Siirry pääsisältöön

Vuosi 2012 - mitä kaikkea se tuokaan mukanaan?



Vuoden ensimmäinen postaus! Kamera alkaa olemaan kunnossa ja nyt tekisi mieli kuvailla, mutta no, aikaa ei ole. Huomenna kuitenkin lupaan kuvia ja videoita, paljon! Sillä olen menossa itse Mikon valmennukseen (kerron kohta miten tähän päädyin..), Terhi tuuppailee Mollan ja lopuksi vielä menen hovikuvaajaksi Terhille ja hänen huippu-Wilmalleen! Jospa sitten vaikka samalla saisi muutaman kivan kuvan noista omista heposista, vaikka rakennekuvat (on niin pullukassa kunnossa molemmat!) niin voi kesällä sitten naureskella ;)

Mutta tosiaan, huomenna on Mikon valmennus! Jännittää ihan hirmuisesti, saa nähdä mitä Mikko tykkää kun menen putella tällä kertaa. Viimeksi Mikon valmennuksessa viime vuonna samaan aikaan Lurpan kanssa. Ja miten valmennukseen päädyin onkin sitten hauska juttu! Äiti oli soittanut Merjalle ja kysellyt jos maneesiin pääsisi. Ei tietenkään päässyt kun oli valmennusvkl siellä, joten Merja sitten oli kysynyt etten haluaisi mennä Pyryn kanssa peruutuspaikalle! Totta kai haluan. Tietty hieman mietityttää tuo kunto, mutta ollaan "pikkuryhmässä" eli esteet pysyy hyvin matalalla uskottavasti. Valmennuksesta sitten innostuneena klippasin vielä hepat illalla, joten ei sitten herra Pyry ja neiti Molla hikoile rääkeissä niin pahasti. Mollalle tein taas saman sydämen, mutta valitettavasti Pyrden jellona joutui pois kun näytti uudelleen klipattuna ihan muodottomalta kun oli niin mammuttimainen karva. Ja toiselle puolelle taas en onnistunut tekemään niin hyvää niin en sitten jättänyt sitäkään..

Mutta tosiaan, näistä alkulöpinöistä päästään itse haasteeseen, josta suuri kiitos Janitalle ja joka kuuluu näin:
Haasteena on valita paras/parhaat tippumiskuvasi hevosten kanssa. Voit valita myös jonkun muunkin epäonnistumiskuvan, ei tarvitse olla välttämättä tippuminen.
1. Valitse parhaat kuvat
2. Kerro niistä: esim. milloin kuva on otettu, kuka otti, miksi tipuit, sattuiko/kävikö mitenkään ym.
 3. Haasta haluamasi henkilöt: Haastan Terhin, Tiian ja Moona & Marian

Tähän alkuun on pakko sanoa että harmi, muttei varmaan ole ikinä onnistuttu kuvaamaan tippumiskuvaa (tai sitten niitä ei ketään uskalla julkaista), joten tässä tälläisiä muita tapahtumarikkaita kokemuksia mitä on matkan varrella sattunut.


Säästetään paras viimeiseksi ;) Mutta tässä kuitenkin yksi kuva-arkiston helmistä! Kuvattu kesällä 2010 kun olin kokeilemassa Lepa tammaa. Erittäin kiva "herkkis" tamma, joka olikin sitten astetta raaempi esteillä. Ja päätti sitten tehdä näitä omia ratkaisuja jos antoi sellaisen mahdollisuuden.. Eli mentiin kovaa, kaukaa ja korkealta, kuski ei ollut mukana, mutta pysyi kuitenkin kyydissä. Näitä harvemmin enää kotona sattui muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta..

Lepan kanssa onnistuttiin myös kisoissa kaatumaan, kuvaaja oli kentän toisella puolella niin ei tullut mitään proo kuvasarjaa. Ehkä hyvä niinkin.


Kuva siis syksyltä 2010 Aulangolta, seuraestekisoista. Luokkana 95 cm. Kaikki meni hyvin, muutama pudotus, mutta ensimmäisen kerran hevonen tuntui radalla hyvältä. Ja sitten tuli viimeinen este. En tiedä edes mitä tapahtui, ponnistuispaikka oli hyvä, mutta jotenkin vain ei hevonen päässyt irti maasta, otti puomit mukaan, yksi jäi etujalkojen väliin ja mentiin voltilla ympäri. Onneksi Lepa kaatui vain käden päälle, meinaan muuten olisi käynyt pahasti. Hevonen ja kuski selvisi naarmuilla ja säikähdyksellä, onneksi!


Kevät 2011. Normi koulutreeni! Joo, eli tosiaan Lurppa meni alussa ihan älyttömän kivasti, mut yhtäkkiä se alko pelkään yhtä kulmaa ja ei tosiaan menny sinne vaan pomppi ja pukitteli. Naurettavan pieniä temppuja, ei sieltä voinut mitenkään tippua. Ekassa kuvassa meni tasapaino hiukan kun tultiin lävistäjää keskiravissa ja yhtäkkiä hevonen vaan päätti ottaa stopin, odottamatta :D Mutta jäi kyllä hyvin mieleen! Nyt kun tarkemmin alkaa ajattelemaan, en ole edes varma tipuinko Lurpalta ikinä kunnolla. Kerran taisin Estevalmennuksessa tippua kaksi kertaa kun herra puhveloi, muuten olen tainnut kyydissä pysytellä!

Haha, seuraavaan voisin linkittää Niinisalon 2010 kenttäkisoista kuvan. Ne on JX sivulla (nyk Fotomedia) enkä ole niitä ostanut, siksi saatte siihen linkin. Eli tässä. On kyllä kiva nauraa ja katsoa miten nyt taas on kehittynyt.. Haha! Tosiaan tuli sarjalle jotenkin hassusti, jäin ihan jälkeen, hyppäsi, raippa lensi ja olin itsekin tippumassa kunnes jotenkin pääsin takaisin ja mentiin vielä b-osankin yli.. Noloa, saisinko sanoa!

Mutta ehdottomasti ykköseksi nousee tämä:


Tuossa vaiheessa todellakin olin varma että tipun! Molla on tuon tynnyrin hypännyt monena vuonna, mutta nyt viime vuonna 2011, se oli jotenkin pelottava.. Siinä sitten tamma meinasi kieltää ja en ollut yhtään varautunut. Päästin yllättyneen huudahduksen, jonka tamma tulkitsi käskyksi, Hyppäsi ja olin itse aivan.. Jossain muualla. Siinä vaiheessa elämä meni taas filminauhalla ja kirosin että perkele, nyt jäätiin tähän. Sitten kun ihmeen kaupalla hyppäsin takaisin selkään, äkkiä jalustimet jalkaan ja eikun menoksi! Nolla ratahan sieltä tuli, hyvä neiti!

Valitan, ei niin hyviä kun muilla, toivottavasti vielä joskus onnistutaan kuvaamaan tilanteita enempi. Ei sillä että haluan tippua, lähinnä juuri näitä hauskoja ja humoristisia hetkiä ;) Ensi kertaan sitten, kuullaan taas pian! Niin ja älkää unohtako!

Osallistukaa Arvontaan!
viiminen päivä osallistumiseen on 10. Tammikuuta, vielä ehtii ;)

Kommentit

  1. haaste hyväksytty ;) hauskoja kuvia!

    VastaaPoista
  2. Janita, jej! :D Mua iha harmittaa ku ei oo kunnon kuvia, pari saattais olla, mut en tiiä missä ne on, hävinny johkii :(

    VastaaPoista
  3. no onneksi on koko elämä aikaa kerätä tällaisia kuvia ;)

    VastaaPoista
  4. toi viimeinen kuva on ihana :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov