Niinisalon Kenttäkilpailut ja Tutustumisluokka debyytti

Onnellinen hevonen, onnellinen kuski = onnistunut reissu

Nyt taas fiilistellään ja kovasti! Elämän ensimmäinen tuttari, kuskin että hevosen, on nyt takana ja hymy kuskilla korvissa asti! Olen tuosta minun karvanoppaeläimestäni niin ylpeä että paisun taas joka suuntaan ja hihkun ja hihitän siitä kaikille! Minkä minä sille mahdan että olen onnesta sokea ja koen että tästä tämä kenttäura urkenee!

Perjantaina tosiaan oli lähtö Niinisaloon. Olin ollut maanantaista asti kuumeessa, Perjantaina oli edelleen 37,6 päivällä. En kuitenkaan halunnut antaa tämän tulla tielle, vaan otin sitten buranaa ja panadol hotia ja eikun pakkaamaan! Tavaraa tuli paljon ja silti tuntui että vaikka mitä olisi jäänyt. Hevosauto oli täynnä  täysinäisiä heinäverkkoja ja erilaisia ruokapurkkeja, heh! Lopulta saimme lastattua Pyryn ja Artun autoon ja matka lähti ypäjän keskustan kautta käyntiin. Ensin vietiin Arttu-poni hoitoon ja sen jälkeen suunnattiin Opistolle hakemaan Johannaa ja Paroni-ponia. Myöhässä oltiin aikataulusta ja reilusti, sillä lähtö oli suunniteltu 17-18 välillä ja Opistolta taidettiin päästä lähtemään vasta klo 19 pintaan.. Kuitenkin saatiin kaikki pakattua mukaan ja aloitettiin ajomatka, minä hevosauton puikoissa ja äiti matkailuautolla.

Huittisissa tehtiin yksi ruokapaussi, sillä olin itsekin syönyt viimeksi aamulla. Kello taisi lähentyä tällöin jo yhdeksää ja Niinisalon arvioitu laskeutumisaika oli täten vähän jälkeen kymmenen. Olihan se pari tuntia aikaisempaa myöhemmin, mutta perille päästiin kuitenkin turvallisesti noin puoli 11 aikoihin. Sitten vain hepat nukkumaan, auton nopea purkaminen ja ei kun kohti varusmiesaluetta, missä oli tarkoitus siis majoittua. Siellä oltiin sitten joskus kahdentoista pintaan ja no.. Oli kiva yllätys huomata ettei meidän kahta sähköpaikkaa ollut missään. Paikkoja oli 9 ja kaikki käytössä. Tässä vaiheessa suivaannuin melkoisesti, pää särki, väsytti ja vitutti noin suoraan sanoen. Pakotin äitin soittamaan jo yhteyshenkilöllekin, joka ei tietenkään mitään voinut tehdä. Parkkeerattiin sitten autot ja kirottiin siinä että nyt jouduttiin nukkumaan ilman sähköä asuntoautossa. Varmaan kymmenen minuutin kiroilun jälkeen tajusin että oltiin otettu mukaan pitkä jakaja, joten kysyttiin naapurimajoittujilta (joilla vielä oli valo!) että saadaanko jakaa niiden sähkö. Ja jes, homma pelastui, saatiin molempiin autoihin sähkö ja edes sulakkeet ei paukkunut! Nukkumaan sitten päästiinkin vasta puoli yhden aikaan, mutta onneksi kuitenkin lämpimään autoon!

Lauantai aamu alkoi kello 7.30. Itse starttasin koulun Pyryllä vasta noin klo 14, mutta Johanna meni Paronin kanssa 11.45 ja letitys ja kaikki piti vielä tehdä. Niinpä syötiin nopeasti aamiainen ja sen jälkeen matkailuauto kohti talleja. Johanna vietiin siltakorvelle ja itse suunnattiin Niinisalon ratsastajille kävelyttämään Pyry ja samalla sitten otettiin karsinaa ja katsottiin että kaikki on ookoo. Sitten suunnattiin takaisin leirintäalueelle ja siitä sitten kisoja katsomaan. Olin itse varsinkin suomenhevosten helposta kiinnostunut, joten katsottiin sitten niitä siihen asti, että piti mennä taas antamaan Johannalle kisatakkia jne. 

Itse suuntasin sitten tallille joskus 12 aikaan ja suunnittelin että kisapaikalla olisin sitten puoli 2 aikoihin. Pyryn letitin uudestaan, harjasin ja pakkasin suojat ja estesatulan sekä muut tilpehöörit matkailuautoon, varustin herran ja eikun sitten kisapaikalle. Otin matkalla alkuverkoiksi rentoa ravia ja pätkän laukkaa ja oltiin noin 15 minuutin päästä kisapaikalla! eli hienosti sain verkattuakin välissä. Menin suoraan kouluverkkaan, missä Pyry tuntui ihan HIRVEÄLTÄ! Tai ravi pätkittäin hyvää, laukassa erittäin vahva oikealle ja oli turhan energinenkin.. Kuitenkin olin tavallaan todella tyytyväinen siihen, sillä se oli hyvä ja huono samaan aikaan. Hyvin selitetty, eikös? 

Päästiin melko nopeasti kuitenkin radalle, joka onneksi oli sisältä aloitus. Niinpä ravailin kevyttä ravia ympäri ja heppa oli HIENO! Se oli rento ja hieno ja kiva ja herkkä ja tuli sellainen hyvä fiilis. Saattin aloittaa ja heppa meni radan kyllä mallikkaasti! Oli ehkä PARAS rata tähän mennessä, vaikka kuski välillä unohti istua ja onnistui mokaamaan kaksi kohtaa. Ensimmäinen moka tuli keskiravissa kun pyysin herkkää hevosta liian voimakkaasti ja nousi laukka. Otin rauhassa kiinni ja tein uuden yrityksen ja se oli HIENO keskiravi. Saatiin tästä vitonen rikon takia, mutta eipä saatu nelosta! 3 muuta vitosta tuli sitten oikeasta laukasta mikä oli vahva ja ei aivan avuilla. Lisäksi mokasin toisen kerran kun yritin ottaa keskilaukasta harjoituslaukkaan (oikea laukka) ja tein liian voimakkaan pidätteen jonka tähden se siirtyi raviin. Vasen laukka oli tosi hyvä ja raviosuus hyvä! Paperi tännä kutosia kun en saanut ihan niin hienosti menemään kun Terhi, mutta oli siellä 5 seiskaakin! Joten paljon parempi kun viime vuonna ja vielä vaikeammasta ohjelmasta! Prosentteja hienosti 60,43% eli -59,4 sillä hetkellä!

Kouluradan jälkeen fiilis oli NIIN KATOSSA! En ikinä ollut saanut sitä radalla kulkemaan noin hyvin! Pike oli nähnyt radan ja oli siihen tyytyväinen, jee! Tietenkään se ei mene vielä ihan niin superisti kun Terhin kanssa, mutta tämä oli sellainen ihana onnistuminen taas että ihan pisti melkein onnen kyyneleet silmiin. Ai että olen ylpeä tosta hevosesta, se vaan sattuu olemaan niin kultainen ja ihana ja pikku hiljaa palat alkaa mennä paikoilleen! 

Seuraavana oli operaatio miten saadaan Pyrylle hokit. Olin tyhjentänyt kyllä hokkireijät jne, joten kuvittelin sen olevan yhtä helppoa kun viime vuonna. Mutta kuinkas kävikään. Hokit tuntui ettei millään sopinut jenkoille vaikka avain oli mennyt tosi hyvin ja kaikki näytti olevan kunnossa. Ähkien ja puhkien saatiin milli hokkeja kiinni ja sitten vain lopun aikaa rukoilin että ne pysyy sen pienen hetken siinä jaloissa.. Sitten Pyrylle estekamat päälle ja suunta kohti rataesteitä. Jotenkin oli sellainen paha paha fiilis, pelkäsin kuollakseni että mokaan nyt tässä vaiheessa! Tai että tapahtuu jotain, kaadutaan tai Pyry kieltää tai.. Mitä tahansa!

Mutta jo verkassa sain todeta että PYH! Hevonen oli kun tulisilla hiilillä, se oli innoissaan ja laukkasi menemään. Sain jopa pienen pukkirodeon kun herra hieman innostui ja minä siellä selässä muka liikaa pidättelin. Enhän siinä tilanteessa voinut kun nauraa. Hyppäsin muutaman kerran pystyn ja ajattelin tekeväni saman okserille. Lopulta hyppäsin vain kerran okserin, sillä herra teki sellaisia megaloikkia etten meinannut pysyä kyydissä! Se oikein pyöristi selkänsä hyppyyn ja tunsin kuinka se voima lähti koko selän läpi aina takajalkoihin asti. Huh, siinä vaiheessa kylmähiki kihosi otsalle, ei tällä kertaa sen tähden ettei päästäisi yli, vaan sen tähden että itse pysyisin kyydissä!

Ja ei sitten mitään epäröintejä, vaan suoraan radalle! Ehdin näyttämään Pyrylle tähtijohde estettä, jota itse pelkäsin - Pyry harvemmin pelkää - ja sen jälkeen otin hieman reipasta laukkaa nurmella ja tervehdin tuomareita. Vihellys ja viimeinen radan kertaus. Sitten vain nupit kaakkoon ja menoksi! Tavoite: rata läpi. Erinomainen hyppy ykkösesteelle, olin jo tässä vaiheessa ihan fiiliksissä. Kakkosella jäin jälkeen kun herra teki taas sellaisen megaloikan ja lähti ehkä himpun kauempaa kun olin itse suunnitellut. Kolmonen hieman lähelle. Nelonen oli sarja - okseri ja pysty - jossa Pyry hieman oli epäluuloinen, sillä olin juuri jäänyt suusta kiinni. Sanoin Pyrylle kuitenkin että mene vaan, nyt pysyn mukana ja hopsan keikkaa se hyppäsi taas megaloikilla yli. Sitten pelottava tähtieste, mitä se hieman katsoi, mutta taas jättiloikka yli. Sitten trippeli ja pysty linja, hyvin! Viimeinen okseri pysty linja myös super hyvin, isoilla loikilla. Ja 0 vp! Taas miltein tirauttelin onnen kyyneleitä kun meni heppa super hienosti ja pelasti kuskia! Voi kun olin niin fiiliksissä: "Me päästään huomenna maastoon!"

Ilta sitten menikin iloisissa tunnelmissa. Sekä minä että Johanna päästiin sunnuntaina maastoon, joten siinä käveltiin sitten useampaan kertaan radat. Ja kyllä minua jännitti! Oli tosi kivoja esteitä ja kaikki tuntui niin hienolta! Ainut erittäin iso jännitys oli vedessä. Veteen meni pakollinen portti ja en ollut ikinä Pyryn kanssa käynyt järvessä, joten en tiennyt miten se reagoi noi elävään veteen. Pike oli kuitenkin sitä mieltä että hyvin se menee ja äitikin totesi että luota hevoseen, kyllä te pystytte siihen. Nukkumaan maltettiin mennä sitten joskus ennen kahtatoista..

Sunnuntai valkeni nopeasti, jopa hieman pelottavan nopeasti. Mikään hirmu kauhea kiire ei aamusta ollut, vaan ehdittiin rauhassa syömään tukeva aamiainen ja sen jälkeen lähdettiin tallille pakkaamaan kaikki tavarat. Itse jäin talliin kun Äiti, Johanna ja Pilvi meni hakemaan Paronin ja lähtivät sitten varusmiesalueelle. Varustin ihan rauhassa Pyryn, teippasin suojat ja katsoin kaikki paikoilleen. Sitten lähdettiin taas kisapaikalle, tällä kertaa hyvin ajoin myös. Matkalla taas otettiin verkaksi ravia ja kevyttä laukkaa ja Pyry vaikutti rauhalliselta, jopa hieman väsähtäneeltä. Ajattelin kuitenkin että parempi ehkä rauhallisena, jos sitten toimii hyvin!

Päästiin taas perille hyvissä ajoin, puoli tuntia starttiin. Käytin ajan aikalailla kävelemiseen, sitten muutama laukka pätkä, spurttipätkä, kerran pysty ja muutaman kerran tukki. Sitten yritin muistella rataa ja kaikkia pakollisia portteja ja kurveja. Jossain vaiheessa jäin juttelemaan Hennan kanssa ja pian saatiinkin käsky mennä jo lähtöporteille. Juuri kun päästiin lähdölle, numero 70 ampaisi lähtöön ja omaan lähtöön oli 2 minuuttia! Siinä vaiheessa alkoi hieman jännittämään ja heitinkin vitsillä sille lähettäjälle että nyt pelottaa! Ja sitten olin käynnistämässä kypäräkameraa ja valmistelemassa kelloa, kun huomasin että kamerasta oli akku loppu! Arvatkaa harmittiko! Koko lauantai olisi ollut aikaa ladata ja en ollut huomannut.. Ei auttanut muu kun naksauttaa kello "ratsastaja"-huudahduksen saattelemana käyntiin ja lähteä matkaan!

Ensimmäinen este oli helppo tukkiokseri, ei mitään ongelmia. Hieman Pyry mietti että hetkinen, en ole ennen hypännytkään täällä päin kisoissa. Siitä reippaasti kohti ensimmäistä pakollista porttia, jota en muuten millään meinannut löytää. Heti kun näin portin, paanatettiin satasta ja kaarto tiukasti vartiotornille. Epäröimättä yli ja kurvi oikealle, missä oli portti, rauniotalo sarja ja urkueste. Koko tämä yhdistelmä superhyvin! Sen jälkeen lähdettiin kohti vettä. Vettä ennen oli iso rantapöytä, joka tuli melko jyrkästä kulmasta. Tein tyhmän mokan ja jätin Pyryn yksin, heitin kokonaan oikean ohjan ja siitähän se sitten livahti ohi. Hetken olin ihan hoomoilasena, kunnes tajusin että nyt on kiire! Uusi parempi lähestyminen ja ongelmitta yli. Alamäki reippaassa laukassa ja kohti vettä ja... skriiik.. Ei mennyt ei.. Pyysin, käskin, komensin, punnersin kannukset kylkiin ja löin jopa raipalla. Ei. Se kävi etujalat vedessä, mutta samantien pakitti ja lähti takaisin. Otin seis, mietin alle puolisadasosaa, otin suoran lähestymisen pamautin pohkeet kiinni ja sanoin että "Pyry menemene". Ja sinne molskahti. Hurjat taputukset Pyrylle ja se olikin ihan hämmentyneenä vedessä.

Äitiii, tää vesi lainehtii!!

Vielä kun vedestä hypättiin pois Pyry oli hieman pihalla. Kuitenkin taas alettiin päästä rytmiin, vaikka herra olikin kujalla. Ison ylämäen päällä oli tykkilaatikot, joita myös epäiltiin vaikeiksi, mutta eii, hienosti mies hyppäsi. Sitten otettiin hurja laukkaspurtti ja Pyry oikein innostui! Siitä kapeahko nuolenkärki mihin taas kannustin hieman raipan kanssa ja äänellä. Upeasti yli ja kohti sianselkää ja bankettia. Tämä oli ehkä radan hienoin suoritus meillä! Sianselkään hyppäsi jättiloikalla ja olin hieman jäljessä, mutta siitä kolme-neljä laukkaa, ylös banketille SUPER, laukka ylhäällä, pieni askel ja hyppy alas SUPER! Siitä kaarevasti taas pienessä alamäessä olevalle talolle ja siitä isolle laavulle. Ja kaikki täysin epäröimättä! Viimeinen este oli taas itseltä hukassa - liikaa samannäköisiä puita kaikkialla! - mutta heti kun sain sen näköpiiriin, spurtti viimeiselle ja helposta tukista yli. Hurjat onnen taputukset ja ihana fiilis täytti koko mielen ja tirauttelin taas melkein onnen kyyneliä! ME SELVITTIIN!

Lopulta virheitähän meille tuli melkoisesti maastosta. Kiellosta 20vp ja yli aikaa 43 sekunttia eli 18,8vp. Yhteensä siis 38,8vp maastosta, mutta tavoite oli maaliin pääsy ja se saatiin! Ja siihen olen todella tyytyväinen, sillä en olisi edes tätä voinut uskoa. Sain sen menemään veteen, sain sen hyppäämään kaikki esteet. Me tehtiin se yhdessä ja molemmat nauttivat, aivan takuulla. Tästä ei voi kun jatkaa eteenpäin ja parantaa! Tietenkin piti jossitella, eli jos ei olisi tullut kieltoa ja tuota vesikammoa, oltaisiin sijoituttu 7. sijalle! Nyt kuitenkin kävi näin, mutta pääasiahan on saavuttaa tavoite ja tämä tehtiin. Ja fiilis katossa, niinkun monta monta kertaa olen jo sanonut!

Maastosta tuli paljon ihania kuvia ja varmaan jatkossa laitan vielä uuteen postaukseen lisää. Tässä kuitenkin muutamia parhaimmistoa ja niitä mitä nyt olen saanut käsiini. Ylläolevan vesileikkikuvan kuvasi Johanna, alla olevat kuvannut Pilvi ja Anna Laasa, kiitos!

Hyvillä fiiliksillä kohti Ypäjän kenttäkisoja, SUPERHEPPA!