Siirry pääsisältöön

Maastoesteitä ja jalkaongelmia...

Aloitetaan paremmilla uutisilla! Tosiaan tänään Terhi oli Mollalla hieman maastopomppimassa ennen Merjan kisoja. Oikeastaan menipä vielä tosi hyvin! Aluksi oli hieman totuttelemista, mutta pian alkoi hypyt sujumaan tooosi kivasti ja  Molla innostui taas. On se hieno tamma! Nyt tästä on sitten hyvä lähteä kohti Merjan tallin Aluekoulukilpailuita. Lähtölistatkin on ilmestynyt ja on kiva huomata lähtevänsä Pyrden kanssa seitsemäntenä, IIK! Ei mene kisat hyvin ei ;) Molla ja Terhi taas lähtevät luokan loppupäässä, numerolla 32, joten hyvin ehdin kuvaamaan! Ja meidän rata ratsastetaan kentällä, jipii! No, saapi sitten nähdä miten menee, toivottavasti edes hyväksytty suoritus tulee! Luokkana on siis KN Special, joka on itselle aina ollut jotenkin vastenmielinen. Unohdan aina sen toisen laukan noston ja aina sen toisen loivan kiemuran! Nyt vain rataa opettelemaan, hori oppia.. Mutta sen enempää tästä jaarittelematta, kuvia Mollasta ja Terhistä olkaa hyvä!








Jaaaa, sitten niihin jalkaongelmiin.. Tosiaan kyse on Lurpasta. Lauantaina kun ratsastettiin ne kotiin, piti ravata, mutta Lurppa ontui todella pahasti. Käveltiin sitten kotiin ja kotona tutkin sitten läpikotoisin hevosen. Näytti että se ontuisi oikeaa etujalkaa (kaksikertaa hoidettu hankkari), muttei arkonut jännettä painaessa tai muutenkaan sitä. Ei ollut turvonnut, ei mitään. Juoksutettiin sitten vielä pihalla ja äiti oli vaan että joo, se on oikee etunen. Satuin sitten siinä juoksiessani katsomaan taakse ja huomasin lähteen: vasen takajalka! Otti selvästi lyhyempää ja arkoi sitä, mikä heijasti etujalkaan. Karsinassa sitten aloin katsomaan mikä siinä jalassa voisi olla ja en ihmettele että ontuu. Se on kuin tukki, siinä on jänteen vasemmalla puolella pieni pehmeä nestepatti, mutta oikealla kova n. 5-10 cm korkea erittäin paksu turvonnut kohta. Ei arkonut, mutta ei kyllä todellakaan ole normaali.. Siinä sitten ollaan kylmäilty, käytetty eläinlääkäriltä saatua geeliä, pidetty fleece pinteliä. Tänään katsoin myös oikeaa etujalkaa, on sisäsyrjältä selvästi turvonnut ja aristaa jänteestä...

Ja ihan tosi, Lurpalla ei ole muuta tehty kun maastoiltu rennosti, joskus reippaita, joskus rauhallisia, hoideltu jalkoja ja muutamissa pikku kisoissa olen käynyt. Ja silti tuo hevonen hajoo kirjaimellisesti käsiin! Ratsastaa en edes halua, pelkään että se on niin kipeä! Työmoraali on tuolla hevosella niiin korkea että saattaa jopa oikeasti kipeänä yrittää, tiedän sen.. Sydämeeni vain sattuu jo ajatus ensi perjantaista jos ei ole siihen mennessä alkanut menemään parempaan suuntaan. Meinaan siinä tulee sitten tämän tarinan loppu. Mitä en halua ja koko sydämestäni toivon ihmettä!

Yritin tosiaan saada kuvaa siitä, muttei oikein onnistunut. Ei näytä edes pahalta välttämättä, mutta tuo taaimmainen on ihan järjettömän kova :(

Oi kuinka tuota hevosta rakastan, oma kultani <3
Nyt pitää yrittää saada ihme aikaseksi, en halua menettää elämäni hevosta..

Kommentit

  1. Kyynel vierähti kun katoin ton vikan kuvan ja kuvatekstin. Voi kun Lurppa paranis, mutta parempihan se hevosta ajatellen on osata irrottaa ajoissa... :/

    VastaaPoista
  2. Itekki tulin ihan surulliseksi kun luin tämän :'( Toivotaan, että Lurppa paranisi..

    VastaaPoista
  3. Antakaa lurpan levätä laitumella pariviikkoa ja hoitakaa jalkaa joka päivä! Toivon ettei lurpalle sattuisi mitäään!

    VastaaPoista
  4. kiitoksia kaikille! toivottaan tosiaan parasta!

    Anonyymi, Lurppa on ollut viimeiset 2 viikkoa pelkästään laitumella kun oli hengitystien tulehdus. Lauantaina tuotiin kotiin kun Pyry meni sunnuntaina kisoihin, jolloin huomattiin tuo ja alettiin hoitamaan. Perjantaina mennään sitten lääkäriin jos ei näytä paremmalta. Ja tällä hetkellä tosiaan kylmetetään, pidetään fleecepinteliä ja käytetään eläinlääkäriltä saatui geeliä mikä on juuri tuohon jalkaan määrätty. Vielä ei ole mitään parannusta tapahtunut, eilen ontui edelleen yhtä pahasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov