22. maaliskuuta 2016

Viime viikon valmennuksia

Blogi raahaa hieman jäljessä kun en ole päässyt / ehtinyt / kyennyt päivittelemään edes viime viikon valmennuksista! Tämä postaus siis kertaus viime viikon valmennussessioista, joita oli kaksi estevalmennusta, sekä lauantaina tunnit Somerolla. 


Ensimmäinen Karin estevalmennus olikin torstaina Ypäjällä, missä menimme Allin kanssa. Valitsin taas tällä kertaa oliivin, sillä olin käynyt sillä myös maastossa ja se vaikutti olevan sillä ihan ookoo. Takaisin oliiviin kuitenkin kokoajan matkataan, joten en nähnyt mitään ongelmaa mennä sillä taas tälläisessä "välivalmennuksessa" tsekkailemassa tilannetta kisojen jälkeen. 

Alli oli heti alkutunnista kivan reipas, mutta sopivasti kuitenkin herkkä eikä painanut kädelle. Hieman pakeni kuolainta heittelemällä päätään ja nyppimällä, mutta hetken ravailtuamme ja taivuteltua ja kun sain käden ihan tasaiselle tuntumalle, tamma tuli aika hyvin tuelle. Laukassa pystyin pidentämään ja lyhentämään tosi hyvin ja ilman suurempia kontrolliongelmia. Hypytkin sujuyivat tosi hyvin, niitä onkin muutama videolla.

Koska olin siis yksin liikenteessä, ei minulla tällä kertaa ollut kuvaajaa mukana, mutta kanssani samalla tunnilla olevan Pauliinan ihana äiti kuvassa ihan muutaman pätkän. Ensimmäinen pätkä on siis verkkahypyistä ja toinen sitten viimeinen rata. Viimeisen radan jälkeen tehtiin vielä linja pysty - okseri uudestaan ja muita puomeja ei sitten tunnilla tullutkaan kun mitä videolla näkyy. Karikin kehui kuinka isoilla harppauksilla se menee kokoajan eteenpäin! Vielä muutama viikko sitten se olisi mm. isomman radan viimeisen pystyn vetänyt etujaloillaan maneesin toiseen päätyyn kompuroiden yli, mutta ei, nyt se jo oikeasti jopa nostaakin jalkojaan! Eikä tuollaiset 100-110 esteet ole sille edes este vielä.. Joten ei sitä tiedäkkään mihin sillä pääsee!


Perjantaina jatkettiin taas esteratsastuksen parissa Jokioisilla, kun oli vuorossa Pyryn valmennus. Minulla meni kuitenkin kaikki ihan päin.... Sanonko mitä. Valmennuksen oli määrä alkaa klo 18, mutta pääsin töistäkin vasta viiden aikaan ja vaikka äiti oli hevosen laittanut kuntoon, ei millään ehditty maneesille mutkien ja ongelmien kautta ennen puoli 7.. Onneksi Kari lupasi hypyttää sitten vielä viimeisen ryhmän jälkeen.

Olisi pitänyt jo kaikkien ongelmien alkaessa kotona (tai töissä) soittaa ja ilmoittaa etten tule, sillä tuollaisella fiiliksellä ei vain voi onnistua. Koska meillä ei ollut tulevana viikonloppuna kisoja, hypättiin hieman isompaa ja viimeisin rata olikin 110-120 cm. Eikä se korkeus ole ongelma, vaan se saakelin ratsastaja. Kun ei niille esteille voi ratsastaa samalla tavalla kuin sille turva-metrille, mille voi leiskauttaa vähän kaukaa silmät kiinni ja hevonen pelastaa. Kun Pyry oli jo pelastanut ainakin kaksi kertaa isommalla radalla minut se lopulta päätti että nyt sitten riittää ja oli hyppäämättä. Ja sen jälkeen menin vaan enemmän kipsiin. En enää tehnyt mitään, jalat irti, ohja pois, etunojassa silmät kiinni. No hyppäsikö se sillä tyylillä? Vielä huonommin. En edes tästä valmennuksesta viitsinyt tehdä sen parempaa koostetta, mutta latasin kaksi rataa teille ihan vaan esimerkiksi siitä mitä tarkoitan.

Ensimmäisellä pätkällä mennään siis turvakorkeudella, eli se on helppoa ja sitä voi roiskia vähän miten vaan yli ilman suurempaa ongelmaa. Pyry hoitaa jos kuski ei osaa. Koska se on helppoa ja niin sen pitää tällä korkeudella ollakin.

Jälkimmäisellä pätkällä on sitten 110-120 cm rata. Ja koko homma on ihan kaaos, alusta lähtien. Ei kukaan ratsasta noin, luoja miten kiltti hevonen minulle onkaan suotu. Ja turpaanhan siinä minulle  tuli, ei kukaan voi ratsastaa noin surkeasti pätkällä näkyville linjan oksereille (ensimmäinen linjan jälkimmäinen, toisen linjan ensimmäinen). Mitä ihmettä sen kuskin päässä liikkuu (= ei mitään) kun kulmassa jäädään etunojaan toivomaan hevosta tuupaten ohja puolessa kaulassa roikkuen että se pelastaa tilanteen? Jessus on kun urpo ratsastaja.


Kun sitten kiellosta jäädyin tekemättömäksi, tuli vielä muutama kielto lisää, kunnes keräsin aivoni sen verran kasaan että päästiin viimeinen linja hyvässä temmossa, puhtaasti ja ongelmitta yli. Itselle tuli hirveän huono fiilis huonosta ratsastuksestani, mutta Kari oli todella kannustava ja rohkaisi, että näitä on pakko tulla. Ei mikään ratsastus voi olla aina yhtä iloista ylämäkeä, vaan aina kehittyäkseen pitää mennä myös taaksepäin. Tietenkään äiti ei muistanut naksauttaa kameraa päälle viimeisen linjan ylittäessä, mutta todistetusti ylitimme silti molemmat esteet puhtaasti! Aivan super hieno suomenhevonen minulla, kunhan taas vaan kuski pistää päänsopukat järjestykseen ja tekee jotain muttei liikaa.



Pitää ylittää rajoja, rikkoa niitä, harjoitella, epäonnistua ja taas onnistua. Sitä se kehittyminen on. Pyry on viimeksi hypännyt näin isoa (oikeasti isoa) rataa yli puoli vuotta sitten, joten treenin puutetta ja ehkä ripaus sitä huonoa päivääkin joukossa. Ensi kerralla onnistutaan taas ainakin 10% paremmin!

Lauantaina ja sunnuntaina kävi molemmat hepat omilla vuoroillaan maneesilla tekemässä koulutreenin. Molemmissa oli intoa kuin pienessä kylässä ja hyvät fiilikset jäi ratsastuksista. Lauantaina olin myös taas Somerolla tunneilla pienen tauon jälkeen. Koulutunnin ratsastin 24-vuotiaalla Mummo hepalla, joka oli kyllä todella opettavainen tamma! Se vaati kyllä todellakin ratsastamista ja oli ilo huomata miten mielellään se liikkui vaikka ikää olikin kertynyt jo saman verran kuin selässä keikkuvalle ratsastajallekin. Estetunnilla ylitettiin 80 cm kokoista rataa pienellä Ykä-suomenhevosella. Ykä on vasta 6-vuotias ja todella raaka kaveri, mutta sitäkin hauskempi. Tunnista selvittiin yhdellä ainoalla puomilla, eli tavoite siinäkin saavutettiin!

Mitäpä sitten seuraavaksi? Tällä viikolla jää valmennukset rahapulan takia välistä, mutta perjantaina mennään Kotimäelle Allin kanssa hyppäämään 90 cm ja 100 cm. Pyryllä on tänään kranio, joten se saa pitää kisoista vapaan viikonlopun ja mennään itsenäisesti hyppäämään varmaan sunnuntaina. Maanantaina piti olla mätsärit Nurmijärvellä, mutta ne oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Harmi, olisi Herkuleksellekin ollut hyvää harjoitusta ennen varsanäyttelyä! Herra kun on tuota äijä energiaa kerännyt niin olisi ollut hyvä tsekata ennen Tamperetta.. Mutta ehkä me tälläkin nyt pärjätään! Pitää tsiikailla jos muualla olisi nyt mätsäreitä, olisi taas pitkästä aikaa kiva viedä Pyrykin näytille!

5 kommenttia:

  1. Itselläni oli hyvin samantapainen estevalkka viimeksi, kuin sulla Pyryn kanssa. Mentiin kuitenkin semmoisia korkeuksia, joita koko talvi treenattu, mutta ratsastelin aivot narikassa hevosta ihan mahdottomiin paikkoihin. Ekan kiellon jälkeen jäädyin täysin, eikä sen jälkeen onnistunut mikään. Muakin valmentaja lohdutteli, että näitä välillä tulee, eikä siitä pidä itseensä ottaa, harjoittelemassahan siellä valkassa ollaan. Hankala vain ajatella itse muuta, kuin että oonpas paska ratsastaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä siinä onkin, että itselle tulee kanssa aina sellainen masennus että tässäkö tämä oli, näinkö paska sitä oikeasti on :D Vaikka pakko niitä huonojakin hetkiä on oikeasti tulla, eihän muuten voi ikinä tulla niitä vielä parempiakaan! Tsemppiä teillekin, eiköhän me kaikki osata kuitenkin vaikka välillä ollaan aivot narikassa ;)

      Poista
  2. Itselle tuli kesän leirillä vähän samanlainen fiilis kuin sulla Pyryn kanssa. Alla se luottohevonen, jonka kanssa olin tottunut "matkustelemaan" enemmän kuin muilla ratsastuskoulun hevosilla. Tunnin aiheena erikoisesteet, joten hypättiin niin muuria kuin vesihautaakin. Missään muussa esteessä ei ollut mitään ongelmaa, mutta se vesihauta... Ensimmäisen kerran pääsimme sen noin 50 senttisen haudan yli muistaakseni neljännellä vai viidennellä yrittämällä, eikä homma helpottanut yhtään seuraavallakaan kerralla. Noi kiellot sitten sekotti mun pään ihan totaalisesti ja ratsastin koko lopputunnin ihan kuin muissa maailmoissa... Loppuverkassa sitten vasta tajusin asian ja nieleskellen kyyneleitä keventelin. Opettajakin sanoi, että oli ihan hyvillä mielin, että hevonen tosiaan teki noin ja ikäänkuin herätti mut siitä kuplasta, missä olin noin vuoden elänyt. Silloinhan kommentti tuntui todella pahalta (etenkin kun hevonen oli laitettu mulle "itseluottamuksen kohottajaksi" edellisen päivän tippumisen jäljiltä), mutta näin puolisen vuotta myöhemmin olen täysin samaa mieltä asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, hyvä aina välillä herätä "todellisuuteen" vaikka se karulta kuulostaakin.. :)

      Poista
  3. Onko mahdollista saada ratsastuskoulusta jotain isompaa/kattavampaa postausta? esim mahfollisuuksista kisata ja kehittyä? tai haastattelu opettajalta ja/tai joltain oppilaalta? olisi mielenkiintoista lukea sillainen ns ulkopuolisen silmin :)

    VastaaPoista