Siirry pääsisältöön

Kevyt istunta - Onnistuu vaiko eikö onnistu

Niin, täällä se elämä jatkuu. Haluan kiittää jokaista, aivan jokaista joka on lähettänyt minulle voimia. Ne on tarpeeseen. Kiitän koko sydämestäni teitä, ketkä ovat joskus tämän saman kokeneet ja jaksavat kannustaa jatkamaan, suuret kiitokset! Elämä kuitenkin jatkuu, tiedän, ottaa vain koville ja on kovin turhauttavaa jaksaa jatkaa sitä arkea. Töissä käynti on oikeastaan melko helppoa, ajatukset muualla. Tallihommat on rakaimpia, varsinkin silloin kun ajattelee jo viikkoa eteenpäin. Ensi viikon maanantaina Lurppa lähtee, olen valmistautunut, mutta tiedän etten pysy näin vahvana loppuun asti.

No, niinkuin sanoin arki jatkuu. Kenttäkilpailut ensi viikon tiistaina (joten keskittyminen uskottavasti -100) joten kävin tuossa tiistaina pomppimassa Pyryn kanssa hieman maastoesteitä Piken katseen alla. Oli ihana kuulla kun Pike tiesi mitä maastossa tulee olemaan, joten on miltein turvallisin mielin voinut sen asian tiimoista nukkua. Valmennus itsenään meni kivasti, itse sohlasin muutamamia lähestymisiä, mutta Pyry hyppäsi kaikki reippaasti ja ilmavasti, vaikka oli painostavaa ja kuumaa. Olen oikein tyytyväinen poikaan. Ainoastaan alashypyssä oli meillä hieman erimielisyyksiä, Pyry hyppäsi sellaisella kaarella sitten loppujen lopuksi ettei meinannut meikä päästä ihan mukaan.. Vein Pikelle myös muutaman Lurpan kuvan, Pike kun tykkää herrasta mielettömästi. Tiistaina Pike menee itsekin kahdella hevosella, joten saan hyvin tukea maastoradan kävelyssä jne. Pitää vaan ensi kerralla kun pompitaan maastoesteitä laittaa Pyrden-miehen tukka kiinni, on hippasen edessä tuolla maastossa..

Tuggakuva! Tosiaan tässä näyttää vielä aika vähältä, mutta sitä tosisaan löytyy.. 

Tänään sitten harjoittelin hieman tuota kevyttä istuntaa. Menin molempien puttejen kanssa reippaan laukkamaaston, missä sitten laukka pätkissä (kaksi n. reilun 1 km pituista maastoa, matkalla mäkeä, suoraa, metsää yms) istuin kevyessä istunnassa. Tein sitten sellaisenkin havainnon, että miten alussa haukuin Pyryn laukan, huomasin nyt osaavani istua siellä paremmin kuin Mollan! Tosi on! Pyryllä on huomattavasti pidempi ja mukaansa tempaavampi laukka. Se on maassiivista ja pitkää, kun taas Mollalla on hyvin ponimaista ja lyhyempää. Tietenkin Mollan kanssa tuo kokokin takuulla vaikuttaa, olen sille sen verran pitkä, etten saa ihan samalla tavalla laitettua jalkojani kiinni. Huoh.. Alkoi vaan masentamaan kun ei Mollan kanssa meinannut onnistua! Molla on kyllä huomattavasti Pyryä nopeampi, mutta maastoradalla Pyryn kanssa uskon tulevan helpompaa, Molla kun on niin herkkä ottamaan niitä puolikkaita askeleita ;)

Lisäksi Lurppa pääsis sitten tänään harjaukseen ja siitä lähti KARVAA! aivan julmetusti. Se vain tiputti ja tiputti. Kaipa herra vaihtaa jo talvikarvaan, haluaa tulla klipatuksi vielä ennen pois menoa.. tiedä sitten! Mutta kuitenkin herra oli hienosti ja korvat tötteröllä ja kuunteli kun taas höpöttelin sille kaikkea. Kultanen heppa! Sitä tosiaan tulee ikävä.. Toista tuollaista hevosta ei takuulla löyty päältä maan. Ja hyvä niin.

alkukesästä kuvattu, Molla otti aurinkoa!
Sitten vielä näistä postauksista. Uskottavasti mitään jännää ei tässä ennen ensi viikkoa tapahdu (tai siis en viitsi päivittää tänne "menin tallille ja en tehnyt siellä mitään"-juttuja) ja uusia kuviakaan en uskottavasti saa vielä tällä viikolla. Joten uskottavasti on nyt tulossa pari erikoispostausta! Satulahuopa ja suoja postausta toivottiin, joten yritän saada kuvattua huovat ja suojat niin laitan niistä sitten postauksen. Lisäksi mietin postausta "Hevoset kautta aikain", missä kertoisin meillä olleista (niin ylläpito kuin omatkin) hevoset sekä tärkeimmät hevoset nuoruudessani. Mitäs mieltä olette, kiinnostaisiko yhtään lukea? :)

Kommentit

  1. Kiinnostaa. :) Näin lyhyesti sanottuna.

    VastaaPoista
  2. todellakin kiinnostaa! odotan innolla :-)

    VastaaPoista
  3. hienoa! :) Eiköhän sellainenkin tässä jossain vaiheessa ilmesty, nytkun saan tuon satulahuopa/varuste/suoja-postauksen alta pois :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov