Suomenhevosihminen henkeen ja vereen?
Välillä tässä "suomenhevosihmisenä" harrastavana, tulee niin selkeästi mieleen roturasismi. Joskus tuntuu että kun minulla on vain suomenhevonen, en tule pääsemään mihinkään. Kyllähän tämä sattuu paljonkin, koska oma ensimmäinen hevonen oli aito suomalainen ja tämän hetkinen kilpuri on myös täyttä suomiverta. Kyllä, minä haaveilen siitä hienosta kilpurista, mutta en kadu sitä että minulla on suomalainen. Se antaa takuulla kaiken peliin ja pystyy siihen mihin peruspuoliverinenkin.
Tämä ajatus lähtee aina vain siitä kun kysytään: "Kun sinulla on tälläinen mahdollisuus, miksi olet tyytynyt vain suomenhevoseen?" Tyytynyt? En ole tyytynyt mihinkään, vain tehnyt ne omat valintani ja tässä tapauksessa valinnut suomenhevosen. Kun hain itselleni ylläpitohevosta viime kesänä, kokeilin myös yhtä erittäin raakaa pv-tammaa, josta tykkäsin kovasti. Juttu alkoi kuitenkin mennä oudoksi ja samalla minulle soitettiin ja kysyttiin haluanko Pyryn ylläpitoon. Pyryä olin ennen ratsastanut, sitä hieman tunsin. Eli valitako tuttu ja tasokas vai vieras josta en tiedä vielä mitään? Pyry on vain Suomenhevonen, mutta siinä on sitä jotain mitä hevosessa tulee olla.
Kun ilmottaudun valmennukseen, mietin mielessäni: "Mitähän valmentaja mahtaa miettiä meistä?" Mikon reaktio Pyrystä oli positiivinen. Kehui reippaaksi, eteenpäinpyrkiväksi, omasi hyvän hypyn. Pike kutsuu Pyryä taitavaksi, tosin hieman totiseksi hevoseksi. Tämä tsemppaa sen kanssa, tulee tunne että hei, me pystytään. Ymmärrän kyllä ettei valmentaja noin suorakseltaankaan voi valmennettavan hevosta haukkua, mutta kyllä joskus kuulee ihan vilpitöntä kehumista.
Haluan hirveästi mennä uusien valmentajien oppiin. Tarjolla olisi Piia Pantsua ja Kari Nevalaa näin aluksi. Mutta taas joku aivojen perällä koputtelee. Sinulla on vain suomenhevonen. Vuosi sitten kun Iida ratsasti Mollalla ja meni Killellä Piian valmennukseen, kysyttiin miksei mennyt Mollalla. Vastaus oli: "Piia ei pidä suomenhevosista". Se on rotu, muttei yksilö, miksei pidä. Minua on kysytty Kari Nevalan valmennukseen. Innostuin ideasta tietenkin, mutta kun olen katsellut valmennuksia, herää taas kysymys: "Entä kun minulla on suomenhevonen?".
Olenko jotenkin vähempi arvoisempi, koska minulla on suomenhevonen?
Eikö minulla ole mitään mahdollisuuksia kehittyä edes askelta eteenpäin, koska minulla on suomenhevonen?
Onko valmentajan oikeus asettaa mielipide sen tähden, koska minulla on suomenhevonen?
Minä nostan käteni ylös ja sanon että tämä voi tosiaan olla oman pääni tuotosta. Mutta ihan tosi, rehellisesti, kyllä roturasistit on melkoisen yleisiä. Tiedän hevosteni rajat ja nämä eivät ole GP hyppääjiä tai kouluratsuja. Mutta ne takuulla pääsevät sinne asti mihin olen niiden kanssa suunnitellut pääseväni. Tallissa on tällä hetkellä kaksi uskomattoman hienoa suomenhevosta, joista en kummastakaan luovu. Pikemminkin jos haluan vielä hevosen, ostan uuden, mutten näitä jätä. Ja ennen kuin ketään ymmärtää väärin, tämähän tarkoittaa sitä, että nämä hevoset ovat omalla tasollaan, omalla luonteellaa ja olemuksellaan hienoja. Eivät ehkä täytä "uskomattoman-hienon-suomenhevosen" kriteereitä muiden mielestä, mutta minulle ne ovat juuri niin hienoja kun ovat. Ne yrittävät parhaansa ja tekevät kaikkensa, se riittää minulle.
Minulle on aivan sama arvostaako valmentaja sitä rotua, jonka edustajalla olen valmennuksessa. Minulle on aivan sama mitä muut ajattelevat valmennuksesta minusta ja ratsustani. Minulle on aivan sama nauraako joku selkäni takana valintaani. Minä itse tiedän että näytän vielä joskus naurajille. Tai ainakin tiedän itse että olen saavuttanut jotain. Voitto ei ole mittapuu, vaan se kun tietää tehneensä oikean valinnan. Olisin voinut valita sen 140 cm hyppäävän kilpurin ja maksaa itseni kipeäksi. Olisin voinut ostaa itselleni kansallisen tason hevonen, mutta valitsin suomalaisen. Enkä kadu mitään valintaani, sillä tiedän, että joskus vielä saan muutakin, mutta juuri tällä hetkellä tarvitsen tätä.
Arvostan jokaisen mielipidettä ja tiedän miksei tavoitteellisen ratsastajan valinta ole suomenhevonen. Enkä arvostele ketään sen takia miksei valita suomenhevosta. Mutta arvostan ihmisiä jotka eivät näe "meitä suomenhevosihmisiä" pelkästään jyräävien läskien puskaratsujen - näin kärjistettynä - köpöttelijöinä. Suomenhevosenkin kanssa voi olla tavoitteellinen, mutta realistinen. Sen kanssa ei pääse hyppäämään niitä korkeuksia mitä ehkä taas tasokkaamman puoliverisen kanssa, mutta sen kanssa voi tähdätä omiin kansallisiin ja vaativempiin luokkiin. Eikä sekään ole mittapuu, niinkuin jo aijemmin sanoin.
Kiki Nybergiä lainaten: Jokaisen ratsastajan tulisi joskus ratsastaa suomenhevosella
Mitä mieltä juuri sinä olet suomenhevosesta?
Mitä mieltä juuri sinä olet suomenhevosesta?
Mie en harrasta ollenkaa roturasismia joten miule ei sillä oo mitään merkitystä onko alla peevee, sh, lv tai shettis kunhan se vaan on ratsastajalle itelleen ok asia ja tietää valinneensa oikein. Kyllä jokainen tietää mihin oma hevonen pystyy kun realistisesti osaa ajatella.
VastaaPoistaOn väärin että jotkut valmentajat väheksyvät ja syrjivät tiettyjä rotuja koska ei sillä rodulla ole mitään väliä. On shettiksissäkin huippuyksilöitä niiden peruslaiskiaistenkin seassa, mikseipä sitten myös suokkien, puokkien ja lämppäreiden seassa olis niitä joukosta erottuvia ?
Ei pidä lähteä koskaan yleistämään että kaikki suokit on jyriä pallomahoja tai että kaikki shettikset on laiskoja lihavia taapertajia tai että kaikki lämminveriset on kaahottavia kiitureita. Kyllä niitä hienojakin sinne mahtuu.
Ja suomenhevonen on moniosaaja joten en näe mitään pahaa siinä että joku treenaa sillä tavoitteellisesti joko kenttää, koulua, esteitä tai vaikka puunajoa ! :)
Olipa kaunis kirjoitus <3
VastaaPoistaJa kyllä kun nettikeskusteluja seuraa, niin eipä paljoa tunnuta suokkia rotuna arvostettavan.
Kannattaa kyllä uskaltautua Piian valmennukseen suokillakin! Vaikkei se ihan suokki-ihminen ole, niin siitä huolimatta. Olen minäkin ollut ihan toivottomalla pikkusuokilla Piian valmennuksessa ja silloin ponini ei vielä edes osannut mitään. Rohkeasti vaan!
VastaaPoistaHieno teksti!
VastaaPoistaSuomenhevosihminen olen, ja hienoimpia hetkiä olen niiden kanssa tämän harrastuksen parissa saanut! En mitenkään pidä muita rotuja huonompina, eniten vain olen suomenhevosten kanssa touhunnut ja sen kautta arvostan suomenhevosia korkealle.
Elämäni hevonen oli myöskin suomenhevonen, kamalan ihana ja ihanan kamala, hirvein ja parhain hevonen ikinä! Ei mitenkään erikoinen ratsuna, äkäinen ja välillä vähän (ja vähän enemmänkin) hankala eläin, mutta ajan myötä se opetti hevosista ehkä kaikkein eniten!
Ei sillä, kyllä pidän myös muidenkin rotujen edustajista, suomenhevoset ovat vain kuuluneet elämääni pisimpään. :)
On Piian valmennuksissa puttejakin ollu ja pistää sellasia tehtäviä eteen, joista hän tietää sen suoriutuvan. Rohkeesti sinne vaan, et sä mitään menetä jos käyt kokeilemassa. Meet ylpeenä sinne siitä, että sulla on hieno putte! :) Putet on pop! Mä tiedän yhden valmentajan, joka ei ottanu meiän suomenhevosta edes valmennukseen vaikka oli sairaan magee peli mut en kyllä menis sen valmentajan valkkuun millään muullakaan hevosella. Roturasismi on asennevamma. :)
VastaaPoistaTäyttä asiaa!
VastaaPoistaItekkin suomenhevosihminen olen ja kyllä niilläkkin voi päästä pitkälle!(:
Mahtavaa tekstiä! Mene kaikkiin valmennuksiin, mikäli sinulla on mahdollisuus, jos valmentaja ei pidä rodusta, ei sen pitäisi tarkoittaa, että jättää teidät vähemmälle. Tallilla, missä ratsastan, on yksi suokki yksärinä. Kyllä, suokit ovat kyllä kivoja ja hevoset ihan yksilöitä, mutta minua tuo rotu ei ole sytyttänyt. Tämä kyseinä yksäri, joka käy välillä tunneilla, on ihan mahtava ratsu. Siltä löytyy ponnua ja koulussa se on myös aivan mahtava. Tosin sillä ei kisata, sillä hänen mielestään koppiin meneminen on liikaa hänelle (; Tämä kyseinen hevonen oli omistajansa kanssa parhaan virolaisen kouluratsastajan valmennuksessa (Marika Vunder) ja he saivat häneltä paljon kehuja, kuinka hieno kys. hevonen on! Toivottavasti tajusit edes jotain..(:
VastaaPoistaTotta joka sana!
VastaaPoistaMinulla itsellänikin on rakenteeltaan vähän suomenhevosta muistuttava kylmäveritamma, itsekkin olen monta kertaa pohtinut, miksi ostin aikoinaan 'vain' kylmäverisen. Olinpa jopa todella lähellä kerran sen myyntiä, mutta nyt olen onnellinen siitä etten ole niin tehnyt ja tajunnut että voimme mekin kehittyä niin pitkälle kuin vain kapasiteetti riittää!
Siksi kiinnostuinkin blogistasi jota vähän aikaa sitten aloin seuraamaan, kun treenaat tasokkaasti -kylmäverisen- kanssa !:)
totta joka sana!
VastaaPoistaItse ajattelin myös nuorempana, etten halua ratsastaa suomenhevosella koska ne ovat puskahevosia (näin karkeasti ilmaistuna). Ei suokkia nähty koskaa kovissa kilpailuissa eli ei se voinut olla hyvä. Minulle tarjottiin hoitohevoseksi (en tiedä voiko sitä sanoa hoitamiseksi kun hevonen on lähes puoliksi minun, tai hoidan välillä suurintaosaa sen asioista ja olen usein enemmän perillä hevosen voinnista kuin omistaja, joka valitettavasti joutuu olemaan paljon poissa) ja olin todella, hmm... pettynyt koska en saanut parempaa. Olen kohta reilun vuoden viettänyt tämän ihana suokkitamman kanssa joka pystyy omasta mielestäni mihin vaan, jos ratsastaja osaa pyytää (omat taitoni eivät ole läheskään yhtä hyvät kuin hevosen) ja on aivan uskomattoman ihana tapaus ! En kadu hetkeäkään, että liityin tamman elämään. Ainoa asia mitä kadun on, että joskus ajattelin tamman olevan ns. huonompi kuin "ne hianot kovien kisojen hevoset" ! (: Olen viettänyt elämäni ihanimmat hetket juurikin suomenhevosten kanssa ja ne jaksavat aina ymmärtää ja piristää ! (:
VastaaPoistaMie oon ihan samaa mieltä tästä roturasismista! Mie en ymmärrä, miks jotkut valmentajat eivät haluu valmennuksiinsa jonkun rotuisia hevosia (esim suokki tai lv), koska eihän se rotu sitä ratkaise, miten hyvin joku hevonen hyppää tai miten menestyy. Jotkut tällaiset ns "paremmat" valmentajat kuvittelevat että kaikki valmennuksiin pyrkivät haluavat kehittyä hyppäämään vähintään 140cm luokkia ja suokin kanssa se on oikeastaan mahdotonta. Ne eivät vaan ymmärrä, ettei kaikki valmennuksiin tulevat välttämättä halua vain rimaa kokoajan korkeammaksi vaan parantaa omaa ratsastustaan ja hevosen kanssa yhteistyötä yms. Eivätkä kaikki välttämättä edes halua kilpailla/ratsastaa isommissa luokissa, kuin mihin suokilla pääsee.
VastaaPoistaVielä tähän loppuun että tallilla jossa käyn, on yksi erittäin hyvä hyppääjäsuokki, joka hyppää tosi hyvällä tyylillä, on eteenpäinpyrkivä, ei kiellä esteille lähes koskaan ja hyppää taitavalla ratsastajalla varmasti ainakin 110cm luokkia kisoissa. Itse olen tällä suokilla hypännyt korkeimmillaan 105cm okserin, jonka ruuna ylitti tosi hyvin, vaikka tulikin vähän pohjaan. Monilla tunneilla oon sen kuitenkin nähnyt hyppäävän yksittäisenä isompiakin.
Ei suomenhevosissa sinällään mitään vikaa ole, mutta omalle kohdalle ei ole osunut sellaista suokkia jonka kanssa tulisin hyvin toimeen :D
VastaaPoistaJa kaikille ei suokit sovikkaan, sehän on selvä! :)
PoistaItse vuokrailen kahta suokkia. Ihania ja leppoisia. Niistä tulisi vaikka minkä luokan huippupolleja jos ikää ei olisi jo niin paljoon. Olen oppinut niiltä todella paljon ja ne on mulle tosi tärkeitä. En vois luopuu niist mistään hinnasta. Suokit on mulle just sopivan kokosia ja luonteisia.
VastaaPoistaHienosti kirjoitettu! Jos minulla olisi varaa (ja aikaa) pitää kahta hevosta, hankkisin nykyisen puokin kaveriksi ehdottomasti suokin!
VastaaPoistaAivan mahtava kirjoitus! itsekin omistan aidon suomalaaisen ja en kadu ollenkaan hänen hankkimistaan. :)
VastaaPoistahieno kirjoitus, ja se on kyllä valitettavan totta, että jotkin ihmisistä näkevät suomenhevoset pelkästään puskaratsuina tai "ravurinraatoina". suosittelen kuitenkin kernaasti menemään kari nevalan kurssille, hän on tosi mukava ja taitava valmentaja, ja on siellä valmennuksissa nähty paljon tasoltaan vaatimattomampiakin hevosia, kuin mitä sun pyrysi on :D eli rohkeasti vaan osallistumaan, jos sulla siihen on tilaisuus! ja tsemppiä kovasti hevostesi kanssa, vaikka ne onkin "vaan" suomenhevosia, ne on kyllä tosi hienoja (:
VastaaPoistaOih, ompas tullut paljon kommentteja, kiitos kaikille!
VastaaPoistaYleisesti vastaan että kyllä, takuulla ollaan menossa kaikkiin mahdollisiin valmennuksiin mihin päästään, koulu, este kuin kenttäpuolellakin. Minä aijon epäilijöille näyttää ja itselleni näyttää sen että suomenhevonenkin pystyy ;)
piti muuten kysyä, että tuossa ensimmäisessä kuvassa kun teillä näyttää olevan olympiat, ja niissä deltat kiinni vikoissa ja siinä suurimmassa ympyrässä (ellen sitten näe harhoja :D), niin tarvitsiko teidän käyttää niiden kanssa tukiremmiä? (:
VastaaPoistaja hienoa jos ootte menossa niihin valmennuksiin!
Ihan oikein näit, eli delta isossa ja alimmissa. Kyllä, tukiremmiä käytettiin myös ja käytetään edelleen olympian kanssa :)
PoistaSuomenhevosesta saa olla ylpeä, on se semmoiset työmäärät tehnyt itsenäisen Suomen eteen. Ja takaisin tähän päivään, itse näkisin että suomenhevonen suomenhevosten ykköstasolla on jotain niin hienoa että siihen ei puoliverisiä voi verrata lainkaan. Rohkeasti vaan haasteisiin, älä epäile itseäsi tai suokkejasi yhtään, pystytte mihin vaan ja hienompia ei löydy!
VastaaPoistaHyvä teksti oli. Itse en harrasta roturasismia, mutta en kuitenkaan ottaisi lämminveristä jos haluaisin valmentautua tavoitteellisesti. Enkä suokkia, jos haluan yli 120-luokkiin.
VastaaPoistaMutta suomenhevoset ovat omalla tavallaan hienoja - yritteliäitä ja rehellisiä. Arvostan suomenhevosia myös monipuolisuuden vuoksi - niillä voi vaikka ajaa, tehdä peltotöitä taikka sitten kisata eri lajeja. Moni muu hevosrotu ei tähän pysty yhtä hyvin suoriutuen. Hatunnosto suokeille! :)
Täysin samaa mieltä! Itse haluan joskus päästä kilpailemaan kansalliselle tasolle, mutta tällä hetkellä tämä tilanne tuntuu vain siltä että kuulun näiden suokkien pariin. En minäkään hommaisi suokkia jos haluaisin yli 120 cm luokkiin, harva niistä hyppää edes tuota! :)
PoistaAsiaa! Myönnän itse olleeni poniratsastajana hieman roturasiti, mutta sitten kohdalle osui muutama mahtava suomiputte, jotka valloittivat sydämmeni. Lopullisesti :) Rehellisempää kumppania kuin suomenhevonen on vaikea löytää!
VastaaPoistaJa rohkeasti vain Nevalan valmennukseen! Olen itse ollut omalla suomiputellani Karin valmennuksessa ja samassa valmennuksessa olivat myös Mari Levänen ja Mikael Wahlman :) Kari laittoi myös meille vaativampia tehtäviä eikä yhtään aliarvioinut meidän kykyjä, vaikka "vain" suomenhevosella olin Suomen huippuratsastajien kanssa samalla tunnilla.
Minäkin olin pienenä aina: "ei suokkia, lämppäriä tai shettistä" joista suokit olivat automaattisesti jyriä. Kaikkea ajan kanssa tapahtuu! :D
PoistaOmissa silmissäni suomenhevosten arvoa nostaa se mikä osuus niillä on ollut Suomen historiassa. Ja sitä osuutta ei pidä missään tapauksessa vähätellä sanomalla "vain suomenhevonen". Kuten Janita sanoi, ei moni muu rotu pysty samaan monipuolisuuteen kuin suomenhevonen. Tietysti suomenhevonen ei välttämättä ole kaikkille sopiva rotu, mutta siitä huolimatta sitä pitäisi vaalia ja arvostaa ja olla ylpeä siitä että meillä on näin hieno rotu :)
VastaaPoistaMonilla on hevosia, mutta harvalla hyvä suokki :) Tsemmpiä!
VastaaPoista