Siirry pääsisältöön

Treeni intoa osa 1

Minulta pyydetään todella paljon että kertoisin ihan meidän arkitreeneistämme. Olen kuitenkin ollut - ja edelleen olen sitä mieltä - että on niin tylsä yrittää kertoa meidän treeneistä kun niistä ei ole mitään materiaalia. Kuvaajia ei minulla täällä kotona ole, joten sen suhteen pieni materiaalipula iskee. Nyt kuitenkin on kulkenut hepat niin hyvin, että ajattelin tehdä pienen poikkeuksen ja materiaalinkin puutteessa tulla kertomaan teille meidän treenikuulumisia!

Olen varmasti monta kertaa täällä blogissakin kertonut, miten liputan täysin monipuolisen liikutuksen puolesta. Meidän hevoset liikkuvat pääsääntöisesti maastossa, noin 3-5 kertaa viikossa. Siellä treenataan laukkaa, kiipeillään, rämmitään metsässä, käydään hölkkäilemässä. Jokaisella kerralla katsotaan että avut menee läpi, mutta pääasiallisesti maasto - tietenkin siitä riippuen mitä siellä tehdään - on sekä ratsastajan että hevosen mielenvirkistystä.

1-3 kertaa viikossa pyritään ratsastamaan sitten aitojen tai seinien sisäpuolella. Meillä on noin 2 kilometrin päässä todella pieni kenttä mitä saamme käyttää. Siellä on kuitenkin tällä hetkellä muutakin tavaraa, joten tila on ennestään pienentynyt. Siellä pystyy ratsastamaan perusasiat ja tarvittavat temput oikein hyvin ja sitten "kunnon" ratatreeneihin suunnataan isommille kentille tai lähitallien maneeseille kopilla. Esteitä ei kentällä ole, joten hyppääminen hoidetaan myös lähitalleilla.

Noin kerran viikkoon hevoset saavat viettää kuolaimettoman päivän, eli nauttivat kokopäivätarhauksesta tai jos on ollut liikaa helppoja päiviä (esimerkiksi pohjien huonon kunnon takia) niin kevyesti talutellen vielä tarhausajan lisäksi. Tietenkään mitään ei ole tähtiin kirjoitettu ja joskus hevoset saavat viikossa extravapaita, työ kiireiden tai sairastumisen vuoksi, jos apukäsiä ei paikalle saada. Näissäkin tapauksissa yleensä pyritään liikuttamaan sekä Alli että Pyry ja näin ollen Molla on yleensä se joka "nauttii" lisälomia.

Mutta noniin, jos sitten vaikka siihen itse aiheeseen. Nyt olen tällä viikolla treenannut sekä Pyryn että Allin kanssa kentällä ihan perusratsastuksen merkeissä. Yritän aina vaihdella tehtäviä viikkojen mukaan, mutta kentän rajatun tilan vuoksi se yleensä kääntyy yhteen ja samaan ympyrään. Piirsin teille nyt tälläisen alkeellisen - mittasuhteiltaan hieman omalaatuisen - piirroksen, missä näkyy pääpiirteitä mitä tällä viikolla tehtiin. Tasoa tietenkin muunnellen hevosen ja eri tehtävien mukaan.


Alkeispiirros. Oikeassa yläkulmassa on kentälle saapumis- että poistumisportti. Punaiset kohdat ovat alueita missä on tavaraa / mitä ei pysty käyttämään. Piirroksen täyskaarrot ovat hieman pienet, mutta suurin piirtein isoin kohta on sen 12 metriä. Keskiympyrä ravissa noin 15 metriä ja laukassa 20 metriä (koko kentän leveys).

Tätä tehtävää sitten muutellaan erilaisiksi pieniksi ja isommiksi kokonaisuuksiksi. Pyrin aina vähintään kerran kuukaudessa keksimään jotain uutta, muuttaen esimerkiksi täyskaarrot mielummin koko kenttää käyttäen loivaksi kiemurauraksi, teen kolmi- ja nelikaaristakiemuraa, kulmiin voltit jne. Tällä hetkellä kenttä on sen verran ahdas, että tämän viikon suunnitelmaan tämä sopi oikein mainiosti.

Vielä ennen kuin menemme niihin itse treeneihin, kerrottakoon se, miten paljon minä yleensä sitä aikaa siellä kentällä vietän. Siinä missä olen monipuolisuuden puolestapuhuja, olen myös sitä mieltä että hevosen saa pysymään paljon positiivisempana tekemällä treenin mielialan mukaan. Tietenkään jokaista tamman oikkua ei voi katsoa läpi sormien ja Pyryn sählätessä on vain pakko jatkaa treenaamista, mutta pointti on siinä, että jos homma sujuu, se tehdään 3-4 kertaa onnistuneesti ja siirrytään joko seuraavaan tehtävään tai lopetetaan siihen. Vaikka olisin suunnitellut tehtävän X tehtäväksi tälle viikolle, jos näyttää siltä että jo Y tuottaa vaikeuksia, en edes lähde yrittämään vaikeampaa, teknisempää tai enemmän aikaa vievää tehtävää. Perusidea on poistua kentältä hyvällä mielellä, sekä kuskin että hevosen.

Tietenkään tämä ei aina ole mahdollista, mutta se olisi ideaalein tilanne ja siihen pyritään. Joskus se tarkoittaa puolentoista tunnin treenaamista että onnistutaan tekemään edes yksi pysäytys ja seisomaan siinä 2 sekunttia kun taas joskus se voi oll 15 minuutin treeni kaikilla tempuilla. Ja näihin en tosiaan ole laskenut alku- ja loppuverryttelyjä, sillä ne suoritetaan käteväsi matkalla kentälle.

Huh, koska tämä valui näin pitkäksi, päätin kirjoittaa tästä ihan kolmiosaisen postauksen. Seuraavissa postauksissa käydään läpi miten ne hevoset tämän viikon treeneissä kulkivatkaan.

Pysykää kuulolla!
kertokaa myös mitä pidätte tälläisistä hieman erilaisemmista kuulumisista?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov