Siirry pääsisältöön

Fitsi mikä Viilis!

Vitsi mikä SUPERfiilis!


Itse treenistä ei tältä päivältä ole kuvia, mutta Petra joutui omien karvanoppieni kanssa kuvauskohteeksi. On NIIN hirmuinen kuvausfiilis että oli pakko päästä kuvaamaan. Alunperin piti kuvata Petraa ja Elmeriä kentällä lisäksi, mutta koska tuli muutoksia suunnitelmiin ja heillä oli tunti illalla, tyydyttiin vain kuvailemaan meidän hepat. Pääsin testailemaan objektiiviä taas lisää, jipii! Ja voin sanoa että edelleen hakusessa kuvaaminen, toimii niin erilailla kun minun luotettava Canon. Joten laatu ei vieläkään päätä huimaa ;) Lisäksi lumi on aina haastava tausta, koska valehtelematta olen niin huono kuvaaja että onnistun polttamaan sen puhki! No, kuitenkin, tässä nyt muutamia tuotoksia. En kaikkia julkaise vielä, myöhemmin varmaan tulossa vielä lisää.




Pyryn kuvaamiseen käytettiin huomattavasti enemmän aikaa ja päätäni. Tai yritin käyttää päätäni ja saada fiksuja kuvia. Herra oli kyllä niin vaihteleva kuvattava, joskus möllötti kuin muuli ja toisinaan näpräsi kokoajan Petran paitaa tai raippaa. Yritä siinä sitten saada edes hyvä kuva! ;) Taas Mollan kuvissa (alla) käytettiin paljon vähemmän aikaa ja otettiin ne ihan tallin pihassa, sillä Pyry jäi yksin sisälle ja sillä on tapana riehua siellä niin paljon että ei meinaa edes paksut seinät kestää. Heh!



Kai sitä pitää alkaa muistaa että meidän Molla-tammamamma täytti jo 16 vuotta! Huh, 10 vuotta tulee täyteen hevosenomistajuutta, mieletöntä :) Siitä sitten puettiin heposet kuntoon ja mentiin vielä Haimille hyppäämään kun sellainen oli ollut suunnitelmissa. Petra pomppi Mollalla pientä rataa ja itse menin Pyryllä. Treenistä ei tällä(kään) kertaa ole mitään materiaalia ja oikeastaan olen jo niin pihalla siitä mitä kaikkea hyppäsin että puh! 

En siis osaa selittää tarkasti mitä teimme, mutta koin tänään niiiin loistavan superfiiliksen taas. Hypättiin Pyryn kanssa lopuksi 95-100 cm rata ja kuski mokasi muutaman linjan. Niinpä korjasin uudestaan niille ja se fiilis oli mahtava kun osasin ITSE korjata mokani. Esimerkiksi jos toin liian kauas, osasin korjata sen lähemmäs, jos hätiköin, pystyin rentoutumaan, jos väli jäi pieneksi, sain koottua paremmin väliin jne. Se oli aivan mieletön fiilis taas pitkästä aikaa! Koska yleensä koen näitä ahaa elämyksiä vain valmennuksissa ja en edes ilman valmentajaa hyppää 80 cm isompaa. Tänään kuitenkin rohkaistuin, hyppäsin ja huomasin sen, että kun uskalsi lähteä yksinkin hyppäämään, ei se loppupeleissä ollut niin vaikeaa tai pelottavaa.

Ennen kuin ketään sanoo, pelkään siis eniten yksin hyppäämisessä epäonnistumista. Jos pilaan hevosen tai sen hyppyhalut tai jos muuten vain epäonnistun, tipun tai rysäytän esteen sekaan. Nyt oli niiin hieno huomata että pystyin yksinkin hallitsemaan mieleni ja tekemään myös "isompia" hyppyjä. Joskus ollaan maneesissa jumppasarjassa hypätty 110-115 esteitä, mutta tuollain ratana ilman apuja hyppään mieluusti pienempiä. Kyllä tämä tästä, taas opin jotain ja voin olla hyvillämielin! Hyvä PP ja hyvä minä! :)

HUH, ensi treenejä odotellessa!

Kommentit

  1. Molla, tehi, petra, äitisi ja en ole varma mutta ehkä sinäkin? vilhaditte nopeasti siin ypäjä-ohjelmassa, tais olla tokassa jaksossa :P

    VastaaPoista
  2. millasilla asetuksilla noi kuvat on otettu?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin paha kysymys, koska varmasti joka kuvaan laitoin eriasetukset ja kokeilin :D Nyt siis en valitettavasti osaa tähän vastata, kuitenkin jotain 1/1000, 3.5, 400 tyylistä, en tiedä yhtään :D

      Poista
  3. Ihana blogi sulla:D ihan loistavat kuvat ja kiva lueskella :) Seuraavaa postausta ootellessa :)

    VastaaPoista
  4. Mollan kavioista pursuaa heinää :DD

    VastaaPoista
  5. Miten kaikki ovat jo katsoneet sitä ypäjä-sarjaa, kun eikö se ala vasta huomenna? Vai olenko minä totaalisen sekaisin, enkä edes tiedä oikeasti mistä puhutte :D

    VastaaPoista
  6. Sinulle on haaste :)
    http://terhil.blogspot.fi/2013/01/haaste.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov