Siirry pääsisältöön

Erikoispostaus 2: Harrastuksen taustajoukot

Eilen kisoissa tajusin, miten paljon oikeasti tarvitsee tässä harrastuksessa apua! ilman täydellistä kengitystä, hevosen terveyden huoltoa, valmennusta ja sponssaajia ei pääse kyllä pitkälle lajissa. Ei sillä, itsekään ole vielä pitkällä, mutta tavoitteita todellakin on ja tämän harrastuksen parissa on suoranaisesti koko perhe. Osa vähemmän, osa enemmän. Haluan nyt siis esitellä teille meidän taustajoukkomme!

Eläinlääkäri Juha-Pekka Jalli 
Jalli on meidän vakieläinlääkäri. Aina jos hän on käytettävissä (lue: ei lomalla tai on tarvittavat välineet) käytämme häntä. Valitettavasti Jallilla ei ole klinikkamuotoista paikkaa, vaan on lähinnä pieneläimiin suuntautunut, jolloin esimerkiksi jalko ongelmissa joudumme kääntymään toisaalle. Jalli on uskomattoman huumorintajuinen, mutta asiallinen lääkäri ja en voi kun suositella! On hoitanut kaikkia meidän eläimiämme ja jatkossa tulee hoitamaankin. Osaa käsitellä niin kissoja, koiria kuin hevosia, mistä pidän kovasti.

Eläinlääkäri Erkki Luikko ja Bela Arosalo / Forssan hevosklinikka 
Tässä on taas muutama aivan huippu eläinlääkäri. Haluan antaa Erkille kuin Belallekin suuret kiitokset Lurpan hoidosta ja vaivasta mitä he näkivät sen eteen. Varsinkin Erkki jaksoi urheasti valaa toivoa myös epäonnen hetkellä. Suosittelen kaikille hankkarivammaisille prp-hoitoa, se todellakin toimii! Belalle erityisesti paljon kiitosta kun on jaksanut tehdä kiimatarkastuksia Mollalle kun ollaan yritetty astua sitä. Erittäin asiantuntevia eläinlääkäreitä, toinen toisessa asiassa ja toinen toisessa. http://www.forssanhevosklinikka.com/

 Kengittäjä Sergey Frolov
Ja erittäin paljon kehuja myös upealle kengittäjälle! Meillä on useita, useita kengittäjä kokeilaita ollut ja aina kaikki päätyy miltein samoin. Joko ei sitten jakseta enää raahautua paikalle, aletaan kengittämään huolimattomasti tai muuten vain nostetaan ja pompotellaan hintoja. Pahin tapauksista löi useamman meidän kilteintä Mollaa, joka on aina ollut helppo kengittää, kengitysraspilla ja kaiken kukkuraksi huusi ja vuoli tamman kavion verille. Ja se oli vielä kuulemma paikkakunnan paras kengittäjä (Forssa aikoina, tämä kengittäjä oli (en tiedä nykyistä sijaintia) Ypäjältä). Joten en voi kuin kehua Sergeytä! Rauhallinen, asiallinen ja rento kengittäjä. Uskomattoman tarkka ja tekee upeaa jälkeä! Oli sitä paitsi ihanaa kun edellinen kengittäjä, erinomainen kengittäjä, mutta joutui sairaslomalle selkänsä takia, joutui lopettamaan, Sergey kehui miten hyvin on kaviot laitettu aikaisemmin. Ja aina ennen kaikkia kengittäjät ovat haukkuneet edellistä, kaikki muut ovat ihan surkeita, vain he ovat parhaita! Sergey on myös siitä erittäin kiva, että kertoo mitä tekee ja miksi. Ainoa "haitta" tässä kaikessa on, että hän puhuu vain englantia, mutta se ei kyllä oppimistakaan ole haitannut, ei tippaakaan. Sergey ja edellinen kengittäjä Tero tekivät suuren työn Mollan kanssa, joka alkoi pelkäämään kengitystä (tuo sekopään takia) ja nykyään tamma on jälleen erittäin rauhallinen kengitettävä!

Valmentaja Pirkko Herd 
Tarvitseeko edes sanoa miksi? En ehkä ole eläissäni tuntenut näin ihanaa valmentajaa. Kannustava, jämäkkä ja kiinnittää huomiota kaikkeen, kokonaisuuteen, istuntaan, aivan kaikkeen! Tykkään Pikessä todella paljon monipuolisuudesta. Voin varata koulua, esteitä, maastoesteitä tai pyytää sitä jopa ratsastamaan jonkun hevosen! Piken avulla olen päässyt huomattavasti eteenpäin lajissa kun lajissa ja mikä upeinta, Pike on avainhenkilö jonka takia kiinnostuin kenttäratsastuksesta. Rakastan Piken kannustamista, sitä että pyritään täydellisyyteen, muttei ensimmäisenä olla vittuilemassa siitä jos kysyn mitä pitää tehdä jos hevonen on vasemmalle vahva. Pike osaa kertoa ja hänellä on silmää. Ensimmäisellä ratsastuksella tai valmennuksessa Pike tietää tismalleen millainen hevonen on kyseessä! Ehdottomasti paras valmentaja, jos vain pakko ei ole vaihtaa, en vaihda. Eilenkin Pike lupasi minut kivittää aamunkoitteessa jos ratsastan huonosti vesiesteen. Onneksi en ratsastanut, toivottavasti kilpailunjohtaja Kalle kertoi positiivisiä uutisia Pikelle, muuten seuraavassa valmennuksessa saan kivestä.. :D Piken valmennukseen ajauduin Lurpan ostettuani ja mentyäni hieman sukset ristiin ex-valmentajani Tiinä Vähämäen kanssa, vuonna 2009.

Pike ja Lepa, syksy 2010
Pike ja Lurppa keskiviikkokisoissa, kevät 2010
 Sponsori Timkaivin 
Meitä sponssaa äitini veljen Timkaivin -yhtiö. Saamme kirjaillut loimet, huovat, huput ym ilmaiseksi niin halutessamme. Lisäksi satunnaisesti auttavat kisamaksuissa ja kuluissa, mutta näitä harvemmin. Timkaivin tekee myös talojen ohelle äärettömän upeita talleja ja rakentaa kenttiä! Suosittelen suuresti. Jos vain omaan pussiin mahtuisi isompi talli, toki teetättäisin sen omalla kummisedälläni ;) Harmi ettei vielä ole tälläistä tilaisuutta eteen tullut ja se hanke onkin jo turhan suuri ihan vain sponsorointi rahalla, näin pienelle firmalle. Takuulla rakentaa myös maneeseja jos sellaisen heiltä pyytää ;)

 Tuki ja Turva Äiti alias Katja 
Äidin vertaista ei taas olekaan! Jaksaa aina vaikka kuinka kiukuttelen ja huudan kuunnella ja huutaa takaisin ;) Eivain. Ilman äidin panosta, ei meillä todellakaan olisi hevosia. Onhan tietenkin meidän välillä vähän väliä kränää, mutta eikös se kuulu tähän hommaan. Järjetön apu hevosten kanssa, liikuttaa ja hoitaa niitä ihan mielellään. Kisoista ei tulisi mitään ilman äidin tukea. Äiti on toiminut Forssan Ratsastajien puheenjohtajana ja ratsastusksenopettajana vuosina joilloin asuttiin vielä forssassa. Lähinnä piti talutus- ja alkeistunteja, aktiivinen tuntitoiminta oli jo tallilta silloin loppunut. Kaiken senkin jälkeen mitä äiti on kokenut (sairastunut B12-vitamiinin vakavaan puutostilaan -> istui pyörätuolissa ja opetteli kaiken uudelleen, kaatui Mollan kanssa maastossa pahasti -> poikkaisi solisluun johon myöhemmin tuli kasvain (joka onneksemme todettiin hyvänlaatuiseksi), ajoi kolarin kuorma-autolla kun kännissä oleva kuski tuli päin -> päin tulija kuoli yms) äiti jaksaa hymyillä ja nauraa, olla tukena ja jaksaa hoitaa ja ratsastaa hevosia. Ei ole edes niin paljon sanoja mitä haluaisin äidille sanoa, siinä on ihminen joka saa minut yrittämään vieläkin kovemmin!

äiti ja Piken Niko-poika 2009
tämän lisäys oli pakollinen. Aina olen ihmetellyt miksi ilmeilen, mutta sehän virtaa verissä ;)
 Taustajoukot 
Viimiseen kohtaan tulee taustajoukot. Tähän kohtaan kuuluu kaikki muut ihanat ihmiset jotka jaksavat jatkaa, kannustaa ja auttaa minua, äitiä ja hevosia. Tähän kuuluu isäpuoleni Kari, joka auttaa aina kun voi ja sitä tosiaan tarvitsee. Jopa lähtee ratsastamaan äidin kanssa jos tarvetta. "Velipuoli" ja "siskopuolijotka tekevät kaikkensa saadakseni minut nauramaan ja auttavat hevosten kanssa, Kata myös aikaisemmin kilpaillut, Topias kotona ratsastanut jos apua tarvitsen. Veljeni Sami, joka on nyt taas hetken asunut meillä ja auttaa aina kun sitä tarvitsee ja vain suinkin kerkii. Isovanhemmat Tauno-pappa ja Sirkka, jotka lainaavat rahaa kun tilanne näyttää tiukalta. Ihanat kaverit ja tallilaiset jotka käyvät kisoissa auttamassa ja tallilla kun tarvitaan liikutus apua. Kuvaajat Terhi, Pilvi, Aliisa, Kata ym. jotka jaksavat kisamatkoille tulla katsomaan kiukutteluani ja kuvata upeita kuvia. Suuri kiitos, ilman teitä ei tosiaan onnistuisi aivan kaikki!

isäpuoli, Sirkka ja koirat - Niinisalon kenttäkilpailut 2010
En sitten tiedä kiinnostaako ketään lukea, mutta toinpahan ainakin julki etten ole yksin! Yksin en saa kaikkea tätä aikaan, siihen todellakin tarvitaan niin taloudellista kun henkistäkin tukea ja olen  onnekas kun minulle on sitä! Taloudellista nyt vähemmän, mutta olemme ennenkin selvinneet. Kiitokset jokaiselle joka on meitä auttanut, ansaitsisitte kaikki kunniamitallin :)

Kommentit

  1. Tässä oli kyllä niin asia postaus että huhuh ! :) Tuki- ja taustajoukot on kyllä kaikken parhainta maailmassa, varsinki tässä lajissa. Joskus potkii nii pahasti tää harrastus päähä ja näyttää huonot puolensa että tuskin ilman omiakaan joukkoja tässä olisin viellä treenaamassa !

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus oli ja kiinnosti lukea! :)

    VastaaPoista
  3. voi, ihana postaus. Haittaako jos tekisin omaankin blogiin täämössen?

    VastaaPoista
  4. Lillivoitto, ei haittaa yhtään :)

    VastaaPoista
  5. Oli kiva lukea taustajoukoista! Omassa hevosharrastuksessa parhaimpia puolia onkin juuri se, että kyseessä on pitkälti juuri koko perheen harrastus :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov