Mielipide: saako joukosta erottua?

Onko väärin yrittää eroittua joukosta?

Heti ennen kun edes avaan sanaista arkkuani, haluan sanoa että EN halua tästä tekstistä antaa mitään kuvaa että tämä ja tämä on vain minun ja kukaan ei saa käyttää sitä - en ole patentoinut kyseisiä asioita, mutta tuntuu vaan että kaikki millä yrittää viitata erillaisuuteen kasvaa aikanaan massaksi jota on mahdoton hallita. Missä se oma mielikuvitus ja erilaisuus?

Ei ole minun ideani soveltaa kypäräkameraa ratsastukseen - viitaten erään anonyymin sanomisiin. Itse näin ensimmäisen kerran kypäräkameran Lotta Välimäen päässä ja keskusteltuani Lotan kanssa tulin siihen tulokseen että haluan joskus itsellenikin kypäräkameran - tämä siis vuonna 2010. Ja kuiten sanoin, kaikki muutkin saavat hommata sellaisen halutessaan! Itse olen fiiliksissä kun voin elää tilanteet uudelleen ja korjata virheitä mitä olen radalla tehnyt. Tällä hetkellä kenttäpiireissä on vähemmän kameroita. Itseni lisäksi helpommissa luokissa tiedän yhden, kaverini, jolla on samanlainen kamera. Lisäksi tiedän myös että muutamalla ON muttei käytä. Eli ei mikään uusi juttu ole tämä vehje, ei suomessa eikä ulkomailla.

Nyt kuitenkin tuntuu että jokainen ostaa tai virittää moisen, onko nyt menossa kypäräkameravillitys? Ei edelleenkään haittaa minua, mutta haluan muistuttaa että kohta se haittaa meitä kaikkia. Uskottavasti tai mahdollisesti kyseiset vehkeet kielletään radoilla kokonaan, vielä joskus, ei nyt eikä välttämättä vuoden päästä. Viime viikonloppuna sain tosiaan kuulla että Yleisessä osassa on tullut nyt kohta missä sanotaan tarkalleen näin (astuu voimaan 1.6. alkaen):

7.2.1. Videokameran kiinnittäminen kilpailijan varusteisiin (kypärään, vaunuihin tms.) on sallittua ainoastaan TPJ:n luvalla. Kameran käyttö on mahdollista vain kilpailijan suostumuksella ja hänen omalla vastuullaan.

Sääntö on siis lähinnä ratsastajien turvallisuutta koskeva, mutta pakko myöntää että kun meitä vaadittiin kysymään TPJ:n lupa viime kisoissa, alkoi kyseiseltä ihmiseltä jo hieman propu palamaan kysymyksistä. Ja meitä oli sentään vain kolme joka kameraa käytti. Kauhulla odotan koska kyseinen vempele kielletään kokonaan jos jokainen käy vuorotellen kysymässä saako käyttää vai ei. Vai olisiko yleinen käytäntö, kutsussa maininta kyllä tai ei, jo paikallaan jos kamerat yleistyvät? Kannustaisin edelleen kaikkia ostamaan tuollaisen, on hauska vehje ja siinä on vain aina niin kiva seurailla!

Myönnetään että kypäräkameran avulla hain tietynlaista erottuvuutta ja massasta pois menoa. Koska vaikka sitä on myös muilla niin niin pienellä osalla kuitenkin koko - suomen - hevospiireistä. Tai mistähän sitä minä tietäisin ;) Joka tapauksessa alan jo iskemään päätäni seinään ja luovuttamaan tämän erilaisuuden jo kohta "massaksi". Nyt vain uusia tuulia, erilaisuuden säteitä etsimään!

Aikaisemmin sain paljon huomiota jo Lurpan korvan tähden. Ei minun tarvinnut kaavailla itselleni pelle nenää tai pinkkiä kypärää, minulla oli Lurppa jolla oli luppakorva. Nykyään saan suokkienkin  kanssa yllättävän paljon huomioo jo ilman muita koristuksia. Kiitos siitä Pyryn upea harja ja muuten hienot suokkipallerot! Mutta kuitenkin olen niin vaativa että haluan olla erilainen, erota muista ja keksiä omia juttuja. Tällä hetkellä tälläisiä "omia" keksintöjä ovat olleet - miinustettuna kypäräkamera: itsetehty satulakaappi (joka on muuten super hieno ja maalattu auton väreihin), auton teippaukset (omaperäistä pyh!), tarkat sävysävyyn varusteet maastossa (punainen on massaa, olen pettynyt!), erikoiset klippaukset (suomileijona ehdoton ykkönen).. Myönnetään tosi omaperäistä joo, mutta kaipaan eräänlaista massasta eroittumista!

Ehkä tämä massasta erottumisen tarve tulee vain itsestäni, haluan olla jotain muuta kun perusmassa. Tällä hetkellä jos mennään kisoihin, ei erotuta tuskin mitenkään. Klippauskautena saatettiin erottua klippausten takia - moni muistikin meidät kisoista - ja kenttäkisoissa taas muistetaan hyvin kypäräkameran ja värien perusteella. Mielestäni on hienoa erottua joukosta ja jatkossakin yritän sitä, tietenkin positiivisilla tavoilla. En halua että minua muistetaan kisoista negatiivisessa mielessä, siksi yleensä olen positiivinen ja nauravainen! Meidän juttu on vain erilaisuus, siitä ei pääse yli eikä ympäri!

Loppuun vielä tälläinen hehkutus. Eli tosiaan pitää hehkuttaa miten hieno ilmapiiri kenttäkilpailuissa on! Monta vuotta jo kiertäneenä pakko todeta. Olen tänä keväänä saanut monta kaveria ja tuttavaa kenttäkilpailuissa. Kaikki hymyilevät, moikkailevat ja tsemppaavat toisiaan. Huudellaan miten meni, kehutaan ja kannustetaan. Saataisiimpa tämä sama fiilis muuallekin ratsastuksen piiriin! Kyllähän alalajissa kun lajissa on myös niitä mustia lampaita, mutta kyllä suurin osa mitä nyt kenttäkisoissa keväällä olen kiertänyt on ollut ihan mieletön ja hyvä fiilis! Joten Keravalla nähdään! :)

Entä te, lukijat? Haluatteko erottua ja miten erotutte? Mikä on se TEIDÄN juttunne?