22. syyskuuta 2014

Kauden päätöskenttäkilpailut

Niinisalon kenttäkilpailut 20.-21.9 - suomenhevosten mestaruus

postauksen kuvat kuvannut Aino ja Pilvi, kiitos todella paljon!

Odotettu kauden päätös, aina yhtä haikeaa kun tietää että kenttäkausi päättyy ja taas puolen vuoden päästä alkaa uudestaan. Kauden päätöskisat oli meille myös pääkilpailut, sillä Niinisalossa kilpailtiin Suomenhevosten Mestaruudesta kenttäratsastuksessa. Minulla oli hirmu hyvät odotukset Pyryn suhteen, sillä koulu on onnistunut nyt todella hyvin ja esteille olin valmis panostamaan. Ei muuta kun Niinisaloa kohti!

Perjantaina piti lähteä niin paljon aikaisemmin, mutta taas saatiin vasta puoli kuuden maissa auto käyntiin. Ei siinä muuten mitään, mutta herra piti vielä perillä liikuttaa. Matkalla käytiin syömässä ja perillä sitten purettiin tavarat ja kävin kentällä ratsastamassa - pimeydessä - askellajit läpi. Laukka ei pyörinyt, mutta muuten fiilis oli huippu. Pyry oli rento ja teki mitä pyydettiin. Suuremmat matkajäykkyydet saatiin purettua ja vietiin sitten ruunan rupsakka yöpuulle ja paineltiin itse majoittumisalueelle.

Lauantaina meidän koulustartti oli 10.30 ryhmän toisena. Käytiin siis hyvissä ajoin tallille, hokitettiin Pyry ja laitettiin se rauhassa kuntoon. Matkaan lähdin hyvissä ajoin ja verkka-aikaa kisa-alueella minulle jäi vielä noin 40 minuuttia. Olin aikaisemmin suunnitellut vain puolet siitä ajasta, mutta luojan kiitos olin aikaisemmin paikalla sillä Pyry oli kamala. Liekö se sitten kevään 54% tuloksen jälkeen ollut yhtä kauhea, en tiedä, mutta ikinä se ei ole ihan näin hirvittävä ollut. Yleensä kun se on tuollainen söheltäjä, se tulee kyllä ohjalle kun pitää vain tasaisen tuntuman ja ratsastaa pohkeella ohjaa kohti. Mutta ei nyt. Ohjan otti käteen se heitti ihan väärinpäin, pohkeen laittoi kiinni se sinkaisi eteenpäin. Se jopa hyppäsi pystyyn koska vesilätäkkö pelotti. Mitä, Pyry?!

Sanotaan että eipä ollut kouluradasta paljon odotuksia. Radalle menin vain ottamatta tuntumaa ja jalka irti, kunhan saisin edes osittain rikkeettömän radan. Ei se hevonen millään avuilla ollut, joten mitään 65% tuloksia ei ollut odotettavissa. Koska en voinut ratsastaa Pyryä radalla, tehtiin kyllä tasainen, mutta kovin läsähtänyt ohjelma ja eipä varmasti kuskin radan unohduskaan auttanut asiaa. No, näillä mentiin, vaikka radan jälkeen se todellakin harmitti. Niin hyvin oltiin muka valmistauduttu, mutta ei se vain riittänyt! 58,7% ja -62 tulostauluun.








Estekoe alkoikin melko pian, joten käytiin vain vaihtamassa panssari ja laittamassa suojat jalkaan. Katsoin muutaman ponin radan ja sitten siirryin verkkaamaan. Rata oli melko sama kuin keväällä ja ei mitenkään monimutkainen, joten päätin olla kävelemättä rataa. Verkassa Pyry kävi kuumana, oli ihan liiankin liekeissä ja ei mennyt pidätteet läpi ja se puski apuja vasten. Hypyt oli vähä laakoja ja hulluja, mutta kun kerran sain pidätteen läpi, tuntui että homma alkaa taas pelittämään. Ei muuta kun nurmialueelle yksi hyppy ja radalle!

Radalla keräsin taas flow-fiilistä itseeni ja me todellakin tehtiin se, nollasuoritus! Sarjalle tuli taas jotain sekametelisoppalaukkaa, mutta sain sen välissä kerrankin korjattua ilman että se otti b-osan alas. 5-6-7 linja oli aika kuumottava ja Pyry ottikin keskimmäiselle hieman kierroksia ja lenteli selättömästi yli, mutta hitto, sekin puhtaasti. Loppuun asti varmistellen ja niin huippua, puhtaana maaliin!







Aivan huikea fiilis, jee! Vaikka ei enää mitalikahinoissa voitu olla niin tuo puhdas rataesteosuus sai mielen niin hyväksi. Aina se surkea koulu jää sinne kummittelemaan, mutta olen niiin ylpeä itsestäni ja hevosesta joka teki vielä niin hyvää työtä esteradalla. Ja vaikka se kävi kuumana se oli niin minun kanssani siellä radalla että suottaa olla ylpeä!

Köpöteltiin takaisin tallille ja Pyry pääsi loppupäiväksi tarhaan syömään heiniä. Itse sitten syötiin, käveltiin maastoa ja katseltiin vähän kisoja. Illalla taas hevonen sisälle ja jännityksellä nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli luvassa maasto-osuus ja mikää ei sitä voita, se on lajin ehdoton parhaus!

Sunnuntai valkenikin lämpimämpänä kuin lauantaiaamu ja pakattiin matkailuautoa ennen kun lähdettiin tallille. Meillä oli jotenkin aikaisemmin startti (tai siltä se tuntui) kun lähtöni oli jo 13.00. Puoli 12 aikaan lähdin valmiin hevosen kanssa tallilta kävelemään kisa-alueelle. Siellä ehdittiin nähdä muutamia suorituksia ja käydä myös katsomassa kulman vaihtoehtoestettä, tai lähinnä sitä että käyttikö joku sitä että itsekin uskaltaisin käyttää. Kulmasta on tullut minulle henkinen ongelma, joten jos oli mahdollisuus se ohittaa tein sen mielelläni.

Verkkaan lähdin hyvissä ajoin ja pelkäsin että ehdin jopa väsyttämään sen. Mutta ei siitä kyllä ollut huolta. Tuo avoimen helpon verkka on siitä ikävä, ettei siellä pysty ottamaan oikein kunnollisia laukkavetoja, koska tie on niin kumpurainen ja toinen pienempi on niin lyhyt. Laukkailin kuitenkin aika pitkään ja otin muutamia hyppyjä. Pyry oli verkassa jo niiiin itsevarma itsestään. Se tiesi että mitä maastoesteet on; esteitä mitä voi kolistella koska ne ei tipu. Verkassa vaikka toin sen hyvään paikkaan tai hieman lähemmäs, se otti aina pienen kontaktin etukavioillaan. Niin että aina kuului pieni hips kun se hyppäsi. Ja useamman kerran. Ja kaikille esteille. Jarrut toimi vasta toisella tai kolmannella kunnon pyynnöllä. Se oli melkeinpä yhtä paha kuin lauantaisessa kouluverkassa!

Yritin jopa hieman rauhoitella sitä käynnissä. Viimeiset viisiminuuttia valui eteenpäin. Kohta oli enää kaksi, sitten yksi. Puoli minuuttia. 5-4-3-2-1-ratsasta. Ja taas mennään. Vauhtia ainakin omasta takaa löytyi Pyryltä ja sain pidättää kunnolla. Ykkönen hipaisu ja sen jälkeen hieman tyynnyttelinkin Pyryä. Sitten kakkonen oikein isolla egolla yli. Massiivinen koivutukki ja tuollaisella loikalla, ei hyvää päivää! Kolmoselle sain hyvin kiinni ja lähemmäs estettä, jes! Sitten tulikin yksi lemppari esteitä 4ab (ylöshyppy ja alashyppy) ja siitä linjalla renkaat. Ensimmäisen kerran ikinä se meni aivan mahdottoman hienosti, ylös juuri oikeanlainen hyppy, muutama askel ja jarruttamatta alas. Hieman pieni viimeinen askel renkaille, mutta upeasti yli. Aivan super hevonen!

Annoin sen edetä omaa tahtia, tuntumaa otin vasta mutkassa. Edessä kuusipysty, eli eräänlainen risueste. Rauhotan äänellä, istun alas. Puolipidäte, ei tehoa. Toinen, ei mitään. Iso pidäte, ei toivottua tulosta. Pyry huutaa korvillaan että ole sinä siellä selässä hiljaa, mä tien sua paremmin. Ja sitten kaikki käy niin äkkiä. Ponnistuspaikka on hyvä, mutta joku ei mene oikein. Pyry ei vain nouse, sen jalat jää matalalle, se ei hahmota kunnolla risujen seasta estettä. Ennen kun muuta tajua tunnen jäätävää kipua ja henki ei kulje. Ainut mitä suusta tulee on "ai saatana". Keuhkot on ihan tyhjät. 

nämä kaksi kuvaa kuvannut Piia Mäkelä // http://piiamakela.pic.fi/ 





Haukon henkeä ja näen kuinka samaan aikaan Pyry pistää kaasua ja lähtee ravilla pois, samaan aikaan kun kuulen estevahdin juoksevan esteelle. 10 sekunnissa saan hengitykseni tasaantumaan, koska mietin vain että pitää hengittää että voin puhua. Jalka ei liiku ja joka paikkaan sattuu. Saiko joku Pyryn kiinni? Miten tässä näin kävi? Mitä minä olen tehnyt? Asiat pyörii mielessä. Estevahti pyytää ambulanssia esteelle. Kuulen että hevonen on vielä karussa. Kohta se on jo poistunut kisa-alueelta. Itse kerron estevahdille että vähintään rauhoittaa äidin, ei ole mitään hätää ja olen hengissä, koska äiti on se joka ensimmäisenä menee hysteeriseksi. Lääkäri vääntelee jalkaa ja pyytää tekemään erilaisia juhlaliikkeitä. En suostu paareille vaan nousen itse ylös. Painoa ei jalalle pysty varaamaan, mutta muuten luut vaikuttavat ehjiltä.

Ambulanssi vie minut pois esteeltä, este korjataan ja kisa jatkuu. Kukaan ei tiedä missä Pyry on. Minulta kysytään ainakin 15 kertaa mitä tapahtui ja kertaan ne mielessäni. Vaikka minua ei oikeasti edes kiinnosta mitä tapahtui, minä haluan tietää missä minun hevoseni on. Missä on rakas Pyry ja miten se voi. Mitä jos se adrenaliinivirtapiikin voimalla laukkaa kolmijalkaisena jossain autojen seassa? Soitetaan Siltakorville jossa majoituttiin että Pyry mahdollisesti yrittää sinne. Itse puunjuurella vetelen kipulääkettä ja selitän 20 kertaa mitä tapahtui. Tulee tieto että Pyry on nähty lähellä Nykästen tallia. Äiti käy lanssilla laahduttamassa paniikkiaan ja sen jälkeen lähtee Pyryjahtiin. Itse odotan lisätietoja.

Millään tuloksella, millään mitalilla ei ollut niin suurta merkitystä kun sillä kun äiti soitti ja sanoi että Pyry löytyi. Kaikki kipu hävisi kun Pyry astui ulos kopista ja klenkkasin sen luokse kaikesta kivusta piittaamatta. Maailma pysähtyi siihen paikkaan kun sain rapsuttaa sen hölmön hevosen karvaisia korvia. Se huokaisi, otti melassivettä ja meni eläinlääkärin tarkastukseen.

Mikä uskomaton tuuri meillä olikaan. Pyryssä ei ollut naarmuakaan, ei mitään ulkoista vammaa, ei turvotusta, ei ruhjeita. Juoksi puhtaasti. Vaikka se oli juuri ollut tunnin-puolitoista omilla teillään yksikään varuste ei ollut rikki, hevosella ei naarmuakaan. Pelästynyt se oli, totta kai, mutta rauhoittui kun pääsi tuttujen ihmisten luokse. Eläinlääkäri totesi sen oikein hyvinvoivaksi ja toivototti turvallista kotimatkaa.

Matka sujui hyvin. Kotona äiti hoiti Pyryn pois ja lähdettiin päivystykseen. Olin jo iltapäivällä soittanut töihin että sattui onnettomuus ja en pääse ainakaan huomenna. Illalla en pystynyt enää kävelemään, ainut miten pystyn liikkumaan oli takaperin jalkaa perässä vetäen. Voin sanoa että kyllä meille naurettiin päivystyksessä. Hoitaja katsoi ensin ja meinasinkin terveellä jalalla potkaista sitä kun väänsi niin kivuliaasti nilkasta, niin että koko jalka meinasi irrota (lue: kipu oli niin jäätävä). Lääkäriä odoteltiin tunti ja lopulta saatiin nuori mieslääkäri joka arvaili mikä voisi olla. Lopputulokseksi oli että ei siellä varmaan mitään ole, syö kipulääkettä. 2 viikkoa sairaslomaa nyt kuitenkin alkuun, ehkä joku reisilihaksen pahempi revähdys ja lähentäjän revähdys. Kysyin sitten että miten kun en pääse eteenpäin (kun yksi kuntoutusohje on totta kai liike), määrättiin siihen asti kepit että pystyn kävelemään ilman niitä.


Aamulla tuntui siltä että olin kokenut ihme parantumisen. Vetelen kipulääkettä kokoajan ja pystyn kävelemään eteenpäin. Auttelin Kristiina tallissa - joka ystävällisesti kävi liikuttamassa Pyryn ja Allin - ja kävelin vähintään sata porrasta ja ei sattunut! Kunnes se kipulääkkeen vaikutus loppui. En voi ottaa ennen huomista kipulääkettä kun huomenna on taas yksityinen lääkäri, ja voin sanoa että kun lääkkeen vaikutus loppui, en päässyt edes keppien kanssa eteenpäin. Itku meinasi tulla kun jalan lihas "muljahteli" niin että koko jalka lähti alta ja kipu viilsi koko kehon läpi silmiin asti. Olo on muutenkin kun jyrän alle jäänyt, mutta sitä osasinkin odottaa. Huomenna ollaan jalan suhteen fiksumpia!

Pyry oli tänään ollut reipas ja normaali, nyt toivotaan ettei sille tule mitään sisäisiä ongelmia. Kävin sitä hipelöimässä ja katsomassa niin jalat kun muut kriittiset paikat ja kaikki näytti hyvältä. Edelleen en ymmärrä kuinka se tuossa rytäkässä selvisi täysin naarmuitta!

Kiitos aivan huikeasti kaikille jotka Niinisalossa auttoivat ja tukivat!
Teidän ansiosta sain hevoseni ehjänä takaisin, kiitos!

30 kommenttia:

  1. TSEMPPIÄ!
    VOIMIA!
    JAKSAMISTA!
    Tuli niin surullinen olo sun puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitoksia ihanasta kommentista :)

      Poista
  2. Huh, melkonen tarina! Onneks tosiaan selvisitte noinkin vähillä ruhjeilla, näissä aina miettii sitä mitä olis VOINUT tapahtua, vaikkei sitä saisikaan miettiä...
    t. utelias lukija ABC:ltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, ollaan kyllä huikeen onnekkaita! :)

      Poista
  3. Onneksi ei pahemmin käynyt niinkuin Roosalle kävi. Paranemisia, kyllä rahtimimmit o raudasta tehty! ;)

    VastaaPoista
  4. Huh,hurja tilanne! Toivottavasti sinä selviät onnettomuudesta mahdollisimman pienillä vammoilla ja hevonen pelkällä säikähdyksellä. Voin vain kuvitella huolta hevosesta siinä tilanteessa,mutta muistathan huolehtia myös itsestäsi!tsemppiä ja paranemisia

    VastaaPoista
  5. Onneksi ei käynyt pahemmin ja pyrykin selvisi vammoitta :) Pikaisia paranemisia sulle ^^

    VastaaPoista
  6. Hui kamala mikä onnettomuus :o Tsemppiä paranemiseen, pahemminkin olisi voinut käydä!!

    VastaaPoista
  7. Oij kamala, pikaisia paranemisia sulle!

    VastaaPoista
  8. Oi kauhee!!! Pikaisia paranemisia teille ja toivotaan ettei Pyrylle tai Sulle tullut mitään traumoja!

    Nää terveys(arvaus)keskuksissa lääkärit on kyllä aina yhtä mukavia kun arvailevat mitå voisi olla vialla...

    VastaaPoista
  9. Huh. Onneksi selvisitte kohtuullisen pienillä kolhuilla ja ongelmilla.

    VastaaPoista
  10. Mulla on reisilihas mennyt muutaman kerran ja jos se ei ole kovin pahasti mennyt, niin se on alkuun todella kipeä mutta parantuu tosi nopeasti, yllättävän nopeasti. Jos se on tosi pahasti mennyt, niin sitten siinä menee tietysti pitkään, mutta alkuun se voi olla tosi kipeä, mutta paraneekin nopeasti. Toivon sydämeni pohjasta sinulle sitä, että paranisit oikein nopeasti. Onneksi ei käynyt pahemmin ja onneksi Pyrykin on kunnossa. Mutta toivon, että olet pian hevosen selässä.

    VastaaPoista
  11. Hienoa että kirjoitat niin rehellisesti epäonnistumisistakin, inhoan blogeja jossa kerrotaan ns. kiiltokuvaelämästä.

    Mullakin on revennyt reisilihas (taka- ja sisäreisi) kun lensin esteellä hevosen selästä. Yllättävän kivulias vaiva, pelkkä sängyssä kääntyminenkin oli tuskaa. Parani kuitenkin ajan kanssa ja hevosen selkään pääsi yllättävän pian vaikka esim. juoksu oli ihan mahdotonta pari kuukautta.

    VastaaPoista
  12. Voi että, kuulostaapa kivuliaalta! :s ja tosi harmi, toi teidän esterata meinaan näytti ihan älyttömän hyvältä! Nyt vaan voimia ja malttia jalkasi kanssa, toivottavasti se paranee nopeasti :')

    VastaaPoista
  13. Voi ei =(
    Paranemisia paljon.
    Itse oon tippunut hevosen selästä tallin kynnyksen päälle lonkka edellä (se kääntyi pihassa ympäri ja ryntäsi talliin, kun olin kiipeämässä selkään) ja voi kamala sitä kipua.. Totesivat vain, että se on vain tärähtänyt koko jalka niin pahasti, ettei siinä muuta vikaa ole. Tapahtuneesta on jo 20 vuotta, eikä mun vasen jalka vieläkään taivu lonkasta kunnolla.. En tiedä, johtuuko kyseisestä tapahtumasta vai ei.

    VastaaPoista
  14. Ikävä juttu, mahtavaa kuitenkin, kun pääsitte näin vähällä - etenkin Pyry, kun seikkaillut ties missä! :)

    Minua kuitenkin jäi mietityttämään hieman epäoleellinen asia: milloin Pyry on ruunattu? Eikö se ollut ori, kun tuli sinulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ymmärtänyt väärin. Pyry on ruunattu jo 3-vuotiaana, tämä käy ilmi Heppa-tietokannasta.

      Poista
  15. itku tuli :( tsemppiä <3

    VastaaPoista
  16. Täytyy näin myöhemmin tulla vielä sanomaan, että todellakin kaikki mun sympatiat on teidän puolella.

    Ja vaikka oma "menetykseni" on sinänsä pieni, ymmärrän hyvin pettymyksen. Itsellä kisaheppa jäi huhtikuun lopussa saikulle ja sitä se oli koko kesän, nyt vasta aletaan kävelemään. Kaikki ne treenit ja tavotteet, mulle isot suunnitelmat, kaikki valu ku hiekka sormien välistä. Kun on suokki ja jo 16v, niin ei sitä varmaankaan enää suokkien kenttämestaruuksiin ens vuodeks nousta, mikä oli tavotteena. Tuttaria sillä on muutama vuosi sitten startattu ja oli meidän nyt toukokuussa tarkotus startata yhdessä ekaa kertaa.

    Tämä on eri tavalla suuri pettymys, mutta ymmärrän täysin sua. Oot treenannu ns. puolella teholla muihin nähden (olen ymmärtänyt että silloin kun et ole töissä, eli joka toinen viikko), kisannu paljon, tehny parempaa tulosta, nähny treenien positiivisen vaikutuksen. Kaikessa päämääränä mestaruus. Se saa ja sen pitää harmittaa. Tietysti on valtavan hienoa että hevonen on kunnossa ja sulla on sen kanssa aikaa vielä kisata ja nousta, mutta yhden senteistä kiinni olevan virheen takia menetetty sinänsä harvinainen tilaisuus saavuttaa jotain erilaista on kuitenkin kova isku.

    Olen seurannu teidän matkaa jo muutaman vuoden ja todellakin toivon hurjasti parempaa kisakautta ens vuodelle, teille kuuluu mestaruus :)
    (PS. Malta kuntouttaa se jalka, koska kisakausi loppui, ettei myöhemmin harmita.
    Itse kisakauden hävitessä taivaan tuuliin päätin lähteä toiselle puolelle Suomea kenttäleirille ja oman myöskin senteistä, tai oikeastaan grammoista, kiinni olevan virheen takia meni nivelsiteet nilkasta ja sain kauniita arpia lonkkaan. Sisuuntuneena siitä, että hevonen ei todellakaan tehnyt mitään väärää ja oli ihan kunnossa, itse vain maastouduin muutaman kerran, päätin jatkaa leirin loppuun. Toki sain hienoja kokemuksia siitä burana-liimapinteli-ratsastuksesta, mutta toisaalta, jos ei ois ollu leirin vasta toinen päivä (tai leiri ylipäätään) niin olisin kuntouttanu ja antanu parantua, ettei enää tarvitsisi voivotella heikommin toimivaa jalkaa, joka kipeytyy aina välillä. Ompahan selkeitä muistoja siitäkin reissusta nyt sitten :D )

    VastaaPoista
  17. Itseltäni reisilihas revähtänyt ja kuulostaa hyvin samalta, ensin oli niin pirun kipeä mutta muutamassa päivässä (ehkä kipulääkkeiden ansiosta?) alkoi kipu helpottamaan ja kävely parantumaan normaaliksi. Muista nyt vain rauhakseen kuntouttaa jalka ettei tule myöhemmin mitään ongelmia sen kanssa, tsemppiä kovasti ! :)

    VastaaPoista
  18. Hienosti kerrottu huonomman päivän kokemus! Nuo tilanteet tulee aina niin tyhjästä. Toivottavasti kummallekaan ei jää vaivoja tai kammoja kummittelemaan.

    Itse vasta tänä vuonna ensimmäisen kerran tutustuin SRL:n vakuutusten korvaustarjontaan kun hajosi peräkkäin pari kypärää hevosen mennessä nurin ja toisen säikähdettyä, niissäkin tilanteissa olisi voinut tulla isompikin pipi ja turvaliivi olisi kyllä tietyissä tilanteissa erittäin hyödyllinen.

    VastaaPoista
  19. Mitkä kvaalit täytyy olla suokkien kenttämestaruuteen?

    VastaaPoista