Siirry pääsisältöön

Poikien irtohypytyspäivä

Voi vitsi miten kiva päivä sunnuntaina olikaan! Sunnuntaiksi oltiin sovittu äidin kanssa, että mennää Herkkua irtohypyttämään. Kun kopissa oli sitten vielä toinen puoli tyhjä, päätin sitten samalla kertaa ottaa Pyrynkin jumppailemaan! Olen niin pitkään halunnut nähdä sen hyppäävän ja tämä oli siihen nyt niin hyvä tilaisuus. Herkku pääsi ensimmäistä kertaa kujaan ja Pyry ihan vaan jumppailemaan. JEE!

Hepat siis autoon ja ei muuta kun Merjan Tallille. Merjalla rakennettiin maneesiin kuja: puomi-2,8m-pieni pysty-6m-pysty-7m-okseri. Nämä oli melkein siis laatuarvostelu pituuksissa, tosin siinnä taitaa olla ensimmäinen väli puolisenmetriä pidempi. Tämä sopi kuitenkin molemmille hevosille erinomaisesti, joten sen puolesta ei ole valitettavaa! Kuja olikin neljään pekkaan nopeasti rakennettu, joten ei muuta kun herrat alas ja verkkailemaan.

Aloitettiin ensin Herkusta, sillä ei tiedetty miten se kujaan suhtautuu. Mutta Herkuleshan oli kun vanha tekijä! Se ihan oma toimisesti laukkaili kujaan ja pomppi puomien yli - toisin kun Pyry irtipäästessään ei suostunut vapaaehtoisesti lähellekään kujaa tai ei edes antanut kiinni..

Herkku noviisina ei ottanut paljoakaan hyppyjä ja nekin lähinnä vain toistoja pieninä ristikkoina ja pystyinä, että se vain tajusi kujan idean. Viimeinen linja oli korkein mitä se hyppäsi ja ai että olen kyllä ylpeä. Meitin pikkanen raviputte meni kun vanha tekijä. Tasaisen varmalla rauhallisella Herkku tyylillä, mutta silti puhtaasti kaikki. Siihen oli parempi kuin hyvä lopettaa!

Herkun jälkeen oli vuorossa Pyry. Sillekään ei montaa kertaa otettu, kun ei se niin paljoa hyppyjä tarvitsekaan. Pyry menikin ihan intsinä ja edes isommat esteet ei sitä hidastaneet. Harmi kun ei tajunnu korkeutta mitata mutta jotain 125-130cm väliin osuu tuo korkein. Ja vaikka se puomi siinäkin tippuu niin ihan tosiaan ilmavirrasta tuli mukaan, tai sitten se hipaisi sitä niiiiin vähän sillä mitään ei kuulunut eikä videossakaan ihan niin pahasti näytä osuvan. Hieman se otti takajalkavirheestään nokkiinsa ja kun koitettiin saada sitten tulemaan pienemmälle okserille - että saadaan puhdas lopetus - ei siitä meinannut tulla mitään. Lopulta kävin itse lähettämässä Pyryn ja sitten se menikin taas samalla innolla. Se on kyllä niin herkkä ja mielenkiintoinen tapaus ettei toista ole!

Mutta olen kyllä niin ylpeä minun pojistani! Niin hienosti molemmat tekivät hommia. Loppuun vielä ihan minimaalinen video sunnuntain hypyistä. Enjoy!


Kommentit

  1. Aiotko tehdä postausta Vaskion näyttelyistä? :)

    VastaaPoista
  2. Saa kyllä aikalailla tihrustaa että kosketuksen tuolle vikalle okserille näkee, jos näkee sittenkään, eli pienestä oli kyllä kiinni!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov