihanille ihanista kommenteistanne aikaisempaan postaukseen! ♥ 

4 kommenttia:

  1. Luin tässä nyt oikein projektiksi tätä sun blogia viime syksystä tähän kirjotuksee ja heräsi pieni kysymys:
    Ootko Senni ikinä ajatellut tehdä töitä hevosalalla? Jos ei olis pelkästää tallitöitä, tms. Tai mennä tekeen töitä ulkomaille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on kovin hankala vastata :D Mutta en täyspäiväisesti ole ikinä. Oon joskus junnuna (16-17 vuotiaana) ollut tallilla hommissa (perus paskanlappausta, 3-4 hevosta päivä, nuorten kuntoon laittoa.. Mitä kaikkee siihen ikinä kuulukaan) ja pidin tosi paljon siitä hommasta, mut ajattelen jotenkin niin, että haluan pitää tän vaan harrastuksena. Tosin nyt kattelen kun hyvä kaveri on hevosenhoitaja (ravitallilla), se on kans aina töissä. On se homma varmasti palkitsevaa ja takuulla kutsumusammatti, mutta kun koitan kattoo pitkällä tähtäimellä, niin mitä sitten kun on 50 vee ja ei enää jaksa samalla tavalla kun nuorena, on oma perhe ja muuta. Niin jotenkin ehkä ei se ala oo mulle vaikka sydämessäni sinne joskus kaipuu oliski :)

      Ulkomaille en oikeestaan ajatusta oo uhrannu, tuntuu että olisin liian sekunda sinne, tarvis olla niin paljon parempi (vaikka tekemälläkin oppii).

      Puolestaan sillain osa-aikasesti olis kiva työskennellä hevosalalla, esimerkiksi valmentajana tai hevoshierojana. Semmonen sopis mulle ja tykkäisin kovasti, mutta sekin että pääsee koulutukseen vaatisi aikaa (ja rahaa) :)

      Pahoittelen sekavaa vastausta, koitin saada jäsenneltyä ajatukset jotenkin järkevästi!

      Poista
  2. Aaah, Herkku on niin komea! Komean nuorenmiehen suurin fani ilmoittautuu!

    VastaaPoista
  3. Komea Herkku! Lisää tällaisia postauksia, raviharrastajana tykkäsin tästä kovasti <3 :D
    Tsemppiä siulle Senni ja toivottavasti ehdit heppailla (ja bloggailla, tykkään blogistasi :)) jatkossa ahkerammin <3 Kevättä kohti, eiks niin? ^_^

    T. 26v ikinuori lukija :)

    VastaaPoista