Siirry pääsisältöön

vastoinkäymisen kautta

Mutta lopulta ehjinä ja turvallisesti Iisalmessa!

Aluksi kuitenkin: En pahoittele kirjoittamattomuuttani. Intoa olisi kirjoittaa, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään konetta millä saisin tuotettua tekstiä ja/tai saisin teille mitään materiaalia jos tekstejä saisinkin tuotettua. Sen takia meistä ei ole kuulunut mitään. Lisäksi minulla on edessä nyt muutto ja työt painavat päälle, joten tuntuu ettei aika oikein riitäkkään! Kuitenkin kun saan tämän suuremman hässäkän hieman syrjempään, uskon että tekstiäkin alkaa nyt tulemaan enemmän ;)

Joka tapauksessa! Eilen oli mielenkiintoinen päivä kun viideltä töistä päästyäni kiidin Jokioisten Nesteelle hakemaan trailerin ja lähdimme kohti Iisalmea. Suuntana oli siis Lapinlahden kenttäkilpailut, missä starttaamme kansallisessa Helpossa luokassa. Pääsimme lähtemään kotoa vasta puoli kahdeksan aikaan, joten luvassa oli kunnon yömatka. Onneksi kuitenkin oli hyvä vetoauto ja normaalia parempi traileri, joten turvallisin mielin lähdettiin. Emme kuitenkaan ehtineet kuin 50 km ajamaan ennen ensimmäistä töyssyä. Aivan puun takaa hyppäsi peura suoraan etupuskuriin. En ehtinyt edes hieman alle 80 km tuntinopeudella reagoimaan kun tömähti. Pienoisen järkytyksen jälkeen sain pysäytettyä auton siististi sivuun ja äiti tarkasti vahingot. Kuin ihmeen kaupalla, autossa ei ollut jälkeäkään ja peurakin oli loikkinut karkuun. Ja siis ei ollut todellakaan mikään melkein törmäys, vaan se tosiaan kolahti peuraan, mutta onneksi oli onnea matkassa ja peura nopea jaloistaan. 

Matka jatkui entistä varovaisemmin kohti Tamperetta, jossa pidimme ensimmäisen tauon. Seuraavaksi pysähdyimme Jyväskylän jälkeen Vaajakoskella, missä Pyry pääsi hieman jaloittelemaan ja syömään ruohoa ja juomaan. Siinä tehtiin kuskin vaihto ja kahden ja puolen tunnin jälkeen, kellon ollessa neljän pintaan, olimme vihdoin Pyryn omistajan Johannan luona Iisalmessa. Puoli viideltä päästiin sitten itse laittamaan pää tyynyyn nopean "iltapalan" jälkeen.

Aamulla herättiin virkeänä - tai itseasiassa itse nukuin muutaman tunnin pidempään - ja syötiin aamulla kunnon aamupala. Sen jälkeen poikettiin Iisalmen keskustaan ja sieltä liikuttamaan Pyry. Tosiaan koska en ole ehtinyt edeltävällä viikolla kovinkaan paljon tekemään tehokasta treeniä ja Pyry on saanut olla hieman rennommalla, päätin että ratsastan sen aamupäivästä. Toivoen tietysti että se olisi sitten iltapäivästä kouluosuudella rauhallisempi ja sunnuntaina taas esteillä malttaisi nostaa koipensa. Annoin Johannan ensin mennä Pyryllä perusjuttuja kentällä ja sen jälkeen pystytettiin okseri kentälle. Ratsastin askeleet läpi ja sen jälkeen muutaman kerran este. Mieletön heppa, ei siihen muuta voi sanoa!

Omistaja-Johanna testaa Pyryä piiiitkästä aikaa! 

 Aamupäivätreenaamista Johannan luona

Pyryn liikutuksen jälkeen käytiin keskustassa syömässä, kävin vaihtamassa Johannalla vaatteet ja sitten suunnattiin Lapinlahdelle Pyryn kanssa. Tänään oli kouluosuus, ohjelmana Helppo A CCI/CIC* A-ohjelma 2009. Ei mikään ylitsepääsemätön ohjelma ja olenkin suoritukseen ihan tyytyväinen. Yksi rikko, muutama minun osalta huonosti ratsastettu kohta. Pohja oli karmaiseva, upotti joissain kohti varmaan kymmenen senttiä ja sen takia esimerkiksi en saanut ollenkaan edes peruutusta esitettyä. Kuitenkin olen Pyryyn tyytyväinen, saatiin toiselta tuomarilta 60,4% ja toiselta 59.1%! Pikku hiljaa parempi ja tällä kertaa pohjakin oli melko pelottava, joten senkin takia ei suoritus ollut aivan niin hyvä mitä olisimme oikeasti voineet esittää..

Huomenna on sitten luvassa maastoesteet ja sunnuntaina rataesteet. Maasto vaikutti mukavalle, nyt toivotaan että kuski vielä huomennakin muistaa sen ja Pyry on iskussa! Peukut pystyyn ;)

Kommentit

  1. no voihan kehveli, kun kerrankin oisit täällä päin niin tietenkään en päässy kahtoo :<

    VastaaPoista
  2. Kai te kuitenkin ilmoititte poliisille/hätäkeskukseen tosta kolarista?
    Peura voi usein loukkaantua ja juosta kovinkin pitkälle onnettomuuspaikasta ja on todella tärkeää merkata osumapaikka tienvarteen jollain, jotta SRVA-henkilöt voivat jäljestävän koiran kanssa käydä tarkistamassa tilanteen.
    Ei ole hyvä jättää mahdollisesti loukkaantunutta eläintä maastoon kitumaan. Peura voi varsinkin juosta vaikka 5 kilometriä vaikka jalka olisi poikki.
    Itse teen SRVA-hommia ja on todella ikävää, kun ihmiset ovat niin piittaamattomia, etteivät merkitse kolaripaikkaa tai eivät ilmoita tapahtuneesta hätäkeskukseen. Juuri viikko sitten löysimme peuraemän kuolleena 100 metriä tiestä ja sen vieressä oli kituva vasa. Emään oli osunut auto. No nyt molemmat ovat kuolleet, mutta ilmoitusta ei tullut ikinä hätäkeskukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, peurapaistia vedelty täällä koko viikonloppu :)

      eiiköhän me hoidettu asia, kiitos kysymästä!

      Poista
  3. No mutta tervetuloa Iisalmeen! Loistotulos ja onnea jatkoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia! On kyllä hauska paikka tämä Savon seutu :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov