Siirry pääsisältöön

Saanko olla ylpeä? Saanko haljeta?

Pieniä suuria askeleita kohti suuria tavoitteita


Vaikken saisikaan, olen silti erittäin ylpeä ja halkean tästä onnen ja ylpeyden tunteesta. Me otetaan kokoajan pieniä ja suuria askeleita eteenpäin. Tänään Terhi kävi ratsastamassa molemmat hevoset kangilla. Tarkoitus oli koittaa mihin Pyryn rahkeet riittää ja läpiratsastaa Molla viikonlopun kisoja kohti. Ja minä olen iloinen, onnellinen x100 muuta positiivistä asiaa. Se että näen mihin nuo hevoset pystyvät, tiedän että vielä itsekin pääsen sinne.

Terhi menee sekä Mollalla että Pyryllä kisaviikoilla useita koululuokkia. Pyry saa ratarutiinia ja Molla lisää ratoja alle ja parantaa kokoajan. Itse en pääse kisaviikoilla kun alkuviikosta kenttäluokkiin, sillä olen loppuviikosta töissä ja laivalla. Äiti on kuitenkin lomalla, joten kuskaaminen ei ole ongelma ja itsekin yritän olla mahdollisimman usein paikalla, aina kun työt antavat periksi. Tällä hetkellä ei olla lyöty vielä mitään lukkoon, joten en uskalla paljastaa mitä on tähtäimessä, mutta takuulla tulette sen vielä kuulemaan ;) Tämä tietää sitä että olen itsekin kohta siinä tavoitteessani että loppukaudesta olisi tarkoitus startata harjoituskisoissa Helppo A:ta, wuhuu! Siis jos kaikki tässä kesällä menee hyvin.

Ja sitten tähän päivään.. Aamulla kaikki tuntui menevän ihan suoraan sanottuna penkin alle. Piti olla kahdelta keskustassa ja jotenkin taas onnistuin ryssimään.. Puunasin hevoset kunnolla ja kun menin hevosautolle ja aloin pakkaamaan kamoja sinne, huomasin että välinseinät oli irti.. Isoveli teki sillä muuton + porukat haki heinää ja kukaan sitten ei ollut laittanut seiniä kiinni. Niinpä kirosin siinä hetken ja lähetinkin jo Terhille viestin että tulee auttamaan. En kuitenkaan viitsinyt Terhiä ajattaa edestakasin vaan yksin urhoollisesti raahasin ja vaivalla väkersin ne kiinni. Sitten hevoset nopeasti autoon ja kohti keskustaa!

Onneksi minua sitten oli perillä vastassa SUPER-hoitaja Petra ja SUPER-kuski Terhi. Sitten otettiin heti hepat alas, ensin Pyry kuntoon ja Petra sillä välin talutteli ja piteli Mollaa. Välihehkutuksena taas että olen niin ylpeä kun Petra jaksaa tulla hevosia hoitamaan, siitä on aina niin suuri apu! Itse sain keskittyä täysin kuvaamiseen, tosin hihkuin ylpeydestä niin kovin että kuvista tuli melko vaatimattomia. En osaa tarkemmin kertoa teille ratsastuksesta - muuta kun että on mulla super hienot hevoset - Terhi saa sitten hoitaa sen puolen blogissaan. Minä tyydyn tällä kertaa sanomaan että olen ylpeä ja minulla on maailman ihanimmat suomenhevoset ja olen niistä todella ylpeä!

SUPER-hoitaja Petra kera SUPER-komean Pyryn




SUPER-söpö pikkusuokki





Olen sanaton.. En enää keksi miten kuvailisin tätä halkeamispistettä!

Kommentit

  1. Hienoja ovat, ei voi täältäkään muuta kommentoida :)

    VastaaPoista
  2. Ei herranjestas tota Pyryn harjaa,miten komee se onkaan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, jäi puolivahingossa auki, mutta hienosti Terhi pärjäs tugan hulmutessa ;)

      Poista
  3. Pyry on aivan upea, oikein silmä lepää :)

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. todellakin! super-puttetiimi! mä käytän nykyään aika paljon sanaa super :D

      Poista
  5. OOO VAU sulla on niiiin sairaan makeet suokit et ei voi muuta kun ihailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos kovasti :) Vielä on töitä edessä, mutta onhan ne aika supereita <3

      Poista
  6. Ihania nää sun suokit! =)

    VastaaPoista
  7. vou! pyry näyttää ihan kovemman luokan kouluhevoselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep! Pyryn tavotteena haastaa Jaime vielä joskus ;)

      Poista
  8. oon kade! mäkin haluun tollasen super-suokin..!!:D

    VastaaPoista
  9. millä kameralla kuvailet ja mitä objektiiveja käytät? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Canon EOS 400D ja näissä kuvissa objektiivinä oli Canon EF 70-200mm f/4L IS USM

      Poista
  10. Ohhohoh olipas jännä törmätä tällä tavalla blogin kautta sinuun! Olen naamakirjassa joskus törmännyt sinuun ja hienoihin kuviisi tuttujen tykkäilyjen kautta, mutta että sulta löytyy ihan blogi! :D On sulla kyllä hienot putet ja olen jo siellä naamakirjassakin ihmetellyt positiivisuuttasi - vastaavanlaista kyllä näkee hevospiireissä, mutta ei turhan usein. :D Pointsit siitä siis!

    Minä jään taka-alalle seurailemaan ja ihmettelemään ja lueskelemaan. Melkein en kehtaa mainostaa omaa blogiani - mutta vain melkein. Tässä!: http://ratsastuskyvyttomyys.blogspot.fi/ ;)

    -Anna-Stina

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov