Siirry pääsisältöön

Suomenhevosten Shownäyttely 22.5., Lahti

Sunnuntaina pakattiin suokkiherrat trailereille ja suunnattiin kohti Lahtea, Suomenhevosten valtakunnallisiin Shownäyttelyihin. Mukana oli siis meidän hevosista Herkules ja Pyry ja Pyryn matkakaverina ja kilpatoverina toimi Alexin Mauno. Väsymystä oli aamulla, mutta hyvissä ajoin päästiin lähtemään ja silmät pysyivät aina perille asti auki.


Herkku osallistui muut 3v suomenhevoset luokkaan, jonka arvioitu alkamisaika oli 12.40 ja Pyry puolestaan osallistui suokkiruuna luokkaan joka alkoi 11.20. Perille päästiin sopivasti ja otettiinkin heti kaikki hepat alas ja aloin hiljalleen taluttelemaan ja verkkailemaan Pyryä. Ihme kyllä, Pyry oli todella kiva, rauhallinen ja kuuliainen. Kuitenkin valpas ja eloisa, mutta malttoi ja oli tosi edukseen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti käydä pyöräilemässä sen kanssa pieni ravilenkki, mutta koska pyörä jäi kotiin, ajattelin että vain juoksutan sitä. En siis edes liinassa vaan muutaman hassun suoran. Olinpas ajatellut taas hölmösti, argh!

Päästiin yllättävän nopeaan kehään ja meillä olikin tuomarina Marianna Paavolainen. Ensin käveltiin kehässä ihan kierros käyntiä, sen jälkeen seisottiin hetki tuomarin edessä, kierros käyntiä, kierros ravia ja taas seistiin. Kehässä ei kauaa kestänytkään!

Tuomari kehui vuolaasti kuinka hyvässä lihavuus- ja lihaksekkuuskunnossa Pyry on, kyseli mitä sen kanssa teen. Kerroin sen olevan minulla kenttäratsuna johon tuomari totesi, että sen näkee miten hyvässä kunnossa se on. Oli ihana saada tuollaista palautetta. Ainut että palkinto tipahti reilusti II-palkinnon puolelle, koska ravi oli takaa jäykkää. Tässä taas voi vaan lyödä omaa päätä seinään! Jos olisin oikeasti panostanut siihen verryttelyyn, olisi se liike ollut huomattavasti irtonaisempaa! Pyryllähän on takana kinnerpatit, mitkä vaativat melko pitkän verryttelyn. Ärsyttihän tuo tietenkin, oma mokahan se oli..



Koska meitä oli ruunaluokassa vain kolme osallistujaa, oli se nopeasti ohi ja päästiin vielä kerran kehään, missä laitettiin järjestykseen ja palkittiin luokkavoittaja. Tällä kertaa Pyry hävisi ravissa matkakaverilleen Maunolle ja sai pisteen verran vähemmän pisteitä. Ei auttanut vaikka kuinka koitin vielä viimeisellä ravisuoralla ottaa vähän lisää ravia irti siitä. Mutta hei. Pitää sitä kai joskus - aina - hävitä, vai miten se meni?


No, näin tällä kertaa. Pyry oli kuitenkin se minun ykkösmenestyjä suosikkini näistä meidän kahdesta herrasta. Eihän Herkules nyt ainakaan tule pärjäämään, sehän on nähty. Mutta Pyryn käytös oli kyllä 10+, mikä oli niin iloinen yllätys, että loppupeleissä se - ja loppupäivän yllätykset - oli mielestäni tärkeintä koko reissussa. Mentiin vielä lopuksi kuvauttamaan Pyry, joka seisoi kyllä rakennekuvassa ryhdikkäänä ja valppaana mutta kun piti ottaa pääkuva.. Se oikein pissitti kuvaajia, ei vahingossakaan nostanut edes toista korvaa pystyyn! Lopulta sain 2 sadasosasekunniksi korvat ylös. Kiitos nopeasta laukasin sormesta kuvaajille!



Pyryn arvostelu
Tyyppi: kevyt, urheilullinen 8,5 
Runko: kevyt, lihaksikas, ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen mutta lyhyt kaula, vahva lapa, hyvä säkä, suora lanne,luisu lihaksikas lautanen 7,5 
Jalat: Kiverä kinner, molemmat etujalat hajavarpaiset, ahtaat käynti ja raviliikkeet 7 
Käynti: matkaavoittavaa: irtonainen lapa, takaa jäykempi
Ravi: tahdikas mutta matala, saisi olla irtonaisempi
yhteensä 37p, II palkinto 
Hienossa kunnossa, hyvin valmisteltu ja esitetty

Pyryn luokan jälkeen oli hetki luppoaikaa, kunnes aloin valmistautumaan Herkun kanssa. Herkku oli yllättävän kiva, vaikka se pörhistelikin kaikille jotka vain sen silmiin osuivat. Vaikka se tuollalailla mökeltää, se on silti ihan tosi reilu ja kuuliainen. Kerran se taisi innostuessaan pompata ylös, mutta sen jälkeen taas jatkettiin toimintaa hyvällä moodilla.

Pienen odottelun jälkeen päästiinkin hiljalleen valmistautumaan kehään ja otin Herkuleksen kanssa ravia. Ensimmäisillä kerroilla se juoksi hyvin, mutta mitä enemmän se alkoi innostumaan, sen enemmän se tarjosi laukkaa. No, ei se enää siinä vaiheessa auttanut, joten ei muuta kun kehään. Kehässä kun piti seistä, se aluksi möpelsi vaikka mitä omiaan, mutta kun kerran sitten komensin ja sanoin että nyt käyttäydy niin se oli ihan tosi kärsivällinen ja käyttäytyi tosi hyvin. Saimme jopa käyntiä esitettyä! Ravissa kävikin pieni äksidentti kun toisella suoralla Herkku keskittyi johonkin ihan muuhun ja kirjaimellisesti jyräsi mun yli. Ihan siis päälle asti perhana tuli, mutta pelästyi sitä kyllä sen verran itsekin, että lähti vauhdilla taaksepäin. Hetken mietin että nytkö se pääsee multa irti, mutta sain sen kuitenkin pidettyä narussa ja lopulta rauhoittumaan. Tilanne rauhoitettiin ja otettiin suora uudestaan. Ja meni muuten makeeta ravia!

Kaksi jälkimmäistä Herkun ravikuvaa kuvannut ihana Herkun hoitaja Elsa
muut postauksen kuvat Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net





Herkku sai myös II-palkinnon ja hämmästyksekseni se sai myös huikeat 39 pistettä! Taas luokan loputtua päästiin takaisin kehään ja kyllä siinä alkoi itse kutakin kuumottamaan kun hevosia yksitellen tiputeltiin pois ja lopulta Herkku oli kaksin toisen kolmevuotiaan kanssa. Ja niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, niin Herkku vielä voitti luokkansa! Ja tietenkin ne viralliset kuvatkin piti käydä ottamassa. On muuten muutamassa kuukaudessa muuttunut aivan mielettömästi taas. En meinannut taas kuvia nähdessäni tunnistaa sitä samaksi! Nämä nuoret kehittyvät huikeasti jo muutamassa kuukaudessa..

"Hei mami hei, voitiks mä jotain? Oliks mä hieno?"



"nännännää, vetäsin Senniä höplästä ja olinki hiieno!"


Herkun arvostelu
Tyyppi: hyvät tyypit
Runko: Syvä hieman avorunko, korkea voimakas säkä, aavistuksen lyhyt kaula 7,5 
Jalat: melko hyväasentoiset jalat, jossa vahvat nivelet
Käynti: edestä suorat, hieman ahtaat käyntiliikkeet. Takaa väljät liikkeet, käynti rentoa 7,5 
Ravi: Suorat lennokkaat raviliikkeet 8 
yhteensä 39p, II palk, LKV

Niinpä pääsimme myös Herkun kanssa odottelemaan BIS-kehää. Onneksi kuitenkin Herkun luokka oli viimeinen, joten odottelemista ei ollut kovin paljoa. Herkku puolestaan alkoi selkeästi väsymään pitkästä päivästä, minkä huomasi siitä ettei se yksinkertaisesti enää jaksanut turhia möheltää muille. Vähän kevyesti höristeli tammoille, mutta muuten se käyttäytyi oikein mallikkaasti. Ja pian saatiinkin mennä jo BIS-kehään.

BIS-kehässä oli yhteensä siis 12 hevosta, joista 6 palkittiin. Käveltiin ensin vain ihan ympäri kehää huolehtien hyvästä välimatkasta. Tuomarit tarkkailivat jokaista tarkasti ja keskustelivat keskenään. Sen jälkeen alettiin kuuluttamaan numeroita jotka eivät jatka. Kuuntelin jännittyneenä ja odottelin sanotaanko siellä Herkun numero, 25. Mielessäni laskin tiputettuja hevosia ja ei, sieltä ei kuulunut meidän numeroa. Olin aivan järjettömän onnellinen jo siinä vaiheessa, sillä se tarkoitti sitä, että meidän Herkku oli yksi BIS palkituista!

Seuraavaksi otettiin vielä yksi pitkäsivu ravia. Herkku parka oli niin väsynyt, mutta silti niin hirmuisen kiltti ja yritteliäs. Hienosti vielä ponnisteli viimeisillä voimillaan yhden ravipätkän. Eihän se enää yltänyt millään kehä esiintymisen tasolle, mutta olin niin onnellinen kun Herra käyttäytyi niin hirmuisen hienosti ja jaksoi vielä BIS kehässäkin esiintyä edukseen. Sen jälkeentuomarit järjestivät hevoset ja tittiditii! Meidän Herkules oli BIS5!

Viimeinen mahdollisuus vakuuttaa tuomarit ravilla..

ja loimituksessa oli hymy herkässä!


"Nyt voi vähän jo tuulettaa"

lopuksi vielä kunniakierroksella. Voihan Herkules ♥

Herttinen tämä hymy ei poistu kasvoilta vielä varmaan kuukauteen! Olen niiiiin ylpeä meitin pikkusesta. Herkku voitti siis ruusukkeiden lisäksi Black Horsen Balance-säkin, loimen, omenasiideriä, 30€ lahjakortin Horseprohon, 45€, showshine-pullon.. olikohan vielä jotain? No, siitä huolimatta, Herkku on selkeästi se joka tuo aina jotain kotiin, toivottavasti se siis enteilee menestyksekästä raviuraa ;)

Kiitos Mirellalle ihanista kuvista, nämä ovat taas ihania muistoja!

Kommentit

  1. Sietääkin hymyilyttää - Herkusta on tullut komea!��
    Blondit suokit sitten osaavat sulattaa sydämen (heikkous!!) - hyvä ettei kuola valu suusta näitä herroja katsellessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hämmentävää kun pidän edelleen Herkkua ihan tosi rumana ja keskeneräisenä :D Sitten yhtäkkiä joku pistää kuvan ja oon sille: hetkinen, onks TOI meitin Herkku!! Siitä on kyllä kasvanu ihan super komee! Blondit kiittää ;)

      Poista
  2. Teillä oli kyllä hieno päivä! Oon jotenkin saanut sun blogista sellasen kuvan, että Herkku olisi joku puskasta temmattu huonoliikkeinen köntys (voi luoja, mulla ei ole mitään hajua mistä tällainen mielikuva on tullut :D), mutta kyllä se oli livenä aika kivan näköinen!!

    Harmitti vähän, kun en ehtinyt missään välissä tulla sulle juttelemaan, edes vaikka moikkaamaan, kun meillä oli tosiaan viisi ponia mukana, joista jokainen menestyi erinomaisesti :) Meidän pikkuruinen 2v ori oli BIS3 ja Herkun luokan toiseksi tullut tamma oli myös meiltä, tai siis siltä tallilta missä käyn. Kaikkien tuttujen mukaan oli todella onnistuneet näyttelyt nämä, kaikki saivat kerrankin järkeviä arvosteluja :D

    Vielä tähän rönsyilevän kommentin loppuun täytyy mainita, että Pyryn harja oli livenä aivan superupea! Voin vaan kuvitella, kuinka työläs se on hoitaa verrattuna normi ratsuharjaan. Onnea vielä hyvistä arvosteluista, luokkavoitosta ja BIS-sijasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanasta kommentista! :) On joo siinä Pyryn tukassa hoitamista, mutta mitä nyt ei noin komean harjan eteen tekisi ;)

      No itseasiassa pidän Herkkua edelleen vähän juuri tuollaisena kuin kuvailit, jotenkin se vaan on yhtäkkiä komistunut perkule! :D

      Poista
  3. Pyry on kyllä niin näyttävä tuon tukkansa kanssa 😍

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov