31. elokuuta 2011

Kysyit mitä vain, miten vain ja mistä vain, vastaan jotain sinnepäin!

Tosiaan, annoin teille jopa hurjan päivän aikaa keksiä kysymyksiä, mutta koska tästä päivästä ei ole kummempaa kerrottavaa, vastailen siis kysymyksiinne. Ennen sitä on kuitenkin pakko sanoa että Pyry oli tänään tosi hieno! Aluksi oli kentällä vastaan laittamista, mutta kun aloin tekemään kavalettitehtävää laukan parantamiseksi, herra tuli todella kivaksi ja pehmeäksi! Se fiilis perjantain kouluradalle, aijai.. Mutta nyt niihin kysymyksiin vastauksineen!

Mua on askarruttanut jo pidempään se, miksi Lurpan korva oli lurpallaan...
Tämä ehkä oli hieman pohdintaa enemmän kun kysymystä, mutta koska kysymys on, tai pikemminkin oli, todella yleinen, vastaan siihen ihan mielelläni. Lurppa oli siis tosiaan ori 8 vuotiaaksi saakka, joten se omasi vielä meilläkin joitain orimaisia piirteitä. Ja jos niihin piirteisiin tyrkätään mukaan se että hevosella on vielä pallit tallille, voin sanoa, että ei ole ihme, että sillä on vain "puolikaskorva". Mutta siis oli varsana laitumella ottanut yhteen joidenkin toisten kanssa ja siinä timmellyksessä satuttanut korvansa ja sitä oli sitten sitä rustoa leikattu pois sellainen puolikuun mallinen pala. Lisäksihän herralta puuttui hampaita, lie ollut olevinaan kovempikin ori.. Monta kertaa piti ottaa kuva sen korvasta missä näkyy leikkaus, mutta aina kuvittelin että sitä aikaa vain on ja on..


Ja kuinka suuri on suurin este jonka oot hypännyt? 
Suurimman esteeni hyppäsin Lurpan kanssa, 130 senttinen pysty. Kerran valmennuksessa kun harjoiteltiin 2009 miniderbyyn Pike teki ihan julmetun kokoisia esteitä (120-125 senttinen leveä okseri näin esimerkkinä) ja sen jälkeen kyllä se 110 cm tuntui niin pikkuiselta. Oli mahtava fiilis niillä isommilla esteillä, ihan kuin olisi oikeasti lentänyt! Siinä okserilla oli niin upea fiilis, Lurppa hyppäsi, oli ilmassa, laskeutui.. Sitä tunnetta on ihan mahdoton kuvailla! En ole ylpeä näistä hypyistä, olin itse meinaan aika hukassa (ja takuulla olisin nytkin jos sellaiset esteet laitettaisiin eteen), mutta se tunne oli niin mahtava kun tunsi mikä voima siitä hevosesta lähti.. (anteeksi tämä turha selostus..)

Ketkä on Mollan lähisukulaisia?(: 
Mollan isä on hieno hieno ravuriori Hero II, jota äitini on nuorempana hoitanut. Erittäin kiltti, mutta todella kovapäinen juoksija, jolle kehitettiin oikein oma kuolain kilpailuihin. Luonne selvästi Mollalta periytynyt isältä, ainakin äitini puheiden perusteella.. Emä on Merita, joka on siis Mollan kasvattajien yksi kantatammoista. Erittäin hyvin juossut ravuri myös. Lähisukulaisina voisin mainita myös Mollan täyssiskon Muskamarin, joka on ehkä enemmän äitiään, kun isäänsä, hieno tamma tämäkin.

Onko pyry tulossa myyntiin, vai jääkö kenties sinulle? 
Pyryhän ei ole minun oma, mutta omistaja ei tuskin ikinä tule ruunaa myymään, joten niin kauan kun meillä vain yhteistyö jatkuu Pyry (toivon mukaan) on minulla.

Miten teet sun blogis bannerin? 
Bannerin teen Adobe Photoshop CS2 -ohjelmalla. Yleensä hieman leikin eri fonteilla ja kuvilla, sitten läpinäkyvätausta kehiin ja eikun joku söpö tausta kuvataustalle, tadaa! Myönnetään, olen vuodesta 2007 harjoitellut ulkoasujen ja erilaisten kuvankäsittelyjen kanssa leikkimistä, että onhan tässä nyt tätäkin hetki jos toinen harjoitettu..

Vastasit edellisessä postauksessa jollekkin anonyymille että kypärä juttuusi on joku selitys, mikä se on? 
Haha, arvasin et tää herättää uteliaisuutta! Mut siis tosiaan, ei tarvitse odottaa mitään ihmeellisyyksiä, onhan jokaiselle asiallensa oma tarinansa. Kypärän tarina on se, että kun ostin kypärän 2008, omistin n. 7 kiloa enemmän hiuksia. Ja no, kun sitten -09 vetäsin hiuksen ihan ohueksi ja lyhyiksi, menihän siinä tietty kypäräkin hieman, kiltisti sanottuna, isoksi. Nykyään viritän sen ponnarilla kireäksi, mutta koska hiukset huomattavasti ohuemmat, pääni on kapeampi noi itä-länsi suunnalla, kypärä helposti tulee alemmaksi kuin normaalisti. Ja ei kypärä ei heilu eikä ole mitenkään oman näkökenttäni edessä, ei haittaa minua siis mitenkään ja hyvin on tippuessa pysynyt päässä, ei hätää, henkikultani on minulle tärkeä, joten en riskeeraa sitä isolla kypärällä. Tosin tähän kysymykseen lisätäkseni, pään mallini on muutenkin hieman omituinen, jonka tähden kypärän (toinen toisensa jälkeen) näyttävät että olisivat silmillä ^^ 

Ja toiseksi, mikä on paras hetki minkä olet ratsastessasi kokenut, milloin sinulle on tullut semmoinen olo että tämä on se hetki minkä takia harrastan ja ylipäänsä ratsastan? 
Erittäin hyvä ja erittäin vaikea kysymys. Olen oikeasti erittäin pessimistinen ihminen, en jaksa odottaa saavuttavani mitään tai pärjääväni saatika osaavani mitään. Paras hetki on varmasti aina kun olen maastoesteradalla. Silloin on tunne että tämän takia ratsastan, tämän takia näen vaivaa ja töiden ja koulun jälkeen jaksan vielä raahautua talliin. Paras hetki taitaa olla Lurpan kanssa kun hypättiin vaativan esteitä valmennuksessa, silloin oli sellainen fiilis että tässä se on, tämän takia jaksoin kaiken sen mitä nytkin jaksan. Myös yksi parhaista hetkistä on ollut Mollan onnistumiset. Se että ollaan 8 vuotta tehty töitä tamman kanssa ja lähdetty ihan nollista, tuo minulle aina sen tunteen että tämän takia tätä teen!



 päättötodistuksesi keskiarvo
8,5 johon olen todella tyytyväinen siihen nähden että 8. luokka meni täysin penkin alle.

minne hait ysin jälkeen ja minne pääsit ? 
Hain ja pääsin Loimaan Lukioon urheilulinjalle. Hain sinne esteratsastuksessa ja tein sopimuksen Vähämäen Tiinan kanssa. 2 valmennusta viikossa ja hänen suositus. Heh, kävin puolivuotta sitä paikkaa ja sen jälkeen jäinkin kokonaan Vähämäelle töihin (palkka hurjat hevosen karsinapaikka + 2 valmennusta viikko). Työtunteja kertyikin sitten 10-13h / päivä ja mitään en vaihtaisi pois!

vinkki ratsastajalle joka haluisi kehittyä mutta ei mahdollisuutta vuokra-eikä omaan hevoseen. 
Olen todella huono antamaan vinkkejä. Kehittymisen kannalta vuokra/oma olisi täydellinen, mutta suositten myös töihin hakemista myyntitalleille. Orjatyötä, mutta palkitsevaa, saa ratsastaa erittäin paljon erilaisia hevosia, mistä on aina vain hyötyä. Kaikkien pää ei tosiaan tuota hommaa kestä ja siihen vaaditaan miltein sitä 100% sitoutumista, joten alaikäiselle / koulua käyvälle tämäkään vinkki ei ole parhain, mutta se on kuitenkin vaihtoehto :) Toinen voi olla valmennustunnit, juuri jollain tasokkaammalla ratsastuskoululla.

pahin ratsastusonnettomuus
Kiitän luojaa ja onneani siitä ettei minulle ole (kop kop) tapahtunut mitään suurta vahinkoa, ainakaan vielä. Pahin taitaa olla Lepan kanssa kisoissa kaatuminen, jossa jäin puoliksi hevosen alle, mutta siitäkin selvittiin pienillä ruhjeilla - sekä kuski että hevonen. Alla olevassa kuvassa siis lähtökohdat, tuosta tehtiin vielä mahtava kuperkeikka ja siitä sitten Lepa kaatui puoliksi päälle. Onnea todellakin oli matkassa, ambulanssin tilaaminen olisi ollut paikalla, jos olisi kaatunut enemmän päälleni..

  
 iloisin hetki ratsastuksessa 
Tähän kirjoittaisin ehkä saman vastauksen kun aijempaan kysymykseen " mikä on paras hetki minkä olet ratsastessasi kokenut, milloin sinulle on tullut semmoinen olo että tämä on se hetki minkä takia harrastan ja ylipäänsä ratsastan? 

lempi valmentajasi 
Ehdottomasti Pike! Pidän myös paljon Mikko Mäentaustasta, mutta käy niin harvakseltaan, että kyllä Pike voittaa mennen tullen. Pikellä on vain se "tatsi" tähän hommaan.

lempi koulurata
Helppo B:3 suomenhevosen kanssa, mutta tykkään myös KN Specialista jonkin verran. A-merkin kouluohjelma kuulostaa niin houkuttelevalta, että innolla odotan koska pääsen sen starttaamaan Pyryn kanssa! Helppo C tasoisista luokista sanoisin Aikuismerkinkouluohjelma (kirjoitinkohan nyt ihan oikein, kuitenkin se, minkä ratsastin KT-tallilla 20.6. Lurpalla ja Mollalla).

lempi este 
Maastoesteet! banketti, alashyppy ja vesieste ehdottomia suosikkeja. Rataesteillä rakastan pituusesteitä ja muureja, kaikki missä on vähänkin haastetta on omaan mieleen. Innolla odotan myös pitkän veden harjoittelua..

Monta kertaa oot startannu sh-kuninkaallisissa ? 
Ensimmäisen kerran starttasin 2005 ja sen jälkeen ollaan vuosittain käyty kuninkaallisissa. Eli tämä lienee sitten  seitsemän kerta niissä karkeloissa? Matikkapäälläni laskettuna, joka ei todellakaan ole hyvä. Aina olen startannut vain esteitä, tämä on myös ensimmäinen kerta kun starttaan kuninkaallisissa koulua!

Monta hevosta sulla on ollu ? 
Omia hevosia on ollut Mollan, Artun ja Lurpan lisäksi Wini. Lainassa niitä on ollut varmaan kymmenkunta hevosta.

Kuinka kauan oot ratsastanu ? 
Tähän tekisi mieli vastata että koko ikäni! Heti kuin istumaan opin, selässä olin. Mutta aktiivisesti valmennuksissa ja tavoitteita asettaen olen harrastanut vasta noin 9 vuotta, sitä ennen ratsastin ratsastuskoulussa sen pienen ikäni ja rakastin kaikkia hevosia ja maastoilua ;)

Kuinka usein sulle tulee sellanen fiilis, et kaikki menee päin mäntyy ? 
Nykyään aika useinkin. Silloin kun Lurppa alkoi sairastelemaan tuli jatkuvasti sellaisia fiiliksiä. Yleensä kun olen väsynyt tai turhautunut olen hyvinkin sitä mieltä että olen menossa täysillä perse edellä puuhun, eli mikään ei yksinkertaisesti onnistu. Eipä siinäkään muu auta kun hengitellä ja etsiä positiivisempi asenna koko hommaan!

Mitä tavoitteita sulla on ratsastukseen liittyen ? 
Olen aina halunnut kilparatsastajaksi. En kuitenkaan ole perheestä jossa tähän olisi varaa, joten en tavoittele tähtiä taivaalta. Lurpan kanssa tavoitteeni oli kilpailla joskus vaativissa koululuokissa. Nyt tavoitteeni on suomenhevosten kansallisissa luokissa, lajissa kun lajissa. Joskus vielä ostan tulevaisuuden lupauksen ja kilpailen kansainvälisellä tasolla!

Onko sulla jotain ratsastajaidolia ? 
Ei oikeastaan. Äitini on idolini, muttei ratsastajana vaan ihmisenä. Kunnioitan valmentajaani ja minua kokeneempia ratsastajia, mutten ihannoi niinkään.

Suositko jotain merkkiä hevosten varusteissa ? 
En oikeastaan. Olen todennut että meillä toimii niin halvat kun kalliitkin varusteet, joten taitaa olla sama ostanko halpaa vai kallista. Tietenkin jos sitä rahaa olisi enemmän takuulla olisi "merkkikamaakin" enempi. Tällä hetkellä eniten taitaa olla Harrys Horse merkkiä, hyvänä kakkosena sitten hööksin merkit ja horze.

Ja suositko omissa ratsastuskamoissa jotain merkkiä ? 
tähänkin vastaan että en. Tietenkin haluan kisoihin laadukkaat vaatteet, niinkuin minulla nyt on. Takki on Schockemöhlen ja housut Mountain Horsen, kypäränä GPA tai sitten Horzen royal kypärä. Ja ei nuokaan mitään kallista kamaa ole, mutta olen niihin itse tyytyväinen. Arkitallivaatteet on mitä kaapista löytyy, täällä ei kukaan ole näkemässä ;) Se mitä seuraavaksi haluan niin oikeasti laadukkaat saappaat, ehdotuksia?


 Millasessa tallissa Molla ja Pyry asuvat vai asuvatko ne edes samassa tallissa ? 
Pyry ja Molla asuvat meidän pihassa. Kuulostaapa pahalta, mutta tosiaan löytyy 3 hevosen ja yhden ponin kokoinen pieni maalaistalli. Hevosilla yksi aivan järjettömän iso tarha ja tällä hetkellä remontissa pieni katostarha. Juuri rakennettu satulahuone löytyy myös. Talvella lämmitetään hallipuhaltimella ja hevoset nauttivat lämpimästä klipattuinakin. Tosiaan mikään kadehdittavan upea ei tietenkään tälläinen maalaistalli ei ole, mutta itse rakastan sitä ylikaiken! ja kaikkein tärkeintä hevoset viihtyvät, kaikki jotka ovat meillä olleet täällä pidempään ovat kyllä rauhoittuneet huomattavasti :)

Mistä hienoista varusteista unelmoit tällä hetkellä, mutta sulla ei ole toistaseks varaa/tarvetta tms. niille ? 
Tällä hetkellä unelmoin uudesta koulusatulasta. Haluan Albionin K2 Genesis satulan, mutta tällä hetkellä ei ole varaa laittaa siihen kaikkia pennosia. Lisäksi haluan itselleni saappaat! Onhan nykyiset ihan kivat, mutta olisi kyllä kiva saada ei niin pehmeät, nuo menevät ruttuun jo joka käänteessä.. Tietenkin haluaisin myös jin stirrupit, mutta hööks kopiot kelpanee siihen asti. Seuraava isompi ostos taitaa olla kenttäsuojat molemmille hevosille. Ihan tarpeettomina tavaroina unelmoin uudesta kypärästä, haluan Samshildin kypärän! lisäksi kasa huopia unelmissa.. mutta niitä tuskin heti tarvittaisiin :D

Jäikö joku vielä vaivaamaan? 
Jos sinulla on vielä kysymyksiä, kysy, vastailen niihin vielä seuraavassakin postauksessa
Kiitos kaikille kysymykistä! 

30. elokuuta 2011

Kysy mitä vain, mistä vain, miten vain!


Tosiaan koska nyt tekstiä kiireiden tähden (ennen torstaita siis) on tulossa vähemmän, haastan teidät ,105 lukijaa ja anonyymit jotka osaavat esittää asiallisia kysymyksiä, kysymään minulta Mitä vain, Mistä vain ja Miten vain! Eli nyt on tilaisuutesi kysyä sinua askarruttava kysymys, nyt on mahdollisuus tonkia tietoon jotain mikä on jäänyt hampaan koloon! Osoittakaa siis kysymyksenne tähän postaukseen ja älkää arkailko kysyä. Vastaan jokaiseen asiallisesti esitettyyn ja asialliseen kysymykseen. Asiattomat kysymykset saavat ansaitsemansa kohtalon (ken tietää mikä se on?) ;)

Kysy siis nyt, siihen on mahdollisuus!

28. elokuuta 2011

Neljän virhepisteen onnistumiset - Loimihaan Loikat 2011

Olen tämän päiväiseen tooodella tyytyväinen molempien heppojen osalta, muuta en tosiaan osaa sanoa. Vaikka aamulla taas kaikki näytti todella menevän pieleen.. Heräsin TAAS tuntia myöhemmin kuin olin suunnitellut. Siinä sitten tunnissa yritin saada pakattua kaikki tavarat, onneksi Pilvi tuli hyvissä ajoin auttamaan ja päästiin jopa ajoissa lähtemään Loimaata kohti. Ja toinen, onneksi Loimaa on lähellä! Suuntana tosiaan oli Loimihaan Loikat, missä menin Pyryllä 80 cm ja 90 cm ja Mollalla pikkusuokkien mestaruuden 80 cm ja 85 cm.

Matka tosiaan sujui hyvin, päästiin ihan ookoo paikkaan, harmi vaan kun autolta ei nähnyt kentälle, joten tehtiin taas kentän viereiselle alueelle oma pieni leirintäalue.. Siinä sitten Pyryä kuntoon joka siis aloitti avoimessa 80 cm. Olin seitsemäs lähtiä joten olin jo hyvissä ajoin verkassa. Verkassa Pyry tuntui oikeastaan aika kivalta, oli reipas, mutta pysyi hanskassa. No radalle päästessä kun nostin ekan laukan veti jotain ihme rodeoo hetken, otin uudestaan kiinni ja sit meni parempaa laukkaa. Ekalle esteelle hirveällä jyräyksellä, sitten tuli hieman erimilisyyksiä mutkassa, missä siirryttiin käyntiin asti, uus laukka ja siitä sit meni hyvin loppu rata! Uusinnassa tuli harmittava tiputus, yksinkertaisesti ei hepan jalat vaan noussut. Sen jälkeen taas poitsu nosti koivet reippaasti ylös ja no, lopultahan sieltä 5. sija tuli! Hieno hieno mies! Videon kuvasi äiti, kuvat kaikki © Pilvi, paitsi alimmainen © Jade Liski






Hieno oli kyllä myös Molla! Siinä sitten palkintojenjaon jälkeen kiireesti laittamaan Mymmeli kuntoon ja eikun verkkaamaan. Olin kuudes lähtijä Mollan kanssa ja ratakin tuntui siltä etten takuulla tule sitä muistamaan.. Alusta asti Molla tuntui ihan järkyltä.. Oli vahva, ei olisi halunnut kuunnella yhtäkään pidätettä..  Siinä hiekkanurmikentällä sitten taivuttelin ja yritin vähän saada edestä kevyeksi, muutama pätkä oli ihan kivoja. Sitten siitä maneesiin ottamaan muutama verkkahyppy, mitkä meni ihan täysin.. sanonko miten :D Okserit levähti, en päässyt hyppyihin mukaan, poni tuntui pieneltä.. kaikki pielessä! No ei muuta kun radalle! Tässä pitää vielä mainita, eli ne jotka eivät tiedä, Molla tekee siis sitä että lähtee täysillä kohti estettä ja jos annat vaan mennä tekemättä mitään ottaa äkkijarrutuksen ja hyppää paikoiltaan. Videolla näkyy hyvin, en siis tosiaankaan kisko tammaa, vaan pidätän vähän ja se ottaa nokkiinsa heittämällä pään tuollain. Mutta sitten takaisin rataan. Rata siis toooosi hyvä, olin ihan yllättynyt kun Molla hyppäsi niinkään hyvin! Välillä lähti jopa hieman kaukaa mitä ei oikeastaan ikinä tee. Sitten kuski teki moka, otti liikaa pidätteitä kuutoselle ja siihenhän se levähti. Seiskalle lähdin taas paniikissa tyrkkimään mutta onneksi viimeinen sentään onnistui hyvin!




No, lopullinen tulos oli joku 12/16 eli ei mikään huippu tulos, mutta olen todella ylpeä ponista, mikä on mielestäni tärkeintä! Sitten taas satula vaihtoon Pyrylle ja nopeasti selkään, äitillä oli herran kanssa mennyt useampaan kertaan hermot kun Pyrde ei osannut käyttäytyä. Olin Pyryn kanss vasta 15 lähtijä, joten aikaa oli, mutta tein sitten kunnon verkan ja laukkailin raviskalla (taino, joku hiekkakierros kuitenkin) että tuli herralle kunnon hiki pintaan. Sitten muutama hassu verkka hyppy, ensin nurmihiekalla pihalla kerran tai pari ristikko ja sitten maneesissa muutama hyppy, jotka menivät AIVAN surkeasti.. Kaikki hypyt lähti jostain ihan kukkelista, okserit meni miten meni.. No ei muuta kun radalle! No tavoitteeksi laitoin puhtaan radan. Mutta jo kakkonen kuitenkin tipahti.. Samoja pienia kommunikointi ongelmia ja sitten Pyrde vaihtoi laukan, meni ihan askeleet solmuun ja puomi tipahti. Sen jälkeen mitään ajattelemattomasti ratsastin kohti seuraavaa estettä ja tuli lähelle. Sarja muuten hyvin, mutta jäin b-osalla hieman edestä kiinni ja herra otti hieman nokkiinsa ja teki muutamalle esteelle sellaisen loikan että meikällä oli oikeasti vaikeuksia pysyä kyydissä! Hienosti loppurata puhtaasti ja nopealla ajalla ja 4. sijahan sieltä sitten tuli! 





HUH! Alkoi kuskia jo hieman väsyttämään, huonosti nukutun yön jälkeen. Kuitenkin vielä viimeinen koitos Mollan kanssa 85 cm. Taas satulan vaihto ja eikun kyytiin. Tein nopean verkan ja verkkahypyiksi hyppäsin vain pystyn, koska maneesin pohja oli hieman.. pehmeä noin kiltisti sanottuna. Niinpä toivoin vain että tamma hyppää hyvin. Ja huoh.. radalla kuski teki kyllä emämunauksia. Ykköseste oli ihan ookoo, ei mikään paras hyppy, mutta nätisti yli. Kakkoselle teki puolikkaan askeleen, kolmonen jotenkin rämpien. Sarja oli HYVÄ, Molla pelasteli siellä ja hyppäsi hyvin vaikka kuski jäi jumittamaan. Sen takia taputtelinkin Mollaa tuon sarjan jälkeen.Viitonen hyvä ja kuutonen keilattiin täysin, jokainen puomi tosiaan tipahti. Seiskalle ihan juureen ja kasi rämpien.. Mietin tosiaan 100 kertaa laitanko videota vai en. Kuski mokasi, poni pelasti. Toin välillä tosi huonoihin paikkoihin kun unohtelin rataa (esimerkiksi sarjalle olisi voinut olla parempi tie..). Haukkukaa jos haluatte, mutta poni oli hieno kun kuskin pelasti! ja kolmas sijahan sieltä tuli, hieno tamma! Älkää katsoko videota jos ette halua järkyttyä ;)



Olen tyytyväinen, vaikka kaikista radoista tulikin se 4 vp! Molempien eka rata oli uskomattoman hyvä, Pyryn toinen oli ihan ookoo kiva, Mollan toinen katastrofi, mutta voiko Indiana Jones musiikin tahtiin ratsastaa parempaa rataa ;) Loppuun haluan vielä laittaa yhden Jaden kuvaamaan yliupean kuvan ja Jaden  tekemän IHANAN videon, mistä halua paljon kommentteja :)


23. elokuuta 2011

Kisaviikkokuvia!

Unohtanut ihan nämä näyttää teille, joten tässä vielä muutama hassu kuva kisaviikoilta, tiistailta, eli siitä harrasteesta! Pakko sanoa että JX kuvat olivat niiin hienoja meitin hepoista, toivottavasti tekin tykkäätte? Eikös näytäkin ihan kenttätykeiltä? ;)





Ylhäällä olevat kuvat JX Foto ja alemmat kuvannut Heidi Lammi, suuuret kiitokset kuvista!



21. elokuuta 2011

Rämpiminen muuttuu kohtalaisen kivaksi - Aulangon Aluekoulukilpailut 21.8.

Tänään oli siis koetus päällä, kun suunnattiin klo 6.15 Hämeenlinnaan Aluekoulukilpailuihin luokkaan Helppo B:3. Voin sanoa etten todellakaan odottanut mitään näiltä kisoilta, koska aikaisemmat kisatkin menneet enempi kun penkin alle. Hieman perjantain sijoituksesta kuitenkin (vaikka laji olikin eri) varmuutta ja viime koulukisojen meiningistä vähän päättävyyttä oli enempi mukana. Perille päästiin hyvissä ajoin, käytiin  siinä sitten näyttämässä paperit, vessassa ja laitettiin molemmat poitsut kuntoon. Oli hauska katsoa (molemmat ratsastajat siis pitkiä ihmisiä) kun Julian hevonen oli sen päälle 170 cm minkä rinnalla Pikku-Pyrde näytti minimaaliselta :')

Julia starttasi n klo 9.12, mutta aika taulut kusahti jo kolmannen ratsukon jälkeen (oli laskettu 4 min ratsukko) ja lopulta startti oli varmaan siinä 9.20. Julian hepsu meni toosi hienosti, hieman kuolaimen takana ravissa, mutta laukassa oli tasaisempi. Näytti kuitenkin hyvältä ja meni tasaisesti ja sillain. Siinä Pyryn kanssa katseltiin kisoja muutenkin kun ei voinut enää autoonkaan jättää kun olli otettiin pois. Laitan nyt pari kuvaa Juliastakin, saatte nähdä sen komean Oltskun!



Oma startti piti olla klo 10.12 mutta venähtipäs sekin melkoisesti. Tuomarit pitivät joskus 9.55 aikaan hätäkokouksen liian suurten prosenttierojen takia ja siinä sitten meni melkoisesti aikaa ja oma startti siirtyi johonkin varttia vaille 11.. Mutta koska olin sitten jo ollut verkkailemassa niin yritin vain pitää hyvää rytmiä yllä jne. Verkassa Pyry oli ihan mieletön! Se teki tosi kuuliaisesti kaikki ja meni makeesti! Itse taas könötin ja hytkyin ja pompin.. En oikeasti tiedä missä vika, valmennuksessa kaikki hyvin ja kisoissa vain könötän! HUOH! Tein verkassa paljon laukannostoja ja siirtymisiä ja Pyry oli julmetun hyvän tuntuinen läpi verkan. Välillä hieman pohkeen takana, mutta muuten ihan kohtalaisesti meni kokoajan ja olin verkkaan oikein tyytyväinen. Nyt vain kuski alkaa treenaan enempi vatsalihaksia (vaikka kuinka kotona treenaan ei tunnu auttavan..), pitäisi varmaan päästä bodypumpiin mutta millä ajalla?! 



kevennyskönötys

Radalla Pyry oli hieman tahmea, mutta voin sanoa että tasan oli paras rata tähän mennessä! Siis yksinkertaisesti itse mokailin, ei hevonen. Laukkaa ja siirtymisiä pitää vielä harjoitella paljon. Siirtymisissä Pyry on niin herkkä ja itse ainakin radalla jään "Lurppa vaihteelle" eli varmistelen ja teen istunnan tiiviiksi ja turhan voimakkaan pidätteen, jolloin Pyry jo pysähtyy. Raviosuus meni tosi nätisti, itse pitää vain vielä huolellisemmin ratsastaa tiet niin menee vieläkin nätimmin! Nyt tein volttikahdeksikosta oliivia ja Pyry pääsi poikittamaan toisella kahdeksikolla. Laukat oli ihan ookoo, nostoissa saisi olla tasapainoisempi ja laukka saisi vieläkin pyöriä paremmin. C:n tuomari Jenny Heikkinen antoi aika paljon 6 ja 6.5, kolme 5 ja kolme 5.5. Prosentit 57,954% ja loppukommenteissa: "Laukka saisi pyöriä paremmin -> lisää sujuvuutta. Huolellisuutta siirtymisiin". Toinen tuomari, M Marina Nordström oli hitusen tiukempi ja puolikkaita sateli harvemmin. Linja aika 5 painoitteinen, muutama kutonen ja muutamia 5,5. Prosentit 55,227% ja loppukommentit "Nätti hevonen. Eteenpäinpyrkimys saisi olla sujuvampi. Laukan pitäisi pyöriä paremmin". Eli tottahan nuo ovat, ei sille mitään mahda ;) Mutta nyt saatiin sentään yhteistulokseksi jo 56,591% eli jo pikku hiljaa paranemaan päin!






Nyt alkaa kuski muuten olemaan kuosissa, mutta vielä hartiat taakse niin hyvä tulee! Toivottavasti sitten Suomenratsujen kuninkaallisissa saadaan jo paremmat prossat, sinne ehtii vielä harjoittelemaan! Ei sillä, itse olin rataan tyytyväinen, koska hevonen teki parhaansa, kuski kusi pahemman kerran! Ja kyllä se omaan silmään ihan kivalta näyttää kuvissa, hieno hepsu! Loppuun laitan vielä muutaman kuvan Merjan tallilta, sain Pilviltä tänään. Sanokaas, rakkaat lukijat, mitä mieltä olette menosta, miltäs näyttää? Kehtaako lähteä starttaamaan kuninkaallisissa sitä Helppo B:3? Ja sanokaa muutenkin jos kirjoitan liian tylsästi tai haluatte jonkun erikoispostauksen, yritän toteuttaa ;) Mutta nyt niihin kuviin!


tää on niiin ihana kuva!

voittajat!

20. elokuuta 2011

Tykkitiimi SKPT - MT-Team seuraestekilpailut 19.8.

Tosiaan eilen tykiteltiin menemään! Alkuperäinen suunnitelma muuttui hieman, sillä 60 cm olikin vakiorata C-merkin esteradalle ja sanoin samantien ettei Pilvi eikä myöskään äiti (joka halusi jälkiilmoittautua Pyryllä!) mene sellaista. Sitten sovittiin kisajärjetäjän kanssa että äiti ja Pilvi hyppäävät 80 cm luokassa madallettuna 70 cm. Äiti tietenkin oli ihan innoissaan ja samalla paniikissa, viimeksi hyppäsi varmaan Piken valmennuksessa toukokuussa.. Muistaakseni! Lähdettiin jo vähän yli 16 ajamaan merjalle, kyseessä siis iltakisat. Äiti pääsi töistä viideltä, joten tuli suoraan sinne. Pilvin äiti Marjut ajoi meidät kisapaikalle. Lupasin pienemmissä luokissa olla auttamassa, joten olin sitten portilla ja tuomarin kopissa ja radalla samaan aikaan :'D Sillä välin Terhi ja Pilvi laittoivat Pyryn ja Mollan kuntoon.

Pian olikin aika lykätä äiti ja Pilvi hevosten selkään. Äiti sitten heti tipahti verkassa kun herra Pyry oli heiman sekopää ja veti rodeota. Onneksi eräs tyttö sai sen heti kiinni, hyppäsin itse uusine vasarakannuksine selkään ja sanoin että perhana, nyt loppui toi pelleily. Sieltä sitten tuli pyrähdyksiä jos toista, mutta pikkuhiljaa rauhoittui ja päästin äitin taas selkään. Katsoin sekä äitin että Pilvin hypyt, käytiin sitten kävelemässä Terhin kanssa rata ja päästettiin lopulta äiti ja Pilvi kävelemään. Juuri ennen luokan alkua ilmoitettiin että metrin luokka on mahdollista hypätä myös 90 cm! Menin sitten nopeasti vaihtamaan luokan ja sitten äiti jo starttasikin!

Äiti ei siis aikaisemmin ollut edes hypännyt Pyryllä, toiseksi hänellä on estekammo, joten todellakin sitä jännitti. Mutta onneksi Pyry on luottopeli ja äiti pysyi kyydissä! Käänsi ja istui kyydissä, muisti mennä mukaan ja olla jännittämättä ja TSUUM! 0/0 suoritus ja äiti yltiötyytyväinen! Hienosti pärjäsivät, vaikka todellakin on hieman tuota harjoittelua takana, sanotaanko ei yhtään ;D Videota voin laittaa jossain vaiheessa.. Ehkäpä!


Seuraavana lähtikin heti Pilvi. Pilvin kanssa myös hieman treenaaminen jäänyt, mutta yritetään saada taas tunteja. Nyt pitää alkaa keskittymään koulupuoleen että saadaan myös tuo estepuoli sitten hyväksi! Pilvillä meni ihan hyvin, muutamassa hypyssä jäi hieman jälkeen ja ratsastaminen vähän lopahti loppua kohden. Uusinnassa unohtui yksi este, mutta tästä on hyvä jatkaa! Pilvin kanssa aletaan nyt ensin treenaamaan koulupuolta koulumestaruuksiin ja sitten lähestymisiä esteillä ja laukkoja esteiden välissä. Ristilaukat pitää korjata jne. Videota en nyt saanut esille, mutta jos jossain vaiheessa saan niin laitan sitten sen ;)


Sitten esteet nousivatkin siihen 80 cm, ja itse kun olin siirtynyt siihen 90 cm, jäimme odottamaan Terhin suoritusta. Verkassa ehdin katsomaan yhden pari hyppyä ja Terhi kysyikin jotain puttevinkkiä, vaikka hyvin se itsekin sen sai menemään. Perusvihjeet puten kera: ohjat, pohkeet ja älä puske. JES, näillä mennään! Terhi teki hienon 0/0 radan Mollan kanssa, rata oli järjettömän hieno ja siisti. Ihan katkera olen, haluan itsekin oppia ratsastamaan.. huoh! Seuraavaksi sitten  Terhi hyppääkin Mollan kanssa 90 cm Ypäjällä, sitä odotellessa! Kuvia ei Terhistä ja Mollasta vielä saatu, mutta tässä kadehdittavan tyylikäs videoradasta. Ja älkää taas kuunnelko tuota kameran takana seisovaa Heeboa (äitiä), huuteli ihan turhia ohjeita kun Terhi meni muutenki jo nii hyvin ;D


Ja tittitiidii! Hienosti meni meitin tiimi! Terhi & Molla 1. sija, Äiti & Pyry 2. sija! Hienoa hienoa! Äiti oli oikein yltiötyytyväinen (kuin myös). Hienosti meni molemmat ja Pilvikin, harmittava unohdus oli radalla! Palkinnoksi Terhi kahmaisi elektrolyyttipurkin, me saimme Amino-Boosteria. Ja sitten itse takaisin Pyrden selkään ja verkkailemaan. Verkassa ruuna tuntui oikeastaan todella hyvältä. Löytyi kaasu ja jarru, lisäksi kääntyi ihan kivasti. Itsellä oli tällä kertaa ensimmäisen kerran vasarakannukset ja hyvin toimivat. Okseri taisi olla verkassa metrin mutta tyytyväisesti sekin hypättiin! Sitten  vain luokan 2 lähdettiin ja eikun radalle!

Radalla tosin heti oli yksi pieni ongelma. Sarjaväli (2 laukka askelta) oli poniväleillä ja sitä ei jaksettu muuttaa kun minun jälkeen tuli taas heti poneja 2 kpl. En halunnut suostua (Pyryn hehtolaukalla..), mutta tiesin että tämä taas vaikeuttaa näitä pikkukarkeloita, joten teimme tuomarin (Heikki Mikola) kanssa diilin että jos tippuu, saan sitten limsapullon ja mokkapalan :') Aika pienestä olisin antanut kyllä, jälkeenpäin kun miettii. Tavoitteena kun kuitenkin oli kerätä niitä nollia eikä mokkapaloja.. Mutta enivei. Lähdettiin sitten radalle. Nyt yritin itse vain miettiä odota ja myötää. Näistä onnistui vain odota.. Se myötääminen on edelleen hukassa! Ensimmäisen esteen jälkeen oli hieman erimielisyyttä suunnasta, mutta loppujen lopuksi oli kuitenkin ihan suhthanskassa rata ja mikä parasta 0/0 tulos! Hienosti ensimmäinen 90 cm 0/0! Yltiötyytyväinen!


Ja niinhän siinä kävi, lopulta oltiin Pyryn kanssa 2.sijalla! Hieno hieno heppa! Tätä fiilistä + myötääminen ja oman ratsastamisen parantaminen ja hyvä tulee! Aijai kun olin ylpeä. Palkinnoksi saatiin hieno ruusuke ja 2-teholinimentti. Ja tyytyväisinä lähdettiin sitten kotio päin, seuraavia haasteita odotellen. Haasteet jatkuvat tosiaan Sunnuntaina (eli huomenna) kun lähtö on Hämeenlinnaan aluekoulukilpailuihin. Luokkana tosiaan helppo B:3. Sitten seuraavat kisat on Loimihaan Loikat 28.8., missä on mollan sph mestaruus (80 cm ja 85 cm) ja Pyry hyppää sitten kaksi luokkaa (80 cm ja 90 cm). Sitten onkin jo kuninkaalliset ja sen jälkeen niinisalon kenttäkisat! Niitä haasteita odotellessa ;)

19. elokuuta 2011

Unet antavat sinun vieressäni olla, aamulla olet poissa


Tuntuu että olisi jo ikuisuus pois lähdöstä, vaikka aikaa on mennyt vasta kolmisen viikkoa..  
Kaipaan sinua rakas, unissa höriset minulle, mutta aamulla herätessäni olet pois.. 
Kaipuu on niin iso ja sattuu edelleen..  
Mikään ei korvaa ikinä <3

16. elokuuta 2011

Erikoispostaus nro 3: Hevoset kautta aikain

HUH! Tuntuu että itse koneiluun jää opiskelun, hevosten ja töiden jälkeen niin vähän aikaa, etten enää edes muista mistä piti kirjoittaa! Koska mitään kummallista ei vielä ole tapahtunut (innolla odotan viikonlopun kilpailuita!) saatte nyt lukea minun ratsastusharrastukseni varrella olleista tärkeimmistä hevosista! Toivottavasti tämä edes jota kuta kiinnostaa. Ja huomatkaa,  kaikki hevoset eivät ole minun, vaan tässä on nyt kyse niistä hevosista, jotka opettivat ja olivat ja ovat minulle tärkeitä!

Minä, niinkuin varmasti moni muukin, aloitin ratsastusharrastukseni ratsastuskoulussa. Pääsin vuotta aikaisemmin alkeiskurssille (ikäraja oli silloin 7 vuotta) koska olin pienen ikäni jo viettänyt tallilla äidin helmassa. Siitä se ura urkeni! Tärkein, ja edelleen itselleni erittäin ihana, poni oli ehdottomasti Tyttöjen Yster eli Ykä! Ykällä ratsastin aina ja kävin puomiluokissa, tehtäväradoilla jne.. Sitä ponia suorastaan rakastin! Pieni ja pippurinen ruuna, säkää taisi olla vain 90 cm pintaan.. Ratsastin ja hoisin sitä niin kauan, kunnes muut asiakkaat alkoivat valittamaan että olen liian iso sille (kasvoin jo nuorena erittäin pitkäksi, olin ikäisiäni huomattavasti pidempi). Siitähän tietenkin alkoi itku, mutta eteenpäin oli mentävä..

Ykä ja silloinen tallikaverini Kaisa
Koska Ykän kanssa sattuneen välikohtauksen takia tunsin itseni suureksi kaikille poneille, siirryin täysin isoihin (yli 170 cm) puoliverisiin. Tallissa oli silloin miltein 180 senttinen torinhevosruuna Simon ja pian talliin hankittiin myös n 170 senttinen tamma Dakar. Simonilla kilpailin pienissä 40-50 sentin luokissa ja vuonna 2000 minut palkittiin  Yllättäjänä. Tämä perusteltiin siis hevosen vaihdolla 90 senttisestä aina 180 senttiseen! Meno oli edelleen hyvin ratsastuskoulumaista, maastoilin, kävin tunneilla, hoisin hevosia. Dakarin myötä äiti alkoi kilpailemaan enempi ja itse pääsin pikkuluokkiin. Eikä aikaakaan kun ratsastuskoulutoiminta Forssan Ratsastajilla miltein loppui, Äiti jatkoi kuitenkin talutus ja alkeiskurssien pitoa. Tässä vaiheessa siirryin Reskaan, jonka sain hoitoponikseni. Kävin Reska-ponin kanssa muutamassa valmennuksessa (en saa päähäni sen miehen nimeä, muistan vain iäisyyden miten hän huusi aina kentän keskellä "eteen eteen eteen, raippaa raippaa" ja kerran jopa rikkoi raippani kun näytti miten sillä raipalla lyödään -> löi nahkasaappaaseensa ja sen raipan pää lensi kaaressa hiekkaan :'D Ja ei ollut kuin juuri 1 päivän vanha raippa.. Mutta ihan tosi, oli todella hyvä valmentaja!) ja kisattiin pikkukisoja.

Reska ja minä, Äiti ja Dakar
Mutta niin siinä kävi. Eipä ratsastuskoulu enää halunnut pitää hevosia vain alkeis/talutustunneille, vaan kaikki myytiin pois. Siinä vaiheessa aloimme miettimään omaa hevosta. Kaikki muut mutta EI suomenhevosta, EI shetlanninponia, EI lämminveristä. Harkitsimme Dakarin ostoa, mutta koska tamma oli jo vanha (-88 syntynyt) päädyimme lukemaan myynti-ilmoituksia. Katselin kaikenmaailman hienoja puoliverisiä, millä ajattelin hyppääväni 60 sentin luokkia ja laukkailevani maastossa (eikai mistään huomaa että vielä tuolloinkaan ei kilpaileminen kiinnostanut?). Äiti kuuli kuitenkin tallilaisten puhuvan eräästä suomenhevostammasta, nimeltä Mollamari. Ja no.. Se oli jo nimen perusteella meille ostettu. Käytiin myös kokeilemassa, missä se vei minua kiitoravia peltoa ympäri ja pian se oli jo tallissa! Ja tästäkin jo on 8 vuotta!

Molla 2004 koulukisoissa tallikaveri Heidin kanssa
Forssan Lehti Cup 2004
Heh, en laita nyt Mollasta uusia kuvia, niitä kyllä löytää postauksista muutenkin ;) Nostalginen tunne tuli näitä kuvia kyllä selatessa.. Mutta matka jatkuu. Mollan jälkeen äiti jatkoi talutustuntien pitoa, mutta koska hevoset vähentyivät kokoajan, tarvittiin lisää.. Niinpä remmin jatkoksi hommattiin Arttu alias Hitler-poni! Arttu oli silloin vasta 4 vuotias ja sitä käytettiin säästeliäästi, lähinnä ajettiin ja toimi hyvänä talutusponina. Myös Meeri ratsasti Artulla ja vei sitä eteenpäin. Arttu kisasi Meerin kanssa pieniä estekisoja, mutta stressaantui tallissa tosi pahasti. Olihan poni söpö, mutta rupesi aivan hirviöksi kun tallissa oli hälinää.. Niinpä pian jo muutettiin Ypäjälle, samalla kun ratsastuskoulutoiminta Forssassa tyystin loppui.

Ypäjälle muuttaessa alkoi tuntumaan tympeältä maastoilla yksin. Ratsastajilla oli aina ollut kaveri mukana ja hauskaa maastoilla. Nyt tuntui tylsältä ja Arttukin jos lähti kärryjen kanssa mukaan, ei ollut samanlaista fiilistä. Niinpä alettiin suunnittelemaan toisen hevosen ostoa. Tai lähinnä laitettiin vain ajatukseksi kun jo seuraavana päivänä Äidin hyvä ystävä soitti ja kysyi kaivattaisiinko puskaheppaa meille? Ja niinpä.. Käytiin kokeilemassa ja mukaan sitten lähti lämminverinen ruuna Whinny Swallow alias Wini. Ollut kouluratsastajalla, osasi hyvin kaikkea ja oli todella kiva hevonen! Ainakin sen pienen hetken.. Pian kuitenkin alkoi hyppimään maastossa pystyyn, mistä koitui välillä vaarallisia tilanteita. Kisoissa (tässä vaiheessa kun itseä alkoi kilpaileminen kiinnostamaan) ruuna kuumi ja aloitti pomppimisen. Viimeiset kisat jäi siihen kun hevonen oli muuten suorittanut radan siististi, mutta viimeisellä sarjalla hyppäsi yllättäen pystyyn ja molemmat jalustimet irtosi. Silloin päätimme myydä Winin kotiin, missä ei olisi niin paljoa tavoitteita tai aikaa työstää se pois tuota ongelmasta. Tykkäsin hirmuisesti Winistä, mutta se vain ei ollut soveltuva meidän tarpeillemme.


Wini ja Miia -07
Winin myynnin jälkeen kaikki asiat lähtikin vähän alamäkeen. Meidän 4 kk ikäinen omakasvatti pentu kuoli aivovaurioon, kissa ammuttiin, isoveljen koulu lähti alamäkeen ja hänet erotettiin ja kaikesta tästä äiti sairastui niin pahasti että joutui pyörätuoliin ja opettelemaan kaiken uudestaan, aina puhumisesta ja kirjoittamisesta juoksemiseen ja ratsastamiseen. Tänä aikana itse hoidin tallin ja opiskelun, joten resursseja uusiin hevosiin ei ollut. Ja KIITÄN ONNEANI että olimme saaneet Winin myytyä! Talvi oli todella rankka. Ihminen jota todella rakastaa yrittää sanoa yksinkertaisen lauseen, kuten "saisinko maidon", mutta sen sanomiseen menee yli 2 minuuttia. Mutta onneksi aurinkopaistaa myös risukasaan. Äidin sairaus saatiin ohitettua ja oli aika uusiin haasteisiin. Äiti kuntoutu kohisten ja pian oli taas hevosen selässä. Seuraava uusi tuttavuus oli naapurin nuori puoliveriruuna, Pablo Paco. Olimme halukkaita ottamaan ruunan ylläpitoon ja pian se seisoikin pihassa. Valitettavasti yhteistä taivalta oli vain 2 viikkoa, jonka jälkeen omistajan tytär halusi hevosen takaisin ja jouduin siitä luopumaan. Mutta jo sinä kahden viikon aikana opin ruunasta paljon. Yritin löytää muutamat kuvat, harmi kun vain yhdeltä kuvaus kerralta kuvia ruunasta..



Pablon jälkeen aika pian talliin saapui Winin myyjän kouluruuna, mikä piti saada taas myyntikuntoon. Ruuna Charlie Brown opetti paljon kuukauden sisällä! Siinä oli hevosella luonnetta ja todellakin hevonen jonka kanssa en halunnut maastoon lähteä. Charlie oli ihan kiva iso herra, jolta on kuitenkin etujaloista hermot katkaistu jonka tähden sillä ei siis voinut hypätä vain oli täysipainoitteinen kouluhevonen. Hieno tapaus, hieman iäkkäämpi ja todella vahva mikä silloin aiheutti minulle melkoisesti ongelmia.. Lopulta Charlie myytiin opetusmestariksi johonkin Varsinais-Suomen suuntaan, jollen ihan väärin muista.

minä ja Charlie
Pian Charlien pois lähdön jälkeen menin lukioon ja sitä kautta jo pidempään valmentajana olleelle Tiina Vähämäelle töihin. Siellä ratsastin ja valmentauduin useilla upeilla puoliverisillä ja suomenhevosilla ja siellä tosiaan alkoi tapahtumaan muutosta. Pääsin hyppäämään kunnolla, aloin oppimaan itse enemmän ja oikeasti tähtäsin korkeammalle. Pian ajankohtaiseksi tuli hevosen osto ja rakastuin täysin Valetta tammaan! valitettavasti tamma loukkasi itsensä tarhassa ja jäi siitokseen vammansa vuoksi. Kohtalo osoitti siis muualle ja tässä tapauksessa se oli elämäni hevoseen, luppakorvaiseen Lurppaan. Se ei ollut häppönen, hirvittävä hoitaa, lihakseton ja sanotiin sitä ihan meneväksi seura- ehkä hyvällä tuurilla aluetason peliksi. Töillä (13 tuntia / päivä, 5x viikko) maksoin Lurpan karsinan ja valmennukset ja tähtäsin kisoihin. Ja pian Lurppa myös meille ostettiin. Sukset menivät kuitenkin ristiin Vähämäen kanssa, joten Lurppa muutti kotiin ja aloin käymään Piken valmennuksissa. Ja niin kehitystä taas tapahtui.. Pääsin hyppäämään ensimmäiset yli metrin radat, ensimmäiset kenttäkilpailut, sain ensimmäisiä sijoituksia koulukilpailuita.. Pääsin tosissani treenaamaan! Lurppa kuitenkin jouduttiin lopettamaan 1. Elokuuta 2011 jalkojen takia. Rakastan ja muistan aina tuon hevosen, se oli elämäni rakkaus <3

ensimmäinen kenttäkilpailu sijoitus 2010

viimeiset yhteiset kuvat 2011
Lurpan jäädessä ensimmäisen kerran sairaslomalle jalkojensa takia hain ylläpitoon itselleni hevosta. Projektia. Tarjolle tuli pieni suomenhevostamma, jolta löytyi ruutia, Hessin Lempi! Lepa opetti minulle paljon! Vaikkei loppujen lopuksi yhteistyö käynnistynyt toivotulla tavalla, opin Lepan kanssa ainakin miten kuumaa hevosta ratsastetaan! Moni tuskin uskoo kun sanon että se oli kuuma, mutta sitä se todella oli.. Ja radan jälkeen kiitin aina onneani että olin hengissä.. Mutta monia hyviä muistoja ja melkoisen kasan jopa ruusukkeita Lepa jätti jälkeensä :)



Lepan lähdettyä takaisin omistajalle, keskityin Lurpan kanssa siihen asti mitä se meillä oli, kouluratsastukseen. Esteet jäivät kokonaan pois ja treenasin lähinnä koulua. Jossain vaiheessa hyppäsin muutamat pikkukisat, mutta pian Lurppa sai taas tarhassa telottua itsensä ja oravanpyörä jatkui.. Kesällä 2011 sain ylläpitoon Pyryn ja meidän taival jatkuu vielä tällä hetkellä, toivottavasti mahdollisimman pitkään. Pyry on jo nyt opettanut minua paljon ja toivon mukaan tulee jatkossakin opettamaan!

Mutta tässä tälläinen pieni erikoispostaus, toivottavasti joku jaksoi edes lukea ;)