Tuntuu että olisi jo ikuisuus pois lähdöstä, vaikka aikaa on mennyt vasta kolmisen viikkoa..
Kaipaan sinua rakas, unissa höriset minulle, mutta aamulla herätessäni olet pois..
Kaipuu on niin iso ja sattuu edelleen..
Mikään ei korvaa ikinä <3
Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa. Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si
Miten sä pystyit tekemään sen päätöksen, että päästä Lurpan vihreämmille niityille? Itse olen samassa tilanteessa ja elättelen vain toivetta, että se paranisi.. Vaikka se on nyt aina parin kuukauden välein ihan jalattomana. Se ajatus, että sitä omaa mussukkaa enään olisi on vaan liian karua tajuttavaksi.. ;(
VastaaPoistaTähän on jotenkin vaikea vastata.. Olin jo vuosi sitten kun Lurpan ensimmäisen kerran meni jalasta hankkari ihan varma että tämä oli tässä. Kun alamäki alkaa se ei lopu. Kokoajan kummitteli takaraivossa se että jos jalat menee uudestaa, jos se ei parane. Lisäksi olen nähnyt MONIA hevosen omistajia jotka eivät osaa päästää irti sairaista hevosistaan. Aina olen sanonut etten ole sellainen, rakastan niin paljon etten halua sen kärsivän. Tietenkin loppuun asti toivoin että tapahtuisi ihme, heräisin tästä pahasta unesta, mutta kun eläinlääkäri totesi jännetupen tulehduksen ja uuden jännevamman, tiesin ettei enää ole mitään mikä voisi herran tehdä täysin kivuttomaksi. Kipulääkkeitä olisi vain lykätty naamaan ja annettu humputella tarhassa. Ei, Lurppa ei ollut sellainen. Oltiin äidin kanssa jo puhuttu että jos näin käy, tiedämme mikä on paras. Se ei missään nimessä ole helppoa, kun se todellisuus oikeasti tulee ja kertoo että hei, nyt on aika päästää irti. Aika ei paranna, se lieventää, mutta kyllä Lurppa takuulla minut aina saa itkemään.
VastaaPoistaMuistelen vain herraa lämpimästi. Tuntuu että jo nyt olisi ollut pois vuosia, vaikka oikeasti ollut pois vasta vähän aikaa. Ikävä on kokoajan kova, tallissa ja varsinkin yöllä nukkuessa näkee jatkuvasti unia..
Mutta tosiaan se on se päätös. Rakkaus on niin vahvaa ettei halua toisen kärsivän. Kärsin mielummin itse (sydänsuruista) kun annan rakkaan ystäväni kärsiä suunnattomista kivuista.