20. helmikuuta 2017

Poikien irtohypytyspäivä

Voi vitsi miten kiva päivä sunnuntaina olikaan! Sunnuntaiksi oltiin sovittu äidin kanssa, että mennää Herkkua irtohypyttämään. Kun kopissa oli sitten vielä toinen puoli tyhjä, päätin sitten samalla kertaa ottaa Pyrynkin jumppailemaan! Olen niin pitkään halunnut nähdä sen hyppäävän ja tämä oli siihen nyt niin hyvä tilaisuus. Herkku pääsi ensimmäistä kertaa kujaan ja Pyry ihan vaan jumppailemaan. JEE!

Hepat siis autoon ja ei muuta kun Merjan Tallille. Merjalla rakennettiin maneesiin kuja: puomi-2,8m-pieni pysty-6m-pysty-7m-okseri. Nämä oli melkein siis laatuarvostelu pituuksissa, tosin siinnä taitaa olla ensimmäinen väli puolisenmetriä pidempi. Tämä sopi kuitenkin molemmille hevosille erinomaisesti, joten sen puolesta ei ole valitettavaa! Kuja olikin neljään pekkaan nopeasti rakennettu, joten ei muuta kun herrat alas ja verkkailemaan.

Aloitettiin ensin Herkusta, sillä ei tiedetty miten se kujaan suhtautuu. Mutta Herkuleshan oli kun vanha tekijä! Se ihan oma toimisesti laukkaili kujaan ja pomppi puomien yli - toisin kun Pyry irtipäästessään ei suostunut vapaaehtoisesti lähellekään kujaa tai ei edes antanut kiinni..

Herkku noviisina ei ottanut paljoakaan hyppyjä ja nekin lähinnä vain toistoja pieninä ristikkoina ja pystyinä, että se vain tajusi kujan idean. Viimeinen linja oli korkein mitä se hyppäsi ja ai että olen kyllä ylpeä. Meitin pikkanen raviputte meni kun vanha tekijä. Tasaisen varmalla rauhallisella Herkku tyylillä, mutta silti puhtaasti kaikki. Siihen oli parempi kuin hyvä lopettaa!

Herkun jälkeen oli vuorossa Pyry. Sillekään ei montaa kertaa otettu, kun ei se niin paljoa hyppyjä tarvitsekaan. Pyry menikin ihan intsinä ja edes isommat esteet ei sitä hidastaneet. Harmi kun ei tajunnu korkeutta mitata mutta jotain 125-130cm väliin osuu tuo korkein. Ja vaikka se puomi siinäkin tippuu niin ihan tosiaan ilmavirrasta tuli mukaan, tai sitten se hipaisi sitä niiiiin vähän sillä mitään ei kuulunut eikä videossakaan ihan niin pahasti näytä osuvan. Hieman se otti takajalkavirheestään nokkiinsa ja kun koitettiin saada sitten tulemaan pienemmälle okserille - että saadaan puhdas lopetus - ei siitä meinannut tulla mitään. Lopulta kävin itse lähettämässä Pyryn ja sitten se menikin taas samalla innolla. Se on kyllä niin herkkä ja mielenkiintoinen tapaus ettei toista ole!

Mutta olen kyllä niin ylpeä minun pojistani! Niin hienosti molemmat tekivät hommia. Loppuun vielä ihan minimaalinen video sunnuntain hypyistä. Enjoy!


4 kommenttia:

  1. Aiotko tehdä postausta Vaskion näyttelyistä? :)

    VastaaPoista
  2. Saa kyllä aikalailla tihrustaa että kosketuksen tuolle vikalle okserille näkee, jos näkee sittenkään, eli pienestä oli kyllä kiinni!

    VastaaPoista